Lue keskustelun säännöt.
Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?
Ei välitä ollenkaan siitä mitä muut ajattelee sinun elämäntavasta, elämänvalinnoista, ulkonäöstä, arvoista, kannanotoista, mielipiteistä. Ei juuri edes uhraa ajatustakaan sille, että mitä muut sinusta ajattelevat. Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?
Kommentit (488)
Olin lapsena kiusattu, koulukiusattu myös lukiossa, työpaikkakiusattu, kotona riideltiin aina, puolison perhe dissasi, ystävät teki tylyjä. Nyt vanhana akkana olen yksinäinen ilman kavereita, mutta kovaksi keittetty, muiden mielipiteet ei kiinnosta, ajatelkoot mitä ajattelevat, paskaaks niistä. Tarpeeksi kun potkitaan päähän niin kehittää turvakseen kovan ulkokuoren. Liian kova koulu. Olisinpa ollut jo nuorena tälläinen niin en antaisi itseäni kohdella huonosti, en käpertyisi tuskaani. Harmittelen elämätöntä nuoruutta ja aikuisuutta, muuta en. Toki toisinaan heikkona hetkenä kaipaisin ystävää, mutta parempi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää ja elämän kokemusta!
Lopulta oivaltaa että myös ns loukkaantujat vastaa omista tunteistaan! Ei ole välttämättä loukattu vaikka joku loukkaantuu, se on myös loukkaantujan oma valinta loukkaantua.
Et voi koskaan tietää mitä toisen päässä liikkuu, älä siis pohdi sitä. Voit myös käsittää toisen sanomisen ihan väärin, jos tuntuu pahalta niin kysy täsmennystä äläkä oleta. Älä varsinkaan tulkiset mitään kasvon ilmeitä tai äänenpainoja, ne menee metsään
Ole oma itsesi älä pohdi muita
Iän myötä olen likimain saavuttanut sellaisen tason että eipä juuri muiden mielipiteet kinostele. Aikuisena on itse saanut valita seuransa ja kenen kanssa on tekemisissä toisin kun esim. kouluaikoina. Olen suhteellisen tyytyväinen asioiden nykytilaan ja jos en ole muutan niitä mieleiseeni suuntaan :D
IDGAF, M46
Ensimmäinen askel
kun oppii tuntemaan pelon, tulee rohkeaksi ja rohkeus on sitä, että oppii pitämään pelkonsa kurissa.
Tästä se alkaa, ei pidä pelätä sitä mitä muut ajattelee oli kyseessä naapurit, suku, työkaverit ns. ystävät, kuka tahansa. Silloin kun voitt sen pelon, voit olla itsesi ja elämä helpottuu huomattavasti, ei tarvitse välittää muiden mielipiteistä, riittää ettäkissasi hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Joku kissan tuolla aiemmin mainitsikin...kannattaa ottaa mallia kissasta muutoinkin, on aina itsevarma, tekee mitä tahansa.Ja itseensä tyytyväinen.
Sulkeeko empatiakyky pois kyvyn olla välittämättä, mitä toiset ajattelevat?
Ovatko ne kaksi toisensa poissulkevaa asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin. Koen aina häpeän tunnetta,kun töissä ei mennyt putkeen tms. En tiedä, miten tuosta tunteesta pääsee eroon, kun kaikki muut tuntuvat aina olevan kuin ei mitään..
Kuten kirjotat. Se on sinun oma tunteesi.
Suomalaisten haukkuminen ja häpeä on ihan kuuluisaa.
Käsittele häpeää. Mene sen alkujuurille ja hengittele ja tunnustele sitä ja ohita se sitten veks.
Vie vuosia -ja on sen väärti.
Tieostaminen on jo iso alku. Kirjallisuutta on, ohjelmia on ja terapiaa on.
No, jos on ihan dille, niin varmaan sitten ei yhtään ajattele, mitä muut ajattelee.
Normaali ihminen havainnoi.
Se, että se häiritsevyys syö energiaa, niin siihen in .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemalla hiton hyvä jossain. No otetaan takavuosien Räikkönen esimerkiksi joskaan arkitasolla harva pääsee vastaavaan mutta noin periaatteena. Jos taunotavis koettaa päästä sosiaalisen piirinsä yläpuolelle hänet leimataan kyllä enemistön toimesta joksikin ei-toivotuksi. Erikoinen käytös/ja tai pukeutumisella sen osoittaminen tuottaa usein friikin leiman otsaan.
Leimaantuneena jää sitten yksin hyvin helposti jolla on muitakin neg.vaikutuksia kuin vain seuran vähyys.
TIedän ongelman, sitten huono itsetuntoisena jää tiskirätiksi jota hyödynnetään niin fyysisesti kuin psyykkisesti sos. piirissä.
Keskitie on hankalaa löytää ja nimenomaan pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos luopuu empatiakyvystään, saavuttaako sitten sen, ettei välitä, mitä muut sanoo?
Tärkeintä on tuntea itsensä ihmisenä tasavertaiseksi muiden kanssa. Ei paremmaksi, ei huonommaksi. Ei ole kahta samanlaista, vaan jokainen on oma arvokas yksilönsä.
On hyvä katsoa myös siltä kantilta, että ajatteletko itse toisista ihmisistä jotain. Mietitkö naapurisi asioita tai tekemisiä vai kiinnostavatko sinua tuikituntemattomien asiat? Vain heikkoitsetuntoiset etsivät arvosteltavaa muista ihmisistä.
Oma äitini oli hyvin estynyt elämään elämäänsä. Hän mietti kaikkea, pukeutumista, ulkonäköään, ihmisten ilmoilla käymistä, aina sillä perusteella "mitähän muut minusta ajattelevat. Mitähän muut olisivat mieltä jos tulisin paikalle sen näköisenä". Kysyin häneltä aina että miksi ne ihmiset muka sinusta jotain ajattelisivat. Oletko heille joku tärkeä henkilö, vai arveletko ettei heillä ole omissa asioissaan tarpeeksi miettimistä?
Ole oma itsesi ja anna toistenkin olla. Huomaa oma arvosi, anna arvo toisillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä hyvin harvoin välitän muiden ajatuksista. Jos etäännyttää itseänsä yhteiskunnasta ja muista, niin mun mielestä se auttaa siinä, että ei välitäkään muiden vaatimuksista ja mielipiteistä. Toiseksi, oikeasti muut eivät ajattele sinua, vaan he ajattelevat itseänsä. Kolmanneksi, ala ajattelemaan asioita, joista olet kiinnostunut, äläkä ajattele jatkuvasti itseäsi.
Kun turtuu, väsyy ja kyynistyy elämän realiteetteihin niin ei jaksa välittää enää mistään ja kenenkään turhista mielipiteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos luopuu empatiakyvystään, saavuttaako sitten sen, ettei välitä, mitä muut sanoo?
Empatiakyvystä ja omatunnosta ei tule luopua.
Kyse on siitä, että jos haluat lähteä häntä liitettynä takapuoleen ulos, voit sen tehdä. Se ei haittaa ketään. Itseäsi saattaisi haitata, jos laittaisit väkisin päällesi asianmukaiset ulkoiluhousut. Lievempänä muunnoksena joku ei uskalla mennä yksin ravintolaan, kun muut katsoisivat ja pitäisivät outona luuserina.
Sitten on asioita, jotka vaikuttavat muihin ihmisiin ja niissä on mietittävä, mitä muut ajattelevat, pikemminkin tuntevat. Muuten on omatunnoton mulkku.
Ja on asioita, joissa intressit menevät ristiin. On oikein valita oma onnensa, esim. erota, vaikka toinen haluaisi jatkaa. Tällöin jätetään huomiotta toisen toive jatkosta (ei välitetä ajatuksista), mutta tehdään ero kunnioittavasti ja siististi, ylimääräistä tuskaa tuottamatta (empatiakyky ja sen mukainen toiminta).
Vierailija kirjoitti:
Ikää ja elämän kokemusta!
Lopulta oivaltaa että myös ns loukkaantujat vastaa omista tunteistaan! Ei ole välttämättä loukattu vaikka joku loukkaantuu, se on myös loukkaantujan oma valinta loukkaantua.
Et voi koskaan tietää mitä toisen päässä liikkuu, älä siis pohdi sitä. Voit myös käsittää toisen sanomisen ihan väärin, jos tuntuu pahalta niin kysy täsmennystä äläkä oleta. Älä varsinkaan tulkiset mitään kasvon ilmeitä tai äänenpainoja, ne menee metsään
Ole oma itsesi älä pohdi muita
Älä sitä äläkä tätä! Plääh. Huono neuvo.
Tehtävä: Älä ajattele sitä vaaleanpunaista norsua!
- Mikä oli tulos? Mitä ajattelit?
- no, vaaleapunaista norsua.
Aapeelle neuvo: Suuntaa ajatukset mielekkäiksi kokemiisi asioihin. Pistä energia niihin.
Mielestäni se ei (välttämättä) ole itsetuntokysymys ollenkaan. Voisit kokeilla muuttaa ajatuksiasi ja sitä, mihin kohdistat päivisin mielenkiintosi. Kokeile meditaatiota ja asioiden suhteuttamista. Ihan pohdit järjellä asiaa.
1. Muut ihmiset melko varmasti ajattelee sun elämää ja elämänvalintoja hyvin vähän. Eniten ihmisiä kiinnostaa oma elämä.
2. Jos sulla on joku ns. myrkyllinen ystävä tai sukulainen, joka laukoo ikäviä asioita, vähennä hänen seuraansa.
3. Lue aiheeseen sopivia kirjoja ja poimi itsellesi sopivat kohdat.
4. Täytä vapaa-aikasi kivalla tekemisellä. Opiskele uusi kieli vaikka verkko-opinnoilla. Tms.
Onko siinä nyt mitään saavuttamista, kun olen koko elämäni elänyt niin kuin itse haluan, ei muiden ihmisten mielipiteet siihen ole vaikuttaneet.
Ikä. Ja se kun tajuaa kuinka kaikenmaailman turhia ihmisiä sitä tunteekaan nuoruusvuosiltaan eikä enää halua tehdä vaikutusta kuin kissaansa.