Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Ajatusleikkinä. Onko maailma kova enemmän niiden ihmisten takia joille on opetettu lapsena, ettei toiselle saa tuottaa pahaa mieltä vai niiden ihmisten takia, joille on opetettu että käytännön esimerkkinä, että heikompaa saa satuttaa.

Tuo kasvatus vaan ei monestikaan ole tuollaista, vaan lapsille opetetaan, että heille itselleen ei saa kukaan tuottaa mielipahaa ja siltä mielipahalta nämä vanhemmat sitten varjelee lastaan typeryyteen saakka, joka käänteessä tapellaan opettajia vastaan jne.

 

Ja vaikka lapset ovatkin kokolailla yksinkertaisia, niin ei ne kuitenkaan

Täytyy olla luontaisesti taipumusta psykopatiapiirteisyytern, jos lähtökohta on, että voinko pomottaa aikuisia vai enkö voi. Normaali terve lapsi ei ajattele näin. Jo pienet vauvat luontaisesti aittavat toisiaan. Mutta osa väestöstä on taipuvaisia psykopatiaan, ja epäilenpä että ktseessä ovat ne samat ihmisrt, jotka uskovat että kaikki muutkin toimisivat näin kuin hekin, ja siksi muka lapsetkin haluaisivat aikuisia hallita. Katsokaas peiliin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian kovaa seinään ja kylkiluu murtuu, niin voiko vanhempi rangaistuksen kärsittyään palata taas hyvillä

Miksi se on joko rangaistukset, kotiarestit tai tukkapöllyt vs. positiivinen kasvatus -> haetaan adhd-diagnoosi?

Meillä kasvatetaan positiivisella palautteelle ja keskustelemalla, mutta esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi tekee jotain haitallista, eikä lopeta pyynnöistä huolimatta, vaikka oven paiskomista, se positiivisuus loppuu ja totean, että jos haluaa sitä jatkaa, laittaa etukäteen rahan pöydälle, sillä uusi ovi tai lukko maksaa ja rikkoja maksaa. Tässä johtaako pitäisi tukistaa? Vai laittaa arestiin? Mitä se opettaisi?

Ettekö näe, että on muitakin tapoja kasvattaa kuin kuritus tai se ettei kasvat? Väkivalta on typeryksen ratkaisu, kauhalla kun ei voi vaatia, jos on lusikalla annettu. 

Näyttäisi siltä, että perheneuvoloilta, terapeuteilta, oikeuslaitokselta ja lastensuojelulta ei tule asiakkaita puuttumaan.

Yhteiskunnan ja lainsäädännön keittämä soppa. Huostaanotot raketoivat ja syntyvyys laskee. Mihin tässä vanhempia - noita "väkivallantekijöitä" - kohta enää edes tarvitaan, kun sosialisti-valtio ottaa kasvatuksen kontrolliinsa yhä tiukemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian kovaa seinään ja kylkiluu murtuu, niin voiko vanhempi rangaistuksen kärsittyään palata taas hyvillä

Lapsen kurittaminen fyysisellä väkivallalla on laitonta (ennen kuin alat saivarrella, niin fyysinen estäminen ja kiinnipito eivät ole yksiselitteisesti väkivaltaa jos ne ovat oikeasuhtaisia ja perusteltuja). 

Yleinen ilmapiiri ei ole menossa siihen suuntaan, että "vain positiiviset" kasvatustavat olisivat hyväksyttäviä. Johan sen huomaa tästäkin keskustelusta, joka toki on pelkkä pintaraapaisu. Kyllä täällä aika paljon on vielä ihmisiä, jotka hyväksyvät fyysisen väkivallan kasvatuskeinona. Se miksi ammattilaiset eivät nykyään suosittele kasvatuskeinoja, joita on joskus muinoin käytetty ja pidetty hyvinä, johtuu yleensä siitä, että näiden keinojen käytön haittoja ja hyötyjä on tutkittu ja ne on todettu enemmän haitallisiksi kuin hyödyllisiksi. Ammattilaisten ja viranomaisten säännöt ja suositukset eivät synny heidän omista moraalisista lähtökohdistaan. 

"Jokainen ymmärtää tämän", kun nimenomaan ihmisenä, joka ei pidä pahoinpitelyä hyväksyttävänä rangaistuksena, niin mä en ihan vilpittömästi ymmärrä miten te väkivallan puolustajat vedätte sen rajan rangaistuksen ja perheväkivallan välillä. Tukistaminen ja remmillä lyöminen ovat ok? Mutta potkiminen, lyöminen ja heittäminen eivät? Onko remmillä lyöminen hyväksyttävämpää kuin vaikka avokämmenellä tai nyrkillä ja jos, niin miksi? Onko taaperoa ok kurittaa fyysisesti ja jos ei, niin mistä iästä alkaen väkivalta on sallittu? Entä löisitkö aikuista lastasi? Jos et, niin mikä on se yläikäraja? Entä jos lapsi lyö takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Ajatusleikkinä. Onko maailma kova enemmän niiden ihmisten takia joille on opetettu lapsena, ettei toiselle saa tuottaa pahaa mieltä vai niiden ihmisten takia, joille on opetettu että käytännön esimerkkinä, että heikompaa saa satuttaa.

Tuo kasvatus vaan ei monestikaan ole tuollaista, vaan lapsille opetetaan, että heille itselleen ei saa kukaan tuottaa mielipahaa ja siltä mielipahalta nämä vanhemmat sitten varjelee lastaan typeryyteen saakka, joka käänteessä tapellaan opettajia vastaan jne.

 

Ja vaikka lapset ovat

Kaksi väärää ei tee oikeaa. Me keskustelemme nyt lapsen "kasvattamisesta" väkivalla ja siitä mikä on oikea tapa kasvattaa lasta. Väkivallattoman kasvattamisen vastakohta ei ole edelleenkään kasvattamatta jättäminen tai väkivallattomasti väärin kasvattaminen.

Toki, jos halutaan katsoa maailmaa numeroiden läpi, niin varmasti, anna pusu ja lapsesta kasvaa enkeli. En mä kiellä sitä, että teoriassa varmasti asia voikin toimia noin, mutta käytäntö on se, jolla on merkitystä.

Meillä ei ole, eikä melko varmasti koskaan tule olemaankaan sellaista yhteiskuntaa, jossa jokainen vanhempi olisi sellaisessa asemassa, että he voisivat käyttää kaikki aikansa ja voimavaransa siihen, että kehitellään lapsille mieleisiä "rangaistuksia" milloin mistäkin kepposesta. Varsinkaan jatkuvasti kasvavassa yksinhuoltajien yhteiskunnassa. 

Väkivaltahan on siksikin ollut suosittua, että se on vanhemmalle kaikista "kustannustehokkain" tapa hoitaa se asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian kovaa seinään ja kylkiluu murtuu, niin voiko vanhemp

Miksi se on joko rangaistukset, kotiarestit tai tukkapöllyt vs. positiivinen kasvatus -> haetaan adhd-diagnoosi?

Meillä kasvatetaan positiivisella palautteelle ja keskustelemalla, mutta esimerkiksi tilanteessa, jossa lapsi tekee jotain haitallista, eikä lopeta pyynnöistä huolimatta, vaikka oven paiskomista, se positiivisuus loppuu ja totean, että jos haluaa sitä jatkaa, laittaa etukäteen rahan pöydälle, sillä uusi ovi tai lukko maksaa ja rikkoja maksaa. Tässä johtaako pitäisi tukistaa? Vai laittaa arestiin? Mitä se opettaisi?

Ettekö näe, että on muitakin tapoja kasvattaa kuin kuritus tai se ettei kasvat? Väkivalta on typeryksen ratkaisu, kauhalla kun ei voi vaatia, jos on lusikalla annettu. 

Miten pakotat lapsen maksamaan? Et viime kädessä mitenkään. Pienellä lapsella ei ole rahaa, ja ison lapsen tiliin ei vanhempi saa koskea kuten olemme hiljattain mediastakin lukeneet.

Jo pieni lapsi hoksaa, ettei positiivinen vanhempi pysty pakottamaan häntä mihinkään, koska positiivisuuteen sisältyy ajatus lapsen koskemattomuudesta. Tässä mielessä lapsen oivalluskyky on paljon parempi kuin sillä vanhemmallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Ajatusleikkinä. Onko maailma kova enemmän niiden ihmisten takia joille on opetettu lapsena, ettei toiselle saa tuottaa pahaa mieltä vai niiden ihmisten takia, joille on opetettu että käytännön esimerkkinä, että heikompaa saa satuttaa.

Tuo kasvatus vaan ei monestikaan ole tuollaista, vaan lapsille opetetaan, että heille itselleen ei saa kukaan tuottaa mielipahaa ja siltä mielipahalta nämä vanhemmat sitten varjelee lastaan typeryyteen saakka, joka käänteessä tapellaan opettajia vastaan j

 

Miksi joka kepposesta pitää rangaista? Lapset on lapsia. Ei kaikesta tarvitse palkita tai rangaista, asioiden voi myös antaa olla tai keskustella seurauksista tai laittaa lapsen korvaamaan asian ihan neutraalisti. Jos lapsi pelleilee pöydässä ja muki kaatuu, toiset vanhemmat huutaa ja rankaisee laittamalla lapsen siivoamaan, toiset lohduttaa että eipä siinä mitään, olisi voinut käydä kelle vain ja autanko siivoamaan? Itse ainakin arvioin asiat siltä kannalta, mitä itse lapsena olisin sellaisessa hetkessä tarvinnut ja koitan olla vähemmän itsekäs ja ajatella ratkaisua sen kautta, millaiset sillä hetkellä käytettävissä olevat voimavarat on. 

Kovan kasvatuksen vastakohta ei oikeastaan ole pehmeä kasvatus, caan aito yhteys. Ketä sinä mieluummin tottelisit, ihmistä joka haluaa sinullekin hyvää, vai ihmistä, joka haluaa olla jämptinä ja jämeränä pidetty, vahva ja upea, ja komentaa kaikkia, sinuakin, odottaen että totellaan kyselemättä? Esim kuultua näiltä jämeriltä ja upeilta. . . Selityksiä ei tarvita, koska minä sanon niin! Tottele tai rangaistuksia sataa ja saat sen tuta ja sitten et istu viikkoon! Hahhahhaa ja sitten teet ja itket, ei harmita yhtään! Että. Kysyn vain, tottelisitko mielellään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian kovaa seinään ja kylkiluu murtuu, niin voiko vanhemp

"Jokainen ymmärtää tämän", kun nimenomaan ihmisenä, joka ei pidä pahoinpitelyä hyväksyttävänä rangaistuksena, niin mä en ihan vilpittömästi ymmärrä miten te väkivallan puolustajat vedätte sen rajan rangaistuksen ja perheväkivallan välillä. Tukistaminen ja remmillä lyöminen ovat ok? Mutta potkiminen, lyöminen ja heittäminen eivät? Onko remmillä lyöminen hyväksyttävämpää kuin vaikka avokämmenellä tai nyrkillä ja jos, niin miksi? Onko taaperoa ok kurittaa fyysisesti ja jos ei, niin mistä iästä alkaen väkivalta on sallittu? Entä löisitkö aikuista lastasi? Jos et, niin mikä on se yläikäraja? Entä jos lapsi lyö takaisin?

Jos et ymmärrä kurittamisen tarkoitusta silloin kun kurittaminen on ruumiillista, niin ymmärrätkö sen tarkoituksen jos kurittaminen on ei-ruumiillista? Vai onko sinulle yhtä lailla epäselvää se, että missä kulkee esimerkiksi lapsen arestiin laittamisen raja?

Jos se on sinulle epäselvää, niin varmaan sitten kysyt, että jos jäähypenkki on ok niin onko lapsen laittaminen häkkiin pihalle myös ok? Tai että laittaisitko aikuisen lapsesi arestiin? Tai entä mitä jos lapsi kostona laittaakin vanhemman itsensä arestiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian ko

 

Tilanteisiin löytyy yleensä vastaukset siten, että arvioidaan niitä käytössä olevia keinoja ja sitä lasta. Tämä toimi meillä, sillä lapsi saa eri asioista rahaa ja säästää tavoitteellisesti. Jos hän vaikka tahallaan rikkoisi ikkunan, niin joutuisi sen korvaamaan jollakin tavalla. Kaikkiin lapsiin ei toimi kaikki keinot, edes se väkivalta, vaan asioita pitää katsoa omalta kantiltaan. Jos olisi joku kaikille sopiva keino joka tilanteeseen, niin kyllähän se olisi Hollywood-kyltin koossa paukutettu kallion seinään. Se, ettei omat hoksottimet pelaa, ei oikeuta fyysiseen kuritukseen eli väkivaltaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Ajatusleikkinä. Onko maailma kova enemmän niiden ihmisten takia joille on opetettu lapsena, ettei toiselle saa tuottaa pahaa mieltä vai niiden ihmisten takia, joille on opetettu että käytännön esimerkkinä, että heikompaa saa satuttaa.

Tuo kasvatus vaan ei monestikaan ole tuollaista, vaan lapsille opetetaan, että heille itselleen ei saa kukaan tuottaa mielipahaa ja siltä mielipahalta nämä vanhemmat sitten varjelee lastaan typeryyteen saak

Miksi joka kepposesta pitää rangaista? Lapset on lapsia. Ei kaikesta tarvitse palkita tai rangaista, asioiden voi myös antaa olla tai keskustella seurauksista tai laittaa lapsen korvaamaan asian ihan neutraalisti. Jos lapsi pelleilee pöydässä ja muki kaatuu, toiset vanhemmat huutaa ja rankaisee laittamalla lapsen siivoamaan, toiset lohduttaa että eipä siinä mitään, olisi voinut käydä kelle vain ja autanko siivoamaan? Itse ainakin arvioin asiat siltä kannalta, mitä itse lapsena olisin sellaisessa hetkessä tarvinnut ja koitan olla vähemmän itsekäs ja ajatella ratkaisua sen kautta, millaiset sillä hetkellä käytettävissä olevat voimavarat on. 

En nyt ehkä sitä aivan noin kirjaimellisesti tarkoittanut, eihän suurimmalla osalla olisi aikaakaan sellaiseen, mutta niistä asioista joista tavataan antaa jonkinlainen rangaistus/seuraamus. 

Ja nuo on taas noita ideaalitilanteita, koska pääsääntöisesti se on "ei se mitään, äiti/isä siivoaa". Ja mitäs sitten teet, jos se muksu ei suostukaan siivoamaan? Ei likikään kaikki muksut ole niin kuuliaisia, että tekevät mitä niille sanotaan. Aikanaan se varmasti myöntyy, mutta monilla vanhemmilla ei ole aikaa/voimia vääntää jatkuvasti jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua

Tilanteisiin löytyy yleensä vastaukset siten, että arvioidaan niitä käytössä olevia keinoja ja sitä lasta. Tämä toimi meillä, sillä lapsi saa eri asioista rahaa ja säästää tavoitteellisesti. Jos hän vaikka tahallaan rikkoisi ikkunan, niin joutuisi sen korvaamaan jollakin tavalla. Kaikkiin lapsiin ei toimi kaikki keinot, edes se väkivalta, vaan asioita pitää katsoa omalta kantiltaan. Jos olisi joku kaikille sopiva keino joka tilanteeseen, niin kyllähän se olisi Hollywood-kyltin koossa paukutettu kallion seinään. Se, ettei omat hoksottimet pelaa, ei oikeuta fyysiseen kuritukseen eli väkivaltaan. 

Jos olisi joka tilanteessa toimiva keino, niin asiantuntijat olisivat jo kauan sitten leimanneet sen väkivallaksi, koska sehän olisi ilmiselvää lapsen alistamista taivuttaa lapsi sillä tavalla vanhemman tahtoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian ko

Mä ymmärrän kotiarestin kasvatuksellisena keinona. Jos lapsi riehuu, niin hänet komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun hän on rauhottunut, niin kotiaresti päättyy. Kyse ei ole vankeusrangaistuksesta vaan siitä, että lapsi poistetaan tilanteesta ja hän voi ottaa yksinään henkeä. Jos lapsi riehuu ja on selvästi kierroksilla, niin se, että aikuinen alkaa huutaa ja tukistaa, vain eskaloi tilannetta.

Mun mielestäni kaikissa kasvatuksellisissa keinoissa raja menee siinä, että onko kyse kostamisesta vai kasvatuksesta. Jos lapsi on liikaa puhelimella, niin voin ottaa puhelimen pois määrätyksi ajaksi, mutta en heittää puhelinta seinään. Jos lapsi rikkoo jotakin, niin se on pois hänen viikkorahoistaan. Jos sisarukset tappelevat fyysisesti, niin voin ottaa kiinni ja/tai fyysisesti estää. Jos taapero saa itkupotkuraivarin kaupassa eikä suostu liikkumaan, niin voin ottaa kädestä kiinni ja/tai nostaa syliin, mutta en voi rupea riuhtomaan tai heittelemään.

Mun nähdäkseni raja menee siinä mikä on kohtuullista tilanteeseen nähden. Ne eivät aina ole nopeimpia ratkaisuja, mutta vaikka kiireisessä ja hektisessä maailmassa elämmekin, niin mun mielestäni lapsen kasvattaminen on sellainen asia mihin kannattaa käyttää aikaansa eikä etsiä pikaratkaisuja.

Et vastannut kysymyksiini, joten oletan, ettet oikein itsekään tiedä mihin raja fyysisessä väkivallassa vedettäisiin ja miksi.

En tiedä oletko oikeasti vähän yksinkertainen jos kuvittelet, että lapsi voisi laittaa aikuisen arestiin. Aikuiset laittavat lapsen arestiin kasvatuksellisista syistä. Lapset ovat alisteisessa asemassa vanhempiinsa nähden eikä lapsilla ole kasvatuksellisia syitä laittaa vanhempiaan arestiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian ko

"Jokainen ymmärtää tämän", kun nimenomaan ihmisenä, joka ei pidä pahoinpitelyä hyväksyttävänä rangaistuksena, niin mä en ihan vilpittömästi ymmärrä miten te väkivallan puolustajat vedätte sen rajan rangaistuksen ja perheväkivallan välillä. Tukistaminen ja remmillä lyöminen ovat ok? Mutta potkiminen, lyöminen ja heittäminen eivät? Onko remmillä lyöminen hyväksyttävämpää kuin vaikka avokämmenellä tai nyrkillä ja jos, niin miksi? Onko taaperoa ok kurittaa fyysisesti ja jos ei, niin mistä iästä alkaen väkivalta on sallittu? Entä löisitkö aikuista lastasi? Jos et, niin mikä on se yläikäraja? Entä jos lapsi lyö takaisin?

Jos et ymmärrä kurittamisen tarkoitusta silloin kun kurittaminen on ruumiillista, niin ymmärrätkö sen tarkoituksen jos kurittaminen on ei-ruumiillista? Vai onko sinulle yhtä lailla epäselvää se, että missä kulkee esimerkiksi lapsen arestiin laittamisen raja?

Jos se on sinulle epäselvää, niin varmaan sitten kysyt, että jos jäähypenkki on ok niin onko lapsen laittaminen häkkiin pihalle myös ok? Tai että laittaisitko aikuisen lapsesi arestiin? Tai entä mitä jos lapsi kostona laittaakin vanhemman itsensä arestiin?

Älä ala saivartelemaan arestista, vaan vastaapa noihin toisen kommentoijan kysymyksiin. Lihavoin ne. Jos puolustelee kuritusväkivaltaa, varmaan osaa vastata noihin ikärajoihin, minkä ikäistä sitten saa lyödä, ja miksi remmillä lyöminen on enemmän ok kuin avokämmenellä. 

Kaikki meistä aikuisista ei muuten käytä arestiakaan. Esim meillä ei ole arestia, ei kiinnipitoa, ei kulkemisen estämistä, ei lukitsemista jne. Ei ole kun ei saa olla. Näinkin on mahdollista kasvattaa jos tahtoa on.

t. sijaisperhe

Täällä kun on niin kovasti kurituksen ymmärtäjiä paikalla, niin kertokaapa rautalangasta vääntäen, mikä pointti siinä on, että piti tuottaa järjettömän voimakasta kipua? Kuitenkin vanhemmat muuten ihan normaaleja, ei muutoin väkivaltaisia tai kaltoinkohtelevia. Mutta jos oli jotain, mistä haluttiin rangaista, niin se oli sitten se vyön hakeminen eikä mitään kevyitä hipaisuja olleet ne. Kuitenkaan en tehnyt mitään erityisen kamalaa, normaaleja asioita, huonoa käytöstä tms. Ja tällaista 90-luvulla joskus 9-12v iässä ainakin.

"Mä ymmärrän kotiarestin kasvatuksellisena keinona. Jos lapsi riehuu, niin hänet komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun hän on rauhottunut, niin kotiaresti päättyy. Kyse ei ole vankeusrangaistuksesta vaan siitä, että lapsi poistetaan tilanteesta ja hän voi ottaa yksinään henkeä. Jos lapsi riehuu ja on selvästi kierroksilla, niin se, että aikuinen alkaa huutaa ja tukistaa, vain eskaloi tilannetta."

Useimmat eivät kyllä ymmärrä kotiarestia noin, että käsketään huoneeseen. Aresti on poistumiskielto jostain. Kotiaresti on poistumiskielto kotoa. Kuvailemasi ei ole kotiaresti. 

Vierailija kirjoitti:

Mä ymmärrän kotiarestin kasvatuksellisena keinona. Jos lapsi riehuu, niin hänet komennetaan omaan huoneeseen rauhoittumaan. Kun hän on rauhottunut, niin kotiaresti päättyy. Kyse ei ole vankeusrangaistuksesta vaan siitä, että lapsi poistetaan tilanteesta ja hän voi ottaa yksinään henkeä. Jos lapsi riehuu ja on selvästi kierroksilla, niin se, että aikuinen alkaa huutaa ja tukistaa, vain eskaloi tilannetta.

Mun mielestäni kaikissa kasvatuksellisissa keinoissa raja menee siinä, että onko kyse kostamisesta vai kasvatuksesta. Jos lapsi on liikaa puhelimella, niin voin ottaa puhelimen pois määrätyksi ajaksi, mutta en heittää puhelinta seinään. Jos lapsi rikkoo jotakin, niin se on pois hänen viikkorahoistaan. Jos sisarukset tappelevat fyysisesti, niin voin ottaa kiinni ja/tai fyysisesti estää. Jos taapero saa itkupotkuraivarin kaupassa eikä suostu liikkumaan, niin voin ottaa kädestä kiinni ja/tai nostaa syliin, mutta en voi rupea riuhtomaan tai heittelemään.

Mun nähdäkseni raja menee siinä mikä on kohtuullista tilanteeseen nähden. Ne eivät aina ole nopeimpia ratkaisuja, mutta vaikka kiireisessä ja hektisessä maailmassa elämmekin, niin mun mielestäni lapsen kasvattaminen on sellainen asia mihin kannattaa käyttää aikaansa eikä etsiä pikaratkaisuja.

Et vastannut kysymyksiini, joten oletan, ettet oikein itsekään tiedä mihin raja fyysisessä väkivallassa vedettäisiin ja miksi.

En tiedä oletko oikeasti vähän yksinkertainen jos kuvittelet, että lapsi voisi laittaa aikuisen arestiin. Aikuiset laittavat lapsen arestiin kasvatuksellisista syistä. Lapset ovat alisteisessa asemassa vanhempiinsa nähden eikä lapsilla ole kasvatuksellisia syitä laittaa vanhempiaan arestiin.

Lasta on voitava painostaa tottelemaan muutenkin kuin puhtaasti opetuksellisilla keinoilla, koska puhtaasti opetukselliset keinot eivät usein toimi. Tähän tarvitaan rangaistuksia. Rangaistuksia tarvitaan myös siihen, että lapsi voi sovittaa tekemänsä kielletyn teon silloinkin, kun sovittaminen ei ole muuten mahdollista. Et ole selkeästi tätä konseptia ymmärtänyt, koska puhut rangaistuksista kostona.

Fyysisen rangaistuksen raja kulkee tietysti ihan siinä samassa kuin ei-fyysisenkin rangaistuksen raja. Eli ei mennä kohtuuttomuuksiin tai sellaiseen mikä olisi vaarallista.

Tietenkään lapsi ei laita aikuista arestiin ihan niin kuin lapsi ei vaikka anna piiskaa aikuiselle. Eikä aikuista lasta myöskään laiteta arestiin tai anneta tälle piiskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua

Älä ala saivartelemaan arestista, vaan vastaapa noihin toisen kommentoijan kysymyksiin. Lihavoin ne. Jos puolustelee kuritusväkivaltaa, varmaan osaa vastata noihin ikärajoihin, minkä ikäistä sitten saa lyödä, ja miksi remmillä lyöminen on enemmän ok kuin avokämmenellä. 

Kaikki meistä aikuisista ei muuten käytä arestiakaan. Esim meillä ei ole arestia, ei kiinnipitoa, ei kulkemisen estämistä, ei lukitsemista jne. Ei ole kun ei saa olla. Näinkin on mahdollista kasvattaa jos tahtoa on.

t. sijaisperhe

Ei tässä kukaan puolustele väkivaltaa. Sen sijaan monikin on sitä mieltä, että ei ole syytä suhtautua ruumiilliseen kuritukseen eri tavalla kuin ei-ruumiilliseen kuritukseen.

Remmillä ja avokämmenellä lyöminen ovat molemmat yleisesti käytettyjä keinoja kautta maailman. Lähtökohtaisesti remmi sattuu enemmän, eli se on kovempi rangaistus. Molemmissa tietenkin huolehditaan siitä, että lyönnit kohdistuvat paikkaan missä ne eivät aiheuta vaaraa tai vahinkoa.

Sijaisperheet joutuvat puutteellisten oikeuksiensa vuoksi yleensä tinkimään paljon siitä, että millaista käytöstä lapselta voidaan odottaa, koska keinoja pakottamiseen ei ole. Hiukankin vaikeammat tapaukset joudutaan sijoittamaan lastenkotiin, koska lainsäätäjä on jostain syystä katsonut hyväksi antaa vain lastenkotien henkilökunnalle oikeuden fyysisiin toimenpiteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetk

Ruotsi kielsi ruumiillisen kurituksen ensimmäisenä maailmassa ja oli myös ensimmäisiä maita jotka ottivat lasten oikeuksien sopimuksen osaksi lainsäädäntöä. Ruotsalaisen yhteiskunnan liberalismi on lähes ainutlaatuisen laajaa ja toisaalta ruotsalainen lastensuojelujärjestelmä puuttuu mm. lasujen (ruotsiksi orosanmälan) kautta tiukasti siihen, jos perheissä käytetään autoritäärisiä kasvatusmenetelmiä.

Samaan aikaan yhteiskuntarauha on Ruotsissa vakavasti uhattuna lisääntyneen rikollisuuden vuoksi. Jopa kokonaiset kaupungit ovat pitkälti rikollisjengien vallassa. Vankien määrä Ruotsissa kasvaa voimakkaasti ja tämänhetkisen ennusteen mukaan se saattaa yli tuplaantua tämän vuosikymmenen aikana.

On todella älyllisesti laiskaa antaa ymmärtää, että Ruotsin ongelmat johtuisivat siitä, ettei lapsia kuriteta siellä riittävästi.

Ruotsin ongelmat johtuvat puhtaasti pieleen menneestä mm-politiikasta ja on myös fakta, että mm-perheissä  lapsen ruummiillinen kurittaminen on hyvin yleistä.

Vierailija kirjoitti:

Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä

Tuskinpa vain on tarkoituskaan muu kuin vain pönkittää sitä omaa alemmuuteen tai paremmuuteen kieroutunutta egoa.