Lue keskustelun säännöt.
Miksi mä vedän puoleeni vähän reppanoita miehiä?
20.02.2024 |
Olen deittaillut tässä jonkin aikaa. Ja on nyt sellainen kaava, että yksi mies toisensa jälkeen osoittautuu jotenkin sellaiseksi henkisesti kannateltavaksi reppanaksi. Mun hoivavietti herää ensireaktiona, sit treffien jälkeen tulee olo että en mä enää sellaista jaksa. Ihan töissäkäyviä ja aikuisia miehiä, mut se että tulee tunne että pitäisi ottaa syliin ja silittää päätä ja sanoa että kyllä sä kuule riität ja olet just hyvä. Niin sitten en enää ole kiinnostunut näkemään uudelleen.
Profiilien perusteella mikään ei viittaa reppanuuteen, eikä munkaan biossa pitäisi mitään sellaista olla että olisin jokin ihmeellinen turvasatama.
En etsi mitään mistään hetkahtamatonta ihmemiestä, mut jotenkin tää nyt hämmentää että ekoilla treffeillä jo tuollainen tilanne. Onko se niin yleistä vai miten mä mahdan viestittää heille että tulkaa tänne, mä hoidan? En mä hoida 🙁
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Tunteiden näyttäminen on ok, mutta vain jos sen tekee liikutuksesta tai surusta jotain muuta kuin omaa itseä kohtaan.
esim. lapsi laulaa kauniisti -> miehen itku ehdoton plussa
miehen läheinen kuolee -> miehen itku vähintään neutraali
mies surkuttelee vaikeuksiaan jollain elämänalueella -> miehen itku on iso miinus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Tunteiden näyttäminen on ok, mutta vain jos sen tekee liikutuksesta tai surusta jotain muuta kuin omaa itseä kohtaan.
esim. lapsi laulaa kauniisti -> miehen itku ehdoton plussa
miehen läheinen kuolee -> miehen itku vähintään neutraali
mies surkuttelee vaikeuksiaan jollain elämänalueella -> miehen itku on iso miinus
Saisitko tuosta tehtyä jonkin taulukon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Tunteiden näyttäminen on ok, mutta vain jos sen tekee liikutuksesta tai surusta jotain muuta kuin omaa itseä kohtaan.
esim. lapsi laulaa kauniisti -> miehen itku ehdoton plussa
miehen läheinen kuolee -> miehen itku vähintään neutraali
mies surkuttelee vaikeuksiaan jollain elämänalueella -> miehen itku on iso miinus
Saisitko tuosta tehtyä jonkin taulukon?
Tässä, ole hyvä:
Empatian tai surun osoittaminen on ok.
Itsesäälissä rypeminen ei.
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Nimenomaan. On kaikkein suurin virhe kertoa omalle kumppanilleen omista heikkouksista tai epävarmuuksista. Koko suhde on tämän jälkeen hyvin nopeasti ohi, kun kemia ja viehätys ovat naisen puolelta kadonneet.
Vaihtoehtona on vetää sellaista toksisen maskuliiisuuden ja narsismin kyllästämää roolia. Tämä pitää naisen kiinnostusta yllä hyvin tehokkaasti. Monet miehet eivät tähän kuitenkaan pysty ja lopulta uupuvat täysin näytellessään jotain toista henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Tunteiden näyttäminen on ok, mutta vain jos sen tekee liikutuksesta tai surusta jotain muuta kuin omaa itseä kohtaan.
esim. lapsi laulaa kauniisti -> miehen itku ehdoton plussa
miehen läheinen kuolee -> miehen itku vähintään neutraali
mies surkuttelee vaikeuksiaan jollain elämänalueella -> miehen itku on iso miinus
Älä ikinä, siis ikinä, näytä omia heikkouksiasi naiselle! Suhteenne on ohi tämän jälkeen, koska viehätys sinua kohtaan on kadonnut lopullisesti.
Tämä pitäisi opettaa nuorille miehille jo koulussa. Nyt monet oppivat tämän kantapään kautta ja syrjäytyvät, kun ajattelevat etteivät kelpaa omina itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Nimenomaan. On kaikkein suurin virhe kertoa omalle kumppanilleen omista heikkouksista tai epävarmuuksista. Koko suhde on tämän jälkeen hyvin nopeasti ohi, kun kemia ja viehätys ovat naisen puolelta kadonneet.
Vaihtoehtona on vetää sellaista toksisen maskuliiisuuden ja narsismin kyllästämää roolia. Tämä pitää naisen kiinnostusta yllä hyvin tehokkaasti. Monet miehet eivät tähän kuitenkaan pysty ja lopulta uupuvat täysin näytellessään jotain toista henkilöä.
Et löydä mitään kultaista keskitietä? Ei ihme jos et menesty parisuhteissa...
Jos kykenee olemaan vain kaikkien tunteiden ja ailahteluiden heiteltävissä oleva epävakaa ja suoranaisen pelottava tuuliviiri, tai sitten toksisen maskuliininen narsisti, niin en ihmettele jos ei parisuhteissa pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Nimenomaan. On kaikkein suurin virhe kertoa omalle kumppanilleen omista heikkouksista tai epävarmuuksista. Koko suhde on tämän jälkeen hyvin nopeasti ohi, kun kemia ja viehätys ovat naisen puolelta kadonneet.
Vaihtoehtona on vetää sellaista toksisen maskuliiisuuden ja narsismin kyllästämää roolia. Tämä pitää naisen kiinnostusta yllä hyvin tehokkaasti. Monet miehet eivät tähän kuitenkaan pysty ja lopulta uupuvat täysin näytellessään jotain toista henkilöä.
Et löydä mitään kultaista keskitietä? Ei ihme jos et menesty parisuhteissa...
Jos kykenee olemaan vain kaikkien tunteiden ja ailahteluiden heiteltävissä oleva epävakaa ja suoranaisen pelottava tuuliviiri,
Mitäköhän juuri luin... Se, että omaa heikkouksia tai epävarmuuksia miehenä tarkoittaa sitä, että on "tunteiden ja ailahteluiden heiteltävissä oleva epävakaa ja suoranaisen pelottava tuuliviiri".
Minusta kommentisi on erinomainen esimerkki siitä kuinka avoimen vihamielisesti ja halveksuen naiset suhtautuvat epävarmuuksia omaaviin miehiin. (Meille kaikilla on jonkinkaisia epävarmuuksia).
Tämä varmasti selittää myös sitä, miksi narsistimiehet koetaan tyypillisesti hyvin puoleensavetävinä naisten keskuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Nimenomaan. On kaikkein suurin virhe kertoa omalle kumppanilleen omista heikkouksista tai epävarmuuksista. Koko suhde on tämän jälkeen hyvin nopeasti ohi, kun kemia ja viehätys ovat naisen puolelta kadonneet.
Vaihtoehtona on vetää sellaista toksisen maskuliiisuuden ja narsismin kyllästämää roolia. Tämä pitää naisen kiinnostusta yllä hyvin tehokkaasti. Monet miehet eivät tähän kuitenkaan pysty ja lopulta uupuvat täysin näytellessään jotain toista henkilöä.
Ehkä tuo on niiden ap:n sekoilijamiesten ajattelutapa. Pari viestiä tinderissä ja ensitapaamisella alkaa parisuhde. Sitten voikin vapaasti huutoitkeä miehisiä epävarmuuksiaan naisen olkaa vasten jo ennen kuin kahvia on tilattu (kumpikin maksaa omansa). Ja kun nainen ei lämpene, suorinta tietä nettiin uhkailemaan narsismiin kääntymisellä ja loppuyöksi katsomaan Stallonea joka räjäyttelee haavoja umpeen ruudilla.
No eikö naiset ole peräänkuuluttaneet herkkyyttä miehillä, nyt se onkin sitten reppanuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eikö naiset ole peräänkuuluttaneet herkkyyttä miehillä, nyt se onkin sitten reppanuutta.
Kuten yllä sanottiin niin sellainen sopiva herkkyys missä pieni kyynel valuu pitkin kivikasvoa on toivottua, ei mikään naama punaisena märiseminen akkamaisesti.
Ap ei ole vielä vastannut mitä hän tarkoittaa reppanuudella. Sitä on tulkittu tässä oikein urakalla, että mitä se mahtaa tarkoittaa - eri asioita eri ihmisille.
On hyvin vaikea hahmottaa mitä ihmettä ensitreffeillä oikein puhutaan, jos mies on "reppana"? En ole koskaan tavannut sellaista miestä enkä kyllä naistakaan.
Joskus olen tavannut sellaisia ihmisiä, jotka haluavat hyvin nopeasti kertoa itsestään liian intiimejä asioita ja pitävät sen perusteella meitä suurin piirtein parhaina kavereina unohtaen, että minä en ole halunnut uskoutua enkä olla paras kaveri heidän kanssaan, mutta nämä ovat olleet kaikki naisia ja humalassa. Tällaistako uskoutumista tarkoitetaan?
Olisi kiva, jos ap selventäisi. Ja mitä miehen tunteisiin tulee, niin on ilman muuta selvää, että se on plussaa, jos mies on ihan normaali ihminen tunteineen ja heikkouksineen. Mutta ventovieraalle uskoutuminen on normaalien käytöstapojen kannalta erikoista. Jos mies vaikkapa uskoutuu vaikeasta avioerostaan ensitreffeillä, niin katsoisin, ettei hän ole valmis uuteen suhteeseen.
Kaipa nämä asiat riippuvat hyvin pitkälti siitä, että odottaa toiselta sellaista, mitä itse pitää normaalina. Itselleni on normaalia olla hyvin pidättyväinen ventovieraiden suhteen. Pitäisin sitä varomattomana, jos puhuu omista asioistaan liikaa. Ja jos se puhe on jonkun toisen haukkumista ja uhriutumista, niin sitä pidän varoitusmerkkinä olipa se puhuja mies tai nainen. Koska seuraava pahis olen sitten minä - ei tarvitse olla kummoinenkaan einstein sen ymmärtääkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Tunteiden näyttäminen on ok, mutta vain jos sen tekee liikutuksesta tai surusta jotain muuta kuin omaa itseä kohtaan.
esim. lapsi laulaa kauniisti -> miehen itku ehdoton plussa
miehen läheinen kuolee -> miehen itku vähintään neutraali
mies surkuttelee vaikeuksiaan jollain elämänalueella -> miehen itku on iso miinus
Älä ikinä, siis ikinä, näytä omia heikkouksiasi naiselle! Suhteenne on ohi tämän jälkeen, koska viehätys sinua kohtaan on kadonnut lopullisesti.
Tämä pitäisi opettaa nuorille miehille jo koulussa. Nyt monet oppivat tämän kantapään kautta ja syrjäytyvät, kun ajattelevat etteivät kelpaa omina itsenään.
Tuo on totta. Olen päätellyt, että nainen myös hyvin nopeasti olettaa, että ahaa tämä on tällainen heikko ja reppana mies, ja siksi hän ei ole ketään muutakaan naista löytänyt, joten ei kelpaa minullekaan. Eli naiset tietoisesti tai tiedostamattaan etsivät kaiken aikaa merkkejä heikkouksista, jotka validoisivat miehen kelpaamattomaksi kenellekään. Jos eivät löydä tällaisia heikkouksia, niin homma saa jatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän takia miehet eivät näytä tunteitaan naisille koska se aiheuttaa "hyi helvetti" reaktion naisissa.
Tunteiden näyttäminen on ok, mutta vain jos sen tekee liikutuksesta tai surusta jotain muuta kuin omaa itseä kohtaan.
esim. lapsi laulaa kauniisti -> miehen itku ehdoton plussa
miehen läheinen kuolee -> miehen itku vähintään neutraali
mies surkuttelee vaikeuksiaan jollain elämänalueella -> miehen itku on iso miinus
Älä ikinä, siis ikinä, näytä omia heikkouksiasi naiselle! Suhteenne on ohi tämän jälkeen, koska viehätys sinua kohtaan on kadonnut lopullisesti.
Tämä pitäisi opettaa nuorille miehille jo koulussa. Nyt monet oppivat tämän kantapään kautta ja syrjäytyvät, kun ajattelevat etteivät kelpaa omina itsenään.
Älä ikinä näytä omia heikkouksiasi vieraalle ihmiselle noin vain. Katso ensin millainen tuo henkilö on hänen käytöksensä perusteella.
Minusta mies joka itkee on todella liikkis, mutta miehet eivät mielestäni kovin helposti itke, kun taas itse itken todella helposti vaikkapa telkkaria katsoessa, kun sieltä tulee jotain liikuttavaa. Olen nähnyt mieheni itkevän alle viisi kertaa koko pitkän yhdessäolon aikana, mutta kyllähän heikkoudet tulevat väkisinkin esille suhteessa eläessä. Ei niitä erikseen tarvitsekaan esille tuoda.
Pitkän avioliiton perusteella sanoisin, että mitä paremmin omat pelkonsa tiedostaa, niin sitä vähemmän on turhia riitoja, sillä pelkojen voima syntyy siitä, että niiden ilmaisua pelätään. Kun ne sanoo ääneen, voima vähenee paitsi jos toinen osapuoli käyttää niitä hyväkseen. Jos sellaista huomaa, pitää suhde lopettaa välittömästi. Silloin on tapahtunut iso virhearvio eikä tuo ihminen halua sinulle hyvää.
Jokaisella on velvoite suojata sisimpäänsä ihmisiltä, jotka eivät suhteudu siihen kunnioittavasti. Mutta turvattoman kiintymyssuhteen takia tuollaisiin suhteisiin jäädään roikkumaan ja kärsimään. Jos toisella on turvallinen kiintymystyyli, voi vähitellen oppia ymmärtämään ja hallitsemaan pelkojaan siten, etteivät ne haittaa vuorovaikutusta. Mutta se on tietysti vaikeaa, jos pelkoja ei tunnista, vaan ne ovat puolustusmekanismien takana piilossa ja pitää näytellä roolia.
Ja roolia vetävä ihminen on hyvin harvoin puoleensavetävä. Aitous tarkoittaa, että on varaa kunnioittaa muiden erityisyyttä, kun tuntee itsensä ja omat rajansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei. Tästähän näkyy tulleen hieno keskustelu, kiitos kaikille kommenteista!
Joku siellä hyvin tarkkanäköisesti sanoi että oikeesti empaattinen ihminen ei tällaista aloitusta koskaan tekisi. Tai että tämä olisi naamioitua miesvihaa.
Mä olen, niin empaattinen että kärsin siitä. Ikuinen ymmärtäjä. Siks mä oon elämässäni käynyt läpi niin monenlaiset helvetit, kun "kaikkia ei vaan voi pelastaa" ja nyt tässä 45-vuotiaana ymmärrän että tällä historialla ja näillä omilla voimavaroillani mä en enää vaan kykene olemaan kenenkään pelastusrengas.
Olen lukenut aikoinaan sydän särkyneenä täältäkin siitä julmuudesta, miten mt-ongelmainen on monen mielestä lähes ihmisarvoton. Että juoskoon pakoon ken voi. Siinä samalla miettinyt, että ok mä olen sit vissiin arvoton. Monesta suosta nousseena voin nyt hyvin, terapia on toiminut ja elämä on ollut hyvää jo pitkään.
Niin todellakaan mä en ajattele "heikoista" että ovat jotenkin arvottomia tai jotain pohjasakkaa. Mä vaan tiedän omat rajani, musta ei ole ketään pelastamaan. Tottakai mies voi olla rikki, hukassa tai melkein mitä vaan. Mut tärkeintä on se, että haluaa ja kykenee tekemään asioille jotakin. Eikä vaan passiivisena surkuttele. Mä en enää jaksa olla se, joka koittaa löytää toiselle sen jonkun pointin miks asioille pitäisi ihan itse tehdä jotain.
Niin mitä nää reppanat sitten on olleet. Hyi kauhee huomaan itsekin nyt miten ilkeästi sanottu toi reppana on. Pahoittelen oikeesti 😟
Mut siis yksi kertoi ettei kykene tuntemaan oikein mitään, kun on niin isot traumat lapsuudesta. Ei usko terapiaan, joten hänen kohtalo on vaan kärsiä. Toinen oli muuttanut takaisin vanhempien luo syystä x. Kolmas inhosi työtään, mut ei uskalla kouluttautua uudelleen koska vanhempien mielestä huono idea. Neljäs toisteli, että vaikeepa tällaista miestä on kenenkään rakastaa, mut mä oon mitä oon enkä muuksi muutu. Hänellä oli hoitamaton masennus ja alkoholiongelma. Viides kertoi vihaavansa ihmisiä koska häntä oli kohdeltu niin huonosti, ei uskonut että tunne voisi koskaan muuttua. Kertoi että vatsa menee ihan kuralle aina kun tulee pieninkin eripura jonkun kanssa.
He kaikki olisivat voineet profiilien perusteella olla sitä mitä etsin, ihan tavallinen mies jolla on elämä jollain tasolla balanssissa ja hyvä olla itsensä kanssa, ja edes jonkin verran positiivinen asenne elämään.
Mä jatkan etsimistä. Ehkä onnistaa, ehkä ei.
Ap
Minusta on tullut vuosien myötä aina vain itsenäisempi mies. Aiemmin olin kyllä pitkässä parisuhteessa. Olen silti välillä käynyt deiteillä, kun olen halunnut kokeilla, tarvitsenko sittenkin jonkun vierelleni. No en tarvitse. Liikaa kompromisseja, toisen vaikuttamista elämääni ja liian erilaisia ihmisiä. Aina sama lopputulos, että yksin on parempi.
Eli jos haluaa suhteen, lienee pakko ottaa sellainen, joka haluaa tukea, jakamista, lohtua, lempeä jne. Liian itsenäiset ihmiset eivät kaipaa, eikä siitä silloin tule mitään, ainakaan muuta kuin satunnainen tapailusuhde.
"Eli naiset tietoisesti tai tiedostamattaan etsivät kaiken aikaa merkkejä heikkouksista, jotka validoisivat miehen kelpaamattomaksi kenellekään. "
Kyllä sellaisiakin naisia varmaan on ja itsekin tunnen yhden. Mutta hän on narsistisesti häiriintynyt, vaikka näin ei tietysti saisi sanoa. Mutta minun käsitykseni hänen kaikista suhteistaan (tunsimme kauan) oli, että ne olivat sadomasokistisesti värittyneitä valtakamppailuja. Paljon riitoja ja toisen loukkaamista. Iän myötä noita suhteita onkin kertynyt aika liuta ja kaikki ne ovat jättäneet jälkeensä savuavia raunioita. Kaiken huipuksi tämä ihminen pitää itseään uhrina, narsistien uhrina, vaikka yhdistävänä tekijänä on pikemminkin hänen oma narsisminsa, jota hän ei näe eikä siksi pysty myöskään käsittelemään.
Sanoisin, että ihminen, joka lähtee tuollaiseen suhteeseen ja tahtoo vielä pysyäkin siinä, ei varmuudella ole turvallisesti kiintynyt.
Vierailija kirjoitti:
Hei. Tästähän näkyy tulleen hieno keskustelu, kiitos kaikille kommenteista!
Joku siellä hyvin tarkkanäköisesti sanoi että oikeesti empaattinen ihminen ei tällaista aloitusta koskaan tekisi. Tai että tämä olisi naamioitua miesvihaa.
Mä olen, niin empaattinen että kärsin siitä. Ikuinen ymmärtäjä. Siks mä oon elämässäni käynyt läpi niin monenlaiset helvetit, kun "kaikkia ei vaan voi pelastaa" ja nyt tässä 45-vuotiaana ymmärrän että tällä historialla ja näillä omilla voimavaroillani mä en enää vaan kykene olemaan kenenkään pelastusrengas.
Olen lukenut aikoinaan sydän särkyneenä täältäkin siitä julmuudesta, miten mt-ongelmainen on monen mielestä lähes ihmisarvoton. Että juoskoon pakoon ken voi. Siinä samalla miettinyt, että ok mä olen sit vissiin arvoton. Monesta suosta nousseena voin nyt hyvin, terapia on toiminut ja elämä on ollut hyvää jo pitkään.
Niin todellakaan mä en
Miten olet päätynyt keskustelemaan tuollaisista asioista ensitreffeillä? Olivatko miehet humalassa? Toisaalta tuossa ei ole kovin montaa miestä, joten kyseessä voi olla vain sattumaa. Sinulla on käsitys itsestäsi empaattisena ihmisenä, jolle uskoudutaan, mutta ei se välttämättä niinkään ole, vaan nuo miehet ovat kaikille samanlaisia, ellet sitten heti alkuun johdatellut keskustelua tuollaiseen suuntaan kertomalla omista vaikeuksistasi.
He eivät olleet sitä mitä etsit, sellaistahan deittailu varmaan useimmiten on. Ehkäpä se onnistuisi paremmin, jos koettaisit tavata ihmisiä, joita tunnet jo jotain kautta, sillä täysin ventovieraiden tapailu jonkun kuvan ja pienen tekstin perusteella on aikamoista hakuammuntaa. Särkyneiden sydänten ritareita ja prinsessoja on varmasti paljon liikkeellä. Olethan sinä itsekin särkynyt prinsessa.
Vierailija kirjoitti:
Tiedoksi naisille että NORMAALI mies ei ole kone joka vääntää päivästä toiseen naama ilmeettömänä päivästä toiseen jonakin ikuisesti vakaana kalliona. Koska miehillä on ihan yhtä voimakkaat tunteet kuin naisillakin. Jos sellaista kivikasvoa etsii niin varmaan joku lievästi masentunut mies sopii kuvakseen, ei varmaan tunne niin vahvoja tunteita mitää kohtaan, vaan menee robottimaisesti.
Miksi oletat meidän ajattelevan noin?
Ei olla oltu humalassa, enkä ole kertonut omista taustoistani. Hyviä keskusteluita, pitkään istuttiin kaikessa rauhassa ja sit lopulta noi jutut tuli esiin. Ehkä se on sitten tosiaan sattumaa. Syy miksi tämän aloituksen tein on se kuudes, jonka kanssa lupaavasti alkanut keskustelu, mut nyt hän kertoi olevansa aika hukassa itsensä kanssa eikä jaksa ihmisiä. Tää siis vasta Tinderissä. Niin meni itsellä käsi päähän että voiko tää olla totta.
Ap
Ongelma on nettideittailussa, sinne kertyy kaiken maailmaan sekopäät jotka ei normaalissa maailmassa osaa toimia.