Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Naiseuteni pinta Ylellä
19.02.2024 |
https://areena.yle.fi/1-64658131
Olipa hyvä dokkarisarja. Eva Kela uskalsi olla tuossa tosi vilpitön epävarmuudessaan, ja pystyin hyvin samaistua häneen.
Oli myös hyvää pohdintaa, miksi feminismi ja laittautuminen sulkevat toisensa pois. Sekä se, että ollakseen uskottava, nainen ei saisi laittautua eikä harrastaa "feminiinistä hömppää".
Olen tosi pitkään ihmetellyt, miksi Suomessa suhtaudutaan niin nuivasti kaikkeen feminiiniseen, etenkin 60-ja70-luvulla syntyneet sortuvat tähän. Nuoremmat ottavat jotenkin luontevammin haltuun meikkaamisen ja laittautumisen, ilman että se tekisi heistä yhtään vähemmän uskottavia.
Aikanaan olin tosi pieni, laiha ja omalla tavallani feminiininen. Tytöt ja naiset vieroksuivat ja jättivät ulkopuolelle. Ja niin tekivät myös miehet, koska olin liian "epämuodokas" ja ujo ollakseni mitenkään seksikäs. Vasta nyt, nelikymppisenä, naiset ottavat viimein porukkaan ja olen siitä ihan tolkuttoman iloinen, koska en saanut koskaan kiksejä miesten huomiosta. (siitä vähästäkään) Tykkään olla yli kaiken naisporukassa, yksi muista, minulla on viimein paikka naisten joukossa.
Dokkarisarjassa oli myös hyvää keskustelua burleskitaiteilija Ulrikan paineista. Hän kokee, että naiset luulevat Ulrikan laittautuvan miesten takia, mutta Ulrika laittautuu omaksi ilokseen. Miksi Suomessa on niin vaikeaa olla nainen? Oli nainen millä tavalla tahansa, se on aina jotenkin väärin? Ja onko tämä ilmiö globaali?
Kommentit (53)
Täällähän olikin keskustelu aiheesta, avasin toisen.
https://www.vauva.fi/keskustelu/5480528/olen-ultrafemme-naiseuteni-pint…
Minulla on ihan samoja kokemuksia kuin Ulrikalla siitä, että feminiinistä olemusta ikään kuin paheksutaan. Mutta sen aloitti jo äitini, jonka kanssa minulla oli jo neljävuotiaana kiistaa vaatteista. Hän olisi halunnut pukea minut käytännöllisesti, Marimekon vaatteisiin (joita en tänä päivänäkään päälleni panisi), samaan unisex-tyyliin kuin itse pukeutui (ja mikä oli tuolloin muotia). Kasvatukseni oli hyvin vapaata (muodikasta sekin), mutta pukeutumisessa olikin ihan toisin. Äiti olisi halunnut myös leikata lyhyet hiukset, mutta onneksi mummi vastusti. Ja myös isä ja toiset isovanhemmat ostivat niitä vaatteita, jotka itse valitsin. Äärimmäisen epäkäytännöllisiä ja hurjia, en tiedä mistä ihmeestä edes löysin niitä! Ja poseeraan kuvissa ikionnellisena ne päällä.
Ehkä tuon kokemuksen takia olen vähät välittänyt, jos joku kyseenalaistaa tyylini. Voi sanoa, että se on ollut nelivuotiaasta asti sama :) Voisin tänäkin päivänä laittaa päälleni kirkkaanpunaisen, hieman muovisen näköistä kangasta olevan vartalonmyötäisen takin, jossa oli korkeat tekoturkiskaulukset ja hihansuut. Mutta ymmärrän, miksi äiti ei pitänyt sitä kovin hyvänä ostoksena kuuden vanhalle. En muista ostiko mummi, isä vai isoäiti ja isoisä sen, mutta siitä on kuvia, kun leikin catwalkia uuden takin kanssa.
Aika moni koki dokkarissa, että olet aina vääränlainen. Mutta itse en ole kokenut sillä tavalla ikinä, sain saman käsityksen Ulrikasta. Pikkutyttönäkin ajattelin, että äiti on ongelma, enkä minä: miksi en saa pukeutua sellaisiin vaatteisiin kuin itse haluan, vaikka sain tehdä todella paljon asioita, joita tänä päivänä kukaan ei antaisi lapsen tehdä yksinään - ehkä se kasvatti itseluottamusta. Minusta siis kasvatettiin itsenäinen ihminen, joka kokee pärjäävänsä ja olevansa hyvä sellaisena kuin hän on, vaikka vaatteista olikin erimielisyyttä.
Vielä tänäkin päivänä iäkäs äitini pukeutuu samaan tyyliin kuin 70-luvun muoti oli (aika ajoin se tulee myös muotiin) mutta omat vaikutteeni ovat 40-luvulta kuten jo lapsena. Sillä voi olla osuutta, että olin pitkälti isoäitini kasvattama, koska vanhempani olivat ns. uraihmisiä. Isoäiti tai mummi oli erittäin tyylikäs ja feminiininen nainen, joka pukeutui 40-50-luvun alun hyvin leikattuihin vaatteisiin ja oli hyvin tarkka ulkonäöstä, kampauksesta, meikistä jne. Hänestä ei koskaan tullut mummon näköistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle kelpaa suihkunraikkaana varsin hyvin.
Kyllä sitä laittaudutaan ihan ulkopuolisten ihmisten vuoksi, että saadaan ihailua ja täten kasvatettua omaa sisäistä egoaan, eli periaatteessa "itseään varten".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tuo kertomasi kerro eniten feministien ahdasmielisyydestä.
Nykyäänhän feministit meikkaavat, ottavat huulitäytteitä ja soittavat pillullaan vaikka nokkahuilua.
Mutta ennen (kun itse olin nuori), kasarilla ja ysärin alussa, feministit pitivät meikkaamista turhana. Silti luulen, että se kertoo enemmän suomalaisuudesta kuin feminismistä yleensä, sillä esimerkiksi Simone de Beauvoir todellakin meikkasi ja oli muutenkin hyvin tyylikäs ja feminiininen nainen. Muistan sen ikuisesti, kun joku amerikkalainen feministi tuli Suomeen luennoimaan ja totesi ilahtuneena, että täällä kaikki naiset näyttävät feministeiltä :) Tapahtui ysärin alkupuolella, mutta ei ole omaa kuulemaa, vaan yliopistolla kuultua.
Suomalaiseen kulttuuriin ei ole kuulunut laittautuminen. Pitää olla hyvä työihminen.
Vierailija kirjoitti:
Itselle kelpaa suihkunraikkaana varsin hyvin.
Kyllä sitä laittaudutaan ihan ulkopuolisten ihmisten vuoksi, että saadaan ihailua ja täten kasvatettua omaa sisäistä egoaan, eli periaatteessa "itseään varten".
Viittaatko, että pitää kelvata itselleen tuolla kommenttisi viimeisellä osalla?
Minulle hyvältä näyttäminen liittyy autoeroottisuuteen eli tunnen oloni hyväksi, kun koen itseni hyvännäköiseksi. Laittautuminen energisoi minua, siksi meikkaan ja laittaudun päivittäin. Laitan hiukset, kasvovoidetta ja värivoidetta vähintään, koska niillä on myös ihoa suojaava vaikutus. Sillä on minulle sama merkitys kuin sillä, että katan pöydän enkä syö seisoaltaan tai suoraan purkista pöydässä, jossa on murusia ja likaisia astioita. Laittautuminen symboloi sivilisaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselle kelpaa suihkunraikkaana varsin hyvin.
Kyllä sitä laittaudutaan ihan ulkopuolisten ihmisten vuoksi, että saadaan ihailua ja täten kasvatettua omaa sisäistä egoaan, eli periaatteessa "itseään varten".
Viittaatko, että pitää kelvata itselleen tuolla kommenttisi viimeisellä osalla?
Minulle hyvältä näyttäminen liittyy autoeroottisuuteen eli tunnen oloni hyväksi, kun koen itseni hyvännäköiseksi. Laittautuminen energisoi minua, siksi meikkaan ja laittaudun päivittäin. Laitan hiukset, kasvovoidetta ja värivoidetta vähintään, koska niillä on myös ihoa suojaava vaikutus. Sillä on minulle sama merkitys kuin sillä, että katan pöydän enkä syö seisoaltaan tai suoraan purkista pöydässä, jossa on murusia ja likaisia astioita. Laittautuminen symboloi sivilisaatiota.
Luin jokin aika sitten keskitysleiriltä selvinneiden unkarilaisten sisarusten tarinan, jossa tarinan kohokohta oli vapautuksen jälkeen, missä naiset saivat itselleen peilin, vaatteita ja huulipunaa ja kirjailija kuvasi sitä paluuna ihmisyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kela on puhunut epävarmuudestaan vuosia sitten. Näkyihän se hänen tv esiintymisessäänkin jonkin verran
En ole katsonut efter nioa nyt kun hän on ollut siinä juontajana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kela on puhunut epävarmuudestaan vuosia sitten. Näkyihän se hänen tv esiintymisessäänkin jonkin verran
En ole katsonut efter nioa nyt kun hän on ollut siinä juontajana
En tulkinnut Evan puheita epävarmuutena. Hän vain pani itsensä likoon toimittajana, epävarmempi ihminen ei tekisi niin. Hän ikään kuin kertoi mustimmat pienet ajatuksensa aiheesta, jotta kuulija voisi testata onko hänellä samanlaisia.
Ulrikasta vielä se, että hän ei päästänyt toimittajia kovin syvälle ajatuksiinsa kuten Eva ja kaikki muut naiset. Siinäkin hän muistuttaa minua, tosin en olisi moiseen ohjelmaan koskaan edes lähtenyt. Mutta hyvä kun Ulrika lähti, en olisi todennäköisesti edes ryhtynyt katsomaan sarjaa ilman häntä.
En miettinyt ohjelmaa katsoessa, mutta mietin nyt, onko minulla paineita vanhenemisesta, mutta kauneuden rapistumisesta kyllä. Kun minulle äsken sattui pieni kauneustapaturma, niin se häiritsi kyllä todella paljon. Eli silmänympärysihoon tuli pieni palovamma hyaloronihaposta. Tutkin sitä edelleen päivittäin harmistuneena, mutta sen pitäisi kuukaudessa kadota, sanoi apteekkari. Enpä enää toista kertaa jätä naamiota yöksi, iho on muuttunut ohuemmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kela on puhunut epävarmuudestaan vuosia sitten. Näkyihän se hänen tv esiintymisessäänkin jonkin verran
En ole katsonut efter nioa nyt kun hän on ollut siinä juontajana
En tulkinnut Evan puheita epävarmuutena. Hän vain pani itsensä likoon toimittajana, epävarmempi ihminen ei tekisi niin. Hän ikään kuin kertoi mustimmat pienet ajatuksensa aiheesta, jotta kuulija voisi testata onko hänellä samanlaisia.
Ulrikasta vielä se, että hän ei päästänyt toimittajia kovin syvälle ajatuksiinsa kuten Eva ja kaikki muut naiset. Siinäkin hän muistuttaa minua, tosin en olisi moiseen ohjelmaan koskaan edes lähtenyt. Mutta hyvä kun Ulrika lähti, en olisi todennäköisesti edes ryhtynyt katsomaan sarjaa ilman häntä.
En miettinyt ohjelmaa katsoessa, mutta mietin nyt, onko minulla paineita vanhenemisesta, mutta kauneuden rapistumisesta kyllä. Kun minulle äsken sa
Äh, jäi osa lauseesta pois. Siis ei ole paineita vanhenemisesta ja iästä. Mutta kauneuden rapistumista tarkkailen kyllä semihuolestuneesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksaako ihmisiä sitten kuitenkaan niin paljon kiinnostaa sivullisten vaatteet ja meikit? Aina puhutaan vaan siitä että jokin tietty ryhmä KOKEE että tuijotetaan, paheksutaan, jne. Mutta onko näin todellisuudessa? Kiinnitättekö te muut näin paljon huomiota sivullisten ulkonäköön ja tekemisiin?
Vierailija kirjoitti:
Jaksaako ihmisiä sitten kuitenkaan niin paljon kiinnostaa sivullisten vaatteet ja meikit? Aina puhutaan vaan siitä että jokin tietty ryhmä KOKEE että tuijotetaan, paheksutaan, jne. Mutta onko näin todellisuudessa? Kiinnitättekö te muut näin paljon huomiota sivullisten ulkonäköön ja tekemisiin?
Minä kyllä kiinnitän, positiivisessa muodossa. Ja usein myös mainitsen asiasta, jos joku asia jollain on todella hienosti tai upea. Mutta suurin osa ei varmaan kiinnitä mitään huomiota.
Silti on sanottava, että olen saanut todella paljon positiivista huomiota ulkonäöstäni ja jonkun verran myös (useimmiten verhoiltua) kritiikkiä. Kuinka sä aina jaksat meikata ja laittautua. Ja sitten tätä samaa kuin Ulrika, että miten sä jaksat miestä varten noin paljon nähdä vaivaa. Mutta kun olen ollut tällainen jo pikkutyttönä. On kiva näyttää mahdollisimman kivalta, silloinkin, kun joku ajattelee, etten näytä kivalta ollenkaan ja kritisoi sitä. Pidän sitä hänen ongelmanaan, jos muiden olemus häiritsee.
Naisiin on varmaan iskostettu paljon oman olemuksen itserefleksiivisyyttä, jonka moni nainen kokee raskaana taakkana. Minusta ohjelma kertoi siitä, ja vanhemmiten, jos tuon kokee taakkana, se häiritsee entistä enemmän tai ainakin siihen on pakko jotenkin suhtautua ympäristön paineen takia. Milloin kukakin ystävätär voivottelee vaikka kilojaan tai silmäpussejaan.
Vierailija kirjoitti:
Nätti meikkaaminen luo positiivisia viboja ympärilleen.
Olen samaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kela on puhunut epävarmuudestaan vuosia sitten. Näkyihän se hänen tv esiintymisessäänkin jonkin verran
En ole katsonut efter nioa nyt kun hän on ollut siinä juontajana
En tulkinnut Evan puheita epävarmuutena. Hän vain pani itsensä likoon toimittajana, epävarmempi ihminen ei tekisi niin. Hän ikään kuin kertoi mustimmat pienet ajatuksensa aiheesta, jotta kuulija voisi testata onko hänellä samanlaisia.
Ulrikasta vielä se, että hän ei päästänyt toimittajia kovin syvälle ajatuksiinsa kuten Eva ja kaikki muut naiset. Siinäkin hän muistuttaa minua, tosin en olisi moiseen ohjelmaan koskaan edes lähtenyt. Mutta hyvä kun Ulrika lähti, en olisi todennäköisesti edes ryhtynyt katsomaan sarjaa ilman häntä.
En miettinyt ohjelmaa katsoessa, mutta mietin nyt, onko minulla paineita vanhenemisesta, mutta kauneuden rapistumisesta kyllä. Kun minulle äsken sattui pieni kauneustapaturma, niin se häiritsi kyllä todella paljon. Eli silmänympärysihoon tuli pieni palovamma hyaloronihaposta. Tutkin sitä edelleen päivittäin harmistuneena, mutta sen pitäisi kuukaudessa kadota, sanoi apteekkari. Enpä enää toista kertaa jätä naamiota yöksi, iho on muuttunut ohuemmaksi.
Hyaluronihaposta ei voi saada palovammaa, kun se ei ole happo ensinkään, vaan sokerimolekyyli.
"Hyaluronihaposta ei voi saada palovammaa, kun se ei ole happo ensinkään, vaan sokerimolekyyli."
Wow, kiitos tiedosta. Sitten se ei ehkä tullutkaan naamiosta, vaan uudesta silmänympärysvoiteesta jälkijättöisesti. Jätin senkin pois, siinäkin oli jotain happoja, mutta en muista niiden nimiä. Yhdistin naamioon, koska tuli sen jälkeen, kun naamio oli ollut yön yli (Biodroga), vaikka olen pitänyt ennenkin yön yli ilman ongelmia.
Onko sulla vinkkejä miten saan punaisen viirun pois? Ostin apteekkarin neuvon mukaan atooppisen ihon silmänympärysvoidetta.
Alue: Aihe vapaa
Täytyypä kattoa. Kiitos vinkistä, ap.