Kuritusväkivallalla ei kasvateta hyviä ihmisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitt

Sinä et nyt näe isompaa kuvaa. 50-luvun lapsia kasvatettiin väkivalla. He eivät uskaltaneet koulussa tai kotona asettua poikkiteloin, mutta uskalsivat kyllä siirtää vakivaltaa itseään pienempiin ja heikompiin.

Siinä missä väkivalta synnyttää väkivaltaa, niin väkivallattomuus taas lisää väkivallattomuutta. Me voimme ihannoida 50-lukua ja sitä kuinka lapsiin kohdistettiin väkivaltaa, mutta emme voi sulkea silmiämme siltä faktalta, että yhteiskunnan väkivalta on vähennyt täysin samassa suhteessa missä ymmärrys lasten väkivallattomasta kasvattamisesta on lisääntynyt. Kuten sanoin, väkivaltaa lapseen kohdistamalla ei opeteta sitä, että väkivalta on väärin, vaan opetetaan valitsemaan uhri oikein.

Väkivaltarikollisuus on kasvussa, ja kummasti ne koululaisetkin osaavat tapella välitunnilla vaikka kasvatus rakentuu positiivisen sanoituksen varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mun lapseni kiusaisi, niin hän ei enää pyörisi sellaisessa kaveriporukassa, joka niin tekee. Veisin hänet kouluun ja hakisin sieltä. Rajoittaisin puhelimen käyttöä jos kiusaamista tapahtuisi sen välityksellä. Osallistuisin keskusteluihin opettajan, poliisin ja sossun kanssa sekä miettisin tilannetta muiden osapuolten ja heidän vanhempien kanssa. "Loputtomasta ymmärtämisestä" on se hyöty, että kun selvitetään käytöksen syyt, niin niitä on helpompi ratkoa. Ei se tarkoita, että hyväksyisi käytöstä.

Lasta voidaan yrittää ymmärtää, ja yrittää ratkoa sitä mitä ajatellaan ymmärrettävän, mutta jos ratkominen ei onnistu, niin aikuiset ovat voimattomia. Tämä on se perusvika mikä loputtomassa ymmärtämisessä on.

Jos se loputon ymmärrys on syy niin lapselle ei olla puhuttu rehellisesti siitä missä on vika tai ei olla tehty kaikkea sillä muuten tuosta jäisi pois se sana vika. Kovapäisyys on se "vika" siinä lapsessa jos mikään ei auta. Tämä on täysin normaalia joskus, sekin kuuluu hyväksyä. 

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Vierailija kirjoitti:

Tuskin kuritusväkivallalla mitään rakettitieteilijöitä kasvatetaan, mutta ehkä kuuliaisia työntekijöitä.

Ei pidä automaattisesti paikkaansa. Kukaan ei myöskään pysty päättämään kasvatustyöllänsä millainen lapsesta kasvaa. Ei sitä huoltajat päätä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkivaltaa, vaikka siitä ei aiheutuisi ruumiillista vammaa. 

Tämä saivartelu ei toki millään tavalla poista sitä faktaa, että lapsen tukistaminen, remmillä lyöminen tai muukaan pahoinpitely e

Rangaistuksenhan kuuluukin olla vastentahtoinen, kukaan ei väitä muuta. Ja kuten todettu, vanhemmilla on tiettyjä kasvatuksellisia oikeuksia, joita hänellä ei ole muihin kuin omaan jälkikasvuunsa nähden. Viikkorahan evääminen tai pelikielto eivät kuitenkaan loukkaa lapsen perusoikeuksia. Fyysiset rangaistukset tai esimerkiksi nälkiinnyttäminen ovat sellaisia rangaistuksia, jotka loukkaavat perusoikeuksia. 

Kun puhutaan perusoikeuksista, niin tarkoitetaan esimerkiksi turvallisuuteen ja terveyteen liittyviä asioita. Karkkiraha ja pelit ovat etuoikeuksia.

Ja edelleen, vaikka fyysinen rangaistus ei jättäisi pysyviä vammoja, niin ne silti vaikuttavat lapsen turvallisuuteen (ja turvallisuudentunteeseen) sekä terveyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitteeksi nimeltä väkivalta, niin sitten sitä on helppo alkaa paheksua moraaliselta kannalta.

K

Muistakaa myös että tähän koko yhtälöön kuuluu se koulu opettajineen sekä koko muun elämän vaikutus. Meneekö jo vaikeaksi ymmärtää? Jokainen vain ulkoistaa itsensä ongelmista joten ei tapahdu mitään järkevää ratkaisuiksi. Rehellisyys ja vastuunotto saattaisi auttaa. Ennen olivat asiatkin paremmin. Mikä vaikuttaa ja mihin? Onko vain yksi vaikutuspari vai onkohan niitä kuitenkin enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mun lapseni kiusaisi, niin hän ei enää pyörisi sellaisessa kaveriporukassa, joka niin tekee. Veisin hänet kouluun ja hakisin sieltä. Rajoittaisin puhelimen käyttöä jos kiusaamista tapahtuisi sen välityksellä. Osallistuisin keskusteluihin opettajan, poliisin ja sossun kanssa sekä miettisin tilannetta muiden osapuolten ja heidän vanhempien kanssa. "Loputtomasta ymmärtämisestä" on se hyöty, että kun selvitetään käytöksen syyt, niin niitä on helpompi ratkoa. Ei se tarkoita, että hyväksyisi käytöstä.

Lasta voidaan yrittää ymmärtää, ja yrittää ratkoa sitä mitä ajatellaan ymmärrettävän, mutta jos ratkominen ei onnistu, niin aikuiset ovat voimattomia. Tämä on se perusvika mikä loputtomassa ymmärtämisessä on.

Jos se loputon ymmärrys on syy niin lapselle ei olla puhuttu rehellisesti siitä missä on vika tai ei olla tehty kaikkea sillä muuten tuosta jäisi pois se sana vika. Kovapäisyys on se "vika" siinä lapsessa jos mikään ei auta. Tämä on täysin normaalia joskus, sekin kuuluu hyväksyä. 

Jos pehmeät keinot eivät auta niin annetaan periksi.

Kuka tulee isin polvelle,tuhma lapsi saa piiskaa,kiltti tikkarin hou hou sanoi joulupukki.

Vierailija kirjoitti:

Kuriton sukupolvi..jep heitettän opettaja ikkunasta ulos kun ei ole tapoja,sekunnissa video on kaikkien nähtävillä.

Tämäkö on nyt se suurin ongelma tämä mahdollinen video? Voi hellantuutelis. Ja heti unohtui mistä tämä alkoi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitteeksi nimeltä väkivalta, niin sitten sitä on help

Ei, vaan lapsi oppii ihan tutkitustikin väkivaltaista käytöstä juuri sillä tavalla, että on itse joutunut väkivallan uhriksi. Ja vieläpä erittäin haavoittavalla tavalla, kun väkivallan tekijä on lapsen ensisijainen hoivaaja ja turva.

Jos lapsi toimii väärin, hänelle tulee opettaa ensisijaisesti toinen toimintamalli joka on palkitsevampi kuin väärin toimiminen. Eli jos lapsi repii toisen lapsen kädestä tavaran, opetetaan hänet palauttamaan tavara itse, koska palauttaminen onkin lopulta palkitsevampaa kuin repiminen. Lapsi haluaa lähtökohtaisesti toimia oikein, joskus lapselle vaan täytyy opettaa se oikein toimiminen. Kivan tavaran palauttamisesta voi tulla pahamieli, mutta sitten lapsen kanssa aletaankin iloitsemaan sitä, että nyt kun toimit noin hienosti niin kaverikin on tosi iloinen ja voidaan mennä kertomaan muille aikuisille kuinka hienosti toimit. Liikuttavan usein lapselle riittää se, että hän saa oman yhteisönsä hyväksynnän.

Kun lasta aletaan kasvattamaan johdonmukaisesti oikeaan tekemiseen syntyy harvoin tilanteita joissa lasta tarvitsisi rankaista väärin tekemisestä. Tätä positiivista kierrettä ei synny, jos lapsi saa tavaran repimisestä tukkapöllyn ja huudot. Pääsääntöisesti lapsen huono käytös johtuu siitä, että lasta ei ole kannustettu tai opetettu toimimaan oikealla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkivaltaa, vaikka siitä ei aiheutuisi ruumiillista vammaa. 

Tämä saivartelu ei toki millään tavalla poista sitä faktaa, että lapsen tukistam

Rangaistuksenhan kuuluukin olla vastentahtoinen, kukaan ei väitä muuta. Ja kuten todettu, vanhemmilla on tiettyjä kasvatuksellisia oikeuksia, joita hänellä ei ole muihin kuin omaan jälkikasvuunsa nähden. Viikkorahan evääminen tai pelikielto eivät kuitenkaan loukkaa lapsen perusoikeuksia. Fyysiset rangaistukset tai esimerkiksi nälkiinnyttäminen ovat sellaisia rangaistuksia, jotka loukkaavat perusoikeuksia. 

Kun puhutaan perusoikeuksista, niin tarkoitetaan esimerkiksi turvallisuuteen ja terveyteen liittyviä asioita. Karkkiraha ja pelit ovat etuoikeuksia.

Ja edelleen, vaikka fyysinen rangaistus ei jättäisi pysyviä vammoja, niin ne silti vaikuttavat lapsen turvallisuuteen (ja turvallisuudentunteeseen) sekä terveyteen. 

Perusoikeudet ovat ihan sitä mitä lakiin on päätetty kirjata. Esimerkiksi jos menet Englantiin niin siellä on erilaiset perusoikeudet kuin Suomessa.

Aiheesta annettu ja kohtuudessa pysyvä fyysinen rangaistus ei vaikuta lapsen turvallisuuteen mitenkään negatiivisesti. Eikä se myöskään heikennä terveyttä koska siitä ei aiheudu vammoja. Usein rangaistukset päinvastoin parantavat terveyttä, jos niiden avulla saadaan kitkettyä pois sellainen vaarallinen toiminta johon lapsi muuten syyllistyisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa

Väkivaltarikollisuus ei ole kasvussa, vaan laskenut tasaisesti vuosi vuodelta, kun tarkastellaan uhritutkimusta. Uhritutkimus on taas ainoa oikea tapa tarkastella tätä asiaa, koska siihen ei heijastele lakimuutokset. Esim. 2015 lastensuojelulaki muuttui ja tällöin tapahtui tilastollinen nuorisorikollisuuden kasvu, koska koulut velvoitettiin ilmoittamaan poliisille vakavat kiusaamistapaukset, tappelut, varkaudet ja muut aikuisillakin rikokseksi luokiteltavat teot. Uhritutkimuksessa ei kuitenkaan tuota piikkiä näkynyt.

Vierailija kirjoitti:

Joo ja sitten ne mukava tyypit,ovat kivoja,luottavaisia,auttavaisia,panks totuus iskee päin naamaa,ei ollakaan sarjassa pieni talo preerialla.Siinäkin oikeassa tarinassa on totuus aivan jotain muuta.Maailma voi oikeasti olla kova.

Ajatusleikkinä. Onko maailma kova enemmän niiden ihmisten takia joille on opetettu lapsena, ettei toiselle saa tuottaa pahaa mieltä vai niiden ihmisten takia, joille on opetettu että käytännön esimerkkinä, että heikompaa saa satuttaa.

Kuritusväkivalta toimii joihinkin yksilöihin mutta 99%:lla näin kasvatetuista ilmenee yökastelua ja tunne-elämän häiriöitä. Tieteellisesti todettu fakta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mun lapseni kiusaisi, niin hän ei enää pyörisi sellaisessa kaveriporukassa, joka niin tekee. Veisin hänet kouluun ja hakisin sieltä. Rajoittaisin puhelimen käyttöä jos kiusaamista tapahtuisi sen välityksellä. Osallistuisin keskusteluihin opettajan, poliisin ja sossun kanssa sekä miettisin tilannetta muiden osapuolten ja heidän vanhempien kanssa. "Loputtomasta ymmärtämisestä" on se hyöty, että kun selvitetään käytöksen syyt, niin niitä on helpompi ratkoa. Ei se tarkoita, että hyväksyisi käytöstä.

Lasta voidaan yrittää ymmärtää, ja yrittää ratkoa sitä mitä ajatellaan ymmärrettävän, mutta jos ratkominen ei onnistu, niin aikuiset ovat voimattomia. Tämä on se perusvika mikä loputtomassa ymmärtämisessä on.

Jos se loputon ymmärrys on syy

No se on sellainen luonnollinen lopputulos sille että lapsi ei ota täyttä vastuuta itsestänsä vaikka hänelle on annettu kaikki mahdolliset eväät. Harmillista mutta siltikin on viimeiseen asti aina katsottava perään ja yritettävä tukea sekä auttaa. Olemme jokainen erilainen ja yksilö. 

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan lapsi oppii ihan tutkitustikin väkivaltaista käytöstä juuri sillä tavalla, että on itse joutunut väkivallan uhriksi. Ja vieläpä erittäin haavoittavalla tavalla, kun väkivallan tekijä on lapsen ensisijainen hoivaaja ja turva.

Jos lapsi toimii väärin, hänelle tulee opettaa ensisijaisesti toinen toimintamalli joka on palkitsevampi kuin väärin toimiminen. Eli jos lapsi repii toisen lapsen kädestä tavaran, opetetaan hänet palauttamaan tavara itse, koska palauttaminen onkin lopulta palkitsevampaa kuin repiminen. Lapsi haluaa lähtökohtaisesti toimia oikein, joskus lapselle vaan täytyy opettaa se oikein toimiminen. Kivan tavaran palauttamisesta voi tulla pahamieli, mutta sitten lapsen kanssa aletaankin iloitsemaan sitä, että nyt kun toimit noin hienosti niin kaverikin on tosi iloinen ja voidaan mennä kertomaan muille aikuisille kuinka hienosti toimit. Liikuttavan usein lapselle riittää se, että hän saa oman yhteisönsä hyväksynnän.

Kun lasta aletaan kasvattamaan johdonmukaisesti oikeaan tekemiseen syntyy harvoin tilanteita joissa lasta tarvitsisi rankaista väärin tekemisestä. Tätä positiivista kierrettä ei synny, jos lapsi saa tavaran repimisestä tukkapöllyn ja huudot. Pääsääntöisesti lapsen huono käytös johtuu siitä, että lasta ei ole kannustettu tai opetettu toimimaan oikealla tavalla.

Nuo tutkimukset ovat niitä, missä sotketaan kaikki mahdollinen kipua tuottava toiminta yhdeksi ja samaksi asiaksi. Sitten siitä tehdään vääriä johtopäätöksiä ja esimerkiksi leimataan lapsi uhriksi sen takia, että häntä on rangaistu kielletystä toiminnasta.

Lapsilla on oma tahto siinä missä aikuisillakin, eikä lapsi läheskään aina pyri toimimaan sillä tavalla kuin miten häntä on opetettu ja kannustettu. Lasten kyky omaksua asioiden perusteluita on myös paljon heikompi kuin aikuisilla. Tästä syystä kasvatuksessa tarvitaan opettamisen ja kannustamisen lisäksi myös paljon rangaistuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Ihan tilastollisestikin ihmiset jotka ovat lapsena kohdanneet väkivaltaa ovat niitä jotka aikuisena kohdistavat väkivaltaa muihinkin.

Kyllähän sen näkee näissä keskusteluissa missä monet puolustelevat omaa väkivaltaisuuttaan lasta kohtaan sillä, että "itsekin sain lapsena selkääni ja ihan normaali minusta tuli". Ihanko oikeasti tuli? Sinusta kasvoi aikuinen, jolla on niin huonot henkiset työkalut ratkoa ongelmatilanteita, että joudut turvautumaan väkivaltaan ja vieläpä lasta kohtaan. Siis ihmisen raakiletta jolla ei ole missään määrin sitä henkistä kapasiteettia käytössä, mikä tasapainoisella aikuisella tulisi olla.

Kun niputtaa yhteen kaiken mahdollisen fyysisen toiminnan käsitteeksi nimeltä väkivalta, niin sitten sitä on help

50-luvulla oli maailma monella muullakin tapaa todella erilainen, joten en laittaisi 50-luvun nuorten "hyvää käytöstä" (en osaa suorilta sanoa millaisien ongelmien kanssa silloin on painittu ja missä määrin) sen piikkiin, että heitä on saanut lyödä koulussa ja kotona.

Ehkä vähän boomeria sanoa näin, mutta mielestäni some ja nykyteknologia muutenkin ovat tehneet paljon hallaa lapsille, heidän käytökselle ja keskittymiskyvylle. Ennen muinoin luettiin kirjoja ja telkkarissa näkyi kaksi kanavaa. Lapset kokoontuivat katsomaan Hapsiaista. Nykyään somessa ihannoidaan rappiolivejä, joissa somepersoona örveltää ja kiroilee. En syytä pelkästään tätä ilmiötä, mutta mainitsen näin esimerkkinä. Voin kuvitella, että sillä on suuresti vaikutusta lapsen käytökseen minkälaista puhetta ja käytöstä hän huomaa somessa ihailtavan. Eikä pelkästään somessa vaan myös oikeassa elämässä. Jos aikuiset lapsen elämässä fantasioivat väkivallalla, ehkä jopa ovat väkivaltaisia, kiroilevat, huutavat, jyräävät ja ovat kovin auktoriteettivastaisia, niin tottakai lapsi omaksuu sellaiset tavat ja sellainen ei poistu lapsesta tukistamalla tai remmillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jostain tarvittais löytää tasapaino, kun kurittamalla selkeästi kasvaa parempia lapsia, mutta huonompia vanhempia. 

No mistähän se nyt sitten "löytyisi"? Miten jotkut osaavat edelleen kasvattaa lapsensa normaalilla tavalla ilman henkistä, psyykkistä tai fyysistä väkivaltaa? Olisikohan se kuitenkin niin että aivan jokainen ihminen tarkastelee mitä voisi itse tehdä toisin jos sille on tarvetta? Jos kaikki vain odottavat että yhtäkkiä jostakin löytyy ratkaisu niin kyllä saa vain odottaa. Meillä on jokaisella vastuu itsestämme sekä kaikesta mitä me puhumme ja teemme. Aivan kaikki vaikuttaa itsemme ulkopuolelle ja sitä kautta siellä. Ei sen kummempaa tai vaikeampaa kuin olla vastuussa jokainen ensisijaisesti itsestänsä ja omista jälkeläisistänsä sen jälkeen.

Mutta rajat esimerkiksi henkiselle väkivallalle alkavat olla aivan naurettavat. Joskus on pakko korottaa ääntä, joskus on jopa pakko huutaa, jotta pahempaa ei sattuisi. Nykyään huutaminen lasketaan henkiseksi väkivallaksi, jäähy on väkivaltaa (vaikka sen tekisi yhdessä lapsen kanssa). Että kun ollaan menty aivan siihen toiseen ääripäähän, että nykyään aivan kaikki välttämätön ja normaalikin kasvatustoiminta on väkivaltaa ja aikuisen väärää vallankäyttöä (aikuisen on pakko käyttää valtaa koska on vastuussa ja aikuinen), niin sekään ei toimi, vaan yhtälailla lisää pahoinvointia ja käytöshäiriöitä. Kuritusväkivaltaa en itsekään millään tavalla kannata, mutta nykyajan meno on mennyt aivan överiksi siltä osin, että aivan kaikki on väkivaltaa. Ei ole, jos kaikki normaali kasvatustoimintakin väännetään väkivallaksi (äänen korottaminen, jäähyt, tavaroiden pois otto, viikkorahojen evääminen jne.) niin raja oikean ja oikeasti vahingollisen väkivallan välillä hämärtyy ja häviää. Lapset tarvitsevat rakkauden lisäksi yhtälailla rajoja, rajoja ei ole ilman vallankäyttöä ja toisinaan se vaatii ikäviä toimia ja lapsen vapauden rajoittamista. 

Minun mielestä johdonmukaisuus, oikeudenmukaisuus ja ennustettavuus on tärkeää vanhemman käytöksessä. Väkivalta tarkoittaa sitä, että vaikutetaan toisen toimintaan voimakeinoilla. Tätä on ruvettu kutsumaan kuritusväkivallaksi; toki voi olla korrelaatio kuritusväkivallan ja huonolaatuisen tulevaisuuden välillä, mutta pitäisi erotella toisistaan liioiteltu tai epäjohdonmukainen kuritusväkivalta ja ennakoitava ja teoriaan perustuva kuritusväkivalta.

Kuritusväkivaltaa käytetään edelleen joissakin menestyneissä maissa oikeuslaitoksen rangaistusmuotona enkä tarkoita vapauden rajoittamista vankeusrangaistuksella, johon Suomenkin oikeuslaitos perustuu. Mielestäni Suomessakin pitäisi harkita raipanlyöntejä, palauttaa ehdottomasti sterilisaatio rikoksen uusijoille ja muita rangaistusmuotoja, koska meidän kansanlaajuinen sosiaalivakutuuksemme elättää myös vieraiden kulttuurien ihmisiä, joille vankilassa oleminen voi olla aikuistumisriitti ja jotka larppaavat oman elämän Al Caponea tai Sopranosia TikTokissa; jokainen varmaan tietää, millaisista ihmisistä puhun, mutta Foban mieliksi en yksilöi tarkemmin. Näillä ihmisillä on matalat odotukset elämältä ja he voivat esittää kovaa jätkää tai muijaa siellä vankilan rauhassa eikä pelkkä vankila lannista heitä, koska korvien välissä ei ole hirveästi toimintaa ja elämä menee hukkaan muutenkin fiksujen ihmisten kriteereillä. On siis nähty, että pelkkä vapauden helläkätinen rajoittaminen ei kasvata tai sosiaalista kaikkia ihmisiä elämään lakien ja järjestyksen mukaan. 

Olen lapseton nelikymppinen ja minulla on korkea kynnys edes koskea vaikka toista lasta hakkaavaan lapseen, mutta en ajattele fyysisen kurittamisen olevan välttämättä väärin, jos kyse on oikeasti sääntöpohjaisuudesta, jonka lapsi ymmärtää eikä pelolla hallitsemisesta ja satunnaisesta väkivallasta. Toisesta lapsi oppii, että teoilla on ikäviäkin seurauksia, jos tekee tiettyjä valintoja ja toisesta hän oppii vain vihaamaan ja välttelemään kaikkia ihmisiä. 

Niin sanottua kuritusväkivaltaa käyttävä vanhempi voi olla rakastava ja emotionaalisesti läsnä, kun taas kurittamaton vanhempi voi olla etäinen, ei koskaan halaa eikä kehu ja saattaa saada raivarin, jos lapsi osoittaa heikkoutta. Tällainen oma isäni oli minun ollessa lapsi. Hän pelotteli minua väkivaltajutuilla- ja kertomuksilla ja äitini myönsi pari vuotta sitten lyöneensä minua ainakin kerran minun ollessani vauva, koska hän ei jaksanut kuunnella itkua. Tuollaisessa en näe mitään hyvää enkä kasvatuksellista ja aina välillä viha kiehahtaa, kun muistelen noita sanoja tai niitä asioita, mitä muistan isäni käytöksestä, kun olin jo iso lapsi. Nykyään välini äitini ovat melko lämpimät, mutta melkeinpä mielellään olisin tietämättä noista asioista ja isäni kanssa on myös melko hyvät välit, vaikka kiintymyssuhteet voivat olla erilaisia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, toki voidaan jatkaa termeistä saivartelua. Väkivalta on uhrille vastentahtoista ja loukkaa hänen koskemattomuuttaan ja itsemääräämisoikeuttaan. Jos puhutaan lääketieteellisistä toimenpiteistä, niin niihin on yleensä yhteisymmärrys tekijän ja kohteen välillä. Vauvan puolesta suostumuksen antaa vanhemmat, koska rokotteella ennaltaehkäistään vakavia sairastumisia. Voit joutua myös vasten tahtoasi hoitoon, mutta siihen on omat vaatimuksensa, joiden pitää täyttyä. Mutta lääketieteen ammattilaisetkin voivat harjoittaa väkivaltaa potilaalleen jos he tekevät jotakin aiheuttaen kohteelle tarpeetonta kipua ilman suostumusta. Esimerkkinä vaikkapa synnytysväkivalta. 

Väkivalta on väkivaltaa, vaikka siitä ei aiheutuisi ruumiillista vammaa. 

Tämä saivartelu ei toki millää

Perusoikeudet ovat ihan sitä mitä lakiin on päätetty kirjata. Esimerkiksi jos menet Englantiin niin siellä on erilaiset perusoikeudet kuin Suomessa.

Aiheesta annettu ja kohtuudessa pysyvä fyysinen rangaistus ei vaikuta lapsen turvallisuuteen mitenkään negatiivisesti. Eikä se myöskään heikennä terveyttä koska siitä ei aiheudu vammoja. Usein rangaistukset päinvastoin parantavat terveyttä, jos niiden avulla saadaan kitkettyä pois sellainen vaarallinen toiminta johon lapsi muuten syyllistyisi.

Tutkimustulokset eivät tue väittämääsi.

Muutenkin on täysin absurdia perustella jotain lailla kiellettyä oikeaksi toimintamalliksi. Jos joku asia on demokraatisessa valtiossa erikseen kielletty lailla, silloin kyseessä on asia mikä menee lähes poikkeuksetta enemistön oikeistajuun. Toki lait muuttuvat ja niitä on aina syytä tarkastella kriittisesti. Silti on erittäin kaukaa haettua, että laki muuttuisi niin, että aikuisia ei saa edelleenkään lyödä, mutta lasta on ihan jees lyödä.