Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?

Nolaa tai häpäise itsesi muutaman kerran oikein kunnolla. Lopulta et jaksa enää välittää paskaakaan mistään. Vähennä somen käyttöä.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän välittää oikeastaan. Nuorena itsetunto voi olla alhaisempi.

helppoa, koska muiden mielipiteet on kuin pieru tuulessa. ei mitään merkitystä. miksi pitäisi huomioida muita ihmisiä tai niiden tunteita? ajattele asiaa näin: ne muut ihmiset jarruttavat liikennettä, koska eivät osaa ajaa, kuhnailevat kassajonoissa, pilaavat ilmaa läsnäolollaan, ovat rumia ja tyhmiä tilan viejiä. näin minä ajattelen, ja ukko on meistä se pahempi. se on ruma, tyly, uhkaava ja ilkeä kuin perkele. hyvin ollaan pärjätty elämässä ajattelematta toisia lainkaan. 

Ikä auttaa. kun lähestyt 40-50v rajapyykkiä, niin sulle tulee elämän ja ajattelun vapaus. Ainakin psykologian mukaan pitäisi tulla.

Et enää yritä sopeutua "joukkoon x" ja piilottaa persoonaasi. Hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet ja sanot mielipiteesi huolimatta siitä, paheksuuko joku sitä.

Siedät helpommin myös eriäviä mielipitetä.

Totuus on valitettavasti, että ei mitenkään. Joka ikinen tulee välittämään jollain tavalla toisten mielipiteistä, sellaisia me vain olemme. Paljon on tietysti sellasia, jotka sanoo jossain somessa, että: "Enää en välitä yhtään mitä muut musta aattelee!" Se on valetta. Juuri sillä hetkellä kun he kirjoittavat sitä, niin he aattelevat, että mitä muut siitä tekstistä aattelee.

Vähän sama kuin kysyis, että miten voi elää sillai, ettei tule tuntemaan henkistä kipua missään tilanteessa? Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Ikä auttaa. kun lähestyt 40-50v rajapyykkiä, niin sulle tulee elämän ja ajattelun vapaus. Ainakin psykologian mukaan pitäisi tulla.

Et enää yritä sopeutua "joukkoon x" ja piilottaa persoonaasi. Hyväksyt itsesi sellaisena kuin olet ja sanot mielipiteesi huolimatta siitä, paheksuuko joku sitä.

Siedät helpommin myös eriäviä mielipitetä.

Ei se kyllä aina noinkaan mene. Viiteenkymppiin on ehtinyt kuulla itsestä enemmän kaikkea ikävää kuin parikymppisenä, kokea enemmän epäoikeudenmukaista kohtelua ja tajuaa että eihän se muutu miksikään ikinä. Ei jaksa enää yrittää, lannistuu.

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia yleistyksiä. "ihminen on laumaeläin". Ei ole. Itse olen erittäin introventti enkä kaipaa kenenkään seuraa. Enkä varmasti ole ainoa. Ja kun olen ihmisten parissa (vain töissä) on mulle ihan sama mitä muut ajattelee minusta. Teen työni hyvin ja se siitä. On muutakin tärkeämpää mietittävää kuin muiden ihmisten ajatukset minusta. Hui hai. Ei kiinnosta. 

Minusta on tullut introvertti väkisin. Olin lapsena ulospäinsuuntautuneempi ja pidin ihmisistä. Koin kuitenkin senverran torjuntaa, että huomasin ettei seuraani haluttu. Se sai minut araksi ja sulkeutuneeksi. En nykyään edes halua ystäviä, ne tuntuvat täysin turhilta, parisuhde ja lapsi on. 

Vierailija kirjoitti:

Esimerkki: Ruotsin laivalla hilluneet seksi-addictit, jotka paskat välittivät muiden matkustajien mielipiteistä ovat saavuttaneet tämän.

Se ei ole hyvää itsetuntoa vaan öykkäröintiä ja huonoa käytöstä.

Ei sitä kutsuta itsetunnoksi, vaan ureakefalorismiksi.

t. Kuspiä

Vierailija kirjoitti:

1. Pidä kehosi kunnossa. Hanki lihaksia enemmän kuin keskivertojantterilla ja jonkinlainen juoksukunto esim cooper 2600 ja yli. Tämä on tärkein, vaikka olisit heikko ja laiha ja vihaat urheilua tämä on tehtävä. Ei tarvitse mennä salille. Käytä oman kehon painoa ja aloita yhdestä toistosta per päivä.

2. Opiskele, mitä tahansa, aina. Kiinasta kirkonkellojen tekoon. Jos ei kiinnosta vaihda, älä lopeta. Älä kerro kenellekään asioistasi näin varmistat sen ettet yritä tehdä vaikutusta muihin. 

3. Käytä somea vain vähän esim. opiskeluryhmät.

4. Vältä kaljan lipittelyä ja dokaamista yleensä.

5. Älä harrasta yhden illan suhteita. Fwb on siinä rajoilla. Pidättäydy runkkaamisesta.

6. Älä jahtaa naisia. 

7. Hylkää haittaavat ystävät.

8. Tee aina parhaasi, vaikka et aina hommasta tykkäiskään. 

9. Jos sinulla on naisystävä, katso ja kuuntele tukeeko hän

Saisiko vinkit naisillekin.

Kyllä se hyvä itsetunto on geeneissä saatua. Sitä ei silloin nujerra kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vanhene, ikä tuo mukanaan vapauksia.

Kyllä varmaan, kun ei tarvitse olla töissä kuulemassa muiden ilkeyksiä ja kokemassa epäoikeudenmukaisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Ei onnistu sun osalta enää, mutta kasvattaa lapsen niin näkymättömäksi ja vailla tarpeita olevaksi, että hän tuntee olevansa irrallinen muusta maailmasta. En toki oikeasti suosittele traumatisoimaan lasta, mutta omalla kohdallani on näin päästy ap:n tavoitetilaan.

Mulle taas kotona muistettiin sanoa lapsena, että toiset eivät halua minua seuraani, syy kiusaamiseen on varmasti minussa itsessäni, ruumiillinen kuritus itsestäänselvää (ja laillista siihen aikaan). Esim. nämä saattoivat osaltaan vaikuttaa siihen ettei mitään itsetuntoa ole ja enkä oikein tunne olevani edes ihminen. Vaikka työelämässä ym. normaali näennäisesti. Sielläkin ihmettelen, miten muut ihan tavalliset ihmiset uskaltavat ja pystyvät töihin, mihin en voisi kuvitellakaan. Minua pidetään tästä syystä työn vieroksujana. Kolmevuotiseen psykoterapiaan pääsin heittämällä, mutta jos ei tunne olevansa ihminen, niin millä sen tunteen saa?

Ihmisen on tervettä ajatella mitä muut ajattelevat.

Ihminen on laumaeläin. Jos ympärilläsi sinusta ei pidetä niin voit huonommin. Jos ympärilläsi on vain konflikteja, kannattaa tehdä jotain asialle.

Pitäisi tuntea itsensä yhtä hyvin kuin Jeesus. Miten? Onkin sitten yksilöllinen kysymys.

Sanomalla joka aamu peilin edessä, että "Meillä on vain yksi elämä ja riittää että tekee parhaansa. Miksi tuhlata aikaa idioottien miellyttämiseen?" Auttoi minulla

Voisin sanoa, että tässä vuosien saatossa olen melko hyvin päässyt siihen tilanteeseen, että olen oma itseni, eikä kiinnosta vähääkään, mitä muut ajattelevat mistään itseeni liittyvästä. Ja vastavuoroisesti kiinnostaa ihan todella vähän kyllä kenkään muun elämä, ei tarvitse ajatella tai seurata muita juuri mitenkään.

Jos yrittää tiivistää asian muutamaan ranskalaiseen viivaan, niin tässä muutama ajatus:

- Ensin täytyy olla vähän elämänkokemusta, nyt ikää 32, osaa jo vähän asettaa asioita mittasuhteisiin

- Tehnyt töitä monessa eri työpaikassa, myös lattiatason huonopalkkaisia duuneja

- Opiskellut yliopistossa asti, mutta tutkinto ei valmis (opinnot töiden ohessa + vitutus käytännössä vesittänyt valmistumisen)

- Muuttanut paikkakuntaa töiden ja opintojen perässä muutaman kerran (pääosin ympärillä olevat ihmiset vaihtuneet moneen kertaan)

- Lopettanut pääasiassa sosiaalisen median käytön (Whatsapp käytännössä ainoa kanava kavereiden kesken viestinnässä), kaikki muu seuraaminen ja päivittely lopetettu = ei tarvitse seurata ketään ja vastaavasti kukaan ei tiedä verkon välityksellä minusta mitään

- Arki pyörii käytännössä itsenäisessä suorittavassa työssä, joten töiden osalta onneksi myös vähän ihmiskontakteja (ei tarvitse käytännössä käydä läpi omaa elämäänsä tai olla perillä muiden elämistä)

- Hyviä ystäviä kourallinen, joiden kanssa pidetään yhtä ja nähdään. Ja nimenomaan nähdään silloin tällöin livenä ja tehdään asioita yhdessä

Näillä eväillä olen saanut hyvin elämäni siihen asentoon, että itsetunto on rautaa. Olen tyytyväinen itseeni ja elämä on nyt niin kuin sen on pedannut. Eikä tosiaan kiinnosta vähääkään, mitä kukaan ajattelee tai on ajattelematta. Olen itse valintani tehnyt ja tehköön muut omansa.

En tiedä miten sellaisen voi hankkia, mutta itse olen ollut lapsesta saakka vahvasti oman tieni kulkija enkä ole koskaan välittänyt muiden mielipiteistä sen suhteen, mitä itse omassa elämässäni teen. Enemmän ihmettelen sitä, miten joku jättää vaikka tekemättä itselleen tärkeitä asioita jonkun toisen mielipiteen takia.

Ehkä liittyy myös osittain tähän, mutta tulen hyvin toimeen todella monenlaisten ihmisten kanssa, ja suhtaudun avoimesti ja kiinnostuneesti kaikenlaisiin mielipiteisiin. En koe omastani eroavaa maailmankatsomusta minkäänlaisena uhkana, vaan olen enemmän kiinnostunut siitä miksi kyseinen ihminen ajattelee juuri sillä tavalla.

Itsetuntoa ei ole olemassa, koska itseä ei ole olemassa. Mutta jos ei halua välittää siitä, mitä muut ajattelevat, niin paras keino on varmaankin lähteä 10 vuodeksi jonkun meditaatiomestarin oppiin Intiaan tai Nepaliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla tuo piittaamattomuus muiden mielipiteistä on lähtöjään siitä, että ihmiset eivät erityisemmin pidä minusta. Ihan sama mitä teen ja millainen olen, katsotaan nenänvartta pitkin aina ja kaikkialla. Olen siis päätynyt olemaan juuri sellainen kuin haluan ja tekemään tasan tarkkaan, mikä minusta parhaalta tuntuu.

Silti kuljet samanlaisissa vaatteissa kun muut. Vaiko?

En ole ikinä kulkenut samanlaisissa vaatteissa kuin muut, jos nyt ylipäätään tarkoitit kysymyksen konkreettisesti, etkä kuvainnollisesti. Teininä käytin vanhempieni vanhoja vaatteita 70-luvulta, joka ei tosiaan ollut muotia ysärin lopulla ja nollarin alussa. Noin esimerkiksi. Sama linja on jatkunut tänne nelikymppiseksi saakka: puen päälleni just sitä, mitä huvittaa.

Kaikki muutkin valintani teen sen mukaan, mikä minusta tuntuu parhaalta, en enemmistön normien ja odotusten perusteella. Hyväksyntäähän tällä tavalla ei saa, mutta niin kuin totesin alkuperäisessä kommentissani, minua ei kiinnosta, mitä minusta ajatellaan. Silloinkin, kun olen yrittänyt sulautua joukkoon, olen kohdannut pelkkää vihaa muiden ihmisten taholta, joten enää vuosikausiin en ole edes hetkittäin yrittänyt olla niin kuin muut missään mielessä. 

Lainaamasi