Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Vol. 3. Muita nepsyjä, joita ärsyttää nykyinen ilmapiiri aiheesta?
27.02.2024 |
En ehtinyt nähdä alkuperäisiä ketjuja, mutta kiinnostaa aihe.
Itselläni on diagnosoitu dysfasia lapsena ja myöhemmin Asperger. Varmaan täyttäisin myös ADHD kriteerit, mutta kukapas nykyään ei... Minulla on suht vaikea oirekuva sikäli, että sosiaalinen elämä on olematonta (ml. parisuhteet) ja työelämään osallistun vain hyvin rajallisesti. Osin As-oireiden takia puhkesi myös mielisairaus, joka vei eläkkeelle. Samalla menetin ajokortinkin. Arki on selviytymistä. Minusta ei välittömästi välttämättä näy arkisessa kanssakäymisessä outous, mutta todellakaan en osaa"maskata" sillä lailla että olisin päässyt mihinkään kaveriporukoihin, työpaikan kahviporukkaan (olin naisvaltaisella hoitoalalla joka oli ihan sopimaton ylipäänsä), seurusteluelämään yms. Usein se epäonnistuu myös ihan normi tilanteissakin, koska tulee väärinymmärryksiä jatkuvasti ja kuulen että minua pidetään outona. Ja kuormitun paljon. Vanhemmat ovat kuolleet ja veljeä näen kerran vuodessa, sukulaisia en jaksa tavara koskaan. Kavereitavöhän useammin.
Ärsyttää siis nämä somettajat, julkkikset ym. joilla kaikilla nyt yhtäkkiä on autismi ja useimmilla myös ADHD, vaikka mitään ongelmia nämä eivät näköjään ole elämässä aiheuttaneet ja ovat onnistuneesti "maskanneet" kolmekymppiseksi asti. Jopa siis niin onnistuneesti, että ovat kaveriporukan suosituimpia, puolisoita riittänyt, hyvä työmenestys, bileitä esitellään Suomessa yms. Tuntuu että diagnoosi on pelkkä julkisuustemppu (diagnoosin oikeutta mä en sen sijaan kyseenalaista, koska tiedän että sen saa helposti).
Vanhoillakoulukiusaajillakin on nyt autismidiagnoosi, jota hehkuttavat somessa, siellä yhtäkkiä on melttaria ja stimmailua. Kaikki yhtäkkiä käyttävät tasan samoja sanoja kun kertovat diagnoosista ja ylipäänsä ilmentävät ihmeellistä massa-ajattelua. Ja noi kiusaajat teki omasta elämästä hirveää jakiysasicat mua juuri autismioireiden takia, joita nyt esittävät. Siis siltä ainakin näyttää. Musta he maskaavat autismia.
Kommentit (609)
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten ne vast'ikään nepsy-diagnoosin saaneet, jotka reflektoivat itseään aivan loputtomasti kirjoituksissaan niin täällä palstalla kuin somessa tai vaikkapa ihan kahvipöytäkeskustelussa.
Asiaan olen kiinnittänyt huomiota, koska mieheni on diagnosoimaton nepsy. Asperger-piirteet loistavat kuin majakka jos osaa katsoa, mutta miestä itseään ei kiinnosta vähäkään.
Hänelle riittää, että arki rullaa, elämä pyörii perheen, työn ja parin intohimoharrastuksen ympärillä. Sellaiseen omanapaiseen itsensä tutkimiseen ei ole kiinnostusta, eikä ehkä kykyäkään.
Ehkä olisi muutamaan otteeseen elämässään tarvinnutkin diagnoosin ja tukea, mutta ei mieheni nuoruudessa sellaisia ollut tarjolla. Mies on jo 50 täyttänyt. Aikuisena tuki olen ollut minä. Diagnoosin ehkä saisi, mutta mitä tukea oikeasti olisi tarjolla perheelliselle, työssäkäyvälle, säntillistä arkea elävälle assille?
Mi
No siis ensiksikin, miehesi on oletettavasti mies. Miehille on helpompaa olla asperger kuin naisille, joiden luonne on toisenlainen ja joilta odotetaan paljon enemmän maskaamista. Aspergernaisten aivot ovat todennetusti miesmäiset. Sen sijaan aspergermiesten aivot eivät ole miehisemmät kuin muiden miesten.
Toisekseeen, sinä olet väsymiseen asti ollut miehesi tukena. Minun tukenani ei ole näiden 50 vuoden aikana ollut kukaan, olen rakentanut maskia viisivuotiaasta asti, jäänyt aina ilman tukea, koska oma asperger on tyyliä superlahjakkuus, ja koska ihmiset näkevät vain tulokset eikä työtä niiden takana, ketään ei kiinnosta.
Olen täysin loppuunajettu työjuhta ilman, että kukaan olisi kohdannut ja tukenut aitoa minääni, joka tekee monin verroin enemmän töitä normaalien asioiden suorittamisessa hermoston kuormittumis- ja aistiyliherkkyysongelmineen. Tulen loistavasti sosiaalisesti toimeen ihmisten kanssa. Koska minä tulen toimeen heidän kanssaan. Mutta he eivät tule toimeen minun kanssani, joten olen yksin häkissäni. Minä olen koko elämäni tehnyt työtä sen eteen, että täyttäisin normit ja odotukset. Opetellut ymmärtämään, tukemaan, vastaamaan muiden tarpeisiin. Mutta kukaan ei ole tehnyt sitä vastavuoroisesti tähän suuntaan, koska kukaan ei ymmärrä minua.
Että näin. Saa haukkua huomionhakuiseksi luulosairaaksi trendinepsyilijäksi, ei voisi vähempää kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se nyt raivostuttavaa, kun ihmiset saavat apua oireisiinsa.
Mikähän siinä on niin kestämätöntä? Etkö itse ole saanut apua ongelmiisi?
Siis tätä autismista/ahdh:sta jankuttavaa ärsyttää se, kun joillain kirjolla olevilla menee paljon paremmin kuin hänellä eivätkä ole ulospäin yhtä autistisia. Joten hänen mielestään niillä ihmisillä on feikkidiagnoosi, ainakin jos on nuori ja kaunis somevaikuttaja.
Ei aloittajaa ärsyttänyt se, jos jollakin autismin kirjolla olevalla oikeasti menee hyvin. Häntä häiritsee se, että osa noista julkkis-nepsyistä näyttää feikkaavan koko jutun, oireita on alkanut tulla vasta, kun he ovat keksineet, että ne ovat cool, sitä ennen heistä kellään ei ollut yhtään oireita.
Juuri näin. Ihmetyttää että pitää vääntää rautalangasta. Lisäksi ärsyttää se, että oireista tehdään sellaista showta. Kuvataan live-instaa siitä, kuinka "stimmaillaan" kaupassa yms sopivilla hahtageilla. Aiemmin nuo tuijottivat ja kyselivät, mitä ihmettä, jos näkivät minun stimmailevan. Kouluaikana jopa matkivat stimmailujani ja haukkuivat vammaiseksi niist. Toki niille ei ollut sanoja silloin, ei kukaan sanonut sitä stimmailuksi vaan olin cp-vammainen tms.
Olen niin tynnyrissä, etten ole huomannut mitään nykyistä ilmapiiriä nepsyilyineen. Somehan on sellainen, että se ruokkii itse itseään. Syöte tarjoaa jotain ja kun lähdet sille tielle sitä tulee lisää ja lisää entistä enemmän ja monipuolisemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten ne vast'ikään nepsy-diagnoosin saaneet, jotka reflektoivat itseään aivan loputtomasti kirjoituksissaan niin täällä palstalla kuin somessa tai vaikkapa ihan kahvipöytäkeskustelussa.
Asiaan olen kiinnittänyt huomiota, koska mieheni on diagnosoimaton nepsy. Asperger-piirteet loistavat kuin majakka jos osaa katsoa, mutta miestä itseään ei kiinnosta vähäkään.
Hänelle riittää, että arki rullaa, elämä pyörii perheen, työn ja parin intohimoharrastuksen ympärillä. Sellaiseen omanapaiseen itsensä tutkimiseen ei ole kiinnostusta, eikä ehkä kykyäkään.
Ehkä olisi muutamaan otteeseen elämässään tarvinnutkin diagnoosin ja tukea, mutta ei mieheni nuoruudessa sellaisia ollut tarjolla. Mies on jo 50 täyttänyt. Aikuisena tuki olen ollut minä. Diagnoosin ehkä saisi, mutta mitä tukea oikeasti olisi tarjolla perheelliselle, työssäkäyvälle, sänti
Millä alalla olet?
Vierailija kirjoitti:
Aivan, teeskentelyähän kaikki nepsypelleily on. Huomionhakua ja luikertelua velvollisuuksista (kuten koulunkäynti ja työ).
Mä asun yhes maassa, jossa ei ole sosiaalijärjestelmää. Olen autisti ja käyn täällä töissä, onneksi työ helppo, muuten en pärjäisi. Ja lähdin tänne, kun Suomessa olis pitänyt jättäytyä eläkkeelle jo näin nuorena, kun siellä on työelämä niin raatoisaa. Joten valitsin olla yhteiskunnassa osallistuva mutta maassa, missä se ei ole yhtä vaativaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen autisti, enkä tiennyt, että nykyään livenä näytetään, kuinka stimmaillaan kaupassa! (en käytä tiktokkia.) Olen 35v, ja ollut diagnoosi 20v. lähtien. Ei olis kyl koskaan tullut mieleenkään lähettää siitä livelähetystä tai haluta jakaa sitä jonkun kanssa! Saati tarttua kameraan sen takia. Itse pidän autismia harminani, jota en mielelläni esittele, ja josta kerron ulkopuolisille vain jos jokin tilanne vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Minulla adhd ja todellakin ärsyttää tää nykyinen nepsy spectrumi. Ennen autisti oli sellainen että alkoi kosketuksesta huutamaan tai ei kyennyt keskusteluun. Nykyään autisti on 90% väestöstä ku spectrumi on liian leveä.
Omakohtaisemmin nää uudet add itseaiheutettu keskittymisvaikeus ihmiset kuvittelee tietävänsä mitä adhd on ja millaisten ongelmien kanssa tässä itse joutunut läpi elämän painimaan.
90% nepsyistä on vaan kurittomia, kärsimättömiä ihmisiä joiden vanhempien kaveri kasvatustyyli on syy ongelmille.
Ok, mutta miltä sinusta tuntuu kun jotkut pitävät sinua kurittomana ja kärsimättömänä ihmisenä, jonka vanhempien kasvatustyyli on syy ongelmillesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aivan, teeskentelyähän kaikki nepsypelleily on. Huomionhakua ja luikertelua velvollisuuksista (kuten koulunkäynti ja työ).
Mä asun yhes maassa, jossa ei ole sosiaalijärjestelmää. Olen autisti ja käyn täällä töissä, onneksi työ helppo, muuten en pärjäisi. Ja lähdin tänne, kun Suomessa olis pitänyt jättäytyä eläkkeelle jo näin nuorena, kun siellä on työelämä niin raatoisaa. Joten valitsin olla yhteiskunnassa osallistuva mutta maassa, missä se ei ole yhtä vaativaa.
Olisihan täällä saanut tienata päälle omien voimien mukaan. Tai olla vapaaehtoishommissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla adhd ja todellakin ärsyttää tää nykyinen nepsy spectrumi. Ennen autisti oli sellainen että alkoi kosketuksesta huutamaan tai ei kyennyt keskusteluun. Nykyään autisti on 90% väestöstä ku spectrumi on liian leveä.
Omakohtaisemmin nää uudet add itseaiheutettu keskittymisvaikeus ihmiset kuvittelee tietävänsä mitä adhd on ja millaisten ongelmien kanssa tässä itse joutunut läpi elämän painimaan.
90% nepsyistä on vaan kurittomia, kärsimättömiä ihmisiä joiden vanhempien kaveri kasvatustyyli on syy ongelmille.
Ok, mutta miltä sinusta tuntuu kun jotkut pitävät sinua kurittomana ja kärsimättömänä ihmisenä, jonka vanhempien kasvatustyyli on syy ongelmillesi?
Niinpä. Hoitamaton ADHD ja autismi kuitenkin altistavat työkyvyttömyydelle, ne lievemmätkin kuin kehitysvamman tasolla olevat autistit ja vankilassa istuvat ADHD:t. Ja inhimillistä kärsimystä ei voi edes mitata. Että miten on sinulta pois, jos muitakin kuin sinua autetaan?
Sairaalassa ei kipsata murtunutta kättä, koska on kolme toimivaa raajaa jäljellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miksi kukaan oikeasti haluaisi leikkiä autistia? No, jos on sellaista vikaa päässä niin antaa sitten niidenkin kukkien kukkia? Kukaan normaali ja terve ei halua leikkiä autistia.
Lisäksi, jos autistilla on oikeus maskata itsensä neurotyypilliseksi niin ehkä sitten pitäisi antaa vapaus myös toiseen suuntaan, jos joku tosiaan haluaa ampua itseään nilkkaan esittämällä moista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sun aivot toimii eritavalla kuin muiden tarkoittaa juurikin sitä että sun aivoissa on vikaa. Ihan kaikella rakkaudella, mutta niin se menee.
Tuohan koskee myös neroja ja ihan muutenkin vaan keskivertoa älykkäämpiä, sekä empaatteja, erityisherkkiä ja liikunnallisia lahjakkuuksia esimerkiksi. Onko sun mielestä viallisia? Sori normot, ei teistä parempia saa väkisinkään.
Vaikka toki autismi on vamma. Sun väitteesi vaan ei pidä paikkansa, se on suorastaan naurettava.
Kyllä minä koen että autismini on vika aivoissa. Kyseessä on aivoperäinen häiriö joka rajoittaa elämääni paljon. Jos aletaan väittämään muuta, mennään juurikin sille "kaikki on vähän autisteja :)" alueelle.
Mulle on sanottu monesti, että kaikkihan sitä ja kaikkihan tätä. Tuo on ihan normaalia. Olen sitten sanonut esim. että minä en ole työkykyinen, sekö on normaalia, miten minusta tuntuu, että tosi moni ihminen on töissä. Olisin halunnut perheen, enkä ole onnistunut pariutumaan. Sekö on myös ihan normaalia, mikseivät kaikki sitten asu yksin ja epäonnistu perheenperustamisessa. Minäkin pelkään sairaaloita. Joo, pelkäätkö niin paljon, että jätit sairautesi hoidattamatta pelon takia.
Ihmiset eivät ihan mieti, mitä sanovat. Lisäksi autismi joko on tai ei ole. Ei voi sanoa, että kaikki on vähän ruotsalaisia, kun moni ihminen maailmassa on ruskettunut purjehduskenkäinen blondi. Autisti ei pysty "oppimaan" normaaliksi. Hän voi oppia tapoja hyväksyä omat rajoitteensa sekä kehittää itseään niiden puitteissa. Eivät hänen aivonsa silti muutu samanlaisiksi kuin neurotyypillisillä. Ja jos neurotyypillistä ujostuttaa, se ei ole samanlaista perustavanlaatuista sosiaalista kykenemättömyyttä kuin autistilla.
Ja ihmiset ajattelevat, ettei mitään ongelmaa ole, koska minä ymmärrän heitä. Mutta entäpä, kun he eivät ymmärrä minua. Siitäkö en saisi välittää yhtään. Kaikkihan on hyvin, kun kulissi ja lopputulos on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi kukaan oikeasti haluaisi leikkiä autistia? No, jos on sellaista vikaa päässä niin antaa sitten niidenkin kukkien kukkia? Kukaan normaali ja terve ei halua leikkiä autistia.
Lisäksi, jos autistilla on oikeus maskata itsensä neurotyypilliseksi niin ehkä sitten pitäisi antaa vapaus myös toiseen suuntaan, jos joku tosiaan haluaa ampua itseään nilkkaan esittämällä moista.
Et tiedä mistä puhut. Eveliina, Cheyenne Järvinen, Miisa Nuorgam ym. Eivät "ammu itseään nilkkaan" vaan päinvastoin hyötyvät tästä leikistä. Seuraajamäärät kasvavat, haastatteluja tulee (mikä on tavoite kaikille somettajille, koska seuraajamäärät kasvavat lisää), kaupallisia yhteistöitä tarjotaan, rajaa tulee ja voi vielä esiintyä uhrina ja hyväntekijänä, joka kuuluu "neurovöhemmustöön". Rusinat pullasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sun aivot toimii eritavalla kuin muiden tarkoittaa juurikin sitä että sun aivoissa on vikaa. Ihan kaikella rakkaudella, mutta niin se menee.
Tuohan koskee myös neroja ja ihan muutenkin vaan keskivertoa älykkäämpiä, sekä empaatteja, erityisherkkiä ja liikunnallisia lahjakkuuksia esimerkiksi. Onko sun mielestä viallisia? Sori normot, ei teistä parempia saa väkisinkään.
Vaikka toki autismi on vamma. Sun väitteesi vaan ei pidä paikkansa, se on suorastaan naurettava.
Kyllä minä koen että autismini on vika aivoissa. Kyseessä on aivoperäinen häiriö joka rajoittaa elämääni paljon. Jos aletaan väittämään muuta, mennään juurikin sille "kaikki on vähän autisteja :)" alueelle.
Mulle on sanottu monesti, että k
Mietin samaa. Kyllä mäkin pystyn esittämään normaalia eli "maskaamaan" pakollisten perhetapaamisten ja asiointien ajan, mutta ei se ole johtanut normaaliksi oppimiseen. Jos olisin onnistunut siinä maskaamisessa eli pystynyt seurustelemaan, perustamaan perheen, hankkimaan kavereita, sosialisoimaan ilman ongelmia ja pärjäämään töissä ja kaikki olisi ok, silloinhan olisin oppinut normaaliksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, miksi kukaan oikeasti haluaisi leikkiä autistia? No, jos on sellaista vikaa päässä niin antaa sitten niidenkin kukkien kukkia? Kukaan normaali ja terve ei halua leikkiä autistia.
Lisäksi, jos autistilla on oikeus maskata itsensä neurotyypilliseksi niin ehkä sitten pitäisi antaa vapaus myös toiseen suuntaan, jos joku tosiaan haluaa ampua itseään nilkkaan esittämällä moista.
Et tiedä mistä puhut. Eveliina, Cheyenne Järvinen, Miisa Nuorgam ym. Eivät "ammu itseään nilkkaan" vaan päinvastoin hyötyvät tästä leikistä. Seuraajamäärät kasvavat, haastatteluja tulee (mikä on tavoite kaikille somettajille, koska seuraajamäärät kasvavat lisää), kaupallisia yhteistöitä tarjotaan, rajaa tulee ja voi vielä esiintyä uhrina ja hyväntekijänä, joka kuuluu "neurovöhemmustöön". Rusinat pullasta.
Osaatko ajatella tätä hetkeä pidemmälle? Kyllähän se on itsensä nilkkaan ampumista, koska he ovat nyt sitten loppuelmänsä autisteja, koska ovat sellaiseksi julistautuneet. Siis, jos eivät oikeasti olisikaan. Jos joku hyötyy yhteistyöstä kauneutensa ja joku viisautensa vuoksi ja kuka mitäkin narua vetämällä, onko ne jotenkin oikeutetumpia vaikuttimia kuin tämä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että sun aivot toimii eritavalla kuin muiden tarkoittaa juurikin sitä että sun aivoissa on vikaa. Ihan kaikella rakkaudella, mutta niin se menee.
Tuohan koskee myös neroja ja ihan muutenkin vaan keskivertoa älykkäämpiä, sekä empaatteja, erityisherkkiä ja liikunnallisia lahjakkuuksia esimerkiksi. Onko sun mielestä viallisia? Sori normot, ei teistä parempia saa väkisinkään.
Vaikka toki autismi on vamma. Sun väitteesi vaan ei pidä paikkansa, se on suorastaan naurettava.
Kyllä minä koen että autismini on vika aivoissa. Kyseessä on aivoperäinen häiriö joka rajoittaa elämääni paljon. Jos aletaan väittämään muuta, mennään juurikin sille "kaikki on vähän autisteja :)" alueelle.
<
Mietin samaa. Kyllä mäkin pystyn esittämään normaalia eli "maskaamaan" pakollisten perhetapaamisten ja asiointien ajan, mutta ei se ole johtanut normaaliksi oppimiseen. Jos olisin onnistunut siinä maskaamisessa eli pystynyt seurustelemaan, perustamaan perheen, hankkimaan kavereita, sosialisoimaan ilman ongelmia ja pärjäämään töissä ja kaikki olisi ok, silloinhan olisin oppinut normaaliksi.
Just näin. Ei autisti opi "normaaliksi". Ei ihmiselle kasva uutta jalkaa amputoidun tilalle, mutta hän voi opetella liikkumaan. On kuitenkin äärimmäisen uuvuttavaa, jos hänellä on aina proteesi niin, että hän yrittää piilottaa sen ja esittää muille, että hänellä on kaksi tervettä jalkaa. Ympäristöhän on tyytyväinen, koska kaikki on ok, mutta maskaaja on täysin uupunut ja yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua ihmetyttää eniten ne vast'ikään nepsy-diagnoosin saaneet, jotka reflektoivat itseään aivan loputtomasti kirjoituksissaan niin täällä palstalla kuin somessa tai vaikkapa ihan kahvipöytäkeskustelussa.
Asiaan olen kiinnittänyt huomiota, koska mieheni on diagnosoimaton nepsy. Asperger-piirteet loistavat kuin majakka jos osaa katsoa, mutta miestä itseään ei kiinnosta vähäkään.
Hänelle riittää, että arki rullaa, elämä pyörii perheen, työn ja parin intohimoharrastuksen ympärillä. Sellaiseen omanapaiseen itsensä tutkimiseen ei ole kiinnostusta, eikä ehkä kykyäkään.
Ehkä olisi muutamaan otteeseen elämässään tarvinnutkin diagnoosin ja tukea, mutta ei mieheni nuoruudessa sellaisia ollut tarjolla. Mies on jo 50 täyttänyt. Aikuisena tuki olen ollut minä. Diagnoosin ehkä saisi, mutta mitä tukea oikeasti olisi tarjolla perheelliselle, työssäkäyvälle, sänti
Myötätuntoni on sinun puolellasi. Vähän samanlaisia kokemuksia täälläkin. <333
Itsen reflektointi tulee tilanteessa (puhutaan nyt vaikka aikuisena diagnoosin saaneista nepsyistä), jossa saa "yhtäkkiä" vastauksen itselleen, tajuaa, että ei olekaan sitä mitä on luullut, kun tulee ja nousee tarve alkaa elää enemmän omana itsenään, ymmärtäen itseään enemmän. Silloin pitää myös alkaa purkaa itsestä vaikkapa maskauksen aiheuttamia vääristymiä, muiden asettamia ootuksia ja tulkintoja itselle ja sellaista. Purkaminen on usein aika helppoa tehdä itsreflektoinnilla. Toiset tekee seen kokonaan yksin, toiset osittain yksin ja toiset sitten tarvitsevat siihen muita ihmisiä.
Toki se voi ärsyttää, mutta ärsyyntyjä voisi sitten itse miettiä, että miksi ärsyttää, voisiko kehittää itseään siihen suuntaan, että sietäisikin enemmän toisten ihmisten tapoja olla ja kokea itseään. Tai sitten opetella sanomaan itserefeltoijalle, että anteekis, mutta en jaksa kuunnella itserefelktointia, se uuvuttaa/joku muu syy minua liikaa.
Mieheni on espanjasta kotoisin ja siellä on jatkuvaa pölinää ja reflektointia. Suomalainen tapa olla hiljaa ja vaiti ja pitää mahdollisimman paljon sisällä on heille hyvin outoa ja kylmää ja jopa tylyä. Näin me ollaan erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Missähän nuo kaikki oli 80 luvulla kun sain kasvaa kummajaisena ihan yksin?
Ne oli ihan normeja silloin. Nyt kännyköiden, somen ja joka tuutista puskevan informaation myötä nämä uusnepsyt diagnosoivat itsejään kilvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missähän nuo kaikki oli 80 luvulla kun sain kasvaa kummajaisena ihan yksin?
Ne oli ihan normeja silloin. Nyt kännyköiden, somen ja joka tuutista puskevan informaation myötä nämä uusnepsyt diagnosoivat itsejään kilvan.
Häiriköin luokassa, olin viikonloput ostarilla pussikaljottelijoiden kanssa, tupakoin, piirteilin vesiliukoisella tussilla sillankaiteisiin jne.
Alue: Aihe vapaa
"Kyllä, narkit hajottaa ne kspselit ja muistaakseni ottaa vaan osan sisällöstä ja tekee jotain, voi olla että vetävät hihaansa. Ei niistä lääkkeistä suun kautta mitään kiksejä kukaan terve saa."
Joo, jotkut narkomaanit yrittää poistaa niistä sen osan, joka aiheuttaa sen hitaan vapautumisen, mikä noissa on. Ja jotkut narkomaanit piikittää noita. Kumpikaan näistä asioista ei poista sitä faktaa, että kaikki metyylifenidaattivalmisteet toimii ihan itsessään ihan normaalisti suun kautta otettuinakin, annoksesta riippuen, stimulanttina päihteenä.