Lue keskustelun säännöt.
Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta
29.02.2024 |
Oletettu ystävä ei kykene puhumaan tietystä aiheesta kanssani vaan jättää vastaamatta tai vaikenee täysin aiheesta.
Kyseessä pitkäaikainen ystävä, tai niin luulin. Mutta yksi aihe on katkaissut välimme koska hän ei jostain syystä kykene keskustellaan aiheesta. Ei siis ollenkaan.
Joten annanko vain siis olla vai mitä?
Kyseinen aihe ei ole edes mitenkään häneen liittyvä, joten hän täysin ohittaa tai sivuuttaa minulle kiperän aihealueen josta minä haluaisin puhua. Mutta kun en voi puhua hänelle siitä, niin onko mitään järkeä edes yrittää jatkaa niin kutsuttua ystävyyttä?
Koska eihän tuollainen ole oikea ystävä minusta laisinkaan.
Kommentit (549)
"Kun minun haluamista asioista ei muut halua keskustella niin ei puhuta mitään" voiko itsekeskeisempää ja omahyväisempää akkaa löytyä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.
En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen "
Ihmiset on erilaisia. Mä taas en jaksa ystävieni taholta mitään draamaa, jos sanon rehellisesti, että nyt käy mulle liian raskaaksi.
En minäkään halua sellaista draamaa missä saa jotain aihetta vältellä ehdoin tahdoin.
Nuorallatanssia se on, ei keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Hirveän mustavalkoista täällä: aivan kuin ainoat vaihtoehdot olisivat että ap makaa terapiasohvalla nenäliinojen kanssa ja kuormittaa ystäväänsä ja se että ystävä toteaa potku-uutiseen vain kylmästi että ok no mitäs muuta.
Kaikissa ystävyyksissä puheenaiheet on joskus olleet vähän piinallisia esim.kun toinen jauhaa exästään ne samat jutut tai kun työkaveri kerskuu puuduttavasti lapsillaan tai sukulainen mässäilee terveyshuolillaan ahdistavasti. Kysyn kohteliaasti pari lisäkysymystä ja sitten yritän vaihtaa puheenaihetta jos toinen ei ole akuutin ahdistunut tilanteessa. Kumpikin tulee vastaan, niinhän se on aina keskustelussa ja ystävyydessä.
Kovin on outoja ihmissuhteita näillä vai onko liene ollenkaan.
Näinhän se menee. Ei se ole mustavalkoista ja molempien tulee joustaa.
Molempien, ei vain APn.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan ystäväni sai potkut. Toinen yhteinen ystävämme yritti ihan väkisin joka käänteessä "auttaa" häntä ja puhua asiasta. Ei uskonut millään, että kaveri haluaa itse omalla tavallaan työstää asian.
Myöhemmin minä sain potkut. Sama minun suhteeni. Lopulta oli ihan pakko räjähtää, että jätä nyt perkele mut rauhaan, selviän kyllä omin avuin tai ainakin ilman hänen apuaan. Koska hänen tapansa puhua ja sekaantua asiaan oli kertakaikkiaan sellainen, että siitä ei ollut mitään hyötyä vaan pelkkää haittaa.
Ystävyytemme ei tähän kaatunut vaikka särön jättikin.
Ehkä ap:n ja hänen ystävänsä asetelma on saman tyylinen.
Muutaman alkupään viestin luettuani käsitin, että ystävä on se pitkut saanut ja ap haluaa puhumalla auttaa.
Ei kyllä se ap nyt on ne potkut saanut.
T ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oketko kertonut, että haluaisit nimenomaan puhua tästä aiheesta koska sinulle kipeä aihe ?
Olen, ja nostanut esiin myös sen että minulle tämä on kiperää.
Silti saan aina täyden blokin kun yritän aihetta nostaa esiin.
No sitten se aihe on hänelle yhtä vaikea kuin sullekin. Lopeta jankutus ja puhu jollekin muulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kun minun haluamista asioista ei muut halua keskustella niin ei puhuta mitään" voiko itsekeskeisempää ja omahyväisempää akkaa löytyä
Jos se on kuumilla kivillä pomppimista se koko ystävyys niin sanon että ei kiitos.
En halua tällästä p askaa mun suhteelta. Piste.
"Niin mitäpä sitä mistään sitten jauhamaan.
Yksi lysti kun on. Ei puhuta mistään."
No jos tuo oli ainoa aihe josta puhua, niin eiköhän se ole yksi lysti kenen kanssa siitä jauhaa. C'est la vie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tuntee itse ystävänsä; onko hän herkkä ja vähän tasapainoton jolloin joku aihe voi oikeasti triggeröidä ahdistuksen. Aikuisen ihmisen pitää myös osata laittaa asiat suuruusjärjestykseen: työmarkkinoiden henki on että aina välillä tulee lähtö eikä se ole yhtä dramaattista kuin esim.paha terveysdiagnoosi joka voisi olla myös ystäväpiirille vaikea asia käsitellä.
Tuntuu siis vähän oudolta että asia olisi tosi dramaattinen ellei ystävä ole mielenterveysongelmainen. Vai johtuuko välinpitämättömyys vain muutenkin kylmästä asenteesta, ei yleensäkään huomioi toisia jne
Vierailija kirjoitti:
"Niin mitäpä sitä mistään sitten jauhamaan.
Yksi lysti kun on. Ei puhuta mistään."
No jos tuo oli ainoa aihe josta puhua, niin eiköhän se ole yksi lysti kenen kanssa siitä jauhaa. C'est la vie.
Väärinymmärryksen mestarit taas.
Ei se toki ainoa ole, tuokin kommentti oli vastaus edelliseen ja irroitit sen kontekstista joten muuttuu sanomakin jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tuntee itse ystävänsä; onko hän herkkä ja vähän tasapainoton jolloin joku aihe voi oikeasti triggeröidä ahdistuksen. Aikuisen ihmisen pitää myös osata laittaa asiat suuruusjärjestykseen: työmarkkinoiden henki on että aina välillä tulee lähtö eikä se ole yhtä dramaattista kuin esim.paha terveysdiagnoosi joka voisi olla myös ystäväpiirille vaikea asia käsitellä.
Tuntuu siis vähän oudolta että asia olisi tosi dramaattinen ellei ystävä ole mielenterveysongelmainen. Vai johtuuko välinpitämättömyys vain muutenkin kylmästä asenteesta, ei yleensäkään huomioi toisia jne
Totta. Hyvä huomio.
Ei kyllä mielenterveysongelmainen mutta tietyllä tapaa kylmä kyllä.
Eli jotenkin osaa jättää tietyt asiat kylmästi sivuun muissakin asioissa.
Eli keskittyy täysin vaikka juuri omiin asioihin, eikä ole kiinnostunut mitä ympärillä edes tapahtuu.
Jättää huomiotta muiden sanomiset tai juorut jne.
Eli vähän tuollainen putkinäkö jollain tapaa on hänellä olemassa ja ominaista.
Olisiko se sitten vaan tuota?
Hän ei huomioi koska asia ei nyt häneen liity?
Outoa ystävältä kyllä edelleen.
Ap, ystäväsi ei välttele kyseistä aihetta siksi, että haluaisi tahallaan ärsyttää tai näpäyttää sinua olemalla puhumatta siitä. Hän ei halua puhua siitä siksi, että se on hänelle jollain tasolla hankala tai kipeä aihe. Te kuitenkin ilmeisesti pystytte keskustelemaan paljon muistakin asioista joten miksi sinun pitäisi saada puhua hänelle juuri tästä tietystä aiheesta?
Jotenkin vaikuttaa siltä, ettet usko aiheen olevan aidosti arka ystävällesi vaan kuvittelet, että hän jotenkin "dissaa" sinua ja siksi ei halua asiasta kanssasi keskustella. Tai että ystäväsi haluaa osoittaa mieltään ja on siksi kiusallaan hiljaa, kun kyseisen aiheen jälleen kerran puheeksi otat. Viestiesi perusteella sosiaaliset taitosi ovat huonot, näet maailman kovin itsekeskeisesti ja oletat ihmisten motiivien liittyvän aina sinuun itseesi. Et tunnista toisen rajoja, et ymmärrä rajojen tärkeyttä ja ylität niitä jatkuvasti joko ymmärtämättömyyttäsi tai tarkoituksella. Et tunnu näkevän ystävyydessä mitään muita sävyjä, kuin pinnallisen hyvääpäivääkirvesvartta-tason ja puhutaan väkisin kipeistä aiheista -moodin. Vaadit ystävältäsi suoraa puhetta mutta itse loukkaannut ja heittäydyt marttyyriksi, kun tässä ketjussa ihmiset antavat sinulle suoraa palautetta siitä, miksi on väärin painostaa toista puhumaan aiheesta, josta hän ei halua. Todennäköisesti loukkaantuisit tälle ystävällesikin, jos hän päättäisi puhua suunsa puhtaaksi.
Tässä sinulle sitä suoraa puhetta, jota kovasti kaipaat. En tiedä, kuinka kauan ystäväsi jaksaa enää olla hienotunteinen sinua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikista asioista ei vain voi puhua kaikkien kanssa. Senvuoksi itselläni on useampia ystäviä.
Ne ei ole ystäviä semmoset joiden kanssa ei pysty puhumaan asiasta kuin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ystäväsi ei välttele kyseistä aihetta siksi, että haluaisi tahallaan ärsyttää tai näpäyttää sinua olemalla puhumatta siitä. Hän ei halua puhua siitä siksi, että se on hänelle jollain tasolla hankala tai kipeä aihe. Te kuitenkin ilmeisesti pystytte keskustelemaan paljon muistakin asioista joten miksi sinun pitäisi saada puhua hänelle juuri tästä tietystä aiheesta?
Jotenkin vaikuttaa siltä, ettet usko aiheen olevan aidosti arka ystävällesi vaan kuvittelet, että hän jotenkin "dissaa" sinua ja siksi ei halua asiasta kanssasi keskustella. Tai että ystäväsi haluaa osoittaa mieltään ja on siksi kiusallaan hiljaa, kun kyseisen aiheen jälleen kerran puheeksi otat. Viestiesi perusteella sosiaaliset taitosi ovat huonot, näet maailman kovin itsekeskeisesti ja oletat ihmisten motiivien liittyvän aina sinuun itseesi. Et tunnista toisen rajoja, et ymmärrä rajojen tärkeyttä ja ylität niitä jatkuvasti joko ymmärtämättömyyttäsi tai tarkoitu
En ole tässä missään kohtaan suuttunut näistä kommenteista. Lähinnä huvittunut kuinka väärin ihmiset osaa tulkita asioita.
Joten mistä nyt keksit että mä suutuin?
Ja siitä sitten päättelet kaiken tuon: huonot sosiaaliset taidot jne. Mielenkiintoista.
Koska oikeasti mulla on hyvä kyky lukea ihmisiä ja tilannetajua ja sosiaalista pelisilmää. Monilta ne toki puuttuu.
Mutta se että parin kommentin perusteella kykenette analysoimaan mut niin no.. vaatisi hieman pidemmän keskustelun kyllä se ja silti se analysointi on kovin hankalaa.
Jopa terapeuteille. Mutta te pystytte siihen. Hienoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutustuin aikoinaan mukavaan naiseen. Meistä tuli ystäviäkin. Hän kertoi mulle paljon avioerostaan ja surusta, pettymyksestä ja katkeruudesta, jota tunsi miehen löydettyä nuoremman naisen. Mä kuvittelin, että tilanne oli aika tuore. 1-2 vuoden sisällä tapahtunut. Lopulta selvisi, että erosta oli jo 10 vuotta. Ap kertoo selvinneensä jo potkuistaan. Surutyö on jo tehty. Miksi hän edelleen nostaa asian esille ystävänsä kanssa? Voihan työttömyydestä mainita sivulauseessa, mutta miksi sitä pitäisi enää enempää ruotia? Vai onko niin, ettei AP olekaan päässyt asiasta yli ja surutyö on edelleen kesken?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tuntee itse ystävänsä; onko hän herkkä ja vähän tasapainoton jolloin joku aihe voi oikeasti triggeröidä ahdistuksen. Aikuisen ihmisen pitää myös osata laittaa asiat suuruusjärjestykseen: työmarkkinoiden henki on että aina välillä tulee lähtö eikä se ole yhtä dramaattista kuin esim.paha terveysdiagnoosi joka voisi olla myös ystäväpiirille vaikea asia käsitellä.
Tuntuu siis vähän oudolta että asia olisi tosi dramaattinen ellei ystävä ole mielenterveysongelmainen. Vai johtuuko välinpitämättömyys vain muutenkin kylmästä asenteesta, ei yleensäkään huomioi toisia jne
Totta. Hyvä huomio.
Ei kyllä mielenterveysongelmainen mutta tietyllä tapaa kylmä kyllä.
Eli jotenkin osaa jättää tietyt asiat kylmästi sivuun muissakin asioissa.
Eli keskittyy täysin vaikka juuri omiin asioihin, eikä ole kiinnostunut mitä ympärillä edes t
Silti tässä on APsta on leivottu tunteeton huono ystävä vaikka se kyl tuntuu olevan tuo ystävä tosiaan se kylmä tapaus.
Jollei voi puhua asiasta joka ei juuri häneen liity. Itsekeskeistä.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
"Ystävät suuttuu ja antaa anteeksi.
En halua siloteltua ystävyyttä vaan rehellisen "
Ihmiset on erilaisia. Mä taas en jaksa ystävieni taholta mitään draamaa, jos sanon rehellisesti, että nyt käy mulle liian raskaaksi.
En minäkään halua sellaista draamaa missä saa jotain aihetta vältellä ehdoin tahdoin.
Nuorallatanssia se on, ei keskustelua.
Yksi ystävistäni on m uslimi. Mä en ole ja mulla on omat mielipiteet kyseisestä uskonnosta.. Emme koskaan puhu uskonnoista. Ystävyys on kestänyt jo 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tutustuin aikoinaan mukavaan naiseen. Meistä tuli ystäviäkin. Hän kertoi mulle paljon avioerostaan ja surusta, pettymyksestä ja katkeruudesta, jota tunsi miehen löydettyä nuoremman naisen. Mä kuvittelin, että tilanne oli aika tuore. 1-2 vuoden sisällä tapahtunut. Lopulta selvisi, että erosta oli jo 10 vuotta. Ap kertoo selvinneensä jo potkuistaan. Surutyö on jo tehty. Miksi hän edelleen nostaa asian esille ystävänsä kanssa? Voihan työttömyydestä mainita sivulauseessa, mutta miksi sitä pitäisi enää enempää ruotia? Vai onko niin, ettei AP olekaan päässyt asiasta yli ja surutyö on edelleen kesken?
En tiedä. Ehkä elämässä voi olla asioita joita ei koskaan voi kokonaan unohtaa vaikka ne olisi käsitelty?
Eihän eletty elämä mihinkään katoa. Se on jokaisen historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikista asioista ei vain voi puhua kaikkien kanssa. Senvuoksi itselläni on useampia ystäviä.
Ne ei ole ystäviä semmoset joiden kanssa ei pysty puhumaan asiasta kuin asiasta.
Samaa mieltä tästä.
Onkohan ap tällainen jankuttaja. Tunnen pari ihmistä, eivät ystäviä, mutta aina kun näen heidät he käyvät läpi samaa asiaa, samat sanat, sama saarna. En oikeasti sano enää siihen yhtään mitään, odotan vain hiljaa, että kohtaus on ohi. En jaksaisi enää kuulla ainoatakaan kertaa tätä samaa jankutusta.
Hirveän mustavalkoista täällä: aivan kuin ainoat vaihtoehdot olisivat että ap makaa terapiasohvalla nenäliinojen kanssa ja kuormittaa ystäväänsä ja se että ystävä toteaa potku-uutiseen vain kylmästi että ok no mitäs muuta.
Kaikissa ystävyyksissä puheenaiheet on joskus olleet vähän piinallisia esim.kun toinen jauhaa exästään ne samat jutut tai kun työkaveri kerskuu puuduttavasti lapsillaan tai sukulainen mässäilee terveyshuolillaan ahdistavasti. Kysyn kohteliaasti pari lisäkysymystä ja sitten yritän vaihtaa puheenaihetta jos toinen ei ole akuutin ahdistunut tilanteessa. Kumpikin tulee vastaan, niinhän se on aina keskustelussa ja ystävyydessä.