Lue keskustelun säännöt.
Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?
Ei välitä ollenkaan siitä mitä muut ajattelee sinun elämäntavasta, elämänvalinnoista, ulkonäöstä, arvoista, kannanotoista, mielipiteistä. Ei juuri edes uhraa ajatustakaan sille, että mitä muut sinusta ajattelevat. Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?
Kommentit (488)
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi se, kun lopetin muiden elämän arvostelemisen.
Tarkoitan, jos mietin, että mitähän ne naapuritkin ajattelee, niin käännän sen ympäri: Mitä mä ajattelen naapureista? Todellisuudessa en juuri mitään. Mulle on ihan sama, mitä ne puuhaa, niin todennäköisesti niillekin on ihan sama mitä mä puuhaan.
Jos huomaat jonkun käyttäytyvän kivasti tai ihailtavasti, niin siitä kannattaa ottaa mallia. Huomattavan paljon vähemmän kiinnostaa mitä muut ajattelevat, jos itse käyttäytyy hyvin.
Kyllä ne kuule naapurit vaan haluaa tietää sinusta kaiken mahdollisen ja vielä enemmänkin, vaikka kuinka olisit itse fiksu ja omissa oloissasi, mikä ei tarkoita etteikö tervehtisi tai olisi kohtelias.
Minulta tuli juosten parkkipaikalla yksi kysymään jotta miksi sun miehesi ei koskaan aja autolla? Oli sitten kyylännyt niin tiiviisti, että ei jättänyt itselleen epäilyn häivääkään, vaan tuli kuin tykin piipusta "Miksi ei KOSKAAN aja"??? Lisäkysymyksenä "Onko sillä ajokortti"??? Voi hyvä luoja!!!!!!!!!!!
Miehellä on migreeni ja saattaa tulla paha näköhäiriö tuosta noin vain. Kerroin naapurille "suurena salaisuutena", ettei mies halua ajaa. Katseli kumman näköisenä, ei varmaan uskonut. Ja sama ihminen on kysellyt miehen ammattia ja kaikenlaista muutakin. Syöksyi myös lainaamaan sokeria, heti kun oltiin muutettu. :D
Eikä ole ainoa. Toinen ryntäsi pihalla heti paikalle, kun näki kuinka kuljetusauto toi uudet kylmälaitteet meidän ovelle. Asutaan kivasti rivarissa, uteliaiden paratiisissa. Näitä riittää.
Ja siis ollaan kuultu eräältä taholta, miten meistä on paljon puhuttu, ja enimmäkseen ikäviä asioita, vaikka ei todellakaan ole aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä on välillä joissakin asioissa ajatella, mitä muut ajattelee. Muuten olet itsekäs k****pää.
Sen voi saavuttaa, jos menestyy elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä on välillä joissakin asioissa ajatella, mitä muut ajattelee. Muuten olet itsekäs k****pää.
Se on muiden huomioon ottamista. Juoruilu ja kyttääminen, sekä pahat puheet selän takana ovat joillekin elämänsuola.
Kun täytin 40 vuotta tunsin ettei tarvinnut enää heiluttaa häntää jokaiselle
Oprah Windrey sanoi talkshowssaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla auttoi se, kun lopetin muiden elämän arvostelemisen.
Tarkoitan, jos mietin, että mitähän ne naapuritkin ajattelee, niin käännän sen ympäri: Mitä mä ajattelen naapureista? Todellisuudessa en juuri mitään. Mulle on ihan sama, mitä ne puuhaa, niin todennäköisesti niillekin on ihan sama mitä mä puuhaan.
Jos huomaat jonkun käyttäytyvän kivasti tai ihailtavasti, niin siitä kannattaa ottaa mallia. Huomattavan paljon vähemmän kiinnostaa mitä muut ajattelevat, jos itse käyttäytyy hyvin.
Kyllä ne kuule naapurit vaan haluaa tietää sinusta kaiken mahdollisen ja vielä enemmänkin, vaikka kuinka olisit itse fiksu ja omissa oloissasi, mikä ei tarkoita etteikö tervehtisi tai olisi kohtelias.
Minulta tuli juosten parkkipaikalla yksi kysymään jotta miksi sun miehesi ei koskaan aja autolla? Oli sitten kyylännyt niin tiiviisti, että
Pihallani kävi 2xveljeä, exmies ja siskon appiukko niin naapuri vitsaili vastaantullessa että kappas, et olekaan kenenkään alla nyt.
Huomasin töissä, että vähempi hengailu työpaikalla auttaa kummasti siihen, ettei jaksa miettiä, mitä muut ajattelee. Ei myöskään tarvitse kuunnella työpaikan ikäviä juoruja tai antaa kenenkään syyllistää mistään erikoisesta. Tekee vain työnsä työpaikalla sillä tavalla, kun on sovittu. Teen toki asiantuntijatöitä eli pystyn tekemään osan töistä kotoa käsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
itsestäni moni ajattelee että olen rotta ja vedän välistä rahoja sekä varastelen. joskus kauan sitten varastin muutaman kerran, mutta ihmiset vielä vuosienkin jälkeen ajattelee minusta niin, että olen epäluotettava ja ties mitä muuta.
pitkään yritin vakuutella ja käyttäytyä niin että maine muuttuisi, kunnes huomasin ettei ole järkeä muuttaa itseään ja omaa käytöstä vain sen takia että miellyttää muita.
mulla on menneisyys, josta en voi olla ylpeä ihan joka asiasta, mutta ainakin nykyään oon niin ettei mikään voisi vähempääkiinnostaa mitä minusta ajatellaan, koska en pysty vaikuttamaan muiden ajatuksiin tai tekoihin , joten parempi vaan olla ajattelematta yhtään mitään tuollaista. :) kunhan o hyvä olla itsellä niin se on tärkeintä ja parasta.
Oikeassahan ne muut ovat. Epärehellinen luonteesi ei muutu koskaan. Nytkin kaunistelit asioita valheellisesti tekstissäsi.
Kirjoittelee vaan tänne randomilla kaikkea eikä lue mitä muut kirjoittaa. Käyttäytyy samalla tapaa myös tuolla reaalimaailman puolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Et olekaan kenenkään alla nyt" ? :O Kuulosti koomiselta, mutta uskon sinua, näitä todellakin riittää!
Minun luonani vieraili velipoika, ja kun oltiin menossa mun autolle, aikomuksena mennä kauppareissulle, syöksähti yksi mies (oli yrittänyt iskeä minua aiemmin, yhden illan panoksi) vinosti hymyillen kyselemään mitä ukkos tästä tuumaa.
Mies on laivalla töissä ja veli kävi sillä aikaa, niin saatiin jutella rauhassa jne. Veli on vieläpä yli 10 vuotta itseäni nuorempi, joten kyllä siinä varmaan irstaan naapurin mielessä risteili jos mitä kuvitelmia...
Toisen kerran, kun mies oli taas työvuorossa laivalla, niin yksi varattu mies viereisestä talosta tuli soittelemaan ovikelloa. Vaimonsa juoksi miehen perässä. Minä olin suu auki ja hämmästyksestä mykkänä! :O Sanoin vaimolle, että ei ole kuules osaa eikä arpaa miehesi tekoihin, johon hän totesi, että kyllä hän sen tietää. Oli varmaan melkoinen häntäheikki.
Mietin mikä sai ukon liikkeelle, ja hoksasin sitten, että otin bikineissä aurinkoa partsilla. Ihan oli peittävä asu, ei mikään Erika Wikman-tyyppinen lookki. Olikin ollut sellainen tunne, että joku kiikaroi...
Onneksi pääsin muuttamaan tuolta pois ja omaan, tuo oli kunnan vuokraluukku.
Tuossa stoalaisuudessa tökkii tunteiden hallinta. En halua kontrolloida tunteitani vaan olla mitä olen, tunteineni.
Se, etten välitä suurimman osan mielipiteistä, ei tule minkään tunteiden hallinnan tai muun vippaskonstin kautta. Se tulee elämänkokemuksen, itsetuntemuksen ja terveen itsearvostuksen kautta.
Keskiössä on myös ymmärrys siitä, miten pieni silmänräpäys ihmiselämä on. Olisi tuhlausta elää oma elämänsä kuulostellen liikaa muiden mielipiteitä minusta tai tekemisistäni. Pyrin elämään _oman_ moraalikoodistoni ja arvojeni mukaan.
Joku kuvasi yllä hyvin myös sitä, että kun keskittyy siihen mitä tekee ja on läsnä elämässään ja hetkissä, ei edes ehdi miettiä muiden ihmisten mielipiteitä ja tulkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se parhaiten nauraa, jolla on paras lääkitys.
Sen jälkeen kun tulin kaapista ulos, en ole enää välittänyt mitään muiden mielipiteistä. Olen onnellinen heteroseksuaalinen transvestiittimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunteva ihminen välittää aina jollain tapaa muiden mielipiteistä. Ainoastaan narsisti kokee olevansa kaiken yläpuolella ja kaikessa muita parempi.
Eli jos tunnet häpeää ja alemmuudentuntoa välillä, se on ihan normaalia. Ihminen on niin rakennettu, että näilläkin tunteilla on tarkoituksensa.
Tuo on täyttä sontaa, että muut eivät miettisi sun tekemisiä. Pätee suurimman osan kohdalla, mutta aina on niitä, joita kiinnostaa.
Eri asia sitten on, antaako muutaman mädän omenan vaikuttaa elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on täyttä sontaa, että muut eivät miettisi sun tekemisiä. Pätee suurimman osan kohdalla, mutta aina on niitä, joita kiinnostaa.
Eri asia sitten on, antaako muutaman mädän omenan vaikuttaa elämäänsä.
Tätä voi korjata sillä, että valitsee lähipiiriinsä niitä ihmisiä, joilla on omassa elämässään sisältöä, jolloin eivät keskity liikaa muiden elämiin. Lisäksi voi valita ympärilleen ihmisiä, jotka keskustelevat asioista ja tapahtumista eivätkä niinkään muiden ihmisten tekemisistä. Uteliaille naapureille tai työkavereille ei oikein voi mitään, mutta heidänkään kanssa ei ole mikään tarve hengailla kuin sen pakollisen pahan, kun taas ystävät voi valita mieltymystensä mukaan.
Yksikin mätä omena voi pilata koko korillisen, joten tarkkana saa elämässään olla, mille itsensä altistaa. Aloituksen kysymykseen vastaisinkin lyhyesti, että ihminen on yleensä itsevarma ja oikealla tavalla välinpitämätön, kun elämässä on asiat mallillaan. Silloin on helppo olla oma itsensä ja elää luottaen oman arvomaailmansa oikeellisuuteen. Ihmisten pitäisi kanavoida enemmän aikaansa itsetutkiskelulle - suunnata siis ennemminkin sisäänpäin kuin hakea validaatiota ulkopuolelta. Olla sinut itsensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Tunteva ihminen välittää aina jollain tapaa muiden mielipiteistä. Ainoastaan narsisti kokee olevansa kaiken yläpuolella ja kaikessa muita parempi.
Eli jos tunnet häpeää ja alemmuudentuntoa välillä, se on ihan normaalia. Ihminen on niin rakennettu, että näilläkin tunteilla on tarkoituksensa.
Eihän se ettei välitä muiden mielipiteistä tarkoita sitä, että kuvittelisi olevan muiden yläpuolella tai edes toista parempi. Samalla tasollakin olevana voi opetella olemaan välittämättä, muita alentamatta tai itseä ylentämättä. Siitä samaa mieltä, että häpeä kuuluu ihmiseloon siinä missä muutkin positiiviset ja negatiiviset tunteet eikä tunteitaan tarvitse hävetä.
Tuon itsetunnon saa tuntemalla itsensä. Alkoholismi aiheuttaa samoin ilmenevän piittaamattomuuden tilan
En usko oikean asenteen ottamiseen, otan asenteen ja laitan sen toimimaan.
Ikä auttaa, totta. Mä tajusin että ihmiset ei erityisemmin ajattele mua, niillä on muuta ajateltavaa kuten mitä muut ajattelee niistä ;)
Vakavasti, ajatteletteko te koko ajan mitä mieltä olette muista ihmisistä? Jos joku vaikka mokaa mun nähden mua ehkä hiukan huvittaa tai tunnen myötätuntoa, joskus saatan ajatella että olipa kömpelö, mutta vain hetken. Se menee ohi muiden ajatusten tieltä. Enkä mä nähdessäni sen mokaajan uudelleen ajattele heti sitä eilistä mokaa. Mä en edes muista sitä.
Miksi me luullaan että ollaan toisten mielessä ikävällä tavalla koko ajan kun se ei pidä pakkkaansa?