Lue keskustelun säännöt.
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän nuo kaikki oli 80 luvulla kun sain kasvaa kummajaisena ihan yksin?
Ne oli ihan normeja silloin. Nyt kännyköiden, somen ja joka tuutista puskevan informaation myötä nämä uusnepsyt diagnosoivat itsejään kilvan.
Häiriköin luokassa, olin viikonloput ostarilla pussikaljottelijoiden kanssa, tupakoin, piirteilin vesiliukoisella tussilla sillankaiteisiin jne.
Siis ei vesiliukoisella vaan vedenkestävällä.
Tosi hienoa, että some on mahdollistanut monessa asiassa tiedon leviämisen. Yksi tärkeimpiä on väkivaltaisten suhteiden nopeampi tunnistaminen ja tuki niistä pois.
Se tietysti olisi hyvä mainita, onko kyseessä oma diagnoosi vai virallinen, kun puhuu itsestään julkisesti, epäilyt voisi esittää epäilyinä.
Arviolta vain pieni murto-osa nepsyistä on diagnosoitu, joten siinä mielessä ei ihmeellistä, että itsediagnooseja on paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Nuorgamit ja muut eivät ammu tällä itseään nilkkaan. He elävät siitä että saavat klikkauksia somessa. Mitä enemmän aiheita ja haastatteluja, sen enemmän klikkauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Nepsyllä voi olla samalla myös huomionhakuinen, narsistinen tai epävakaa persoonallisuus eli huomiota haetaan sillä, millä sitä saadaan. Nepsy ei tee immuuniksi muulle.
Vierailija kirjoitti:
Nuorgamit ja muut eivät ammu tällä itseään nilkkaan. He elävät siitä että saavat klikkauksia somessa. Mitä enemmän aiheita ja haastatteluja, sen enemmän klikkauksia.
Ei ole kyllä minulta pois se, millä keinolla ne klikkauksensa hankkivat. Kai olen sitten niin autistinen, etten tajua, että tuollaisesta pitäisi pahastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua lähinnä hävettää, että on ADHD-diagnoosi, koen sen jotenkin nolona. Tulee mieleen, että oon joku tarkkiksen häirikkö. Oon oikeasti juuri väitöstä aloittamassa, lääkitys muutti radikaalisti koulumenestystä. En oo kertonut edes puolisolleni, kun hävettää mokoma.
Vierailija kirjoitti:
Mua lähinnä hävettää, että on ADHD-diagnoosi, koen sen jotenkin nolona. Tulee mieleen, että oon joku tarkkiksen häirikkö. Oon oikeasti juuri väitöstä aloittamassa, lääkitys muutti radikaalisti koulumenestystä. En oo kertonut edes puolisolleni, kun hävettää mokoma.
Kerro ihmeessä. Hän tuntee ja tietää sinut. Mutta jos piilottelet ikuisesti ja se jotenkin joutuu epätasapainoon tms, on tosi ikävää saada tietää vasta sitten, kun se on pakko paljastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua lähinnä hävettää, että on ADHD-diagnoosi, koen sen jotenkin nolona. Tulee mieleen, että oon joku tarkkiksen häirikkö. Oon oikeasti juuri väitöstä aloittamassa, lääkitys muutti radikaalisti koulumenestystä. En oo kertonut edes puolisolleni, kun hävettää mokoma.
Lue kirja ADHD supervoimani. Eivät kaikki ADHD:t ole mitään hösääviä häiriköitä. Moni tuntemani (itsekin) on todella lahjakas ja syventyy erittäin hyvin siihen, mihin kokee halua syventyä. Jos elämän tukipilarit ovat kunnossa, ei ole välttämättä mitään ongelmia kuin jatkuva tarve puuhata tai olla menossa/ olla ihan vaan laiskana. On kuitenkin riski suistua raiteiltaan, kun jotain isosti negatiivista tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Mua lähinnä hävettää, että on ADHD-diagnoosi, koen sen jotenkin nolona. Tulee mieleen, että oon joku tarkkiksen häirikkö. Oon oikeasti juuri väitöstä aloittamassa, lääkitys muutti radikaalisti koulumenestystä. En oo kertonut edes puolisolleni, kun hävettää mokoma.
ADHD-ihmisissä on yllättävän paljon tohtoreita, enemmän kuin autisteissa. Ovat luovia ja pystyvät uppoutumaan mielenkiinnonkohteeseen pitkäksi aikaa. Heillä on myös keskimäärin paremmat sosiaaliset taidot (ts. verkostoitumiskykyä) kuin autisteilla, ja tätä tarvitaan tutkimusmaailmassa.
Mulla itsellä on nuo molemmat ja musta ei tod. ole edes maisteriksi. AMK:n kävin itkua vastaan taistellen ja töissä en ole ollut montakaan kuukautta valmistumisen jälkeen eli vuodesta 2014. Diagnoosit sain toissa vuonna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Tosielämän nepsykö ei voi olla huomionhakuinen? Moni ADHD varmasti on. Miksei autistikin, kunhan huomio tapahtuu hänen omilla ehdoillaan, esim. juuri massojen kautta etänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorgamit ja muut eivät ammu tällä itseään nilkkaan. He elävät siitä että saavat klikkauksia somessa. Mitä enemmän aiheita ja haastatteluja, sen enemmän klikkauksia.
Ei ole kyllä minulta pois se, millä keinolla ne klikkauksensa hankkivat. Kai olen sitten niin autistinen, etten tajua, että tuollaisesta pitäisi pahastua.
No mee sitteen vee ittuun tästä ketjusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Tosielämän nepsykö ei voi olla huomionhakuinen? Moni ADHD varmasti on. Miksei autistikin, kunhan huomio tapahtuu hänen omilla ehdoillaan, esim. juuri massojen kautta etänä.
Oikeasti autistinen ei ole sosiaalisesti niin kyvykäs, että pystyisi sekä niin täydellisesti esiintymään normaalina ettäpärjäisi erinomaisesti elämässään että onnistuisi manipuloimaan sitä huomiota esiintymällä "autistisesti" juuri silloin kun siitä on hänelle hyötyö esim. julkisuuden tai someyhteistyön muodossa. Ei niitä oireita voi valita eikä tahdonvoimalla hillitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua lähinnä hävettää, että on ADHD-diagnoosi, koen sen jotenkin nolona. Tulee mieleen, että oon joku tarkkiksen häirikkö. Oon oikeasti juuri väitöstä aloittamassa, lääkitys muutti radikaalisti koulumenestystä. En oo kertonut edes puolisolleni, kun hävettää mokoma.
Lue kirja ADHD supervoimani. Eivät kaikki ADHD:t ole mitään hösääviä häiriköitä. Moni tuntemani (itsekin) on todella lahjakas ja syventyy erittäin hyvin siihen, mihin kokee halua syventyä. Jos elämän tukipilarit ovat kunnossa, ei ole välttämättä mitään ongelmia kuin jatkuva tarve puuhata tai olla menossa/ olla ihan vaan laiskana. On kuitenkin riski suistua raiteiltaan, kun jotain isosti negatiivista tapahtuu.
Hei supervoimatyypit, tteettkö ihan oman ketjun,kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Tämä on juuri se ero tosielämän nepsyyden ja haluan tällä huomiota-nepsyn välillä.
Tosielämän nepsykö ei voi olla huomionhakuinen? Moni ADHD varmasti on. Miksei autistikin, kunhan huomio tapahtuu hänen omilla ehdoillaan, esim. juuri massojen kautta etänä.
"Tosielämän autisti" ei voi valita niitä oireitaan eli pärjätä muuten ihan perfect ja oireilla vain silloin kun siitä on jotain hyötyä. Nää somettajat oireilevat silloin kun siitä saa ytyä (oireilu alkanut +30 v.). Ei se ole mikään tahdonvoimalla hillittävissä oleva asia, jonka ottaa esiin vain silloin kun sillä saa huomiota.
Argh tätä lainaussysteemiä... Mitä yritän kirjoittaa yllä: "tosielämän autisti" ei voi oireilla vain silloin kun sillä saa huomiota ja muutoin pärjätä täysin normaalisti joka tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi kukaan oikeasti haluaisi leikkiä autistia? No, jos on sellaista vikaa päässä niin antaa sitten niidenkin kukkien kukkia? Kukaan normaali ja terve ei halua leikkiä autistia.
Lisäksi, jos autistilla on oikeus maskata itsensä neurotyypilliseksi niin ehkä sitten pitäisi antaa vapaus myös toiseen suuntaan, jos joku tosiaan haluaa ampua itseään nilkkaan esittämällä moista.
Et tiedä mistä puhut. Eveliina, Cheyenne Järvinen, Miisa Nuorgam ym. Eivät "ammu itseään nilkkaan" vaan päinvastoin hyötyvät tästä leikistä. Seuraajamäärät kasvavat, haastatteluja tulee (mikä on tavoite kaikille somettajille, koska seuraajamäärät kasvavat lisää), kaupallisia yhteistöitä tarjotaan, rajaa tulee ja voi vielä esiintyä uhrina ja hyväntekijänä, joka kuuluu "neurovöhemmustöön". Rusinat pullasta.
Ei se julistautuminen tee heistä autisteja. Autismi on oirekuva. Vähän sama kuin jos he julistaisivat olevansa diabeetikkoja mutta eivät kuitenkaan kärsi mistään diabeteksen oireista.
Vierailija kirjoitti:
Nepsyttely on samanlaista itse tehtyä huomionhakua kuin anoreksia. Luodaan ongelma, jota sitten itketään.
Mä oletan että lastensuojelun tms. lisääntyessä huomattiin tietynlaisia ongelmia ja niitä haluttiin auttaa näillä kirjaimilla. Siis lapsena, aikuisena suht hyvin pärjänneenä se on kuin viimeistelyä etten ihan ole täydellinen koska olen nepsy. Silloin se punainen alennustarra ei enää haittaa.
Itse olen AuDHD, eikä minua ärsytä ollenkaan. Pikemminkin koen kauheana gatekeeppaamisena, että kaikkien spektrin olisi oltava täysin samanlainen tai feikkaa. Esim. AP vaikuttaa olevan lähinnä kateellinen niille, jotka maskaavat, koska se on selviytymiskeino ja siten voi tuottaa tuloksia.
ihmisenä, jolle on hoettu ettei sinulla voi olla ADHD, koska olet ollut hyvä koulussa ja älykäs, on todella punainen vaate lokeroida ihmisiä oman spektrin kautta. Se on typistävää ja ahdasmielistä. Oirekuvia on niin erilaisia, kuin ihmisiäkin. Eikä se, että asiasta on viime vuosina viimein puhuttu (esim. Lääketieteessä naisia ei ole tutkittu kunnolla ja ADHD naisilla on esimerkiksi jäänyt kunnolla tutkimatta, kun taas nykyisin sitä ymmärretään paremmin), ole pois keneltäkään.
Maskaaminen ei muuten ole feikkaamista, kannattaa perehtyä asioihin ennen kuin hermostuu asioista, joista ei itse tiedä mitään.
"Osaatko ajatella tätä hetkeä pidemmälle? Kyllähän se on itsensä nilkkaan ampumista, koska he ovat nyt sitten loppuelmänsä autisteja, koska ovat sellaiseksi julistautuneet. Siis, jos eivät oikeasti olisikaan. Jos joku hyötyy yhteistyöstä kauneutensa ja joku viisautensa vuoksi ja kuka mitäkin narua vetämällä, onko ne jotenkin oikeutetumpia vaikuttimia kuin tämä?"
Ovat, koska kauneudesta tai viisaudesta he pystyisivöt hyötymään vain siinä tapauksessa, että todella ovat kauniita tai viisaita. Sairausdiagnoosista hyötyminen on ylipäänsä aika kyseenalaista ja tilanteessa, jossa ei edes kärsi sairauden oireista, taas on pelkästään kieroutunutta. Se, että julistautuu autistiksi tai vaikka syöpäsairaaksi, ei tee sinusta sellaista. Tosin en epäile näiden diagnoosien olemassaoloa, mutta terveiden ja normaaleiden ihmisten autismidiagnosoinnin mielekkyttä kyllä.
Ihmiset eivät usko, mikä maskin alla oikeasti on. Sitten ärsyttää, kun toinen muuttuu omaksi itsekseen eli erilaiseksi? Hänestä on luotu kuva eikä se enää istukaan.