Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä vedän puoleeni vähän reppanoita miehiä?
20.02.2024 |
Olen deittaillut tässä jonkin aikaa. Ja on nyt sellainen kaava, että yksi mies toisensa jälkeen osoittautuu jotenkin sellaiseksi henkisesti kannateltavaksi reppanaksi. Mun hoivavietti herää ensireaktiona, sit treffien jälkeen tulee olo että en mä enää sellaista jaksa. Ihan töissäkäyviä ja aikuisia miehiä, mut se että tulee tunne että pitäisi ottaa syliin ja silittää päätä ja sanoa että kyllä sä kuule riität ja olet just hyvä. Niin sitten en enää ole kiinnostunut näkemään uudelleen.
Profiilien perusteella mikään ei viittaa reppanuuteen, eikä munkaan biossa pitäisi mitään sellaista olla että olisin jokin ihmeellinen turvasatama.
En etsi mitään mistään hetkahtamatonta ihmemiestä, mut jotenkin tää nyt hämmentää että ekoilla treffeillä jo tuollainen tilanne. Onko se niin yleistä vai miten mä mahdan viestittää heille että tulkaa tänne, mä hoidan? En mä hoida 🙁
Kommentit (210)
Nyt kun on nelikymppinen,ei tarvii pelätä enää, että joku reppanakaan kiinnostuu😉. Nekin kun etsii sellaista, jota voi höynäyttää. Ja vanhemmille naisille ei uppoa mikä tahansa🙃.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen 41v nainen, 184 cm pitkä. Jostakin syystä vain minua lyhyemmät miehet pörräävät ympärilläni. En sinänsä pidä mitenkään ehdottomana, että miehen pitäisi olla itseäni pitempi. Jotakin omituista tässä kuitenkin on.
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa että se lähtee lapsuuden kodista. Sieltä imetään käytösmallit. Yleensä toinen vanhemmista on hoivaaja luonne ja toinen hoivattava. Sitten vaan oma persoonallisuus ja muu muovaa sen kumpi sinusta tulee. Se on jotenkin ihmisen eleissä ja olemuksessa. Siinä kehen ihastut on jotain tuttua ja "turvallista". Siis jotain samankaltaista, johon olet tottunut.
Lasta voin imettää, miestä en. Lapselle voin etsiä ennen kouluun lähtöä pipoa, mutta miehen kyllä pitää osata jo huolehtia omista tavaroistaan:). Ja tehdä itse omat päätökset. Nainen aistii kyllä miehestä sellaisen vahvuuden ja itsevarmuuden, joka sytyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä oikein tarkoitat reppanan oloisesti käyttäytyvillä miehillä? Mitä he tekevät ja sanovat?
Jotkut naiset ovat kanaemotyyppisiä, jotka itse psykologisoivat miehiä, mikä on todella epäkunnioittavaa, vaikka tarkoitus onkin hyvä. Se on jokin psykologinen puolustusmekanismi oikeaa maskuliinisuutta vastaan, miehen "pienentämistä".
Käyttäydy kuin aikuinen nainen, joka haluaa aikuisen, maskuliinisen miehen. Sitten mieskin käyttäytyy kuten mies. Mutta se on tietty helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaa ehkä pohtia terapiassa omia ajatuksiaan mistä tuollainen käytösmalli on peräisin.
Itse en ole vielä yhtään reppanamiestä tavannut. Odotan mieheltä, että hän on mies ja silloin mies täyttää odotukset. Kaikki mieheni ovat olleet todella herrasmiehiä ja työelämässä sama. Olen tottunut sellaisiin miehiin jo lapsena. Oma isäsuhdekin voi olla tuossa syynä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun on nelikymppinen,ei tarvii pelätä enää, että joku reppanakaan kiinnostuu😉. Nekin kun etsii sellaista, jota voi höynäyttää. Ja vanhemmille naisille ei uppoa mikä tahansa🙃.
Vanhemmat naiset ovat niitä kaikista epätoivoisimpia. Varsinkin se iso osa, joka ei pysty elämään pitkiä aikoja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä sinä oikein tarkoitat reppanan oloisesti käyttäytyvillä miehillä? Mitä he tekevät ja sanovat?
Jotkut naiset ovat kanaemotyyppisiä, jotka itse psykologisoivat miehiä, mikä on todella epäkunnioittavaa, vaikka tarkoitus onkin hyvä. Se on jokin psykologinen puolustusmekanismi oikeaa maskuliinisuutta vastaan, miehen "pienentämistä".
Käyttäydy kuin aikuinen nainen, joka haluaa aikuisen, maskuliinisen miehen. Sitten mieskin käyttäytyy kuten mies. Mutta se on tietty helpommin sanottu kuin tehty. Kannattaa ehkä pohtia terapiassa omia ajatuksiaan mistä tuollainen käytösmalli on peräisin.
Itse en ole vielä yhtään reppanamiestä tavannut. Odotan mieheltä, että hän on mies ja silloin mies täyttää odotukset. Kaikki mieheni ovat olleet todella herrasmiehiä ja työelämässä sama. Olen tottunut sellaisiin miehiin jo lapsena. Oma isäsuhdekin voi olla tuossa syynä.
Ihan, kuin tässä viitattaisiin vähän provider-mieheen........ ;)
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun on nelikymppinen,ei tarvii pelätä enää, että joku reppanakaan kiinnostuu😉. Nekin kun etsii sellaista, jota voi höynäyttää. Ja vanhemmille naisille ei uppoa mikä tahansa🙃.
Tai sitten edes ne reppanat haluaa vanhaa hapanta ämmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tunnen erään naisen, joka on alkoholisti-isän tytär ja hän aina hankkii itselleen sellaisen reppanamiehen, joka käyttää häntä taloudellisesti hyväkseen.
"Ihan, kuin tässä viitattaisiin vähän provider-mieheen........ ;)"
Olen nähnyt termin täällä, mutta en tiedä mitä sillä oikeasti tarkoitetaan kuten en tiedä sitäkään, mitä ap oikein käytännössä tarkoittaa reppanamiehillä. Se on vain hänen tulkintansa, mutta eihän aloituksesta saa selvää mitä sillä käytännössä tarkoitetaan. Ja mitä olisi ap:lle mies, joka ei olisi reppana?
Kyse on ensitreffeistä ja minusta on outoa päätellä niiden perustella, että tämä nyt on reppana tai että jopa kaikki miehet olisivat reppanoita, jotka hän on tavannut. Siksi kysyin tarkennusta. Ehkä ap tarkoittaa vain sitä, että mies on kertonut jotain perusfaktoja elämästään, jotka eivät edes ole osoitus mistään reppanuudesta? En lainkaan käsitä mitä ap tuolla tarkoittaa?
En ole tavannut montaakaan reppanamiestä koko elämäni aikana. Eivät miehet ole oikeasti sellaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en edes kiinnostu miehestä, joka ei ole vähän reppana eikä herätä hoivaviettiä. Esimerkiksi eksästäni tuli jo ensitreffeillä tosi raasu kuva kertomiensa juttujensa perusteella ja se oli jopa ehkä suurin syy siihen, miksi kiinnostuin hänestä enemmän kuin kenestäkään muusta ikinä. Tai ehkä se kontrasti, kun oli ulospäin todella pärjäävä ihminen ja sitten kertoikin avoimesti sellaisia asioita, mitä en olisi ikinä uskonut. Ehkä suurin turn off mulle on, jos mies kykene puhumaan tunteistaan (myös niistä vaikeista) avoimesti.
Ongelma ratkeaa kun etsit sen tatuoidun moottoripyöräjengiläisen. Elämässä on värinää kun poliisi tekee kotietsinnän asuntoonne ja välillä miehen ollessa linnassa tapailette vankilan perhehuoneessa. Mutta saat tuntea olevasi nainen oikean miehen rinnalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Mä tunnen erään naisen, joka on alkoholisti-isän tytär ja hän aina hankkii itselleen sellaisen reppanamiehen, joka käyttää häntä taloudellisesti hyväkseen.
Oletko se kenties sinä?
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 41v nainen, 184 cm pitkä. Jostakin syystä vain minua lyhyemmät miehet pörräävät ympärilläni. En sinänsä pidä mitenkään ehdottomana, että miehen pitäisi olla itseäni pitempi. Jotakin omituista tässä kuitenkin on.
Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinua pidempi mies on ehdoton vaatimuksesi, kuten muillakin naisilla. Ja ei niitä +185 cm miehiä nyt ihan joka kulmassa ole. Olet vain ihan järkyttävän pitkä naiseksi.
Empaattiset ihmiset vetävät puoleensa tällaisia, mutta opettele tosiaan asettamaan rajat ja älä ryhdy sellaiseen suhteeseen, jossa sinä olet se ainoa osapuoli, joka on aina 'antamassa' ja huolehtimassa.
Tiedoksi naisille että NORMAALI mies ei ole kone joka vääntää päivästä toiseen naama ilmeettömänä päivästä toiseen jonakin ikuisesti vakaana kalliona. Koska miehillä on ihan yhtä voimakkaat tunteet kuin naisillakin. Jos sellaista kivikasvoa etsii niin varmaan joku lievästi masentunut mies sopii kuvakseen, ei varmaan tunne niin vahvoja tunteita mitää kohtaan, vaan menee robottimaisesti.
Mulla oli ennen sama ongelma, että jotenkin aina päädyin suhteisiin joissa oli tällainen voiman epäsuhta. Itse olen todella "vahva", reipas ja pärjäävä ihminen joka pistää pyörät pyörimään, ja tämä yhdistettynä vahvaan empatiaan ja kiltteyteen vetää puoleensa ns. "heikkoja" ihmisiä. Tällä tarkoitan ihmisiä, joilla ei ole riittäviä henkisiä voimavaroja/työkaluja selvitä elämän haasteista ja paljon epävarmuuksia. Tästä sitten on syntynyt epäterveitä suhteita joissa minä tavallaan tuen toisen avuttomuutta, ja toinen taas tukee minun taipumustani pistää muiden tarpeet omieni edelle ja arvottaa itseäni sen perusteella miten hyvin palvelen muita.
Nyt olen viimein onneksi löytänyt tasa-arvoisen suhteen, jossa toinen on kanssani samalla tasolla tässä asiassa ja molemmat pystyvät puolin ja toisin tukemaan toisiaan. Vanhoissa suhteissa jäin aina yksin, enkä voinut tuntea oloani turvalliseksi koska en voinut luottaa toisen pystyvän tukemaan minua vaikean paikan tullen. Tämän "kaavan" huomaaminen ja rikkominen vaati todella paljon itsetutkiskelua.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 41v nainen, 184 cm pitkä. Jostakin syystä vain minua lyhyemmät miehet pörräävät ympärilläni. En sinänsä pidä mitenkään ehdottomana, että miehen pitäisi olla itseäni pitempi. Jotakin omituista tässä kuitenkin on.
Näin kerran laivalla buffetin jonossa edessäni suominaisen aasialaisen miehen kanssa ja näillä oli lapsiakin. Mies oli varmaan alta 170cm. Mutta silloin yllätyin kun tajusin parin pituuseron kun ikkunapenkillä istunut nainen nousi seisomaan ja oli minua 180cm. Miestä ehkä sentin kaksi pidempi.
Tämä aika musertaa tavalliset miehet. Yleismaailmallinen alakulo latistaa jo sinänsä ja pariutumishaasteet lyövät viimeisiä nauloja monien arkkuun. Ystävyydetkään eivät ole oikein entisiään jokaisen kamppailessa haasteiden kanssa keskittyen omaan selviytymiseen. Kiire, kiire jonnekkin on, on, on.
Itsellä on ollut hyvää naisonnea, mutta eron ja koronan jälkeen en ole jaksanut vuosiin etsiä parisuhdetta. Osaltaan ongelma on se, että pitäisi esittää jotain voimamiestä, vaikka sisältä olen ollut kuollut. Ja olen muutenkin huomannut ettei aidosti henkisesti haluamiani naisia juurikaan ole, enkä jaksa ainakaan nyt tehdä valjuja kompromissejä. Äiti on jo entuudestaan ja sellainen ei ole hakusessa, vaan älykäs ja henkevä nainen, mutta kylän raitit ovat täynnä lähinnä pinnallisempia keikuttelijoita ja ynseitä suolapatsaita. Järjestään myös materialistisia ja arkihyöryntään kiinnittyneitä pörriäisiä. Pitäisi olla jotain siitä välistä ja mielellään vielä vähän yläpuolelta.