Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?

pullo kossua riittänee

Elisabeth Gilbert kirjoitti:

Long ago, when I was in my insecure twenties, I met a clever, independent, creative, and powerful woman in her mid-seventies, who offered me a superb piece of life wisdom.

She said: We all spend our twenties and thirties trying so hard to be perfect, because were so worried about what people will think of us. Then we get into our forties and fifties, and we finally start to be free, because we decide that we dont give a damn what anyone thinks of us. But you wont be completely free until you reach your sixties and seventies, when you finally realize this liberating truthnobody was ever thinking about you, anyhow.

They arent. They werent. They never were.

Keskivertoa tasapainoista ihmistä kiinnostaa luultavammin yllättävän vähän muiden tekemiset. Eli se mörkö on omassa päässä. Ne ketkä taas arvostelee muiden tekemisiä, niin niille ei kannata uhrata ajatustakaan. 

Muutama satatonnia tilille saldoa ja riittävän mulkku suhtautuminen kaikkeen auttaa kyllä myös. Antaa hiirien vikistä. ;)

Erakkoluonne auttaa kummasti. Mieluummin ei lainkaan kavereita, kuin "kavereita" jotka puhuu **skaa selän takana ja pyrkivät vain hyötymään sinusta.

Synny ranskalaiseksi tms.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Jotka muuta väittävät valehtelevat. Ihminen on sosiaalinen eläin, ja muiden välittäminen merkitsee jotain.

Läheisten mielipiteellä on merkitystä, mutta itselle merkityksettömien ihmisten mielipiteellä ei ole mulle oikeasti mitään merkitystä. En edes ajatelle mitä vaikkapa naapuri ajattelee musta. Aivan yksi ja sama.

Vierailija kirjoitti:

Ei sellaista itsetuntoa ole kenelläkään, että ei välittäisi sitä mitä muut ajattelevat.

Ihminen on sosialinen eläin, zoon politicon, joka elää vuorovaikutuksessa muihin. On pelkästään tervettä ajatella muidenkin tunteita eikä vain omiaan.  

 

Toki toisten sanomiset pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiin, ja kriittinenkin on hyvä olla. Mutta rajansa kaikella tässäkin.

Höpöhöpö. Se, että et itse osaa olla välittämättä ei tarkoita etteikö muut osaisi 

Minulle riitti se, kun täytin 40 vuotta.

Kuuntele kirja Kuinka olla piittaamatta paskaakaan

https://aamukahvilla.fi/2020/04/kirjavinkki-mark-manson-kuinka-olla-pii…

 

Omassa elämässä on auttanut eniten ikä ja somen vähentäminen.

Ja ehkä myös sellaisten podcastien/äänikirjojen kuuntelu, joissa käsitellään asiaa. Esim. Sarasvuota pidetään idioottina, mutta kuuntelin Areenasta ison määrän hänen podcastejaan tässä taannoin ja sain hyviä ohjeita elämään.

Yllätyin kun menin ystävän kanssa kuntosalille. Hän on ihan tavallisen näköinen ihminen, mutta kovasti huolehti, että muut katsovat häntä. Tiedän omasta kokemuksesta, että kaikki ovat kiinnostuneita vain omista suorituksista. Tämä pätee muuhunkin elämään, ei toisista jakseta olla kovin kiinnostuneita. Keskity sulle hyvää mieltä tuottaviin juttuihin ja anna muiden tehdä samoin. Hyvin se toimii.

Vierailija kirjoitti:

Minulle riitti se, kun täytin 40 vuotta.

 

Sama.

Kummallisia yleistyksiä. "ihminen on laumaeläin". Ei ole. Itse olen erittäin introventti enkä kaipaa kenenkään seuraa. Enkä varmasti ole ainoa. Ja kun olen ihmisten parissa (vain töissä) on mulle ihan sama mitä muut ajattelee minusta. Teen työni hyvin ja se siitä. On muutakin tärkeämpää mietittävää kuin muiden ihmisten ajatukset minusta. Hui hai. Ei kiinnosta. 

En usko, että ihminen voi kokonaan olla välittämättä muiden mielipiteistä. Koska on laumaeläin kuitenkin. Ikä ja elämänkokemus tuovat kuitenkin itsevarmuutta ja muiden mielipiteet merkitsevät yhä vähemmän. Tähän auttaa myös, jos on onnistunut rakentamaan hyvän itsetunnon ja pitää itsestään sellaisena kuin on. 

40 riittää myös 😅

Itselle auttaa kun mitta vaan on niin täysi ettei edes jaksa enää välittää. Tietyllä tavalla sitä luovuttaa ja tajuaa ettei idiootit muutu ikinä ne jatkaa loputtomiin samalla linjalla. Ajattelen minä heitä tai en. Rationalisoida tämän voi tietenkin niin, että parempi ettei mieti. 

Varmaan eläkeläisenä, kun ei ole enää ns. markkinoilla käytettävissä, ikääkin alkaa olemaan aivan liikaa. Siis kun on jo haudan partaalla, voi kuolla jo alle viidessä vuodessa tai mennä yli 20 vuottakin vielä.

m67vHKI

Ole kuten minä, täydellinen itsellesi. 

Itse vietän paljon aikaa itsekseni. Mitä vähemmän on ihmisten kanssa tekemisissä sitä vähemmän joutuu miettimään, mitä kukaan ajattelee. Töissä joudun olemaan muiden ajattelun kohteena, ja siksi se onkin raskasta. Ns. pakollinen paha. Omien lasteni kanssa voin olla sellainen kuin olen.

Elämällä elämää tarpeeksi pitkään. Nyt 47-vuotiaana elämää ja kokemuksia on paljon jo takana, että pääosin en enää nykyään juuri mieti, mitä muut miettivät mistään minuun liittyvästä. Tässä kohti ymmärtää, että jokainen elää omaa elämäänsä, kuten elää. Ymmärtää senkin, että elämässä sattuu ja tapahtuu ja kaikkeen ei todellakaan voi itse vaikuttaa, siihen mihin voi niin kannattaa itse vaikuttaa. 

Kaikista parasta on, että saa olla tämän ikäinen ja on elämä on opettanut. Olin nuorena epävarma ja mietin ihan liikaa ja kaikessa, "mitä muut ajattelevat". On ollut mahtavaa huomata elämän varrella, miten se puoli karsiutuu pikku hiljaa. Elämä on koko ajan muutenkin parempaa.

Ei muiden ajatuksia kannata miettiä koska se on fakta että suurin osa ajattelee vain itseään ja miltä itsestä tuntuu. Ne jotka haukkuu tai kiusaa muita. Netissä tai kasvotusten on oikeasti niitä joilla menee huonosti. Ihminen jolla on asiat hyvin, ei oikeasti hauku ketään, varsinkaan ilman syytä yms. Se on aina merkki siitä, että voi huonosti jos on esim tarve haukkua muita. Netti on nykyään ihan täynnä huonovointisten ihmisten purkautumista.