Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla saadaan sm-taipumuksia omaavia aikuisia. Monet näistä saalistavat pahoinpideltävää koko aikuisikänsä.

Suurin syy tähän on ihmisen itsensä persoonallisuus sekä omat psyykkiset ongelmat ja haasteet. Ihmisiä tulee ymmärtää. Aikuisten kohdalla täytyy muistaa että aikuisten elämä on erilaista kuin lasten ja nuorten. On myös todellista että kaikki emme pidä samoista asioista mutta silti kaikesta ei tule tehdä pahaa aukottomasti jos ei itse pidä tai ymmärrä asioita oikein. Tietenkin kaikki laiton on laitonta sekä kaikki pahuus on väärin.

Mielestäni on ihan itsestäänselvyys, että väkivalta ei kuulu normaaliin perhe-elämään tai ihmissuhteisiin. Eihän esimerkiksi pomokaan saa hakata alaisiaan tai puolisot toisiaan. Miksi lapsen pahoinpitely olisi jotenkin eri asia?

Mun lapsuuteen kuuluivat ruumiilliset rangaistukset ja katsoisin, että mä olen kasvanut hyväksi ihmiseksi enemmänkin siitä huolimatta kuin sen ansiosta.

Jollain tasolla pystyn vielä ymmärtämään, että väsynyt vanhempi saattaa toimia impulsiivisesti ja olla kovakourainen, mutta sitä ei pidä hyväksyä eikä varsinkaan yrittää oikeuttaa. Koska mitään loogisesti perusteltua oikeutusta sille ei löydy.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan itsestäänselvyys, että väkivalta ei kuulu normaaliin perhe-elämään tai ihmissuhteisiin. Eihän esimerkiksi pomokaan saa hakata alaisiaan tai puolisot toisiaan. Miksi lapsen pahoinpitely olisi jotenkin eri asia?

Mun lapsuuteen kuuluivat ruumiilliset rangaistukset ja katsoisin, että mä olen kasvanut hyväksi ihmiseksi enemmänkin siitä huolimatta kuin sen ansiosta.

Jollain tasolla pystyn vielä ymmärtämään, että väsynyt vanhempi saattaa toimia impulsiivisesti ja olla kovakourainen, mutta sitä ei pidä hyväksyä eikä varsinkaan yrittää oikeuttaa. Koska mitään loogisesti perusteltua oikeutusta sille ei löydy.

Ruumiillisessa kurituksessa ei ole kyse mistään hakkaamisesta vaan se on rangaistus siinä missä vaikka nykyisin suosittu puhelimen pois ottaminen. Rangaistusten tarkoitus ei ole aiheuttaa pahaa toiselle, vaan siinä on kyse toisaalta pelotteesta ja toisaalta kielletyn teon sovittamisesta. Se, että ei esimerkiksi puolisoa tukistaisi ei ole peruste sille, että miksi lapsen tukistamisen tulisi olla kiellettyä, koska ei puolisolta myöskään oteta puhelinta rangaistuksena ja muutenkin puolisoiden välinen suhde on aivan erilainen kuin vanhemman ja lapsen välinen suhde. Vanhempi on lapselle auktoriteetti ja esivalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni aikoinaan kuritettiin ja uhattiin väkivallalla kotona. Väkivallan uhka oli jopa pelottavampaa kuin itse lyöminen.

Mieleen jäi jatkuva pelko ja itsensä pienentäminen.

Tästä viisastuneena en koskaan ikinä ole uhannut omaa lastani väkivallalla. Lapsesta kasvoi fiksu ja kohtelias nuori aikuinen. Itseni palkitsin hyvällä omalla tunnolla, etten hakannut pientä lasta. Se ei näyttäisi kovin hyvältä ison äijän CV:ssä.

Se on todella väärin, että iso aikuinen antaa rangaistuksia pienelle lapselle joka ei pysty puolustautumaan rankaisua vastaan.

Puolustautua rangaistusta vastaan? Pitäisikö siis myös vangeilla olla oikeus puolustautua vanginvartijoita vastaan jotka julmasti ja ilkeästi yrittävät pitää heidät vangittuina?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan itsestäänselvyys, että väkivalta ei kuulu normaaliin perhe-elämään tai ihmissuhteisiin. Eihän esimerkiksi pomokaan saa hakata alaisiaan tai puolisot toisiaan. Miksi lapsen pahoinpitely olisi jotenkin eri asia?

Mun lapsuuteen kuuluivat ruumiilliset rangaistukset ja katsoisin, että mä olen kasvanut hyväksi ihmiseksi enemmänkin siitä huolimatta kuin sen ansiosta.

Jollain tasolla pystyn vielä ymmärtämään, että väsynyt vanhempi saattaa toimia impulsiivisesti ja olla kovakourainen, mutta sitä ei pidä hyväksyä eikä varsinkaan yrittää oikeuttaa. Koska mitään loogisesti perusteltua oikeutusta sille ei löydy.

Ruumiillisessa kurituksessa ei ole kyse mistään hakkaamisesta vaan se on rangaistus siinä missä vaikka nykyisin suosittu puhelimen pois ottaminen. Rangaistusten tarkoitus ei ole aiheuttaa pahaa toiselle, vaan siinä on kyse toisaalta pelot

Ruumiillinen kuritus on väkivaltaa. Hakkaaminen, piiskaaminen, tukistaminen, luunapit, potkiminen ja repiminen ovat kaikki väkivaltaa. Jos se on laitonta tehdä aikuiselle ihmiselle, niin se on laitonta tehdä myös lapselle. Se ei ole sama asia kuin puhelimen pois ottaminen. 

Väkivaltaa ei voi oikeuttaa sanomalla, että ei TARKOITTANUT aiheuttaa pahaa. Yhteisten sääntöjen rikkomisen voi sovittaa muutenkin kuin väkivallalla. 

En vertaa lapsia mitenkään muuten eläimiin, mutta ethän sä (ainakaan toivottavasti) kouluttaisi koiraakaan väkivallalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni aikoinaan kuritettiin ja uhattiin väkivallalla kotona. Väkivallan uhka oli jopa pelottavampaa kuin itse lyöminen.

Mieleen jäi jatkuva pelko ja itsensä pienentäminen.

Tästä viisastuneena en koskaan ikinä ole uhannut omaa lastani väkivallalla. Lapsesta kasvoi fiksu ja kohtelias nuori aikuinen. Itseni palkitsin hyvällä omalla tunnolla, etten hakannut pientä lasta. Se ei näyttäisi kovin hyvältä ison äijän CV:ssä.

Se on todella väärin, että iso aikuinen antaa rangaistuksia pienelle lapselle joka ei pysty puolustautumaan rankaisua vastaan.

Puolustautua rangaistusta vastaan? Pitäisikö siis myös vangeilla olla oikeus puolustautua vanginvartijoita vastaan jotka julmasti ja ilkeästi yrittävät pitää heidät vangittuina?

Miten voit verrata aikuista ja lasta vartijaan ja vankiin? Eihän kyse ole millään tavalla samoista tilanteista.

1. Vartija ei saa pahoinpidellä vankeja. Heillä on oikeus koskea vankiin jos vanki on vaaraksi itselleen tai muille. Kiinnipidosta ja fyysisestä estämisestä on omat säännökset ja kuten olemme ihan viime aikojenkin uutisoinnista huomanneet, niin siitä ollaan tarkkoja, että ylilyöntejä ei tule ja jos tulee, niin niihin puututaan.

2. Vartija ja vanki ovat molemmat aikuisia ihmisiä eli fyysisesti tasavertaisia (tai ainakin tasavertaisempia kuin lapsi ja aikuinen). Jos vartija ottaisi oikeuden omiin käsiinsä ja alkaisi kurittaa vankeja, niin vangeilla on fyysisesti mahdollisuus puolustaa itseään. Itsensä puolustaminen on myös laillista, kunhan se on oikeasuhtaista.

3. Vanki on joutunut rangaistuslaitokseen sovittamaan tekemiään rikoksia. Tämä on täysin lain mukaista. Vartija ei laita vankeja vankilaan julmuuttaan ja ilkeyttään. 

4. Vartijan ja vangin dynamiikka on täysin eri kuin vanhemman ja lapsen. Lapsi on sekä fyysisesti että henkisesti alisteisessa asemassa ja vanhemman pitäisi olla luotettava ja turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Väkivalta vesittää tämän dynamiikan. 

Vierailija kirjoitti:

Sittemmin on ymmärretty, että myös muunlainen rankaisu on lapselle haitallista. Rankaisemalla lasta aikuinen heikentää luottamussuhdetta lapseen ja opettaa lapselle, että toiselle ihmiselle on ok tuottaa pahaa oloa. Esimerkiksi lapsi jota on piiskattu oppii lyömään toisia lapsia, lapsi joka on laitettu arestiin oppii sulkemaan toisia lapsia pois leikistä ja lapsi jonka leluja takavarikoidaan oppii väkisin ottamaan leluja toisilta.

Rankaisu ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Tästäkin syystä asiantuntijat suosittelevat, ettei lasta tulisi rangaista, vaan sen sijaan vahvistaa aikuisen ja lapsen luottamussuhdetta positiivisin keinoin ja tukea lapsen tunnetaitoja.

Ja tämä on ymmärretty niin että mitään rajoja ei saa laittaa ja näitä hedelmiä poimitaan jo.

Kyllä mutta nyt on menty sitten ääripäästä toiseen eikä se ole hyvä. Opettaja ei saa taluttaa temppuilevaa yläasteelaista käytävään eikä päiväkodintäti pitää riehuvaa lasta kiinni. Lopputulos: Lapset tietävät voivansa tehdä mitä vain,jos heihin kosketaan he  tuhoavat tämän aikuisen uran ja maineen. Kännykät ovat kätevä apuväline,voi todistaa että ope löi nyrkillä pulpettiin Jessen käden viereen ja melkein osui Jesseen,ihan hullu,ekä tietenkään näytetä mitä Jesse teki jotta opettaja kiivastui..

Ne lapset joita kasvatettiin lässyttämällä ja ymmärtämällä,ilman luunapin  pelkoa ryöväävät nyt tuolla toisten lasten jaloista merkkikenkiä ja myyvät sähkötupakkaa eskarilaisille.

Kaikki kuritusväkivaltaa kokeneet ihmiset eivät ole huonoja ihmisiä. Eivätkä kaikki ilman kuritusväkivaltaa kasvatetut ole "hyviä" ihmisiä. Moni väkivaltaa kokenut tekee tietoisen päätöksen siitä, etteivät koskaan tee muille sitä samaa mitä heille on tehty. Ja myös onnistuvat siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sittemmin on ymmärretty, että myös muunlainen rankaisu on lapselle haitallista. Rankaisemalla lasta aikuinen heikentää luottamussuhdetta lapseen ja opettaa lapselle, että toiselle ihmiselle on ok tuottaa pahaa oloa. Esimerkiksi lapsi jota on piiskattu oppii lyömään toisia lapsia, lapsi joka on laitettu arestiin oppii sulkemaan toisia lapsia pois leikistä ja lapsi jonka leluja takavarikoidaan oppii väkisin ottamaan leluja toisilta.

Rankaisu ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Tästäkin syystä asiantuntijat suosittelevat, ettei lasta tulisi rangaista, vaan sen sijaan vahvistaa aikuisen ja lapsen luottamussuhdetta positiivisin keinoin ja tukea lapsen tunnetaitoja.

Ja tämä on ymmärretty niin että mitään rajoja ei saa laittaa ja näitä hedelmiä poimitaan jo.

 

Asia on ilmaistu huonosti koska kaikki eivät uskalla puhua suoraan sekä rehellisesti. Ikäluokkaongelmia, eivät he ole itse noudattaneet ohjeitansa.

Lähtökohta on se että asiat tulee selvittää ilman fyysistä rankaisemista eli puhumalla ja tuntemalla. Olemalla rehellinen. Se että kaikki rangaistukset ovat huono asia kohtuu esimerkiksi siitä että on ihmisiä jotka pahoittavat mielensä kaikesta ja on ollut paljon huoltajia jotka antavat periksi ettei lapselle tule paha mieli. Asiat ilmaistaan niin että se rankaiseminen ei auta ja on paha asia. On myös totta että joskus se puhelimen pois ottaminen ei auta, on hyvin erilaisia lapsia sekä nuoria. Toiset eivät muuta tapojansa eikä turhaan viitsisi myöskään rajoittaa lapsen elämää vain hänen sisäisten ongelmiensa kanssa. Rangaistukset tai jäähyt eivät ole aina minunkaan mielestäni tietyllä tavalla järkeviä ja aina on mietittävä onko sellainen vain huoltajan itsensä olon helpottamista vai hyödyttääkö se. Näissä on niin monia erilaisia tilanteita että vain yhtä tapaa ei vain löydy. Rahakaan ei motivoi kaikkia lapsia, ei vaikka ei rahassa uisi muutenkaan. Kaikkea sitä kuitenkin yrittää kokeilla mutta joskus sitä vain tulee siihen tulokseen että keinot loppuvat kesken ja tärkeintä on huolehtia siitä että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan itsestäänselvyys, että väkivalta ei kuulu normaaliin perhe-elämään tai ihmissuhteisiin. Eihän esimerkiksi pomokaan saa hakata alaisiaan tai puolisot toisiaan. Miksi lapsen pahoinpitely olisi jotenkin eri asia?

Mun lapsuuteen kuuluivat ruumiilliset rangaistukset ja katsoisin, että mä olen kasvanut hyväksi ihmiseksi enemmänkin siitä huolimatta kuin sen ansiosta.

Jollain tasolla pystyn vielä ymmärtämään, että väsynyt vanhempi saattaa toimia impulsiivisesti ja olla kovakourainen, mutta sitä ei pidä hyväksyä eikä varsinkaan yrittää oikeuttaa. Koska mitään loogisesti perusteltua oikeutusta sille ei löydy.

Ruumiillisessa kurituksessa ei ole kyse mistään hakkaamisesta vaan se on rangaistus siinä missä vaikka nykyisin suosittu puhelimen pois ottaminen. Rangaistusten tarkoitus ei ole aiheuttaa

Ruumiillinen kuritus on väkivaltaa. Hakkaaminen, piiskaaminen, tukistaminen, luunapit, potkiminen ja repiminen ovat kaikki väkivaltaa. Jos se on laitonta tehdä aikuiselle ihmiselle, niin se on laitonta tehdä myös lapselle. Se ei ole sama asia kuin puhelimen pois ottaminen. 

Väkivaltaa ei voi oikeuttaa sanomalla, että ei TARKOITTANUT aiheuttaa pahaa. Yhteisten sääntöjen rikkomisen voi sovittaa muutenkin kuin väkivallalla. 

En vertaa lapsia mitenkään muuten eläimiin, mutta ethän sä (ainakaan toivottavasti) kouluttaisi koiraakaan väkivallalla.

Useimmissa maissa ruumiillinen kuritus on täysin laillista kodeissa ja usein myös kouluissa. Esim. koulussa saatetaan jälki-istunnon sijasta antaa rangaistuksena piiskaa (tietty määrä läimäyksiä). Näin on esim. USA:ssa.

Suurin osa ihmisistä myös ymmärtää, että on täysin eri asia tehdä jotain rangaistuksena kuin pahantahtoisuutta. Esim. kun valtio ottaa rahaa rikolliselta sakkona, niin ei sitä sakkoa aleta kauhistella ja kutsua sakottamista varastamiseksi, vaikka siinä otetaankin toiselta rahaa väkisin samalla tavalla kuin varkauden yhteydessä tapahtuu. Mutta kun ruumiillisesta kurituksesta on kyse, niin joillekin tulee tämä kauhistelureaktio missä he kokevat, että ruumiillinen kuritus on jotenkin sama asia kuin se, että vetäisi vastaantulijaa turpaan.

Eläimiin on sinäsä ihan turha verrata, mutta esimerkiksi hevosille annetaan yleisesti raippaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mutta nyt on menty sitten ääripäästä toiseen eikä se ole hyvä. Opettaja ei saa taluttaa temppuilevaa yläasteelaista käytävään eikä päiväkodintäti pitää riehuvaa lasta kiinni. Lopputulos: Lapset tietävät voivansa tehdä mitä vain,jos heihin kosketaan he  tuhoavat tämän aikuisen uran ja maineen. Kännykät ovat kätevä apuväline,voi todistaa että ope löi nyrkillä pulpettiin Jessen käden viereen ja melkein osui Jesseen,ihan hullu,ekä tietenkään näytetä mitä Jesse teki jotta opettaja kiivastui..

Ne lapset joita kasvatettiin lässyttämällä ja ymmärtämällä,ilman luunapin  pelkoa ryöväävät nyt tuolla toisten lasten jaloista merkkikenkiä ja myyvät sähkötupakkaa eskarilaisille.

Kiinnipito on itseasiassa sallittua jos tilanne sitä vaatii. Kun puhutaan, että lasta ei saa rangaista väkivallalla, ei tarkoiteta sitä, että lapseen ei saa missään tapauksessa koskea. 

En tiedä onko tuo Jesse-esimerkki oikeasta elämästä, mutta mikä on se tilanne, jonka opettaja ratkaisee lyömällä nyrkillä pöytään? 

Se, että et pahoinpitele lastasi, ei tarkoita sitä, että kasvatat "lässyttämällä ja ymmärtämällä". Kasvatuksellisia rangaistuksia ja palkintoja on niin laaja repertuaari, että väkivaltaan turvautuminen osoittaa suurta mielikuvituksen puutetta. Luuletko todella, että luunapin pelko on se mikä on pitänyt jotkut lapset kaidalla tiellä? Olisi ihan kiinnostava tietää, että mihin tämä perustuu? Jos löytyy jotakin tutkimusta siitä, että kuinka isoa osaa nuorisorikollisista on kasvatettu pumpulissa ja kuinka isoa osaa pahoinpidelty kotona, niin haluaisin kyllä lukea enemmän aiheesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseäni aikoinaan kuritettiin ja uhattiin väkivallalla kotona. Väkivallan uhka oli jopa pelottavampaa kuin itse lyöminen.

Mieleen jäi jatkuva pelko ja itsensä pienentäminen.

Tästä viisastuneena en koskaan ikinä ole uhannut omaa lastani väkivallalla. Lapsesta kasvoi fiksu ja kohtelias nuori aikuinen. Itseni palkitsin hyvällä omalla tunnolla, etten hakannut pientä lasta. Se ei näyttäisi kovin hyvältä ison äijän CV:ssä.

Se on todella väärin, että iso aikuinen antaa rangaistuksia pienelle lapselle joka ei pysty puolustautumaan rankaisua vastaan.

Puolustautua rangaistusta vastaan? Pitäisikö siis myös vangeilla olla oikeus puolustautua vanginvartijoita vastaan jotka julmasti ja ilkeästi yrittävät pitää heidät vangittuina?

Miten voit verrata aikuista ja lasta vartijaan ja vankiin? Eihän kyse ole millään tavalla samoista tilanteista.

1. Vartija ei saa pahoinpidellä vankeja. Heillä on oikeus koskea vankiin jos vanki on vaaraksi itselleen tai muille. Kiinnipidosta ja fyysisestä estämisestä on omat säännökset ja kuten olemme ihan viime aikojenkin uutisoinnista huomanneet, niin siitä ollaan tarkkoja, että ylilyöntejä ei tule ja jos tulee, niin niihin puututaan.

2. Vartija ja vanki ovat molemmat aikuisia ihmisiä eli fyysisesti tasavertaisia (tai ainakin tasavertaisempia kuin lapsi ja aikuinen). Jos vartija ottaisi oikeuden omiin käsiinsä ja alkaisi kurittaa vankeja, niin vangeilla on fyysisesti mahdollisuus puolustaa itseään. Itsensä puolustaminen on myös laillista, kunhan se on oikeasuhtaista.

3. Vanki on joutunut rangaistuslaitokseen sovittamaan tekemiään rikoksia. Tämä on täysin lain mukaista. Vartija ei laita vankeja vankilaan julmuuttaan ja ilkeyttään. 

4. Vartijan ja vangin dynamiikka on täysin eri kuin vanhemman ja lapsen. Lapsi on sekä fyysisesti että henkisesti alisteisessa asemassa ja vanhemman pitäisi olla luotettava ja turvallinen aikuinen lapsen elämässä. Väkivalta vesittää tämän dynamiikan. 

Vanhempi on auktoriteetti jonka tehtäviin mm. kuuluu lapsen rankaiseminen. Vanhempi ei siis esim. ole lapsen kaveri, ja rangaistusta toteuttaessaan vanhemman rooli on vastaava kuin vanginvartijalla.

Vanginvartijat ovat työssään tietysti sidoksissa siihen, että millainen laki on voimassa siinä maassa missä he työskentelevät. Laki voisi kuitenkin olla myös toisenlainen jos sitä päätetään muuttaa.

Se, että vanhempi rankaisee lastaan ei mitenkään estä tai poista sitä, etteikö vanhempi olisi luotettava ja turvallinen aikuinen. Siitä ei ole kovin kauaa, kun lähes kaikissa perheissä rangaistiin lapsia ihan Suomessakin. Lapset suorastaan olettivat, että kielletystä teosta annetaan rangaistus. Jos joku ei saanut rangaistusta rikottuaan sääntöjä niin lapset yleisesti pitivät sitä epäoikeudenmukaisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mutta nyt on menty sitten ääripäästä toiseen eikä se ole hyvä. Opettaja ei saa taluttaa temppuilevaa yläasteelaista käytävään eikä päiväkodintäti pitää riehuvaa lasta kiinni. Lopputulos: Lapset tietävät voivansa tehdä mitä vain,jos heihin kosketaan he  tuhoavat tämän aikuisen uran ja maineen. Kännykät ovat kätevä apuväline,voi todistaa että ope löi nyrkillä pulpettiin Jessen käden viereen ja melkein osui Jesseen,ihan hullu,ekä tietenkään näytetä mitä Jesse teki jotta opettaja kiivastui..

Ne lapset joita kasvatettiin lässyttämällä ja ymmärtämällä,ilman luunapin  pelkoa ryöväävät nyt tuolla toisten lasten jaloista merkkikenkiä ja myyvät sähkötupakkaa eskarilaisille.

 

Kiinnipito on itseasiassa sallittua jos tilanne sitä vaatii. Kun puhutaan, että lasta ei saa rangaista väkivallalla, ei tarkoiteta sitä, että lapseen ei saa missään tapauksessa koskea. 

En tiedä onko tuo Jesse-esimerkki oikeasta elämästä, mutta mikä on se tilanne, jonka opettaja ratkaisee lyömällä nyrkillä pöytään? 

Se, että et pahoinpitele lastasi, ei tarkoita sitä, että kasvatat "lässyttämällä ja ymmärtämällä". Kasvatuksellisia rangaistuksia ja palkintoja on niin laaja repertuaari, että väkivaltaan turvautuminen osoittaa suurta mielikuvituksen puutetta. Luuletko todella, että luunapin pelko on se mikä on pitänyt jotkut lapset kaidalla tiellä? Olisi ihan kiinnostava tietää, että mihin tämä perustuu? Jos löytyy jotakin tutkimusta siitä, että kuinka isoa osaa nuorisorikollisista on kasvatettu pumpulissa ja kuinka isoa osaa pahoinpidelty kotona, niin haluaisin kyllä lukea enemmän aiheesta.

Oikeasti niitä rangaistuksia joita ei (ainakaan vielä) ole leimattu väkivallaksi on todella vähän. Lähinnä lelun tai pelin takavarikoiminen on sellainen rangaistus joka ei johda syyttelyyn siitä, että lasta pahoinpidellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan itsestäänselvyys, että väkivalta ei kuulu normaaliin perhe-elämään tai ihmissuhteisiin. Eihän esimerkiksi pomokaan saa hakata alaisiaan tai puolisot toisiaan. Miksi lapsen pahoinpitely olisi jotenkin eri asia?

Mun lapsuuteen kuuluivat ruumiilliset rangaistukset ja katsoisin, että mä olen kasvanut hyväksi ihmiseksi enemmänkin siitä huolimatta kuin sen ansiosta.

Jollain tasolla pystyn vielä ymmärtämään, että väsynyt vanhempi saattaa toimia impulsiivisesti ja olla kovakourainen, mutta sitä ei pidä hyväksyä eikä varsinkaan yrittää oikeuttaa. Koska mitään loogisesti perusteltua oikeutusta sille ei löydy.

Ruumiillisessa kurituksessa ei ole kyse mistään hakkaamisesta vaan se on rangaistus siinä missä vaikka nykyisin suosittu puhelimen pois

En ehkä käyttäisi Yhdysvaltoja malliesimerkkinä, johon meidän pitäisi pyrkiä, kun sielläkin nuorisorikollisuus on iso ongelma. Jos väkivalta toimisi rangaistuksena niin hyvin kuin jotkut täällä väittävät, niin miten siellä on niin paljon kouluammuskeluja?

Sakotuskin on täysin eri asia kuin väkivalta. Valtiolla on lakiin perustuva oikeus sakottaa. Voi olla eri asia pahoinpidellä joku rangaistuksena kuin veemäisyyttään, mutta juridisesti sillä ei ole isoa merkitystä. Sulla ei vaan yksinkertaisesti ole oikeutta pahoinpidellä ketään, oli se sitten lapsesi, sisaruksesi, puolisosi, työkaverisi, vanhempasi yms. Jos lakiin kirjattaisiin, että vanhemmilla on oikeus pahoinpidellä jälkikasvuaan jos tilanne vaatii, niin lapsethan olisi lainsuojattomia. Vai kuka se sitten on, joka viime kädessä määrittelisi, että missä tilanteissa on ok pahoinpidellä ja millä tavalla? Onko ok lyödä, kunhan siitä ei jää mustelmaa? Tai jos lapsi varastaa, niin siinä tapauksessa tukistaminen on ok, mutta ei muuten? Mihin se raja vedettäisiin? 

Hevosille ei anneta raippaa rangaistuksena ja sillä ei kuulu aiheuttaa kipua. Raipalla ohjastetaan, kuten muillakin avuilla. Jos joku käyttää raippaa rangaistuksena aiheuttaakseen kipua, niin hän toimii väärin.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kuritusväkivaltaa kokeneet ihmiset eivät ole huonoja ihmisiä. Eivätkä kaikki ilman kuritusväkivaltaa kasvatetut ole "hyviä" ihmisiä. Moni väkivaltaa kokenut tekee tietoisen päätöksen siitä, etteivät koskaan tee muille sitä samaa mitä heille on tehty. Ja myös onnistuvat siinä.

Moni tekee päätöksen siitä, että lapsella on oikeus tuntea. Tällöin tottelemattomuus ei haittaa, koska lasta ei ole mitään tarvetta alistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh puolustakaa vaan väkivaltaa sitten ihmettelette uutisia. Minusta kaikilla pitäisi olla oikeus elää ilman väkivaltaa varsinkin lapsilla. Vanhemmat ei aina ole älyn jättiläisiä jotka tietäisivät milloin väkivalta on "perusteltua" ja koska lopettaa.

Aika harva puolustaa kuritusväkivaltaa. Sen sijaan monikin on sitä mieltä, että ruumiillinen kuritus tulisi laillistaa, jotta lapsille olisi helpompi pitää kuria.

Kaikki kasvatukselliset ratkaisut, jotka tehdään sen takia, että ne ovat helpompia aikuisille (vaativat vähemmän vaivaa) eikä sen takia, että ne ovat lapselle hyväksi, ovat pääsääntöisesti aika syvältä. Myös se, että lapsen annetaan tehdä mitä tahansa sen takia, että vanhemman ei tarvitse kohdata pahaa mieltä.

Tässä ketjussa yllättävän paljon kannatetaan rankaisuperusteista lastenhoitoa. Kuritusväkivaltaa kehuskelevat eivät kuitenkaan mainitse minkä ikäisiä lapsia he haluavat näin kohdeltavan. Sääntösuomen asukkaille ei anneta mitään esimerkkejä jousravuudesta eikä ole kovinkaan sopeutuvaista sukupolvea nousemassa, jos kasvatus on joustamaton säännöt ja rangaistus linja. Mitä nämä aikuiset oikein pelkäävät.

 

Ja tämä on ymmärretty niin että mitään rajoja ei saa laittaa ja näitä hedelmiä poimitaan jo.

 

 

Asia on ilmaistu huonosti koska kaikki eivät uskalla puhua suoraan sekä rehellisesti. Ikäluokkaongelmia, eivät he ole itse noudattaneet ohjeitansa.

Lähtökohta on se että asiat tulee selvittää ilman fyysistä rankaisemista eli puhumalla ja tuntemalla. Olemalla rehellinen. Se että kaikki rangaistukset ovat huono asia kohtuu esimerkiksi siitä että on ihmisiä jotka pahoittavat mielensä kaikesta ja on ollut paljon huoltajia jotka antavat periksi ettei lapselle tule paha mieli. Asiat ilmaistaan niin että se rankaiseminen ei auta ja on paha asia. On myös totta että joskus se puhelimen pois ottaminen ei auta, on hyvin erilaisia lapsia sekä nuoria. Toiset eivät muuta tapojansa eikä turhaan viitsisi myöskään rajoittaa lapsen elämää vain hänen sisäisten ongelmiensa kanssa. Rangaistukset tai jäähyt eivät ole aina minunkaan mielestäni tietyllä tavalla järkeviä ja aina on mietittävä onko sellainen vain huoltajan itsensä olon helpottamista vai hyödyttääkö se. Näissä on niin monia erilaisia tilanteita että vain yhtä tapaa ei vain löydy. Rahakaan ei motivoi kaikkia lapsia, ei vaikka ei rahassa uisi muutenkaan. Kaikkea sitä kuitenkin yrittää kokeilla mutta joskus sitä vain tulee siihen tulokseen että keinot loppuvat kesken ja tärkeintä on huolehtia siitä että kaikilla on mahdollisimman hyvä olla

> puhuin rajoista en rankaisemisesta. Rajat ja rankaisu ovat kaksi eri asiaa.

Esim. Taapero haluaa kiivetä kirjahyllyyn.

Rajat:

Kiellät lasta kiipeämästä kirjahyllyyn. Toistat kiellon tarpeeksi usein ja viet lapsen huomion muihin asioihin tai lupaat että ruoan jälkeen mennään leikkipuistoon kiipeilemään.

Lempeästi ja jämäkästi nostat lapsen pois kirjahyllyn luota ja sanot kirjahylly ei ole kiipeily paikka.

Lapsi kiukuttelee ja saa raivarit, mutta pysyt rauhallisena ja lujana; lapsi ei saa nousta hyllyyn.

Kun lapsi rauhottuu selität miksi kirjahyllyyn on vaarallista kiivetä.

Rankaisu:

lapsi kiipeää hyllyyn silti ja hylly kaatuu/romahtaa/painavia esineitä tippuu lapsen päälle. Toimii ratkaisuna ja opetuksena jo sinällään.

Tai

Lapsi joutuu osallistumaan/ yksin laittamaan tavarat mitkä pudotti takaisin hyllyyn.

Ruumiillinen rankaisu:

Lapsi kiipeää kirjahyllyyn vedät hänet väkivallalla alas hyllystä läimit, huudat,haukut.

Lapsi säikähtää ja itkee passitat lapsen nurkkaan. Etkä perustele tekojasi.

Ensimmäinen on rajojen asettamista kaksi muuta on rankaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni on ihan itsestäänselvyys, että väkivalta ei kuulu normaaliin perhe-elämään tai ihmissuhteisiin. Eihän esimerkiksi pomokaan saa hakata alaisiaan tai puolisot toisiaan. Miksi lapsen pahoinpitely olisi jotenkin eri asia?

Mun lapsuuteen kuuluivat ruumiilliset rangaistukset ja katsoisin, että mä olen kasvanut hyväksi ihmiseksi enemmänkin siitä huolimatta kuin sen ansiosta.

Jollain tasolla pystyn vielä ymmärtämään, että väsynyt vanhempi saattaa toimia impulsiivisesti ja olla kovakourainen, mutta sitä ei pidä hyväksyä eikä varsinkaan yrittää oikeuttaa. Koska mitään loogisesti perusteltua oikeutusta sille ei löydy.

Ruumiillisessa kurituksessa ei ole kyse mistään hakkaamisesta vaan se on rangaistus s

En ehkä käyttäisi Yhdysvaltoja malliesimerkkinä, johon meidän pitäisi pyrkiä, kun sielläkin nuorisorikollisuus on iso ongelma. Jos väkivalta toimisi rangaistuksena niin hyvin kuin jotkut täällä väittävät, niin miten siellä on niin paljon kouluammuskeluja?

Sakotuskin on täysin eri asia kuin väkivalta. Valtiolla on lakiin perustuva oikeus sakottaa. Voi olla eri asia pahoinpidellä joku rangaistuksena kuin veemäisyyttään, mutta juridisesti sillä ei ole isoa merkitystä. Sulla ei vaan yksinkertaisesti ole oikeutta pahoinpidellä ketään, oli se sitten lapsesi, sisaruksesi, puolisosi, työkaverisi, vanhempasi yms. Jos lakiin kirjattaisiin, että vanhemmilla on oikeus pahoinpidellä jälkikasvuaan jos tilanne vaatii, niin lapsethan olisi lainsuojattomia. Vai kuka se sitten on, joka viime kädessä määrittelisi, että missä tilanteissa on ok pahoinpidellä ja millä tavalla? Onko ok lyödä, kunhan siitä ei jää mustelmaa? Tai jos lapsi varastaa, niin siinä tapauksessa tukistaminen on ok, mutta ei muuten? Mihin se raja vedettäisiin? 

Hevosille ei anneta raippaa rangaistuksena ja sillä ei kuulu aiheuttaa kipua. Raipalla ohjastetaan, kuten muillakin avuilla. Jos joku käyttää raippaa rangaistuksena aiheuttaakseen kipua, niin hän toimii väärin.

USA on iso maa, ja siksi siellä on kouluammuskeluja useammin kuin Suomessa. USA:ssa on myös paljon sisäisiä jännitteitä liittyen esimerkiksi eri väestöryhmien suhteisiin ja hyvinvointivaltion puuttumiseen.

On ihan turha puhua siitä, että mikä Suomen nykyisen lain mukaan on oikeus, koska ulkomailla on eri laki ja mikään ei estäisi muuttamasta sitä Suomen lakiakaan. Tässähän juuri keskustellaan siitä, että onko Suomen nykyinen laki hyvä vai ei.

Se, että vanhemmilla on oikeus rangaista lastaan ei tee lapsesta lainsuojatonta. Sellaista lakia ei ole koskaan ollut, että vanhemmilla olisi oikeus aiheuttaa vakavaa tai mielivaltaista haittaa lapselleen. Esimerkiksi entisaikaan lapselle sai antaa kohtuudella remmiä jos lapsi teki kiellettyä, mutta lasta ei esimerkiksi saanut vedellä turpaan sen vuoksi että joku asia ärsytti. Ja nykyisin lapsen saa laittaa arestiin jos lapsi tekee kiellettyä, mutta ei sa tarkoita sitä, että lasta vaikkapa saisi pitää päivät pitkät kellarikomeroon lukittuna koska ei halua katsella lapsen naamaa.