Lapsi on kateellinen pikkusisarukselle siitä että tällä on molemmat vanhemmat
Lapsi on alakouluikäinen, pikkusisarus on alle kouluikäinen. Itse olen tämän pikkusisaruksen äiti, vanhemman lapsen äiti kuoli lapsen ollessa pieni. Meillä on aina ollut tämän lapsen kanssa hyvät välit, ja periaatteessa on edelleen. Olen ollut lapselle toinen perheen aikuinen, en kuitenkaan äiti.
Tämän talven aikana isompi lapsi on alkanut ilkeillä pienemmälle. Lapsi saattaa sanoa pienemmälle jotain ikävää liittyen siihen että tällä on äiti, esimerkiksi kun tämä viettää aikaa äidin kanssa, kun lapsi piirsi kuvan missä on äiti ja kun yhtenä päivänä oli puhe siitä milloin on äitienpäiväm. Muuten ilkeily on nimittelyä vauvaksi, mammanpojaksi ja väitteitä että nuorempi lapsi ei pärjää ilman äitiä.
On yritetty ottaa puheeksi, sekä minä että lasten isä, vanhemman lapsen kanssa, mutta tämä sulkeutuu eikä halua puhua asiasta. Selkeästihän tämä liittyy hänen omaan äitiinsä. Lisään vielä että on lapsilla keskenään ihan hyviäkin hetkiä ja ilkeily ja ikävät kommentit on satunnaista. Meneekö tällainen yleensä ohi itsestään?
Kommentit (433)
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isäni kuoli, kun olin 11 v. Kävin usein kaverini luona ja tunsin suurta kateutta, kun kaverini isä pelleili tyttönsä kanssa ja nosteli häntä ja sai kaverini nauramaan ja kirkumaan iloissaan. Olisin niin halunnut, että tuo kaverin isä olisi hassutellut minunkin kanssani samalla tavalla. Toivoin pitkään myös, että äitini olisi llytänyt uuden miehen, jota olisin saanut kutsua isäksi. Vaikka olin jo vanhempi kuin ap:n bonuslapsi.
Niin, tällaiset tunteet on ihan ymmärrettäviä. Mutta avainkohta onkin siinä miten toimii.
Ja tässä keskustelussa on kyse siitä, miten aikuisten tulisi toimia. Kymmenvuotias tarvitsee näin isoissa asioissa aikuisten apua ja tukea.
Lapsi menköön koulukuraattorille ja psykologille jos apua tarvitsee.
Itse heittäisin tässä pallon sille lasten isälle. Hän lapsen huoltajana ja oikeuden näkökulmasta vanhempana on ensisijaisesti vastuussa lapsesta. Toki se käytännön vanhemmuus on yhteistyötä, mutta esimerkiksi huoltajuusasioiden järjestely on ensisijaisesti sen huoltajan tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
No hitto, varmaan sitten minä ja mun aviomieskin ollaan ulkopuolisia toisillemme kun kumpikin ollaan toistemme perheisiin päädytty. Onneksi sentään meidät lapset ovat täyssisaruksia, joten heillä on oma perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopettakaa aplta kysely! On selvää että hän poistui ketjusta ajat sitten, koska yrititte pakottaa äidiksi ja olitte töykeitä. Alkuperäinen asia, eli se että miehen lapsi kiusasi apn lasta, unohtui kokonaan.
Niin, kiusasi koska aloittaja on itse paskahousu ja laittanut lapset eriarvoiseen tilanteeseen.
Miten niin?
Minusta kuulosti siltä että ap on hyvinkin oikea vanhempi lapselle, vaikkei ole juridinen vanhempi eikä edes huoltaja. Harva viettää lapsipuolen kanssa noinkaan paljoa yhteistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
T y h mä. Vanhempi lapsi muodostaa ydinperheen isänsä kanssa. Sinne tunkee muija, joka alkaa savustamaan sitä lasta ulos.
Lapsella on ja oli jo perhe, ennenkuin tuo sinkkumuikkeli tuli sinne pärmäröimään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
T y h mä. Vanhempi lapsi muodostaa ydinperheen isänsä kanssa. Sinne tunkee muija, joka alkaa savustamaan sitä lasta ulos.
Lapsella on ja oli jo perhe, ennenkuin tuo sinkkumuikkeli tuli sinne pärmäröimään.
Ei tuo oikein siltä vaikuta vaan vanhempi lapsi rääkkää pikkusisarusta. Ap yrittää ratkaista tilanteen.
Olin lapsena kateellinen kaikille kavereille joilla oli äiti ja isä. Äitienpäivät koulussa oli pahinta. En halunnut koko viikkona kouluun. Onneksi parin muunkin vanhempi kuoli niin en ollut enää yksin.
Tää on aina niin hienoa kun asiaan kuulumattomat alkaa riidellä topikeissa keskenään :D
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena kateellinen kaikille kavereille joilla oli äiti ja isä. Äitienpäivät koulussa oli pahinta. En halunnut koko viikkona kouluun. Onneksi parin muunkin vanhempi kuoli niin en ollut enää yksin.
Onneksi?
Tosi empaattista.
Lapset ovat kuitenkin vielä lapsia. He eivät osaa vielä pitkään aikaan käsitellä asioita aikuisen tavoin. Vielä teini-iässä tunteet menevät kuin vuoristoradalla, se kuuluu asiaan.
Kuitenkin lapsen iän tasolla voi hyvin keskustella ja tarvittaessa pyytää ammattilaisen apua. Netissä on jossain Arja Korisevan haastattelu kannattaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
Olin lapsena kateellinen kaikille kavereille joilla oli äiti ja isä. Äitienpäivät koulussa oli pahinta. En halunnut koko viikkona kouluun. Onneksi parin muunkin vanhempi kuoli niin en ollut enää yksin.
Ajattelet että onneksi muidenkin vanhemmat kuoli kuin sinun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
T y h mä. Vanhempi lapsi muodostaa ydinperheen isänsä kanssa. Sinne tunkee muija, joka alkaa savustamaan sitä lasta ulos.
Lapsella on ja oli jo perhe, ennenkuin tuo sinkkumuikkeli tuli sinne pärmäröimään.
Sinulta tuntuu puuttuvan kaikki sosiaaliset taidot. Ehkä voisit mennä juttelemaan mieluummin vaikka Allun kanssa ja poistua tällaisista inhimillisyyttä vaativista ketjuista.
Alkoipa suututtamaan tuollainen kommentointi. Huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
T y h mä. Vanhempi lapsi muodostaa ydinperheen isänsä kanssa. Sinne tunkee muija, joka alkaa savustamaan sitä lasta ulos.
Lapsella on ja oli jo perhe, ennenkuin tuo sinkkumuikkeli tuli sinne pärmäröimään.
Ei tuo oikein siltä vaikuta vaan vanhempi lapsi rääkkää pikkusisarusta. Ap yrittää ratkaista tilanteen.
Joo, mammanpojaksi kutsuminen onkin kauheaa rääkkäämistä. Mut toki sitä ei voi käenpojalta sietää... En edelleenkään ymmärrä AP:n haluttomuutta ryhtyä lapselle äidiksi edes omassa ajatusmaailmassaan. Se on tietysti eri asia, hyväksyykö lapsi tätä enää tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuo ole vanhemman lapsen OMA perhe käsittäkää jo! Sillä on perhe isän ja äidin puolella. Tottakai olet aina ulkopuolinen toisen ihmisen perheessä.
T y h mä. Vanhempi lapsi muodostaa ydinperheen isänsä kanssa. Sinne tunkee muija, joka alkaa savustamaan sitä lasta ulos.
Lapsella on ja oli jo perhe, ennenkuin tuo sinkkumuikkeli tuli sinne pärmäröimään.
Ei tuo oikein siltä vaikuta vaan vanhempi lapsi rääkkää pikkusisarusta. Ap yrittää ratkaista tilanteen.
Joo, mammanpojaksi kutsuminen onkin kauheaa rääkkäämistä. Mut toki sitä ei voi käenpojalta sietää... En edelleenkään ymmärrä AP:n haluttomuutta ryhtyä lapselle äidiksi edes omassa ajatusmaailmassaan. Se on tietysti eri asia, hyväksyykö lapsi tätä enää
Kenenkään ei tarvi sietää tuollaista edes sisarukseltaan. Kiusaamista tuo on vaikka miten yrittäisit asiaa siloitella tai vähätellä.
Mistä ihmeestä kuvittelet että ap ei haluaisi olla lapselle äiti? Ap kertoi että hän on yrittänyt olla äiti, mutta lapselle ei itse ole halunnut esimerkiksi kutsua äidiksi. Ei äiti voi väkisin olla kenellekään.
Satunnainen mammanpojaksi kutsuminen ei todellakaan ole rääkkäystä. Se ei ole ollenkaan pahinta, mitä tavallisessa ja ihan hyvässä sisarussuhteessa voi tapahtua.
Jokainen voi miettiä, kuinka suhtautuisi asiaan jos se tapahtuisi toisen sisaruksen taholta, sen sisaruksen, jonka tekoja emme tulkitse traumatisoitumisen kautta. Mitä jos tilanne menisikin niin päin, että pienempi sisarus ivaisi isompaa isin lellipennuksi? Olisimmeko silloinkin tarjoamassa lapselle ammattiapua? Vai ajattelisimmeko jopa, että vika olisi isän, jonka pitäisi olla tasapuolisempi?
Vierailija kirjoitti:
Satunnainen mammanpojaksi kutsuminen ei todellakaan ole rääkkäystä. Se ei ole ollenkaan pahinta, mitä tavallisessa ja ihan hyvässä sisarussuhteessa voi tapahtua.
Jokainen voi miettiä, kuinka suhtautuisi asiaan jos se tapahtuisi toisen sisaruksen taholta, sen sisaruksen, jonka tekoja emme tulkitse traumatisoitumisen kautta. Mitä jos tilanne menisikin niin päin, että pienempi sisarus ivaisi isompaa isin lellipennuksi? Olisimmeko silloinkin tarjoamassa lapselle ammattiapua? Vai ajattelisimmeko jopa, että vika olisi isän, jonka pitäisi olla tasapuolisempi?
Minusta on kyllä aika epätervettä että sisarus kiusaa toista sisarusta siitä että tällä on äiti tai isä. Joo, varmasti kateus ja suru omasta äidittömyysestä tai isättömyydestä vaikuttaa, mutta ei se silti ole ok ja asialle pitää tehdä jotain.
Äidiksi ryhtymisessä ei ole kysymys siitä, millä nimellä lapsi haluaa sinua kutsua. Minun lapseni kutsuvat minua etunimeltä, silti olen heille äiti viimeiseen hengenvetoon. Olen äiti ensiksi aamulla ja viimeiseksi illalla. Vaikka lapseni tekisivät mitä, vaikka he kieltäisivät olemassaoloni, olisivat he aina minun lapsiani.
Joten terveiset sille keskustelijalle, joka väitti että ap on yrittänyt ryhtyä äidiksi muttei lapsi ole antanut. Kuten joku edellä sattuvasti sanoi: paskahousujen puhetta.
Niin, kiusasi koska aloittaja on itse paskahousu ja laittanut lapset eriarvoiseen tilanteeseen.