Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä vedän puoleeni vähän reppanoita miehiä?
20.02.2024 |
Olen deittaillut tässä jonkin aikaa. Ja on nyt sellainen kaava, että yksi mies toisensa jälkeen osoittautuu jotenkin sellaiseksi henkisesti kannateltavaksi reppanaksi. Mun hoivavietti herää ensireaktiona, sit treffien jälkeen tulee olo että en mä enää sellaista jaksa. Ihan töissäkäyviä ja aikuisia miehiä, mut se että tulee tunne että pitäisi ottaa syliin ja silittää päätä ja sanoa että kyllä sä kuule riität ja olet just hyvä. Niin sitten en enää ole kiinnostunut näkemään uudelleen.
Profiilien perusteella mikään ei viittaa reppanuuteen, eikä munkaan biossa pitäisi mitään sellaista olla että olisin jokin ihmeellinen turvasatama.
En etsi mitään mistään hetkahtamatonta ihmemiestä, mut jotenkin tää nyt hämmentää että ekoilla treffeillä jo tuollainen tilanne. Onko se niin yleistä vai miten mä mahdan viestittää heille että tulkaa tänne, mä hoidan? En mä hoida 🙁
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ennen sama ongelma, että jotenkin aina päädyin suhteisiin joissa oli tällainen voiman epäsuhta. Itse olen todella "vahva", reipas ja pärjäävä ihminen joka pistää pyörät pyörimään, ja tämä yhdistettynä vahvaan empatiaan ja kiltteyteen vetää puoleensa ns. "heikkoja" ihmisiä. Tällä tarkoitan ihmisiä, joilla ei ole riittäviä henkisiä voimavaroja/työkaluja selvitä elämän haasteista ja paljon epävarmuuksia. Tästä sitten on syntynyt epäterveitä suhteita joissa minä tavallaan tuen toisen avuttomuutta, ja toinen taas tukee minun taipumustani pistää muiden tarpeet omieni edelle ja arvottaa itseäni sen perusteella miten hyvin palvelen muita.
Nyt olen viimein onneksi löytänyt tasa-arvoisen suhteen, jossa toinen on kanssani samalla tasolla tässä asiassa ja molemmat pystyvät puolin ja toisin tukemaan toisiaan. Vanhoissa suhteissa jäin aina yksin, enkä voinut tuntea oloani turvalliseksi koska en voinut luottaa toi
Vedät maskuliinisena naisena puoleesi feminiinisiä miehiä. Hyvin perinteinen tilanne Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä persoona jolle miehet uskaltavat avautua tunteistaan ja sinä luokittelet heidät reppanoiksi. Ihan sinullekin tiedoksi. Kovatkin jätkät ovat pääsääntöisesti tuntevia ihmisiä, mikäli eivät ole psykopaatteja.
Ajattele jos mies kirjoittaisi naisesta samoin.
Olen nähnyt monta kertaa että miehet kirjoittavat samoin naisesta, joka haaveilee häistä ensitreffeillä.
Laita treffiprofiiliisi, että olet tunnekylmä, eli et ala mitenkään tukemaan miestä jos hän tukea joskus kaipaa, vaan sulle käy vain sellainen joka pysyy itsestään hyvinvoivana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti tämä ketju kuvaa omia havaintoja. Empaattiselle vaikuttavat naiset ovat harvoin oikeasti empaattisia, vaan ainoastaan haluavat luoda tuollaisen mielikuvan
t. hyvän itseluottamuksen omaava, omilla jaloillaan seisova mies joka arvostaa ihmisissä empaattisuutta
Mitä sinä höpötät? Ongelma on juuri se liika empaattisuus ja kiltteys, jolloin hyväksikäyttäjät takertuvat kiinni. Ne, jotka kaipaavat sitä ilmaista terapeuttia.
Ap:n ongelma on hänen empaattinen olemuksensa, ei empaattisuus todellakaan. Ymmärrätkö eron?
Mistä olet tehnyt päätelmän, että ap ei ole empaattinen? En ole nähnyt mitään viitteitä sellaisesta.
Sivusta, mutta tämä koko aloitushan tuota ilmentää. Että kuulostaakseen empaattiselta puhuu muka niin ymmärtävästi, mutta viestihän tässä on vain se, että ei halua elämäänsä tuollaisia ihmisiä, kun tuntee olevansa heidän yläpuolellaan.
Eihän tuossa sanottu muuta kuin että hänelle tulee sellainen tunne että pitäisi tehdä näin ja noin. Että joko tässä jätetään kertomatta jotain, tai sitten se on vain aloittajan voimaantunut matriarkka, joka nostaa päätään, kun toisella puolen pöytää ei istukaan kovapäinen "tukkijätkä".
Vierailija kirjoitti:
Tämä aika musertaa tavalliset miehet. Yleismaailmallinen alakulo latistaa jo sinänsä ja pariutumishaasteet lyövät viimeisiä nauloja monien arkkuun. Ystävyydetkään eivät ole oikein entisiään jokaisen kamppailessa haasteiden kanssa keskittyen omaan selviytymiseen. Kiire, kiire jonnekkin on, on, on.
Itsellä on ollut hyvää naisonnea, mutta eron ja koronan jälkeen en ole jaksanut vuosiin etsiä parisuhdetta. Osaltaan ongelma on se, että pitäisi esittää jotain voimamiestä, vaikka sisältä olen ollut kuollut. Ja olen muutenkin huomannut ettei aidosti henkisesti haluamiani naisia juurikaan ole, enkä jaksa ainakaan nyt tehdä valjuja kompromissejä. Äiti on jo entuudestaan ja sellainen ei ole hakusessa, vaan älykäs ja henkevä nainen, mutta kylän raitit ovat täynnä lähinnä pinnallisempia keikuttelijoita ja ynseitä suolapatsaita. Järjestään myös materialistisia ja arkihyöryntään kiinnittyneitä pörriäisiä. Pitäisi ol
No sinä et ole "tavallinen mies" vaan äärimmäisen masentunut, negatiivinen ja vihamielinen. Pelkkä tekstisi lukeminen saa auringon menemään pilveen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on naisen elämä et kranttuilla voi mielin määrin kun tarjontaa on rajaton määrä vuoden jokaiselle päivälle. Kranttu mikä kranttu sanon minä!
Kyllä on raskasta olla tavallinen mies suomenmaassa
>> Mun hoivavietti herää ensireaktiona, sit treffien jälkeen tulee olo että en mä enää sellaista jaksa <<
Onneksi mulla herää ensireaktiona ällötys, jos mies vaikuttaa vähänkään reppanalta.
Ap voisi lakata suhtautumasta niihin miehiin kuin lapsiin. Se voi auttaa pääsemään siitä hoivavietistä.
Tuskin esim. seksin aikana koet mitään hoivaviettiä miestä kohtaan...? Miksi ihmeessä siis koet sellaista silloin, kun et harrasta seksiä hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Laita treffiprofiiliisi, että olet tunnekylmä, eli et ala mitenkään tukemaan miestä jos hän tukea joskus kaipaa, vaan sulle käy vain sellainen joka pysyy itsestään hyvinvoivana.
Ei, laita sinä profiiliisi että alat itkeä kurjaa elämääsi jo ensitapaamisella ja että etsit ilmaista terapeuttia.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen 41v nainen, 184 cm pitkä. Jostakin syystä vain minua lyhyemmät miehet pörräävät ympärilläni. En sinänsä pidä mitenkään ehdottomana, että miehen pitäisi olla itseäni pitempi. Jotakin omituista tässä kuitenkin on.
Mitä omituista siinä on, kun suurin osa miehistä on tuota lyhyempiä?
Nämä on aina huvittavia, kun ihmiset selittää jotain mieltymyksiään ja ne on herkästi sellaisia, että tyyliin joku kolme prosenttia ihmisistä osuu niihin. Sitten pahoitetaan mieli, kun pieni vähemmistö ei olekaan enemmistö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli ennen sama ongelma, että jotenkin aina päädyin suhteisiin joissa oli tällainen voiman epäsuhta. Itse olen todella "vahva", reipas ja pärjäävä ihminen joka pistää pyörät pyörimään, ja tämä yhdistettynä vahvaan empatiaan ja kiltteyteen vetää puoleensa ns. "heikkoja" ihmisiä. Tällä tarkoitan ihmisiä, joilla ei ole riittäviä henkisiä voimavaroja/työkaluja selvitä elämän haasteista ja paljon epävarmuuksia. Tästä sitten on syntynyt epäterveitä suhteita joissa minä tavallaan tuen toisen avuttomuutta, ja toinen taas tukee minun taipumustani pistää muiden tarpeet omieni edelle ja arvottaa itseäni sen perusteella miten hyvin palvelen muita.
Nyt olen viimein onneksi löytänyt tasa-arvoisen suhteen, jossa toinen on kanssani samalla tasolla tässä asiassa ja molemmat pystyvät puolin ja toisin tukemaan toisiaan. Vanhoissa suhteissa jäin aina yksin, enkä voinut tuntea oloani turvalliseksi koska en voinut luottaa toi
Tällaisia suhteita on Suomessa paljon, missä nainen ajattelee olevansa vahva eikä pysty luottamaan mieheen, mikä pienentää miestä ja saa hänet käyttäytymään naista kohtaan yhtä epäkunnioittavasti kuin äitimäisesti käyttäytyvä nainen.
Miksi suomalaisen naisen on vaikea kunnioittaa miestä? On ok puhua miehistä naureskelleen ja halventaa heitä todella törkeästi. Tällä palstalla tietty, mutta ihan muuallakin. Ei se ole ok. Ei kukaan käyttäydy kunnioittavasti sinua kohtaan, jos sinä et kunnioita heitä. Ja miestä pitää kunnioittaa siksi, että hän on mies, upea mies, kuten suomalaismiehistä suurin osa. Eivät todellakaan ole reppanoita, vaikka vaimo niin kuvittelee. Monesti tuosta sukeutuu suhde, jossa mies vastaa psykologisointiin joko passiivisella tai suoralla aggressiolla.
Enkä oikeastaan ihmettele, en itse olisi päivääkään miehen kanssa, joka puhuttelee minua kuin lasta ja pitää reppanana. Omien keittiöpsykologisten teorioiden kautta. Mutta ei nainenkaan näissä suhteissa onnellinen ole, kasvattaessaan mieslasta, joka ei milloinkaan tottele ja kasva aikuiseksi mieheksi.
Onkohan ap koskaan rakastanut. Jos on niin tietää että ihmisessä rakastuu inhimillisyyteen; vahvuuksiin sekä heikkouksiin. Sen sijaan kodinkoneena kumppanin näkevät eivät ymmärrä miten heikkouksiin muka voisi rakastua? Koneen haluaa toimivan mahdollisimman hyvin; on oikean kokoinen, tuo x määrän rahaa, tarjoaa nämä ja nuo edut ja ominaisuudet, tuottaa seksissä oikeanlaisen tyydytyksen. Nämä naiset pilkkaavat sitä että kodinkoneesta nimeltä mies löytyi puute. Rakkauteen kykenevät naiset eivät niin tee, eivätkä haluaisi miestä joka on paperilla täydellinen, koska he haluavat ihmisen joka on samaistuttava.
Mietin näkevätkö nämä tunnekylmät naiset itsensäkin esineenä? Sitä tukee se että moni treffiprofiili on kuvia ja poseerauksia täynnä ja ilman kuvausta omasta persoonasta. Onkohan heillä edes mitään syvällisiä ajatuksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ap koskaan rakastanut. Jos on niin tietää että ihmisessä rakastuu inhimillisyyteen; vahvuuksiin sekä heikkouksiin. Sen sijaan kodinkoneena kumppanin näkevät eivät ymmärrä miten heikkouksiin muka voisi rakastua? Koneen haluaa toimivan mahdollisimman hyvin; on oikean kokoinen, tuo x määrän rahaa, tarjoaa nämä ja nuo edut ja ominaisuudet, tuottaa seksissä oikeanlaisen tyydytyksen. Nämä naiset pilkkaavat sitä että kodinkoneesta nimeltä mies löytyi puute. Rakkauteen kykenevät naiset eivät niin tee, eivätkä haluaisi miestä joka on paperilla täydellinen, koska he haluavat ihmisen joka on samaistuttava.
Mietin näkevätkö nämä tunnekylmät naiset itsensäkin esineenä? Sitä tukee se että moni treffiprofiili on kuvia ja poseerauksia täynnä ja ilman kuvausta omasta persoonasta. Onkohan heillä edes mitään syvällisiä ajatuksia?
Oletko ajatellut hankkia apua, kun luulet tunnekylmiksi ihmisiä jotka eivät rakastu ventovieraaseen ensitapaamisella?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama. Joko reppanoita, jotka kaipaavat äitihahmoa, tai toksisia yltiömaskuliinisia pelimiehiä. Kumpikaan ei kiinnosta. Tasavertainen, aikuismaisesti käyttäytyvä mies olisi toiveissa.
Eihän niitä ole vapaana. Minulla on nepsy-magneetti ollut koko ikäni. Nyt uusiosinkkuna vedän puoleeni eronneita nepsyjä. Olkootkin hyviä isiä lapsilleen ym, tottunut silmäni ja korvani erottaa kyllä.
Toisaalta moni keski-ikäinen on yksin ja vailla läheisyyttä. Kun pääsee jonkun viereen, siinä hakeutuu estottomasti toisen lämpöön.
Olet nepsymagneetti ihan syystä. Vedät puoleesi sen, mitä ansaitset.
Ei ole minun vikani, ettei sinulla ole ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan omasta kokemuksesta voin sanoa että se lähtee lapsuuden kodista. Sieltä imetään käytösmallit. Yleensä toinen vanhemmista on hoivaaja luonne ja toinen hoivattava. Sitten vaan oma persoonallisuus ja muu muovaa sen kumpi sinusta tulee. Se on jotenkin ihmisen eleissä ja olemuksessa. Siinä kehen ihastut on jotain tuttua ja "turvallista". Siis jotain samankaltaista, johon olet tottunut.
Kyllä, olen adhd-äidin lapsi. Muilla perheenjäsenillä ja sukulaisilla on sitten mitä kenelläkin.
En enää hoivaa enkä tsemppaa, mutta menipä baariin tai nettiin, siellä on vapaana joku joka ei ole neurologisesti ihan tasapainoinen. Ei tarvitse tehdä mitään, kun tämä jo tahtoo seuraa.
T. Nepsy-magneetti.
"Oletko ajatellut hankkia apua, kun luulet tunnekylmiksi ihmisiä jotka eivät rakastu ventovieraaseen ensitapaamisella?"
Ihminen ilman empatiaa ei osaa myöskään lukea tai sisäistää lukemaansa. Todennäköisesti tuon kirjoittajaa ei kiinnosta muiden mielipiteet.
t. eri
Vierailija kirjoitti:
"Oletko ajatellut hankkia apua, kun luulet tunnekylmiksi ihmisiä jotka eivät rakastu ventovieraaseen ensitapaamisella?"
Ihminen ilman empatiaa ei osaa myöskään lukea tai sisäistää lukemaansa. Todennäköisesti tuon kirjoittajaa ei kiinnosta muiden mielipiteet.
t. eri
Tuossapa on kommentti jonka sisällöstä tai kontekstista ei ota selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Oletko ajatellut hankkia apua, kun luulet tunnekylmiksi ihmisiä jotka eivät rakastu ventovieraaseen ensitapaamisella?"
Ihminen ilman empatiaa ei osaa myöskään lukea tai sisäistää lukemaansa. Todennäköisesti tuon kirjoittajaa ei kiinnosta muiden mielipiteet.
t. eri
Tuossapa on kommentti jonka sisällöstä tai kontekstista ei ota selvää.
Ei yllätä.
Vierailija kirjoitti:
Lasta voin imettää, miestä en. Lapselle voin etsiä ennen kouluun lähtöä pipoa, mutta miehen kyllä pitää osata jo huolehtia omista tavaroistaan:). Ja tehdä itse omat päätökset. Nainen aistii kyllä miehestä sellaisen vahvuuden ja itsevarmuuden, joka sytyttää.
Saako kuitenkin kahvimaidot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä aika musertaa tavalliset miehet. Yleismaailmallinen alakulo latistaa jo sinänsä ja pariutumishaasteet lyövät viimeisiä nauloja monien arkkuun. Ystävyydetkään eivät ole oikein entisiään jokaisen kamppailessa haasteiden kanssa keskittyen omaan selviytymiseen. Kiire, kiire jonnekkin on, on, on.
Itsellä on ollut hyvää naisonnea, mutta eron ja koronan jälkeen en ole jaksanut vuosiin etsiä parisuhdetta. Osaltaan ongelma on se, että pitäisi esittää jotain voimamiestä, vaikka sisältä olen ollut kuollut. Ja olen muutenkin huomannut ettei aidosti henkisesti haluamiani naisia juurikaan ole, enkä jaksa ainakaan nyt tehdä valjuja kompromissejä. Äiti on jo entuudestaan ja sellainen ei ole hakusessa, vaan älykäs ja henkevä nainen, mutta kylän raitit ovat täynnä lähinnä pinnallisempia keikuttelijoita ja ynseitä suolapatsaita. Järjestään myös materialistisia ja arkihyö
Kiitos täti aurinkoinen!
En viestissä tarkoittanutkaan tavallisella itseäni, vaikka olenkin melko tavallinen. Harva täällä mikään taruolento lopulta on. Jos on sisältä kuollut niin on varmasti jossain määrin masentunut, joten siinä olet ihan oikeassa. On vaikea olla "räjäyttämättä" ketään, jos ei pysyttele ihan diipa daapassa. Harmi että taisit löytää itsesi kohdasta ynseä suolapatsas, mutta koitetaan kestää toisiamme ja kehittää kommunikaatiota, niin kaikilla on täällä pallolla mukavampaa haastavampinakin aikoina.
No ei niitä tunteita nyt ensitreffeillä saakaan näyttää!!! Vielä nettitreffit kyseessä eli ensi tapaaminen vieraan ihmisen kanssa. Joten älä yhtään uhriudu.