Lue keskustelun säännöt.
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen AuDHD, eikä minua ärsytä ollenkaan. Pikemminkin koen kauheana gatekeeppaamisena, että kaikkien spektrin olisi oltava täysin samanlainen tai feikkaa. Esim. AP vaikuttaa olevan lähinnä kateellinen niille, jotka maskaavat, koska se on selviytymiskeino ja siten voi tuottaa tuloksia.
ihmisenä, jolle on hoettu ettei sinulla voi olla ADHD, koska olet ollut hyvä koulussa ja älykäs, on todella punainen vaate lokeroida ihmisiä oman spektrin kautta. Se on typistävää ja ahdasmielistä. Oirekuvia on niin erilaisia, kuin ihmisiäkin. Eikä se, että asiasta on viime vuosina viimein puhuttu (esim. Lääketieteessä naisia ei ole tutkittu kunnolla ja ADHD naisilla on esimerkiksi jäänyt kunnolla tutkimatta, kun taas nykyisin sitä ymmärretään paremmin), ole pois keneltäkään.
Maskaaminen ei muuten ole feikkaamista, kannattaa perehtyä asioihin ennen kuin hermostuu asioista, joista ei itse tiedä mitään.
Kukaan muu kuin nämä trendisomettajat a la Cheyenne ei käytä noita AuDHD-termejä :D Ja Just tämä "olen vain niiin älykäs" ettei mitään oireita ole huomattu ennen kuin itse diagnosoin itseni luettuani somettajien kokemuksia :D Ja oikealle autistille spleinailu "kannattaa perehtyä asioihin" :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorgamit ja muut eivät ammu tällä itseään nilkkaan. He elävät siitä että saavat klikkauksia somessa. Mitä enemmän aiheita ja haastatteluja, sen enemmän klikkauksia.
Ei ole kyllä minulta pois se, millä keinolla ne klikkauksensa hankkivat. Kai olen sitten niin autistinen, etten tajua, että tuollaisesta pitäisi pahastua.
No mee sitteen vee ittuun tästä ketjusta
Eikö saa esittää eriävää mielipidettä? Saa keskustella vain, jos on samaa mieltä aiheesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Tosielämän nepsykö ei voi olla huomionhakuinen? Moni ADHD varmasti on. Miksei autistikin, kunhan huomio tapahtuu hänen omilla ehdoillaan, esim. juuri massojen kautta etänä.
"Tosielämän autisti" ei voi valita niitä oireitaan eli pärjätä muuten ihan perfect ja oireilla vain silloin kun siitä on jotain hyötyä. Nää somettajat oireilevat silloin kun siitä saa ytyä (oireilu alkanut +30 v.). Ei se ole mikään tahdonvoimalla hillittävissä oleva asia, jonka ottaa esiin vain silloin kun sillä saa huomiota.
Mulla kyllä pysyi piilossa 46 vuotta, koska jouduin olosuhteiden pakosta aloittamaan vahvan maskaamisen jo ennen kouluikää ja opettelin koko ajan paremmaksi ja paremmaksi. Ja koska oireet haittasivat kaikkein eniten itseäni, kukaan ei puuttunut niihin, eikä niitä hoidettu.
Että älyllä ja kikkailulla voi kyllä maskata itseään erittäin paljon. Eikö sitä voisi kutsua tahdonvoimaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorgamit ja muut eivät ammu tällä itseään nilkkaan. He elävät siitä että saavat klikkauksia somessa. Mitä enemmän aiheita ja haastatteluja, sen enemmän klikkauksia.
Ei ole kyllä minulta pois se, millä keinolla ne klikkauksensa hankkivat. Kai olen sitten niin autistinen, etten tajua, että tuollaisesta pitäisi pahastua.
No mee sitteen vee ittuun tästä ketjusta
Eikö saa esittää eriävää mielipidettä? Saa keskustella vain, jos on samaa mieltä aiheesta?
Osaatko lukea ketjun otsikkoa? Ei tämä ole tarkoitettu keskusteluun teidän kiusaajanormojen kanssa, tämä oli ajatustenvaihdoksi samaa kokeneiden autistien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorgamit ja muut eivät ammu tällä itseään nilkkaan. He elävät siitä että saavat klikkauksia somessa. Mitä enemmän aiheita ja haastatteluja, sen enemmän klikkauksia.
Ei ole kyllä minulta pois se, millä keinolla ne klikkauksensa hankkivat. Kai olen sitten niin autistinen, etten tajua, että tuollaisesta pitäisi pahastua.
No mee sitteen vee ittuun tästä ketjusta
Eikö saa esittää eriävää mielipidettä? Saa keskustella vain, jos on samaa mieltä aiheesta?
Mites luulet, että voi keskustella, jos ketjuun eksynyt ei vaivaudu lukemaan edes otsikkoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Tosielämän nepsykö ei voi olla huomionhakuinen? Moni ADHD varmasti on. Miksei autistikin, kunhan huomio tapahtuu hänen omilla ehdoillaan, esim. juuri
Vähän riippuu. Jos 46 vuotta pysyy piilossa sillä lailla, että oikeasti pärjää täysin normaalisti elämässään, niin eihän se pitäisi edes täyttää diagnostisia kriteereitä, vaan kyse on jostain muusta. Oireethan pitäisi tulla esiin jo lapsena. Jos oireet ovat tulleet esiin lapsena mutta on jollain lailla sinnitellyt täm'än jälkeen, muttei silti pärjännyt kaikilla tavoin normaalisti, niin silloin se voi täyttääkin kriteerit. Itse en kyllä usko, että voi olla autisti, jos oireet alkavat näkyä vasta 46-vuotiaana ykskaks vain. Vaikka itsekin siis tunnistan maskaamisilmiön jollain tasolla ja aikuisiässä dg.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorgamit ja muut eivät ammu tällä itseään nilkkaan. He elävät siitä että saavat klikkauksia somessa. Mitä enemmän aiheita ja haastatteluja, sen enemmän klikkauksia.
Ei ole kyllä minulta pois se, millä keinolla ne klikkauksensa hankkivat. Kai olen sitten niin autistinen, etten tajua, että tuollaisesta pitäisi pahastua.
No mee sitteen vee ittuun tästä ketjusta
Eikö saa esittää eriävää mielipidettä? Saa keskustella vain, jos on samaa mieltä aiheesta?
Mites luulet, että voi keskustella, jos ketjuun eksynyt ei vaivaudu lukemaan edes otsikkoa?
Siis otsikkoa ei saa kyseenalaistaa? Ja todeta, että itseä ei häiritse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se ole keskustelua jos alkaa haukkua kaikkia, jotka esittävät eriävän mielipiteen :D joojookerhoahan täällä silloin haetaan, oikein oikeutusta sille, että saa ilkeillä muille ja haukkua muita.
Jotain yhteistä runkkurinkiä halusivat kai muodostaa, ei oikeaa keskustelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen AuDHD, eikä minua ärsytä ollenkaan. Pikemminkin koen kauheana gatekeeppaamisena, että kaikkien spektrin olisi oltava täysin samanlainen tai feikkaa. Esim. AP vaikuttaa olevan lähinnä kateellinen niille, jotka maskaavat, koska se on selviytymiskeino ja siten voi tuottaa tuloksia.
ihmisenä, jolle on hoettu ettei sinulla voi olla ADHD, koska olet ollut hyvä koulussa ja älykäs, on todella punainen vaate lokeroida ihmisiä oman spektrin kautta. Se on typistävää ja ahdasmielistä. Oirekuvia on niin erilaisia, kuin ihmisiäkin. Eikä se, että asiasta on viime vuosina viimein puhuttu (esim. Lääketieteessä naisia ei ole tutkittu kunnolla ja ADHD naisilla on esimerkiksi jäänyt kunnolla tutkimatta, kun taas nykyisin sitä ymmärretään paremmin), ole pois keneltäkään.
Maskaaminen ei muuten ole feikkaamista, kannattaa perehtyä asioihin ennen kuin hermostuu asioista, joista ei itse tiedä m
Kukaan muu kuin nämä trendisomettajat a la Cheyenne ei käytä noita AuDHD-termejä :D Ja Just tämä "olen vain niiin älykäs" ettei mitään oireita ole huomattu ennen kuin itse diagnosoin itseni luettuani somettajien kokemuksia :D Ja oikealle autistille spleinailu "kannattaa perehtyä asioihin" :D
Mitä sitten pitäisi käyttää? AutistiADHD? ADHDasperger?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Tosielämän nepsykö ei voi olla huomionhakuinen? Moni ADHD varmasti on. Miksei autistikin, kunhan h
Vähän riippuu. Jos 46 vuotta pysyy piilossa sillä lailla, että oikeasti pärjää täysin normaalisti elämässään, niin eihän se pitäisi edes täyttää diagnostisia kriteereitä, vaan kyse on jostain muusta. Oireethan pitäisi tulla esiin jo lapsena. Jos oireet ovat tulleet esiin lapsena mutta on jollain lailla sinnitellyt täm'än jälkeen, muttei silti pärjännyt kaikilla tavoin normaalisti, niin silloin se voi täyttääkin kriteerit. Itse en kyllä usko, että voi olla autisti, jos oireet alkavat näkyä vasta 46-vuotiaana ykskaks vain. Vaikka itsekin siis tunnistan maskaamisilmiön jollain tasolla ja aikuisiässä dg.
Enköhän sanonut, että kukaan ei ole kiinnittänyt niihin huomiota, koska olen maskannut niin vahvasti. Ongelmat alkoivat jo ennen kouluikää. Mutta kun olen sitä nerotyypin aspergeria lisättynä ADHD:n energialla ja halulla olla sosiaalinen niin minä olen nuorallatanssinut sen yli 40 vuotta, kunnes voimat loppuivat ja tipuin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Tosielämän nepsykö ei voi olla huomionhakuinen? Moni ADHD varmasti on. Miksei autistikin, kunhan h
Vähän riippuu. Jos 46 vuotta pysyy piilossa sillä lailla, että oikeasti pärjää täysin normaalisti elämässään, niin eihän se pitäisi edes täyttää diagnostisia kriteereitä, vaan kyse on jostain muusta. Oireethan pitäisi tulla esiin jo lapsena. Jos oireet ovat tulleet esiin lapsena mutta on jollain lailla sinnitellyt täm'än jälkeen, muttei silti pärjännyt kaikilla tavoin normaalisti, niin silloin se voi täyttääkin kriteerit. Itse en kyllä usko, että voi olla autisti, jos oireet alkavat näkyä vasta 46-vuotiaana ykskaks vain. Vaikka itsekin siis tunnistan maskaamisilmiön jollain tasolla ja aikuisiässä dg.
Koska olen älykäs ja ulospäin sosiaalinen maski sekö opetellut toimimaan ihmisten kanssa, pystyin valitsemaan ne koulut, joihin pystyin menemään, valitsemaan ne työpaikat, joissa pystyin käymään, koska minut olisi otettu paljon korkeammallekin (koska vaikeuksistani ei tiennyt ulospäin). Minä katsoin sata työpaikkailmoitusta ja totesin, että kahteen pystyn ja hain ja olisin saanut usein molemmat. Ja pysyin työpaikoissa yli 10 vuotta. Kouluttautuminen samalla kikkailulla. Vapaa-ajanvietto samalla kikkailulla.Olen todella uupunut enkä jaksa enää skarpata yhtään.
Taitaa olla niin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Eihän aloittaja tarkoittanut, että aikuisiällä diagnoosin saaminen olisi epäaidompaa, tai ettei nepsyoireista kärsivä voisi pärjätä jollain osa-alueella elämässään. Kritiikki ymmärtääkseni kohdistuu tähän ilmiöön, joka kyllä jokaiselle vähänkin medialukutaitoiselle on päivänselvä. Ja vaikkei sosiaalista mediaa seuraisikaan, tavallisessakin mediassa on varmasti törmännyt aivan jatkuvasti varsinkin ADHD-diagnosoituihin (viime aikoina myös autismidiagnosoituihin) julkkiksiin. Kymmenen vuotta sitten näitä oli paljon vähemmän, viisi vuotta sitten jo kuukausittain, viime vuonna suurin piirtein viikoittain ellei useamman kerran viikossa jossain lehdessä. Ja vaikkeivat henkilöjutut kiinnostaisi, aivan varmasti on myös törmännyt tilastoihin ADHD-lääkityksestä tai siitä, että yli 20% Pohjois-Karjalan ala-asteikäisistä pojista on jo ADHD-diagnosoituja. tai siitä, että YTHS:llä ADHD-tutkimukset räjähtivät käsiin korona-aikana. Omassa tuttavapiirissäni, joka koostuu pääosin yliopisto-opiskelijoista, tehtiin juuri korona-aikana todella paljon ADHD-diagnooseja, eikä se ole sattumaa. Samaan aikaan erilaiset vaikuttajat suoraan sanottuna markkinoivat diagnoosia somessa. ADHD-supervoima-kirjat ovat osa tällaista markkinointia.
Voin paljastaa, että itsekin hankin itselleni diagnoosin osin tällaisen markkinoinnin ohjaamana. Olin kyllä jo pitkään iettinyt, että minulla voisi olla jotain oireita, mutta kun ympärilläni yksi ja toinen sai diagnoosin, joilla oli paljon vähäisempiä oireita, päätös lähteä tutkimuksiin syntyi. Sinänsä oireet eivät edes olleet "minun oireitani" vaan esimerkiksi työympäristön, vaikka olivatkin olleet kauan. Silloisessa työterveysfirmassa tutkimuksia ei tehty, mutta kävin YTHS:llä, jossa prosessi oli mutkaton.
Kavereillani oireet olivat suurin piirtein sitä luokkaa, että eivät jaksa lukea tenttiin tai etäopiskella. No kuka jaksaisi? Minä en tiedä, oliko heillä oireita lapsena, mutta eivät he aiemmin olleet jertoneet mistään isoista keskittymisongelmista, ja kaikilla ihan siistit kodit ja arki rullaa. Itse olen aina unohdellut laskuja ja kirjaston kirjoja, mutta vasta kun tämä ADHD-villitys alkoi, aloin miettiä, että se voisi selittyä tällä - ja kyllähän se myls kutkutti, kun niin monilta suunnilta suorastaan tyrkytettiin samaa selitystä. Somessa tuli jatkuvasti näitä testejä "Onko sinullakin ADHD?", kavereilla oli diagnooseja ja julkkikset kertoivat lehdissä omistaan ja kuinka lääke oli helpottanut elämää. Ja onhan se lääkitys auttanut jaksamaan keksittyä pidempään, mutta ei se ole minua auttanut klöytämään suuntaa elämälleni tai hallitsemaan arkea.
Uskonko ADHD:n olemassaoloon? Kyllä ja en. Uskon, että lääke auttaa, ja se on tärkeintä. Mutta välillä on alkanut tuntua, että tämä alkaa jo mennä yli. Esimerkiksi omat oireeni ovat todella lieviä, ja resurssit pitäisi keskittää etäkursseja tuskeilevien yliopisto-opiskelijodien sijaan niihin koulupudokkaisiin ja vankeihin. Yliopistolla taas voisi tehdä jotai, että ihmiset jaksaisivat opiskella, ja YTHS:llä keskittyä kriisiapuun, kunvakavista mielenterveysongelmista kärsiviä odottaa jonoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen AuDHD, eikä minua ärsytä ollenkaan. Pikemminkin koen kauheana gatekeeppaamisena, että kaikkien spektrin olisi oltava täysin samanlainen tai feikkaa. Esim. AP vaikuttaa olevan lähinnä kateellinen niille, jotka maskaavat, koska se on selviytymiskeino ja siten voi tuottaa tuloksia.
ihmisenä, jolle on hoettu ettei sinulla voi olla ADHD, koska olet ollut hyvä koulussa ja älykäs, on todella punainen vaate lokeroida ihmisiä oman spektrin kautta. Se on typistävää ja ahdasmielistä. Oirekuvia on niin erilaisia, kuin ihmisiäkin. Eikä se, että asiasta on viime vuosina viimein puhuttu (esim. Lääketieteessä naisia ei ole tutkittu kunnolla ja ADHD naisilla on esimerkiksi jäänyt kunnolla tutkimatta, kun taas nykyisin sitä ymmärretään paremmin), ole pois keneltäkään.
Maskaaminen ei muuten ole feikkaamista, kannattaa perehtyä asioihin en
Miksi niitä pitäisi käyttää? Kai se nyt riittää, että kannassa lukee oikeat diagnoosit. Jos jossain on pakko mainita, mistä sairauksista kärsii, sitten voi mainita niiden nimet. En minä ainakaan sano, että olen AstmaDiabetes tai ASMetes, vaan että minulla on astma ja diabetes.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Tosielämän nepsykö ei voi olla huomionhakuinen
Jos oireet tulevat esiin kypsässä keski-iässä, diagnostisten kriteereidenkin perusteella kyseessä on jokin uu kuin neuropsykiatrinen häiriö. Oireiden pitää esiintyä jo lapsena useammalla alueella. Näin ainakin oli silloin kun itse sain diagnoosin. Tosin onhan siitä puhuttu viime aikoina, että ADHD voisi alkaa vasta aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Ei se ole keskustelua jos alkaa haukkua kaikkia, jotka esittävät eriävän mielipiteen :D joojookerhoahan täällä silloin haetaan, oikein oikeutusta sille, että saa ilkeillä muille ja haukkua muita.
Kuka se tässä ilkeilee ja haukkuu? Sinä. Miksi tulet tänne, kun tämä ei ole tarkoitettu sinulle? Otsikossa sanotaan, että tämä on tarjoitettu nimenomaan nepsyille, joita nykyilmapiiri ahdistaa. Olet ihan väärässä paikassa. Miksi et tee ihan omaa ketjua, jossa voit valita itse näkökulman?? Jos et tiedä kuinka etju aloitetaan, löydät varmasti ohjeet palastalta. Ja jos et silti osaa tehdä ketjua, maaima on täynnä sinulle sopivampaa sisältöä. Pyydän vain, että jätät tämän nyt rauhaan.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla niin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Eihän aloittaja tarkoittanut, että aikuisiällä diagnoosin saaminen olisi epäaidompaa, tai ettei nepsyoireista kärsivä voisi pärjätä jollain osa-alueella elämässään. Kritiikki ymmärtääkseni kohdistuu tähän ilmiöön, joka kyllä jokaiselle vähänkin medialukutaitoiselle on päivänselvä. Ja vaikkei sosiaalista mediaa seuraisikaan, tavallisessakin mediassa on varmasti törmännyt aivan jatkuvasti varsinkin ADHD-diagnosoituihin (viime aikoina myös autismidiagnosoituihin) julkkiksiin. Kymmenen vuotta sitten näitä oli paljon vähemmän, viisi vuotta sitten jo kuukausittain, viime vuonna suurin piirtein viikoittain ellei useamman kerran viikossa jossain lehdessä. Ja vaikkeivat henkilöjutut kiinnostaisi, aivan varmasti on myös törmännyt tilastoihin ADHD-lääkityksestä tai siitä, että yli 20% Pohjois-Karjalan ala-asteikäisistä pojista on jo ADHD-diagnosoituja. tai siitä, että YTHS:llä
Minä en ole törmännyt kuin laulaja Evelinan diagnoosiin. En oikein seuraa tuollaisia juttuja ja keski-ikäisenä olen kaukana nuorten jutuista.
Sinänsä, jos ilman aitoa diagnoosia käytät lääkkeitä niin luulisi siitä koituvan pitkällä aikavälillä haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen AuDHD, eikä minua ärsytä ollenkaan. Pikemminkin koen kauheana gatekeeppaamisena, että kaikkien spektrin olisi oltava täysin samanlainen tai feikkaa. Esim. AP vaikuttaa olevan lähinnä kateellinen niille, jotka maskaavat, koska se on selviytymiskeino ja siten voi tuottaa tuloksia.
ihmisenä, jolle on hoettu ettei sinulla voi olla ADHD, koska olet ollut hyvä koulussa ja älykäs, on todella punainen vaate lokeroida ihmisiä oman spektrin kautta. Se on typistävää ja ahdasmielistä. Oirekuvia on niin erilaisia, kuin ihmisiäkin. Eikä se, että asiasta on viime vuosina viimein puhuttu (esim. Lääketieteessä naisia ei ole tutkittu kunnolla ja ADHD naisilla on esimerkiksi jäänyt kunnolla tutkimatta, kun taas nykyisin sitä ymmärretään paremmin), ole pois keneltäkään.
Maskaaminen ei muut
Miksi niitä pitäisi käyttää? Kai se nyt riittää, että kannassa lukee oikeat diagnoosit. Jos jossain on pakko mainita, mistä sairauksista kärsii, sitten voi mainita niiden nimet. En minä ainakaan sano, että olen AstmaDiabetes tai ASMetes, vaan että minulla on astma ja diabetes.
Kyllä sanotaan silloin, kun olet sen asian tiimoilta jossain kokoontuneena. Ei tietenkään normaalissa elämässä.
Opetelkaa lainaamaan oikein! Nyt noista kommenteista ei tiedä, kenelle ne on kohdistettu.
Olet lähinnä kiusaajanormo, joka ei osaa lukea. Mikset voi keksiä jotain ihan omaa, kun pitää tänne änkeä.