Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkivaltaa, vaikka siitä ei aiheutuisi ruumiillista vammaa

Tutkimustulokset eivät tue väittämääsi.

Muutenkin on täysin absurdia perustella jotain lailla kiellettyä oikeaksi toimintamalliksi. Jos joku asia on demokraatisessa valtiossa erikseen kielletty lailla, silloin kyseessä on asia mikä menee lähes poikkeuksetta enemistön oikeistajuun. Toki lait muuttuvat ja niitä on aina syytä tarkastella kriittisesti. Silti on erittäin kaukaa haettua, että laki muuttuisi niin, että aikuisia ei saa edelleenkään lyödä, mutta lasta on ihan jees lyödä.

Tutkijoiden maailma on täysin absurdi missä jopa jäähyjä pidetään väkivaltana. En laittaisi paljoakaan painoarvoa näille tutkimuksille.

Lapsilla ja aikuisille on eri rangaistukset. Ei siinä ole mitään ristiriitaa, että aikuista ei saa rangaista sillä tavalla miten lasta saa tai että lasta ei saa rangaista siten miten aikuista saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan lapsi oppii ihan tutkitustikin väkivaltaista käytöstä juuri sillä tavalla, että on itse joutunut väkivallan uhriksi. Ja vieläpä erittäin haavoittavalla tavalla, kun väkivallan tekijä on lapsen ensisijainen hoivaaja ja turva.

Jos lapsi toimii väärin, hänelle tulee opettaa ensisijaisesti toinen toimintamalli joka on palkitsevampi kuin väärin toimiminen. Eli jos lapsi repii toisen lapsen kädestä tavaran, opetetaan hänet palauttamaan tavara itse, koska palauttaminen onkin lopulta palkitsevampaa kuin repiminen. Lapsi haluaa lähtökohtaisesti toimia oikein, joskus lapselle vaan täytyy opettaa se oikein toimiminen. Kivan tavaran palauttamisesta voi tulla pahamieli, mutta sitten lapsen kanssa aletaankin iloitsemaan sitä, että nyt kun toimit noin hienosti niin kaverikin on tosi iloinen ja voidaan mennä kertomaan muille aikuisille kuinka hienosti toimit. Liikuttavan usein lapselle riittää se, ett

Nuo tutkimukset ovat niitä, missä sotketaan kaikki mahdollinen kipua tuottava toiminta yhdeksi ja samaksi asiaksi. Sitten siitä tehdään vääriä johtopäätöksiä ja esimerkiksi leimataan lapsi uhriksi sen takia, että häntä on rangaistu kielletystä toiminnasta.

Lapsilla on oma tahto siinä missä aikuisillakin, eikä lapsi läheskään aina pyri toimimaan sillä tavalla kuin miten häntä on opetettu ja kannustettu. Lasten kyky omaksua asioiden perusteluita on myös paljon heikompi kuin aikuisilla. Tästä syystä kasvatuksessa tarvitaan opettamisen ja kannustamisen lisäksi myös paljon rangaistuksia.

Heh, kaikki mahdollinen kipua tuottava toiminta. Väkivalta on väkivaltaa, vaikka kuinka haluat tuon termin vieraannuttaa omasta puheestasi.

Ihmisen aivojen palkitsemisjärjestelmä ei ole yhtään sen monimutkaisempi kuin millään muullakaan nisäkkäällä. Mitä pienempi lapsi, sitä yksinkertaisempi ja nopeampi tuo aivojen palkitsemisjärjestelmä on. Eli oikeasta toiminnasta nopeasti saatu positiivinen vahviste aiheuttaa lapsen aivoissa välittömästi jatkossa samaa toivottua käytöstä tukevia kytkentöjä. Rankaisu taas heikentää näitä. Väkivallalla tai väkivallan uhalla on suorastaan tuhoisa vaikutus näihin kytkentöihin. Tämä näkyy jopa aivokuvissa.

Kun noita positiivisia kytkentöjä on vahvistettu johdonmukaisesti pienestä pitäen, pystyy lapsi koko ajan paremmin säätelemään käytöstään iän myötä. Lapsi repii pieniltä serkuilta sukujuhlissa tavaroita ja saa heti positiivisen vahvisteen, kun palauttaa tavarat serkuille ja pääsee kertomaan polleana muille sukulaisille kuinka oikein toimi ja sukulaiset sitten kehuvat lasta. Vuoden päästä lapsi ei edes yritä repiä tavaroita kun on oppinut oikeaan toimintaan, mutta tätä oikeaa toimintaa edelleen vahvistetaan sillä, että lapselle vaikka sanotaan että kotimatkalla haetaan jätskit kun lapsi niin hienosti osasi leikkiä pienempien serkkujen kanssa. Positiiviset kytkennät vain vahvistuvat vahvistumistaan.

Jos taas lapsi olisi saanut rankaisun ja tukkapöllyn, hän olisi vain oppinut että vanhempi tuottaa kipua ja lisäksi joutui kestämään yhtä sietämättömintä tunnetta, eli häpeää sukulaisten edessä. Sen sijaan, että lasta tuetaan kasvamaan halusta oikein toimivaksi aikuiseksi, hänet alistetaan toimimaan oikein kivun ja häpeän uhalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkivaltaa, vaikka siitä ei aiheutuisi ruumiillista vammaa. 

Tämä saivartelu ei toki millää

Perus- ja ihmisoikeudet on määritelty myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, joihin monet muutkin maat suomen lisäksi ovat sitoutuneet, mutta jotta pysytään aiheessa, niin selvennän, että minä puhun ja olen kokoajan puhunut nimenomaan suomalaisesta oikeuskäytännöstä. En tiedä mitä lisäarvoa keskusteluun tuo se, että jossakin toisessa maassa on toisenlaiset lait? 

Kiinnostaisi tietää, että kuka sitten on se oikea henkilö määrittämään mikä on "kohtuullista" väkivaltaa? Kaikki menee, kunhan ei mene iho rikki, tule mustelmaa tai murru luita? Entä jos väkivalta menee yli, kuka sen todentaa jos lapsi ei osaa tai uskalla mennä hakemaan apua perheen ulkopuolelta? 

Fyysisillä rangaistuksilla ei ole suoraa yhteyttä siihen, että lapsesta kasvaisi kunnollinen kansalainen, joten ei voi sanoa, että fyysisillä rangaistuksilla olisi terveysvaikutuksia. Sen sijaan voi sanoa, että kurittaminen vaikuttaa negatiivisesti lapsen turvallisuudentunteeseen. Ihan itsehän täällä väkivallan puolustelijat sanovat, että väkivaltaa käytetään kasvatuksessa nimenomaan sen takia, että halutaan luoda pelon ilmapiiri, jotta lapsi ei uskaltaisi rikkoa sääntöjä tai kapinoida. Jos tähän vetoaa, niin putoaa täysin pohja pois väitteeltä, etteikö väkivallalla olisi vaikutusta vähintäänkin henkiseen hyvinvointiin, koska siihenhän väkivaltainen vanhempi nimenomaan pyrkii vaikuttamaan.

Jos lapsi käyttäytyy eri tavalla kuin miten positiivinen aivokuvateoria antaa olettaa, niin onko vika lapsessa vai positiivisessa aivokuvateoriassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Ajatusleikkinä. Onko maailma kova enemmän niiden ihmisten takia joille on opetettu lapsena, ettei toiselle saa tuottaa pahaa mieltä vai niiden ihmisten takia, joille on opetettu että käytännön esimerkkinä, että heikompaa saa satuttaa.

Tuo kasvatus vaan ei monestikaan ole tuollaista, vaan lapsille opetetaan, että heille itselleen ei saa kukaan tuottaa mielipahaa ja siltä mielipahalta nämä vanhemmat sitten varjelee lastaan typeryyteen saakka, joka käänteessä tapellaan opettajia vastaan jne.

Ja vaikka lapset ovatkin kokolailla yksinkertaisia, niin ei ne kuitenkaan niin typeriä ole, että eivät ymmärtäisi valta-asemaansa, jos kolttonen toisensa jälkeen ei mitään todellista rangaistusta tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain tarvittais löytää tasapaino, kun kurittamalla selkeästi kasvaa parempia lapsia, mutta huonompia vanhempia. 

No mistähän se nyt sitten "löytyisi"? Miten jotkut osaavat edelleen kasvattaa lapsensa normaalilla tavalla ilman henkistä, psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa? Olisikohan se kuitenkin niin että aivan jokainen ihminen tarkastelee mitä voisi itse tehdä toisin jos sille on tarvetta? Jos kaikki vain odottavat että yhtäkkiä jostakin löytyy ratkaisu niin kyllä saa vain odottaa. Meillä on jokaisella vastuu itsestämme sekä kaikesta mitä me puhumme ja teemme. Aivan kaikki vaikuttaa itsemme ulkopuolelle ja sitä kautta siellä. Ei sen kummempaa tai vaikeampaa kuin olla vastuussa jokainen ensisijaisesti itsestänsä ja omista jälkeläisistänsä sen jälkeen.

Mutta rajat esimerkiksi henkiselle väkiva

Voitko kertoa mihin perustat väitteesi siitä, että nykyään äänen korottaminen tai jäähyt ovat "henkistä väkivaltaa"? Kukaan ei ole väittänyt, että tavaroiden takavarikoiminen, viikkorahan evääminen tai äänen korottaminen olisivat väkivaltaa. 

Sä itse hämärrät sitä rajaa tuollaisilla väitteillä. Nyt puhutaan fyysisistä rangaistuksista. Kukaan fyysistä väkivaltaa vastustava ei ainakaan tässä keskustelussa ole rinnastanut remmillä lyömistä äänen korottamiseen tai puhelimen takavarikointiin. Ainoat kerrat, kun nuo asiat on otettu puheeksi tässä keskustelussa, niin sen on tehnyt väkivallan puolustelija, joka haluaa teeskennellä niinkuin ei ymmärtäisi mitä eroa on lapsen pahoinpitelyllä ja kotiarestilla ja yrittävät niputtaa näitä yhtä valideiksi kasvatuskeinoiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkival

Tutkijoiden maailma on täysin absurdi missä jopa jäähyjä pidetään väkivaltana. En laittaisi paljoakaan painoarvoa näille tutkimuksille.

Lapsilla ja aikuisille on eri rangaistukset. Ei siinä ole mitään ristiriitaa, että aikuista ei saa rangaista sillä tavalla miten lasta saa tai että lasta ei saa rangaista siten miten aikuista saa.

Aikuisten rankaisemisen tarve perustuu siihen, etteivät he ole saaneet lapsena riittäviä työkaluja oikein toimimiseen. Lasta voi kuitenkin alkaa koska tahansa kasvattamaan oikein. Toki sitä vaikeampaa se on mitä enemmän lapsi on joutunut oikein toimimiseen kannustamisen sijasta kokemaan rankaisua, mutta vaiva palkitaan. Jos siis vanhempi haluaa kasvattaa lapsestaan hyvin voivan aikuisen.

Valitettavan usein edelleen tämä ei ole läheskään kaikkien vanhempien tavoite. Nämä lapset joutuvat sitten aikuisina itse kasvattamaan itseään hyvin voiviksi aikuisiksi. Joko oma-aloitteisesti tai yhteiskunnan ohjaamina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkivaltaa, vaikka siitä ei aiheutuisi ruumiillista vammaa

Kiinnostaisi tietää, että kuka sitten on se oikea henkilö määrittämään mikä on "kohtuullista" väkivaltaa? Kaikki menee, kunhan ei mene iho rikki, tule mustelmaa tai murru luita? Entä jos väkivalta menee yli, kuka sen todentaa jos lapsi ei osaa tai uskalla mennä hakemaan apua perheen ulkopuolelta? 

Fyysisillä rangaistuksilla ei ole suoraa yhteyttä siihen, että lapsesta kasvaisi kunnollinen kansalainen, joten ei voi sanoa, että fyysisillä rangaistuksilla olisi terveysvaikutuksia. Sen sijaan voi sanoa, että kurittaminen vaikuttaa negatiivisesti lapsen turvallisuudentunteeseen. Ihan itsehän täällä väkivallan puolustelijat sanovat, että väkivaltaa käytetään kasvatuksessa nimenomaan sen takia, että halutaan luoda pelon ilmapiiri, jotta lapsi ei uskaltaisi rikkoa sääntöjä tai kapinoida. Jos tähän vetoaa, niin putoaa täysin pohja pois väitteeltä, etteikö väkivallalla olisi vaikutusta vähintäänkin henkiseen hyvinvointiin, koska siihenhän väkivaltainen vanhempi nimenomaan pyrkii vaikuttamaan.

Viime kädessä viranomaiset määrittelevat sen, että mikä on kohtuullista rankaisua. Pitkälti käytännön ratkaisuvalta on kuitenkin vanhemmalla itsellään, ja yleensä tämä toimii hyvin, koska vanhemmat keskimäärin pitävät lapsistaan eivätkä he rankaise lapsiaan siksi, että rankaiseminen olisi jotenkin mukavaa.

Lapsille annettavien rangaistusten tarkoituksena on toimia pelotteina ihan samalla tavoin kuin miten erilaisten laissa säädettyjen rangaistusten tarkoitus on toimia pelotteina. Tällainen pelko on tervettä pelkoa eikä vaaranna henkistä hyvinvointia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Ajatusleikkinä. Onko maailma kova enemmän niiden ihmisten takia joille on opetettu lapsena, ettei toiselle saa tuottaa pahaa mieltä vai niiden ihmisten takia, joille on opetettu että käytännön esimerkkinä, että heikompaa saa satuttaa.

Tuo kasvatus vaan ei monestikaan ole tuollaista, vaan lapsille opetetaan, että heille itselleen ei saa kukaan tuottaa mielipahaa ja siltä mielipahalta nämä vanhemmat sitten varjelee lastaan typeryyteen saakka, joka käänteessä tapellaan opettajia vastaan jne.

 

Ja vaikka lapset ovatkin kokolailla yksinkertaisia, niin ei ne kuitenkaan

Kaksi väärää ei tee oikeaa. Me keskustelemme nyt lapsen "kasvattamisesta" väkivalla ja siitä mikä on oikea tapa kasvattaa lasta. Väkivallattoman kasvattamisen vastakohta ei ole edelleenkään kasvattamatta jättäminen tai väkivallattomasti väärin kasvattaminen.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että ilman ajoittaisia selkäsaunoja olisin melko varmasti vankilassa tai kuollut. 

Mulla on adhd ja rangaistukset ilman fyysistä kuritusta olleet minulle aina yhdentekeviä. En koskaan ymmärtänyt miksi olin arestissa tai miten se muka on rangaistus, mutta remmin pelko riitti pysymään poissa pahimmista sekoiluista.

Selkäsaunoja tuli esim varastelusta tai toisten vahingoittamisesta.

Kiitos isi ja äiti että teitte musta paremman, vaikka se vähän remmiä vaatikin.

Ilman muiden aikuisten rakkautta olisin melko varmasti vankilassa tai kuollut. 

 

Mulla on adhd ja rangaistukset ja kuritukset ovat lyöneet muutenkin huonoa itsetuntoa maan rakoon. Siinä ei arestit tai muut enää kiinnosta, kun tällänen paskahan mä vaan oon. 

 

Kiitos niille aikuisille, jotka näytitt, että välitätte ja olen arvokas, vaikka suuttuminen on niin paljon helpompaa, kuin rakentava keskustelu ja yhteyden luominen lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnyt

Aikuisten rankaisemisen tarve perustuu siihen, etteivät he ole saaneet lapsena riittäviä työkaluja oikein toimimiseen. Lasta voi kuitenkin alkaa koska tahansa kasvattamaan oikein. Toki sitä vaikeampaa se on mitä enemmän lapsi on joutunut oikein toimimiseen kannustamisen sijasta kokemaan rankaisua, mutta vaiva palkitaan. Jos siis vanhempi haluaa kasvattaa lapsestaan hyvin voivan aikuisen.

Valitettavan usein edelleen tämä ei ole läheskään kaikkien vanhempien tavoite. Nämä lapset joutuvat sitten aikuisina itse kasvattamaan itseään hyvin voiviksi aikuisiksi. Joko oma-aloitteisesti tai yhteiskunnan ohjaamina.

Tulevaisuudessa nähdään, että katoaako rikollisuus positiivisen kasvatuksen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain tarvittais löytää tasapaino, kun kurittamalla selkeästi kasvaa parempia lapsia, mutta huonompia vanhempia. 

No mistähän se nyt sitten "löytyisi"? Miten jotkut osaavat edelleen kasvattaa lapsensa normaalilla tavalla ilman henkistä, psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa? Olisikohan se kuitenkin niin että aivan jokainen ihminen tarkastelee mitä voisi itse tehdä toisin jos sille on tarvetta? Jos kaikki vain odottavat että yhtäkkiä jostakin löytyy ratkaisu niin kyllä saa vain odottaa. Meillä on jokaisella vastuu itsestämme sekä kaikesta mitä me puhumme ja teemme. Aivan kaikki vaikuttaa itsemme ulkopuolelle ja sitä kautta siellä. Ei sen kummempaa tai vaikeampaa kuin olla vastuussa jokainen ensisijaisesti itsestänsä ja omista jälkeläisistänsä sen jälkeen.

Voitko kertoa mihin perustat väitteesi siitä, että nykyään äänen korottaminen tai jäähyt ovat "henkistä väkivaltaa"? Kukaan ei ole väittänyt, että tavaroiden takavarikoiminen, viikkorahan evääminen tai äänen korottaminen olisivat väkivaltaa. 

Sä itse hämärrät sitä rajaa tuollaisilla väitteillä. Nyt puhutaan fyysisistä rangaistuksista. Kukaan fyysistä väkivaltaa vastustava ei ainakaan tässä keskustelussa ole rinnastanut remmillä lyömistä äänen korottamiseen tai puhelimen takavarikointiin. Ainoat kerrat, kun nuo asiat on otettu puheeksi tässä keskustelussa, niin sen on tehnyt väkivallan puolustelija, joka haluaa teeskennellä niinkuin ei ymmärtäisi mitä eroa on lapsen pahoinpitelyllä ja kotiarestilla ja yrittävät niputtaa näitä yhtä valideiksi kasvatuskeinoiksi. 

Myös kotiaresti on fyysinen rangaistus, koska siinä puututaan lapsen liikkumavapauteen. Asiantuntijat kuten perheneuvola eivät suosittele kotiarestin käyttöä koska lapsi reagoi siihen samoin kuin muihinkin fyysisiin rangaistuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta k

Tulevaisuudessa nähdään, että katoaako rikollisuus positiivisen kasvatuksen myötä.

Niin näemmä ja nyt voimme jo todeta suunnan lupaavan erittäin hyvää. Ne valtiot missä lapsen oikeudet on parhaiten turvattu ja missä vanhemmat ovat parhaiten tietoisia positiivisista kasvatusmenetelmistä on myös matalimmat väkivalta- ja rikostilastot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he

Niin näemmä ja nyt voimme jo todeta suunnan lupaavan erittäin hyvää. Ne valtiot missä lapsen oikeudet on parhaiten turvattu ja missä vanhemmat ovat parhaiten tietoisia positiivisista kasvatusmenetelmistä on myös matalimmat väkivalta- ja rikostilastot. 

Ruotsi kielsi ruumiillisen kurituksen ensimmäisenä maailmassa ja oli myös ensimmäisiä maita jotka ottivat lasten oikeuksien sopimuksen osaksi lainsäädäntöä. Ruotsalaisen yhteiskunnan liberalismi on lähes ainutlaatuisen laajaa ja toisaalta ruotsalainen lastensuojelujärjestelmä puuttuu mm. lasujen (ruotsiksi orosanmälan) kautta tiukasti siihen, jos perheissä käytetään autoritäärisiä kasvatusmenetelmiä.

Samaan aikaan yhteiskuntarauha on Ruotsissa vakavasti uhattuna lisääntyneen rikollisuuden vuoksi. Jopa kokonaiset kaupungit ovat pitkälti rikollisjengien vallassa. Vankien määrä Ruotsissa kasvaa voimakkaasti ja tämänhetkisen ennusteen mukaan se saattaa yli tuplaantua tämän vuosikymmenen aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkival

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian kovaa seinään ja kylkiluu murtuu, niin voiko vanhempi rangaistuksen kärsittyään palata taas hyvillä mielin kurittamaan lastaan vai vedetäänkö sitten raja, että tämä vanhempi ei saa enää kurittaa lasta millään tavalla? Jos tukistaminen tai remmillä lyöminen ei tuotakaan haluttua tulosta, niin siirrytäänkö sitten vihdoin keskusteluun vai saako seuraavalla kerralla lyödä vähän kovempaa?

Entä jos lapsella on mielenterveysongelmia, jotka vaikuttavat käytökseen? Pitääkö ensin parin vuoden ajan kokeilla fyysistä kuritusta ennen kuin keskustellaan ja haetaan apua vai ovatko kaikki lapset ihan samalla viivalla ja yhtä ansaitsevia kokemaan fyysistä väkivaltaa ja sen pelkoa?

Kyllä sen jotenkin ymmärtää, jos on selkään saanut varastamisesta, vahingoittamisesta, tavaroitten rikkomisesta tahallaan, kielloista huolimatta.

Väkivaltaa ei vaan voi hyväksyä, kun se kohdistuu heikompiin, itsepuolustus on eri asia.

Itse sain selkääni usein, kuten kaikki siskot ja veljet. Riitti, että leikit naapurin lasten kanssa. Myöhemmin tajusin isän vihaavan naapureita, ihmisiä. Se viha oli syntynyt hänelle lapsuudessa, aika julmasti. Malli siirtyi hänen kasvatustapoihin.

Ilman väkivaltaa oma elämäni olisi ollut paljon parempaa, vähättely, mitätöinti, rakkauden puutos jätti jälkensä.

Omia lapsia en ole lyönyt koskaan, sen  päätin jo nuorena.

Vierailija kirjoitti:

Niinhän he ovat määritelleetkin ja he ovat määritelleet sen niin, että kurittaminen ei ole kohtuullinen rangaistus missään lapsen kasvatukseen liittyvässä tilanteessa. 

Jos asia jätettäisiin "pitkälti" vanhempien harkintakyvyn varaan, niin miten eroteltaisiin joukosta ne lapset, jotka kokevat kotonaan sitä oikeutetumpaa ja parempaa väkivaltaa niistä, jotka pitäisi ottaa pikaisesti huostaan? Jos lapsi kokee säännöllisesti väkivaltaa, niin miten hän uskaltaa tai ymmärtää hakea apua? Pitäisikö pienen lapsen ymmärtää vanhempaansa paremmin missä menee raja? Jos vanhempi kerran vahingossa lyö liian kovaa ja tulee mustelma, niin onko se rangaistavaa jos hän nyt ei kuitenkaan tahallaan halunnut satuttaa vaan ihan vaan korjata epätoivottua käytöstä? Jos vanhempi heittää lapsen liian kovaa seinään ja kylkiluu murtuu, niin voiko vanhempi rangaistuksen kärsittyään palata taas hyvillä mielin kurittamaan lastaan vai vedetäänkö sitten raja, että tämä vanhempi ei saa enää kurittaa lasta millään tavalla? Jos tukistaminen tai remmillä lyöminen ei tuotakaan haluttua tulosta, niin siirrytäänkö sitten vihdoin keskusteluun vai saako seuraavalla kerralla lyödä vähän kovempaa?

Entä jos lapsella on mielenterveysongelmia, jotka vaikuttavat käytökseen? Pitääkö ensin parin vuoden ajan kokeilla fyysistä kuritusta ennen kuin keskustellaan ja haetaan apua vai ovatko kaikki lapset ihan samalla viivalla ja yhtä ansaitsevia kokemaan fyysistä väkivaltaa ja sen pelkoa?

Lapsen kurittaminen ei ole Suomessa laitonta vaikka yleinen ilmapiiri onkin menossa kovaa vauhtia siihen, että vain positiiviset menetelmät hyväksytään.

Lapsen heittäminen seinään on perheväkivaltaa. Ei rankaisua. Jokainen ymmärtää tämän (paitsi ehkä fanaattisimmat ruumiillisen kurituksen vastustajat).

Normaaleissa perheissä keskustelua kokeillaan ensin, ja jos se ei auta, niin otetaan keskustelun rinnalle käyttöön myös kuritus. Positiiviset kasvattajat sen sijaan keskustelevat loputtomiin vaikka se ei auttaisi mitään, ja lopuksi turhauduttuaan käyvät hakemassa lapselle adhd-diagnoosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain tarvittais löytää tasapaino, kun kurittamalla selkeästi kasvaa parempia lapsia, mutta huonompia vanhempia. 

No mistähän se nyt sitten "löytyisi"? Miten jotkut osaavat edelleen kasvattaa lapsensa normaalilla tavalla ilman henkistä, psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa? Olisikohan se kuitenkin niin että aivan jokainen ihminen tarkastelee mitä voisi itse tehdä toisin jos sille on tarvetta? Jos kaikki vain odottavat että yhtäkkiä jostakin löytyy ratkaisu niin kyllä saa vain odottaa. Meillä on jokaisella vastuu itsestämme sekä kaikesta mitä me puhumme ja teemme. Aivan kaikki vaikuttaa itsemme ulkopuolelle ja sitä kautta siellä. Ei sen kummempaa tai vaikeampaa kuin olla vastuussa jokainen ensisijaisesti itsestänsä ja omist

Se, että joku ei suosittele kotiarestia kasvatuskeinona, ei tarkoita, että se olisi nykyään yleisesti paheksuttua tai että sitä suoraan rinnastettaisiin fyysiseen väkivaltaan. Jos on tutkittu, että kotiaresti ei ole rangaistuksena tai kasvatuskeinona tehokas, niin tottakai se on hyvä, että ammattilaiset tuovat asiaa esille.

Kotiaresti kasvatuskeinona ei myöskään ole laitonta ellet lukitse lasta huoneeseen kohtuuttoman pitkäksi ajaksi. Jos laitat lapsen jäähylle omaan huoneeseensa vaikka riehumisen takia, niin sitten on kohtuullista päästää hänet pois, kun hän on rauhoittunut. Jos pidät häntä siellä tuntikausia teljettynä niin se alkaa mennä jo enemmänkin kostamiseksi kuin kasvatukseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he

Niin näemmä ja nyt voimme jo todeta suunnan lupaavan erittäin hyvää. Ne valtiot missä lapsen oikeudet on parhaiten turvattu ja missä vanhemmat ovat parhaiten tietoisia positiivisista kasvatusmenetelmistä on myös matalimmat väkivalta- ja rikostilastot.

Ja miten huokeaan hintaan! Eihän meillä olekaan kuin sukupolvi, joka voi huonommin kuin pula-ajan lapset..

Vierailija kirjoitti:

Ruotsissa yhä useimmat (esim. kansalaisjärjestöt) kritisoivat tuota ruumiillisen kurituksen kieltoa, koska pelkän puheen voimalla on hankala saada uhmakasta lasta tottelemaan. Mitä enemmän lapsilla on oikeuksia niin sitä helpompi heidän on olla välittämättä auktoriteettien määräyksistä ja muista säännöistä. Sääntöjä rikkovalle aikuiselle voi antaa sakkoja tai laittaa hänet vankilaan, mutta lapsen kohdalla sekään ei onnistu.

Voi olla, mutta uhmakas lapsi on ensin tullut sellaiseksi, koska on kasvatettu autoritäärisellä (etäisellä, vieraannuttavalla, käskyttävällä ja tiukalla) tavalla. Lapsi ei edes olisi alun perin uhmakas, (keskimäärin), jos olisi kasvatettu myönteisellä ta alla, jossa säilyy hyvä henkinen yhteys.