Lue keskustelun säännöt.
35-vuotias sai eutanasian masennuksen takia
23.02.2024 |
Jollain lailla tämä tuntuu pahemmalta kuin vaikkapa parantumattomasti syöpäsairaan eutanasia. Voin olla väärässä, mutta tuntuu, että masentuneella voisi olla vielä toivoa. Ainakin psykedeliterapiaa kannattaisi kokeilla ennen lopullista ratkaisua.
Toinen kysymys kokonaan, mitä itsemurhaaja kohtaa rajan toisella puolella. Onko itse aiheutettu kuolema tosiaan helppo ja lopullinen poistuminen elämän pyörästä? Vapaasti lainattuna Aila Meriluodon runo: "Mitä muuta me voimme tietää kuolemasta kuin että hän ei enää tule ovesta."
https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/7d2a008f-c247-4cdc-9c4f-a7b8c4c485…
Kommentit (303)
Vierailija kirjoitti:
"Vaikeudet kehittää aina ihmistä henkisesti, se on nimenomaan se avain siihen. Kukaan ihminen koskaan ei ole kehittynyt helpolla elämällä."
Olisiko mahdollista, että vaikeuksia on joskus liikaa, yli ihmisen sietokyvyn? Kuten sodassa tai kidutuksen uhreilla. Nämä ihmiset voivat olla niin traumatisoituneita, etteivät pysty kuin elämään tunnottomina kuorina. Miten itse ajattelisit, että kidutus kehittäisi sinua henkisestiä, haen ihan konkreettisia esimerkkejä? Tai että näet, kun lapsesi tai vanhempasi rai skataan puukolla hengiltä edessäsi?
On se mahdollista, sietokyky vaihtelee hyvin paljon yksilöittäin. Esim. kidutetuksi joutuneista ihmisistä osa varmasti traumatisoituu loppuiäkseen ja ehkä tappaa itsensä, mutta osa jalostuu entistä vahvemmiksi. Tähän vaikuttaa mm. ihmisen persoonallisuus, resilienssi ja äly. Vaikka jokaisella olisi tismalleen samalainen elämä ja kokemukset, lopputulos on aina eri ja johtuu geeneistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa saa kunnon lääkkeitä masennukseen.
Ne lääkkeet on nähty, pääosin turhia, masennus on ajatusmekanismi, pitää osata irtautua siitä mekanismista.
Psykiatria noin pääsääntöisesti on lääkepuolella osoittautunut täydelliseksi flopiksi: vuosikymmeniin ei ole tullut minkään sortin läpimurtoa. Käytännössä masennukseen ei yhäkään ole toimivaa lääkitystä.
On siihen, mutta se lähtee masentuneesta itsestään. Asennemuutos elämään. Vaikeahkoa joillekin, muttei mahdotonta.
Masennukseen auttaa lähinnä rauhoittavat lääkkeet ja ketipinor-tyyppiset.
Mun läheisellä on ollut
Nimenomaan, eli eivät siis itse ota vastuuta mistään. Se on se ongelma.
Vaikuttaa että teki asioita paljon. Ehkä liikaa. Kyllä se että syöksyy pimeyteen on hirveää.
Se joka ei ole "siellä" käynyt tai pidempää aikaa ollut, ei voi tietää.
Nothingness.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa että teki asioita paljon. Ehkä liikaa. Kyllä se että syöksyy pimeyteen on hirveää.
Se joka ei ole "siellä" käynyt tai pidempää aikaa ollut, ei voi tietää.
Nothingness.
Teki ehkä asioita mitä ei itse halunnut. Kun joutuu elämään toisten odotusten mukaan voi se synkentää mielen ja varsinkin jos on kovin miellyttämisen haluinen.
Itse lapsesta saakka masentunut koska halusin miellyttää vanhempiani. Parannuin vasta kun heistä aika jätti. Yhtäkkiä oli kuin valo olisi tullut elämään, sain itse valita miten elää, ei tarvinnut miellyttää ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hollannissa eutanasia on yleisin kuolinsyy, eihän tällainen ole tervettä.
12v saa eutanasian mielenterveyssyistä vanhempiensa suostumuksella.
Aivan järkyttävää tuollainen.
Olishan se järkyttävää, jos se olis totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vaikeudet kehittää aina ihmistä henkisesti, se on nimenomaan se avain siihen. Kukaan ihminen koskaan ei ole kehittynyt helpolla elämällä."
Olisiko mahdollista, että vaikeuksia on joskus liikaa, yli ihmisen sietokyvyn? Kuten sodassa tai kidutuksen uhreilla. Nämä ihmiset voivat olla niin traumatisoituneita, etteivät pysty kuin elämään tunnottomina kuorina. Miten itse ajattelisit, että kidutus kehittäisi sinua henkisestiä, haen ihan konkreettisia esimerkkejä? Tai että näet, kun lapsesi tai vanhempasi rai skataan puukolla hengiltä edessäsi?
On se mahdollista, sietokyky vaihtelee hyvin paljon yksilöittäin. Esim. kidutetuksi joutuneista ihmisistä osa varmasti traumatisoituu loppuiäkseen ja ehkä tappaa itsensä, mutta osa jalostuu entistä vahvemmiksi. Tähän vaikuttaa mm. ihmisen persoonallisuus, resilienssi ja äly. Vaikka jokaisella olisi tismalleen samalainen elämä ja ko
Tutkimusten mukaan, jos on kokenut elämässä vähintään 5 traumaattista tapahtumaa, se heikentää selviytymiskykyä ja mielenterveyttä (lue: traumatisoi). Lisäksi muutama, ei rajuimmasta päästä oleva traumakokemus voi lisätä resilienssiä, mutta yli 4 kuitenkin keskimäärin heikentää sitä. Vakavat, toistuvat/pitkäkestoiset, etenkin lapsuudessa tapahtuvat traumakokemukset kuitenkin käytännössä aina aiheuttavat ainakin jonkinlaisia traumaoireita. Ei siis ole pelkästä älystä tai resilienssin puutteesta kyse, vaan normaalista ja inhimillisestä reaktiosta järkyttävään, henkeä uhkaavaan kokemukseen.
T. Psykologi
Tietenkin tuntuu pahalta! Tuossahan eutanasialla edesautetaan sairasta käytöstä. Vähän kuin joku saisi eutanasian jonkun muun murhanhimoisuuden takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vaikeudet kehittää aina ihmistä henkisesti, se on nimenomaan se avain siihen. Kukaan ihminen koskaan ei ole kehittynyt helpolla elämällä."
Olisiko mahdollista, että vaikeuksia on joskus liikaa, yli ihmisen sietokyvyn? Kuten sodassa tai kidutuksen uhreilla. Nämä ihmiset voivat olla niin traumatisoituneita, etteivät pysty kuin elämään tunnottomina kuorina. Miten itse ajattelisit, että kidutus kehittäisi sinua henkisestiä, haen ihan konkreettisia esimerkkejä? Tai että näet, kun lapsesi tai vanhempasi rai skataan puukolla hengiltä edessäsi?
On se mahdollista, sietokyky vaihtelee hyvin paljon yksilöittäin. Esim. kidutetuksi joutuneista ihmisistä osa varmasti traumatisoituu loppuiäkseen ja ehkä tappaa itsensä, mutta osa jalostuu entistä vahvemmiksi. Tähän vaikuttaa mm. ihmisen persoonallisuus, resilienssi ja äly. Vaikka jokaisella olisi tismalleen samalainen elämä ja ko
Minä en silti haluaisi eutanasiaa, vaikka on traumoja, eilenkin elämää haitannut paniikkikohtaus ja kaksi nepsydiagnoosia. Kyllä tästä vielä selviää.
Vierailija kirjoitti:
Vaikuttaa että teki asioita paljon. Ehkä liikaa. Kyllä se että syöksyy pimeyteen on hirveää.
Se joka ei ole "siellä" käynyt tai pidempää aikaa ollut, ei voi tietää.
Nothingness.
Minä olin kerran monta kuukautta mutta nykyään olen kiitollinen että toiveista huolimatta jaksoin elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkuun tuollakin eutanasia oli vain kuoleman rajalla oleville kovissa tuskissa oleville. Nyt 20 vuoden kuluttua se on löystynyt jo noin paljon. Löystyminen jatkuu ja kohta aletaan miettiä (aluksi ihan teoreettisesti vaan) , paljonko säästettäisiin jos osa valitsisi eutanasian.
Tämän vuoksi en voi kannattaa eutanasiaa..
Jos se sallittaisiin Suomessa, pitäisi erikseen kieltää sen käyttö mielenterveysongelmiin.
En ole eutanasiaa vastaan, mutta masennus ei pitäisi olla missään tilanteessa syy eutanasialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Suomessa saa kunnon lääkkeitä masennukseen.
Ne lääkkeet on nähty, pääosin turhia, masennus on ajatusmekanismi, pitää osata irtautua siitä mekanismista.
Psykiatria noin pääsääntöisesti on lääkepuolella osoittautunut täydelliseksi flopiksi: vuosikymmeniin ei ole tullut minkään sortin läpimurtoa. Käytännössä masennukseen ei yhäkään ole toimivaa lääkitystä.
On siihen, mutta se lähtee masentuneesta itsestään. Asennemuutos elämään. Vaikeahkoa joillekin, muttei mahdotonta.
Masennukseen auttaa lähinnä rauhoittavat lääkkeet ja ketipinor-tyyppiset.
Mun läheisellä on ollut
Ei ne lääkkeet oo mikää ratkasu mihinkään, se oikea ratkaisu on korvien välissä ja omassa asenteessa.
Kaikki mun tutut ketkä syö masennuslääkkeitä syö pelkästään niitä tavan takia. Kukaan näistä ihmisistä ei ole tehnyt mitään ITSE voidakseen hyvin, he ryyppäävät, syövät roskaruokaa, eivät liiku yms, he syövät vain pillereitä kokoajan ja luulevat niiden jotenkin auttavan asiaan. Ei auta. He itkevät edelleen masennusta.
Ei ne olekaan kuin hyvin harvoissa tapauksissa mitään pitkän aikavälin ratkaisuja, enemmänhän ne on kuin apupyörät, mutta se on todella helppo unohtaa siinä alkuhuumassa, että se parantunut olo ei kestä ikuisesti pelkästään nappeja syömällä.
Ja tuo nyt ei varsinaisesti ole mikään neuvo mihinkään, sanoa vaan että korviensa välissä on vikaa, niin korjaa se. Uskoakseni se on kyllä tiedostettu jo siinä vaiheessa, kun apua haetaan.
Tuomitseva asenne Suomessa on sen verta paha jo valmiiksi että en suosittele tätä Suomeen.
Harva haluaa auttaa tai olla yksinäiselle seurana. Kaikenlaista kiusaa sen sijaan monikin matkallaan kohtaa.
Vanhempien yksi tehtävä on istuttaa koheesion taito, eli usko tulevaisuuteen. Lisäksi tarvitaan taitoja, joilla ratkaista ongelmia joita elämässä tulee eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eutanasia tehdään myrkkyruiskeella,samalla kuin USA teloitukset. kun joku kysyi.
Masennuksesta voi toipua. Itsekin olen 10n masentunut ja sitten yhtäkkiä vuosien jälkeen aloin toipua. Onko tuossa nyt kaikki kokeiltu. Oli vasta 35 v. Pystynyt opiskelemaan juristiksikin, nii toimintakykyä kuitenkin ollut. Miltä mahtaa isästä tuntua? Ei voi mitenkään verrata syövän loppuvaiheeseen tuota.
Itsemurhia tehdään tutkitusti enemmän, jos itsemurhamenetelmiä on paremmin saatavilla. Esim. jos armeijassa aseita pidetään harjoitusten ulkopuolella lukitussa kaapissa, itsemurhat vähenevät sen sijaan, että itsetuhoiset vain tappaisivat itsensä muulla tavalla.
Mitenköhän eutanasiamahdollisuus vaikuttaa masennuksen kuolleisuuteen? Onko tutkittu, tuskin?
Ja miten se vaikuttaa masennuspotilaan kuolemanriskiin, että kun potilas kertoo haluavansa kuolla, lääkäri antaa hänelle siihen luvan? Eli viestii, että hänenkään mielestään toivoa ei ole. Entä jos potilas olisikin jaksanut pahenemisvaiheen yli, jos lääkäri ja muut ihmiset olisivat jaksaneet uskoa potilaan tilan paranemiseen silloinkin, kun potilas itse ei jaksanut?
Eutanasia mt-syistä ei ole hyvä ajatus lähtökohtaisesti. Masennusoireet ovat yleisiä ja tavallisia ja lievempiinkin masennustiloihin voi kuulua itsetuhoisia ajatuksia. Kysymyshän olisi sitten jopa tuhansista ihmisistä.
Mielenterveyden häiriöiden ja sairauksien diagnostiikka ei myöskään ole kovin luotettavaa. Psykiatrian historia on täynnä virheellistä tiedettä ja vallankäyttöä.
Entä mistä se lääkäri voi tietää, mitä se potilas oikeasti haluaa? Kun ihminen on psyykkisesti epävakaa, mieli voi muuttua nopeasti ja ihminen on altis manipulaatiolle. Joko niin päin, että potilas manipuloi lääkäriä/terapeuttia tai lääkäri potilasta. Tähän herkkään potilassuhteeseen ei pidä sotkea enää mitään eutanasioita.
Halusi ja sai. Mitä ihmettelemistä?
Vierailija kirjoitti:
Mä näen itsemurhan sellaisena asiana että ihminen ei pääse jatkamaan eteenpäin, se sama ihminen/sielu/tietoisuus (mikskä sitä halutaankaan kutsua) lähetetään takaisin tänne maanpäälle. Sitä tehdään niin kauan että se ihminen oppii omat oppiläksynsä.
Meillä kaikilla on omat oppiläksyt tässä elämässä minkä kautta me kehitetään omaa henkistä minäämme. Jos ihminen itse menee ja katkaisee tämän matkan niin hän joutuu tulemaan takaisin.
Itsemurha ei ole luonnollinen asia vaan se on häiriö minkä ei pitäisi tapahtua.
Eli olet omassa päässäsi keksinyt tuollaisen selityksen. Aivan älytöntä.
Hän ei vaan yritä tarpeeksi. Hitto mikä ketju, taidan ilmiantaa. :D