Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

varmaan osaa vastata noihin ikärajoihin

Yleisesti ottaen noin 3v nuorempaa lasta ei kannata juuri rangaista, koska sen ikäinen ei vielä osaa yhdistää rangaistusta ja kiellettyä tekoa toisiinsa. Useimpien teinien kohdalla taas rankaisemisen tarve vähenee aika paljon, koska teinit alkavat ymmärtää asioiden perusteluja huomattavasti paremmin kuin pienet lapset. Toisaalta osa teineistä tarvitsee säännöllisiä rangaistuksia aina täysi-ikäistymiseen asti. Täysi-ikäisen lapsen ja vanhemman välinen suhde sitten alkaa olla sama kuin kahden aikuisen välinen suhde, eli silloin ei tietenkään enää rangaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän kotiarestin kasvatuksellisena keinona. Jos lapsi riehuu, niin hänet komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun hän on rauhottunut, niin kotiaresti päättyy. Kyse ei ole vankeusrangaistuksesta vaan siitä, että lapsi poistetaan tilanteesta ja hän voi ottaa yksinään henkeä. Jos lapsi riehuu ja on selvästi kierroksilla, niin se, että aikuinen alkaa huutaa ja tukistaa, vain eskaloi tilannetta.

Mun mielestäni kaikissa kasvatuksellisissa keinoissa raja menee siinä, että onko kyse kostamisesta vai kasvatuksesta. Jos lapsi on liikaa puhelimella, niin voin ottaa puhelimen pois määrätyksi ajaksi, mutta en heittää puhelinta seinään. Jos lapsi rikkoo jotakin, niin se on pois hänen viikkorahoistaan. Jos sisarukset tappelevat fyysisesti, niin voin ottaa kiinni ja/tai fyysisesti estää. Jos taapero saa itkupotkuraivarin kaupassa eikä suostu liikkumaan, niin voin ottaa kädestä kiinni ja/tai no

Millaisia ovat ne teot, jotka saa sovitettua vain fyysisellä väkivallalla?

Teon sovitus tarkoittaa mulle sitä, että lapsi korvaa tekemänsä vahingon (siivoaa sotkemansa, korjaa rikkomansa tai hyvittää viikkorahoistaan) tai esimerkiksi pyytää anteeksi. Ylimääräinen nöyryytys tuntuu enemmän kostolta, kun aikuinen haluaa purkaa omaa pahaa oloaan. 

Jos tuntuu, että lapsi ei osaa käyttäytyä ilman väkivallan pelkoa, niin olisi ihan suotavaa kokeilla myös palkitsemista ja positiivista vahvistamista.

Et selvästi ole kykenevä vastaamaan suoriin kysymyksiin suoraan vaan saivartelet ja kiertelet. Mitä se "kohtuullinen" pahoinpitely on? Ja koska mustelmat eivät suoranaisesti ole vaarallisia, niin onko lyöminen siis sittenkin ok? 

Mun pointtini noissa kysymyksissä olikin, että miten sä määrittelet ikärajan sille, että minkä ikäistä ihmistä sä saat fyysisesti pahoinpidellä? Miksi sun mielestäsi on ok lyödä alaikäistä lasta, mutta ei täysi-ikäistä? Kun kaiken ikäisiin kohdistuva fyysinen väkivalta on laissa kiellettyä, niin miksi sä koet, että lapsen pahoinpitely on ok? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Ajatusleikkinä. Onko maailma kova enemmän niiden ihmisten takia joille on opetettu lapsena, ettei toiselle saa tuottaa pahaa mieltä vai niiden ihmisten takia, joille on opetettu että käytännön esimerkkinä, että heikompaa saa satuttaa.

Tuo kasvatus vaan ei monestikaan ole tuollaista, vaan lapsille opetetaan, että heille itselleen ei saa kukaan tuottaa mielipahaa ja siltä mielipahalta nämä vanhemmat sitten varjelee lastaan typeryyteen saakka, joka käänteessä tapellaan opettajia vastaan j

Toki, jos halutaan katsoa maailmaa numeroiden läpi, niin varmasti, anna pusu ja lapsesta kasvaa enkeli. En mä kiellä sitä, että teoriassa varmasti asia voikin toimia noin, mutta käytäntö on se, jolla on merkitystä.

 

Meillä ei ole, eikä melko varmasti koskaan tule olemaankaan sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen vanhempi olisi sellaisessa asemassa, että he voisivat käyttää kaikki aikansa ja voimavaransa siihen, että kehitellään lapsille mieleisiä "rangaistuksia" milloin mistäkin kepposesta. Varsinkaan jatkuvasti kasvavassa yksinhuoltajien yhteiskunnassa. 

Väkivaltahan on siksikin ollut suosittua, että se on vanhemmalle kaikista "kustannustehokkain" tapa hoitaa se asia.

Hirveän yksinkertaistavaa tulkintaa, mutta jokainen tietenkin tulkitsee asioita omista lähtökohdistaan. Lapsesta kasvaa varmemmin pussaamalla kuin pahoinpitelemällä enkeli, mikäli noilla kärjistyksillä nyt halutaan puhua.

Tietenkään ei olla siinä tilanteessa, että kaikilla vanhemmilla olisi rersurssit kasvattaa lapsia puhtaasti positiivisten metodien kautta haitallisen rankaisemisen sijasta. Näissä haetaan aina isoja linjoja ja enemistöä, absolutismia ei kukaan oletakaan. Käytäntö kuitenkin tukee teoriaa, eli positiivisen kannustamisen kautta kasvatettu lapsi on useammin pärjäävä, yhteiskuntaan osallistuva aikuinen, kuin rankaisulla ja väkivallla kasvatettu lapsi. 

Lapsen kasvattaminen väkivallalla ei ole vanhemmallekaan kustannustehokkain tapa hoitaa mitään, koska väkivalta vioittaa aina lapsen ja vanhemman välejä. Väkivallalla kasvatettu lapsi on myös useammin tuleva ongelma nuori, kuin väkivallattomasti ja tasapainoisesti kasvatettu lapsi. Tietenkin kustannustehokasta tämä on vanhemmalle silloin, kun hän ei välitä omasta ja lapsensa suhteesta, ei lapsen tulevaisuudesta eikä siitä millaisia ongelmia lapsella on. Ja varmaan juuri tällaiset vanhemmat sitä väkivaltaa suosivatkin, koska väkivallalta ja välittäminen eivät kuulu yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kun vertaa Kiinaa ja USAta keskenään, niin tietty kurinpito puoltaa paikkaansa.

Kiinassa siistiä, turvallista jos itse käyttäydyt hyvin. USAssa narkkeja rikollisuutta mellakoita jne jne

USAssa ainakin kuristetaan fyysisesti. Siellä on myös hurjat perheväkivaltaluvut.

Kiinassa lapset annetaan usein isovanhempien kasvatettaviksi. Sitä en tiedä miten kasvattavat yleensä, mutta tuntemani kiinalaiset palvovat lapsiaan. He myös vaativat lapsiltaan paljon, mutta eivät pieksä heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian ko

Miten pakotat lapsen maksamaan? Et viime kädessä mitenkään. Pienellä lapsella ei ole rahaa, ja ison lapsen tiliin ei vanhempi saa koskea kuten olemme hiljattain mediastakin lukeneet.

Jo pieni lapsi hoksaa, ettei positiivinen vanhempi pysty pakottamaan häntä mihinkään, koska positiivisuuteen sisältyy ajatus lapsen koskemattomuudesta. Tässä mielessä lapsen oivalluskyky on paljon parempi kuin sillä vanhemmallaan.

Positiiviseen kasvattamiseen ei kuulu pakottaminen, eikä sen tuloksena ole lapsi joka "hoksaa ettei häntä pysty pakottamaan mihinkään". Se kasvattaminen kun edelleen perustuu siihen, että oikeasta käytöksestä palkitaan ja oikea käytös tehdää aina väärää käytöstä kannattavammaksi vaihtoehdoksi.  

Vierailija kirjoitti:

Sittemmin on ymmärretty, että myös muunlainen rankaisu on lapselle haitallista. Rankaisemalla lasta aikuinen heikentää luottamussuhdetta lapseen ja opettaa lapselle, että toiselle ihmiselle on ok tuottaa pahaa oloa. Esimerkiksi lapsi jota on piiskattu oppii lyömään toisia lapsia, lapsi joka on laitettu arestiin oppii sulkemaan toisia lapsia pois leikistä ja lapsi jonka leluja takavarikoidaan oppii väkisin ottamaan leluja toisilta.

Rankaisu ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä. Tästäkin syystä asiantuntijat suosittelevat, ettei lasta tulisi rangaista, vaan sen sijaan vahvistaa aikuisen ja lapsen luottamussuhdetta positiivisin keinoin ja tukea lapsen tunnetaitoja.

Tämä ei toimi. Se kasvattaa ihmisiä, jotka eivät aikuisenakaan noudata lakeja ja normeja ja joille pitää olla aina perustelemassa kaikki. Kuitenkin asiat hoituvat jouhevasti vain silloin kun kaikki tekevät niin kuin käsketään. Ja paapomiskulttuurissa psykopaatit pääsevät lopulta valtaan, koska kukaan ei uskalla laittaa heille rajoja. Sama näkyy Venäjän  hyökkäyksessä Ukrainaan. Länsi ei uskalla rangaista kunnolla, vaan hymistelee. Pelkkää pahaa siitä seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kuritusväkivallalla mitään rakettitieteilijöitä kasvatetaan, mutta ehkä kuuliaisia työntekijöitä.

Länsimaiden nykyinen hyvinvointi rakennettiin aikana jolloin lähes kaikkia lapsia kuritettiin ruumiillisesti.

Tarkoitit että länsimaiden nykyinen pahoinvointi? Ei näytä materia tuovan onnea tai lämpöä muita ihmisiä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan ha

"Ei tässä kukaan puolustele väkivaltaa. Sen sijaan monikin on sitä mieltä, että ei ole syytä suhtautua ruumiilliseen kuritukseen eri tavalla kuin ei-ruumiilliseen kuritukseen.

Remmillä ja avokämmenellä lyöminen ovat molemmat yleisesti käytettyjä keinoja kautta maailman. Lähtökohtaisesti remmi sattuu enemmän, eli se on kovempi rangaistus. Molemmissa tietenkin huolehditaan siitä, että lyönnit kohdistuvat paikkaan missä ne eivät aiheuta vaaraa tai vahinkoa.

Sijaisperheet joutuvat puutteellisten oikeuksiensa vuoksi yleensä tinkimään paljon siitä, että millaista käytöstä lapselta voidaan odottaa, koska keinoja pakottamiseen ei ole. Hiukankin vaikeammat tapaukset joudutaan sijoittamaan lastenkotiin, koska lainsäätäjä on jostain syystä katsonut hyväksi antaa vain lastenkotien henkilökunnalle oikeuden fyysisiin toimenpiteisiin."

- Eikö?? Luetaanko edes samaa ketjua? Joka sivulta löytyy joku kovien keinojen puolustaja. 

- Sijaisperheissä kasvatetaan hyvinkin haastavia lapsia ja ilman pakottamis- tai voimakeinoja. Eikä laitoksessakaan saa käyttää kuritusta tai voimaa. Tässä valossa tuntuu pskapuheelta, kun joku voi väittää että kuritusväkivalta olisi jotenkin tarpeen tavallisille lapselle. Vanhemman laiskuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän kotiarestin kasvatuksellisena keinona. Jos lapsi riehuu, niin hänet komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun hän on rauhottunut, niin kotiaresti päättyy. Kyse ei ole vankeusrangaistuksesta vaan siitä, että lapsi poistetaan tilanteesta ja hän voi ottaa yksinään henkeä. Jos lapsi riehuu ja on selvästi kierroksilla, niin se, että aikuinen alkaa huutaa ja tukistaa, vain eskaloi tilannetta.

Mun mielestäni kaikissa kasvatuksellisissa keinoissa raja menee siinä, että onko kyse kostamisesta vai kasvatuksesta. Jos lapsi on liikaa puhelimella, niin voin ottaa puhelimen pois määrätyksi ajaksi, mutta en heittää puhelinta seinään. Jos lapsi rikkoo jotakin, niin se on pois hänen viikkorahoistaan. Jos sisarukset tappelevat fyysisesti, niin voin ottaa kiinni ja/tai fyysisesti estää. Jos taapero saa itkupotkuraivarin kaupassa eikä suostu li

Millaisia ovat ne teot, jotka saa sovitettua vain fyysisellä väkivallalla?

Teon sovitus tarkoittaa mulle sitä, että lapsi korvaa tekemänsä vahingon (siivoaa sotkemansa, korjaa rikkomansa tai hyvittää viikkorahoistaan) tai esimerkiksi pyytää anteeksi. Ylimääräinen nöyryytys tuntuu enemmän kostolta, kun aikuinen haluaa purkaa omaa pahaa oloaan. 

Jos tuntuu, että lapsi ei osaa käyttäytyä ilman väkivallan pelkoa, niin olisi ihan suotavaa kokeilla myös palkitsemista ja positiivista vahvistamista.

Et selvästi ole kykenevä vastaamaan suoriin kysymyksiin suoraan vaan saivartelet ja kiertelet. Mitä se "kohtuullinen" pahoinpitely on? Ja koska mustelmat eivät suoranaisesti ole vaarallisia, niin onko lyöminen siis sittenkin ok? 

Mun pointtini noissa kysymyksissä olikin, että miten sä määrittelet ikärajan sille, että minkä ikäistä ihmistä sä saat fyysisesti pahoinpidellä? Miksi sun mielestäsi on ok lyödä alaikäistä lasta, mutta ei täysi-ikäistä? Kun kaiken ikäisiin kohdistuva fyysinen väkivalta on laissa kiellettyä, niin miksi sä koet, että lapsen pahoinpitely on ok? 

Anteeksipyyntö on vain sana. Ei se yleensä ole mikään sovitus.

Palkitseminen ja positiivinen vahvistaminen eivät ole mitään ihmekeinoja.

Itse koen, että alaikäisen ruumiillisen kurituksen tulisi olla Suomessa laillista niin kuin se useimmissa muissa maissa on. Aikuisten kohdalla ei ole niinkään tarvitta sille, koska aikuiset ovat oikeuslaitoksen piirissä joka voi antaa esimerkiksi sakkoja ja vankilaa. Toki joitain maita on kuten Singapore missä on raipparangaistus käytössä aikuisille.

Rankaisun kohtuullisuus on tapauskohtainen asia. Sen tyhjentävä selittäminen vaatisi romaanin pituista kirjoittamista, koska erilaisia tilanteita on niin paljon. Punaisia päin kävelystä ei tietenkään anneta elinkautista vankeutta, mutta se, että onko oikea rangaistus ryöstöstä 1,5 vuotta vai 2 vuotta vankeutta saattaa olla enemmän mielipidekysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan ha

Remmillä ja avokämmenellä lyöminen ovat de facto fyysistä väkivaltaa, joten jos sun argumenttisi on se, että ne ovat hyväksyttäviä, niin silloinhan sä nimenomaan puolustelet väkivaltaa. Mä vielä ymmärtäisin jos täällä olis taistelua siitä, että saako esimerkiksi riehuvaa lasta pitää kiinni. Siinä oltaisiin oikeasti jonkinlaisella moraalisella harmaalla alueella. Mutta että vuonna 2024 pitää vielä vääntää siitä, että onko toista ihmistä ok lyödä tai tukistaa ihan vaan silleen vähän ja jos ihan hyvällä tarkoituksella. 

Se, että väkivallan tekijä on sen verran "huomaavainen," että lyö vain paikkoihin, jotka eivät mene rikki yhtä helposti, ei ole mikään oikeutus. Monet lähisuhdeväkivaltaan syyllistyvät myöskin pyrkivät olemaan lyömättä esimerkiksi naamaan sen takia, ettei uhrille tulisi näkyviä jälkiä. Se ei ole armeliasta vaan puhdasta itsesuojelua. Halutaan päästä kurmouttamaan, mutta ei haluta kantaa siihen mahdollisesti liittyviä seuraamuksia. 

Onko niin, että sä et ole kykenevä luomaan omia moraalisia ohjenuoriasi? Onko esimerkiksi r__skaus mielestäsi oikein, koska joissakin maissa se ei ole rangaistavaa? Joissakin maissa miehet saavat pahoinpidellä vaimojaan, tämä sulle ok vai oletko onnistunut kehittämään oman mielipiteen asiasta?

Vierailija kirjoitti:

Joka vitsaa säästää se lastaan vihaa ja kasvattaa lumihiutaletta joka todennäköisesti sairastuu mielenterveysongelmiin.

Sairastuin mielenterveysongelmiin, koska isäni oli kanssasi samaa mieltä. Koskaan en oppinut häntä kunnioittamaan, mutta halveksin ja pelkään häntä yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Ajatusleikkinä. Onko maailma kova enemmän niiden ihmisten takia joille on opetettu lapsena, ettei toiselle saa tuottaa pahaa mieltä vai niiden ihmisten takia, joille on opetettu että käytännön esimerkkinä, että heikompaa saa satuttaa.

Tuo kasvatus vaan ei monestikaan ole tuollaista, vaan lapsille opetetaan, että heille itselleen ei saa kukaan tuottaa mielipahaa ja siltä mielipahalta nämä vanhemmat sitten varjelee lastaan typeryyteen saak

Lapsen kasvattaminen väkivallalla ei ole vanhemmallekaan kustannustehokkain tapa hoitaa mitään, koska väkivalta vioittaa aina lapsen ja vanhemman välejä. Väkivallalla kasvatettu lapsi on myös useammin tuleva ongelma nuori, kuin väkivallattomasti ja tasapainoisesti kasvatettu lapsi. Tietenkin kustannustehokasta tämä on vanhemmalle silloin, kun hän ei välitä omasta ja lapsensa suhteesta, ei lapsen tulevaisuudesta eikä siitä millaisia ongelmia lapsella on. Ja varmaan juuri tällaiset vanhemmat sitä väkivaltaa suosivatkin, koska väkivallalta ja välittäminen eivät kuulu yhteen.

Entisaikaan lähes kaikkia lapsia rangaistiin fyysisesti. Perheet olivat silloin huomattavasti läheisempiä kuin nykyisin. Eri sukupolvet asuivat saman katon alla ja vanhuksista huolehdittiin. Myös syrjäytymistä oli siihen aikaan vähemmän. Ei ollut 87 tuhatta nuorta syrjäytynyttä miestä niin kuin nykyään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaisperheet joutuvat puutteellisten oikeuksiensa vuoksi yleensä tinkimään paljon siitä, että millaista käytöstä lapselta voidaan odottaa, koska keinoja pakottamiseen ei ole. Hiukankin vaikeammat tapaukset joudutaan sijoittamaan lastenkotiin, koska lainsäätäjä on jostain syystä katsonut hyväksi antaa vain lastenkotien henkilökunnalle oikeuden fyysisiin toimenpiteisiin.

Lastenkotien henkilökunta ei voi ihmeitä tehdä. Jokaisesta rajoittamistoimenpiteestä pitää tehdä erillinen päätös eikä mitään voi tehdä ennakoivasti maalaisjärkipohjalta. Rajoittamista ei voi myöskään jättää päälle, vaan uudesta rajoittamisesta tarvitaan erillinen päätös. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän kotiarestin kasvatuksellisena keinona. Jos lapsi riehuu, niin hänet komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun hän on rauhottunut, niin kotiaresti päättyy. Kyse ei ole vankeusrangaistuksesta vaan siitä, että lapsi poistetaan tilanteesta ja hän voi ottaa yksinään henkeä. Jos lapsi riehuu ja on selvästi kierroksilla, niin se, että aikuinen alkaa huutaa ja tukistaa, vain eskaloi tilannetta.

Mun mielestäni kaikissa kasvatuksellisissa keinoissa raja menee siinä, että onko kyse kostamisesta vai kasvatuksesta. Jos lapsi on liikaa puhelimella, niin voin ottaa puhelimen pois määrätyksi ajaksi, mutta en heittää puhelinta seinään. Jos lapsi rikkoo jotakin, niin se on pois hänen viikkorahoistaan. Jos sisarukset tappelevat fyysisesti, niin voin ottaa kiinni ja/tai fyysisesti estää. Jos ta

Niin, ja lyönti on vain lyönti. Se ei myöskään ole mikään sovitus. 

Ei kai kukaan mitään "ihmekeinoja" ole täällä kaupitellut, paitsi tietysti väkivaltavanhemmat, joiden mielestä nuorisorikollisuus olisi kitkettävissä ja estettävissä remmillä ja tukkapöllyllä. 

Mainitsin palkkiot ja positiivisen vahvistamisen sen takia, koska sä puhut pelkästään rangaistuksista kasvatuskeinona. Kasvatuskeinojen ei tarvitse olla pelkkää rangaitsemista. 

Toisaalta on ehkä turhanpäiväistä keskustella näistä asioista ihmisen kanssa, jonka mielestä fyysisen väkivallan pitäisi olla laillista. Meillä on jo lähtökohtaisesti niin suuret näkemyserot, että kumpikaan tuskin tästä mitään saa. 

Muista, että vaikka se lapsi olisi kuinka ärsyttävä, niin häntähän ei sitten saa polttaa höyrymopilla tai teipata pressun sisään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se

- Eikö?? Luetaanko edes samaa ketjua? Joka sivulta löytyy joku kovien keinojen puolustaja. 

- Sijaisperheissä kasvatetaan hyvinkin haastavia lapsia ja ilman pakottamis- tai voimakeinoja. Eikä laitoksessakaan saa käyttää kuritusta tai voimaa. Tässä valossa tuntuu pskapuheelta, kun joku voi väittää että kuritusväkivalta olisi jotenkin tarpeen tavallisille lapselle. Vanhemman laiskuutta. 

Minusta keinon kovuus ei tarkoita sitä, että kyseessä olisi väkivalta. Toki ymmärrän sen, että sijaisvanhempana olet tottunut siihen, että jo lapsen kädestä kiinni pitäminen on kiellettyä ja väkivaltaista. Voimankäyttö kuten lapsen raahaaminen eristyshuoneeseen on laitoksissa käytetty keino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän kotiarestin kasvatuksellisena keinona. Jos lapsi riehuu, niin hänet komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun hän on rauhottunut, niin kotiaresti päättyy. Kyse ei ole vankeusrangaistuksesta vaan siitä, että lapsi poistetaan tilanteesta ja hän voi ottaa yksinään henkeä. Jos lapsi riehuu ja on selvästi kierroksilla, niin se, että aikuinen alkaa huutaa ja tukistaa, vain eskaloi tilannetta.

Mun mielestäni kaikissa kasvatuksellisissa keinoissa raja menee siinä, että onko kyse kostamisesta vai kasvatuksesta. Jos lapsi on liikaa puhelimella, niin voin ottaa puhelimen pois määrätyksi ajaksi, mutta en heittää puhelinta seinään. Jos lapsi rikkoo jotakin, niin se on pois hänen viikkorahoistaan. Jos sisarukset tappelevat fyysisesti, niin

Niin, ja lyönti on vain lyönti. Se ei myöskään ole mikään sovitus. 

Ei kai kukaan mitään "ihmekeinoja" ole täällä kaupitellut, paitsi tietysti väkivaltavanhemmat, joiden mielestä nuorisorikollisuus olisi kitkettävissä ja estettävissä remmillä ja tukkapöllyllä. 

Mainitsin palkkiot ja positiivisen vahvistamisen sen takia, koska sä puhut pelkästään rangaistuksista kasvatuskeinona. Kasvatuskeinojen ei tarvitse olla pelkkää rangaitsemista. 

Toisaalta on ehkä turhanpäiväistä keskustella näistä asioista ihmisen kanssa, jonka mielestä fyysisen väkivallan pitäisi olla laillista. Meillä on jo lähtökohtaisesti niin suuret näkemyserot, että kumpikaan tuskin tästä mitään saa. 

Muista, että vaikka se lapsi olisi kuinka ärsyttävä, niin häntähän ei sitten saa polttaa höyrymopilla tai teipata pressun sisään. 

Miksi oletat, että ruumiillista kuritusta kannattava olisi joku kuumakalle joka ei kykenisi hillitsemään itseään? Omasta mielestäni lasta ei pidä lähteä rankaisemaan jos on pinna katkennut, koska sellainen johtaa helposti ylilyönteihin. Parempi on aina ensin rauhoittua, ja vasta sitten määrätä rangaistus.

Kielletyn teon sovitus on lähtökohtaisesti sitä, että siitä teosta joutuu kärsimään tuntuvalla tavalla joka on suhteessa teon vakavuuteen.

Vierailija kirjoitti: 230/235|21.02.2024 | 17:41

 

Riehuvan lapsen kiinnipitäminen on sekin väkivaltaa, ei mitään 'moraalisesti harmaata aluetta'. Väkivaltaa on jo se, että hermostuttaa pienen ihmisen riehumispisteeseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän kotiarestin kasvatuksellisena keinona. Jos lapsi riehuu, niin hänet komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun hän on rauhottunut, niin kotiaresti päättyy. Kyse ei ole vankeusrangaistuksesta vaan siitä, että lapsi poistetaan tilanteesta ja hän voi ottaa yksinään henkeä. Jos lapsi riehuu ja on selvästi kierroksilla, niin se, että aikuinen alkaa huutaa ja tukistaa, vain eskaloi tilannetta.

Mun mielestäni kaikissa kasvatuksellisissa keinoissa raja menee siinä, että onko kyse kostamisesta vai kasvatuksesta. Jos lapsi on liikaa puhelimella, niin voin ottaa puhelimen pois määrätyksi ajaksi, mutta en heittää puhelinta seinään. Jos lapsi rikkoo jotakin, niin se on pois hänen viikkora

Rangaistus on jo lähtökohtaisesti väärin, väkivaltaa. Lapselle ei pidä kostaa omaa sosiaalista taitamattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

varmaan osaa vastata noihin ikärajoihin

Yleisesti ottaen noin 3v nuorempaa lasta ei kannata juuri rangaista, koska sen ikäinen ei vielä osaa yhdistää rangaistusta ja kiellettyä tekoa toisiinsa. Useimpien teinien kohdalla taas rankaisemisen tarve vähenee aika paljon, koska teinit alkavat ymmärtää asioiden perusteluja huomattavasti paremmin kuin pienet lapset. Toisaalta osa teineistä tarvitsee säännöllisiä rangaistuksia aina täysi-ikäistymiseen asti. Täysi-ikäisen lapsen ja vanhemman välinen suhde sitten alkaa olla sama kuin kahden aikuisen välinen suhde, eli silloin ei tietenkään enää rangaista.

Usein käy niin, että aikuiset lapset kohtelevat vanhoja vanhempiaan samalla tavalla kuin heitä on kohdeltu lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän kotiarestin kasvatuksellisena keinona. Jos lapsi riehuu, niin hänet komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun hän on rauhottunut, niin kotiaresti päättyy. Kyse ei ole vankeusrangaistuksesta vaan siitä, että lapsi poistetaan tilanteesta ja hän voi ottaa yksinään henkeä. Jos lapsi riehuu ja on selvästi kierroksilla, niin se, että aikuinen alkaa huutaa ja tukistaa, vain eskaloi tilannetta.

Mun mielestäni kaikissa kasvatuksellisissa keinoissa raja menee siinä, että onko kyse kostamisesta vai kasvatuksesta. Jos lapsi on liikaa puhelimella, niin voin ottaa puhelimen pois määrätyksi ajaksi, mutta en heittää puhelinta seinään. Jos lapsi rikkoo jotakin, niin se on pois hänen viikkora

Koska fyysistä väkivaltaa käyttävät vanhemmat usein ovat kuumakalleja, jotka eivät kykene hillitsemään itseään. Mielestäni se osoittaa huonoa itsehillintää jos ei kykene ratkaisemaan tilanteita muuten kuin lyömällä (oli se sitten remmi, avokämmen tai nyrkki) tai tukistamalla. Ja mielestäni jokainen lyönti on ylilyönti. Ja väkivallalla on tapana eskaloitua. Jos väkivaltainen vanhempi huomaa, että tukistamisella tai lyömisellä ei päästä toivottuun tulokseen, niin hänellä voi olla matalampi kynnys lyödä tai tukistaa lujempaa seuraavalla kerralla, koska kokee, että aiempi väkivalta ei ehkä ollut kyllin riittävää jos se ei ratkaissut lapsen ongelmakäytöstä.

Mutta tämä tosiaan tuskin johtaa meillä kummallakaan mihinkään ahaa-elämykseen, koska meidän näkökantamme ovat niin päinvastaiset.