Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pidän luontaisesti muita hieman alempana. En siis pahantahtoisesti. Minua kannattelee se mistä suvusta olen. Toki rahaa en vielä keski-iässä ole nähnyt ja se on muutenkin vaatimatonta, kiinteitä kuluja  lähinnä.  Raha ei mielestäni siis liity tähän. 

Tiedostan myös, että eivät muut mitenkään voi tietää sukuni vaiheista tai liittää minua niihin. Silti se jostain syystä kannattelee. 

Miten sulle käy, jos paljastuu, että olet ottolapsi?? 

No jos olen lapsesta asti saanut kasvaa sen kaiken keskellä, niin olen jo saanuit suvulta sen voiman. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin samaa mieltä, että adoptiolapsi ei koskaan pääse osaksi sukua oikeasti. Vaikka papereissa lukisi mitä.

Minä ajattelen näin: "Ei ole penniäkään kiinni siinä, mitä muut ajattelevat!"

Eli pärjään omillani muiden mielipiteistä huolimatta, sillä ihmiset puhuvat joka tapauksessa teit niin, tai näin.

Parikymmentä vuotta on sujunut ihan hyvin sillä, että keskittyy lähinnä omaan ja läheisten hyvinvointiin, eikä edes yritä halata maailmaa ja olla kaikkia miellyttävä jees-mies. Mitä vähemmän yrittää miellyttää muita, sen vähemmän heidän mielipiteensä merkitsee minulle. Täysin tuntemattomien ihmisten kommentit eivät mene mitenkään ihon alle, eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Ilkeä kommentti läheiseltä ihmiseltä ei myöskään vaikuta, koska yleensä kommentin syynä on ihmisen oma huono olo mikä purkautuu ilkeyksinä muita kohtaan, eikä täten ole sellainen asia mihin pitäisi liikaa tarttua. Toisinaan on itse aiheuttanut mielipahaa milloin ilkeä kommentti on ansaittu ja sen voi ottaa parannusehdotuksena loukkaantumisen sijaan. Mokauksiin suhtaudun aina vanhalla viisaudella "errare humanum est", erehtyminen on inhimillistä ja yritän jatkossa parantaa suoritusta. Yritän olla rehellinen jopa tilanteissa joissa rehellinen mielipide voi loukata toista, koska on helpompaa ottaa suora ja ryhdikäs lähestyminen kuin miettiä mitä toiselle voi sanoa. Yksinkertaistaen voisi muotoilla asian siten, että on rehellisesti oma itsensä ja pyrkii olemaan siihen tyytyväinen, jos ei ole niin pyrkii parempaan.

Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien vuoksi. Ulospäin näytän aivan normaalilta, eikä ulkonäössäni ole tavallaan mitään, mihin tarttua ja mistä tehdä päätelmiä. Joskus jos on bändipaita päällä niin siitä toki voi helposti päätellä mistä musiikista pidän, mutta noin muuten mikään ei anna viitteitä mistään. En tiedä, onko tyylini muokkautunut tällaiseksi, että en erottuisi joukosta ainakaan negatiivisesti, vai olenko sisimmiltäni oikeasti tällainen. Ainakin herkkä iho ja allergiat on sulkeneet pois hiusten värjäämisen, tatuoinnit yms. 

Vuosia olen pelännyt tutustua ihmisiiin, sillä kysymys "mitä sinä teet työksesi" tulee yleensä aina ensimmäisten joukossa. Niin monesti keskustelu on tyrehtynyt jo siihen, kun sanon etten valitettavasti ole työelämässä. Vuosia olen tuntenut, että työelämään kuulumattomuus on niin iso punainen vaate, että on melkein parempi valehdella olevansa työtön. 

Nyt olen ns. ottanut itseäni niskasta kiinni ja alkanut mantran lailla hokea mielessäni, että jos toinen halveksuu minua tämän takia, se kertoo enemmän hänestä kuin minusta. Että jos toiselle on tärkeää koulutus ja ihmisen työpaikka, hänellä on ahdas maailmankuva ja hän luultavasti kärsii stressistä ja paineista paljon minua enemmän. On parempi, että minä keskityn voimaan mahdollisimman hyvin ja muut saa olla oravanpyörässään toisia halveksimassa niin kauan kuin heissä henki pihisee. 

Itsetuntoa voi menettää, kun mielistelee muita ihmisiä. Itsetunto on synnynnäinen ominaisuus, sitä joko on tai ei ole.

Rakastavan Jumalan edessä ja Hänen tuntemisessan ihmisen itsetunto on parhaimmillaan. Olen mitä olen, Luojani tietää mitä tekoa olen, ja rakastaa minua. Muulla ei ole väliä. Armollisten silmiensä edessä paranen ja kasvan kohti Totuutta.  Kiitos Jeesus armostasi! 

Minulla oli teininä surkea itsetunto vaikka se ei näyttänytkään siltä. Minua kiusattiin melkein koko kouluaikani. Suojautumiskeino olin vahva ja annoin takaisin. Potkin munille, haistattelin takasin ja minua ei muka kiinnostanut yhtään. Myöhemmin tajusin, että olen ollut noihin aikoihin masentunut. Minulla oli pitkään tosi suuri tarve näyttää, että olen oikeessa ja pystyn kaikkeen samaan mihin pojat.  

Minulle suurimmat syyt eheytymiseen on parisuhde jossa on ollut tilaa kasvaa ja uskoon tuleminen. Minun oli tosi vaikea hyväksyä itseni sellasena kuin olin, mutta uskoon tultuani ymmärsin, että minä olen täydellinen Jumalan luomus juuri sellaisena kuin olen. Jumala on jo ennalta nähnyt mitä minulle tulee tapahtumaan ja siitä huolimatta luonut minulle tietyt piirteet ja asettanut minut siihen ympäristön johon olen syntynyt. Se ei tarkoita, että kaikki mitä olen tehnyt on Jumalan tahdon mukaista, mutta Jumala tekee minussa jatkuvasti työtään ja käyttää minun haavojani oman suunnitelmansa mukaan.Konkreettisena esimerkkinä: Kun oivalsin jokaisen ihmisen täydellisen arvon, rukoilin että Jumala vahvistaa sydämmessäni sitä tunnetta. Kun huomasin sättiväni itseäni, muistelevan jotain mennyttä ahdistavaa tai noloa tilannetta, toistelin itselleni, että Jumala rakastaa minua ehdoitta ja kaikella on ollut tarkoitus.

 

Minulle uskoon tulo oli se muutosvoima, joka laittoi minut työstämään itseinhoa, perfektionismia ja ankaruutta itseäni ja muita kohtaan. Ymmärsin, että maailma ei ole mustavalkoinen ja mitä enemmän opin, sitä paremmin ymmärsin, että en tiedä paljon mitään. Nämä asiat saivat minut ymmärtämään minun ja muiden ihmisten inhimillisyyden ja terveellä tavalla nöyrtymään. Olen ihminen niin kuin muutkin, teen virheitä, voin myöntää erheeni, eikä elämäni kaadu siihen. Ymmärsin myös, että kukaan ei synny kiusaajana. Kiusaaja on usein se joka kärsii loppupeleissä eniten. Hän tietää(ellei ole sairas mikä on vielä surullisempaa), että on tehnyt väärin ja kantaa sitä tietoa koko loppuelämänsä. Miltä kiusaajasta tuntuu nähdä oman lapsensa jouduttavan kiusattavaksi. Jos kiusaaja ei tajua tekojaan, hänen on täytynyt kokea jotain sellaista mikä on tehnyt hänestä niin heikon, että hänen on poljettava muita ollakseen olemassa. Sen on pakko vaikuttaa kiusaajan ihmissuhteisiin ja onnellisuuteen. Olen jo vuosia sitten antanut anteeksi jokaiselle kiusaajalleni ja rukoilen vilpittömästi heidän elämäänsä kaikkea hyvää!

Nykyään elän elämääni juuri niin kuin haluan. En anna vieraiden ihmisten vaikuttaa valintoihini. Se ei tarkoita, että olisin immuuni muiden vaikutukselle. Tiedän, että ihmiset voivat arvostella minua, mutta jos joku kokee tarpeekseen arvostella minua, se kertoo vain sen ihmisen ajatusmalleista, jotka satuttavat myös häntä itseään. Jos olet ankara muille, olet sitä takuulla myös itsellesi. Ihan mitä teet, aina on ihmisiä joiden mielestä teet väärin. Sen takia on tärkeä tietää omat arvonsa, elää niiden mukaan, seisoa omien tekojensa takana ja olla valmis myöntämään virheensä. Ja ennen kaikkea muistaa, että elämä ei ole niin vakavaa, jos teet jotain noloa, se voi piristää jonkun muun päivää :)

Jumala siunatkoon teitä jokaista, Jeesuksen nimeen, amen! <3

Täyttämällä 30 vuotta.

Jotkut miehet ja naiset vaan kulkee omia polkujaan. Siinä on taustalla yleensä jo lapsuudesta alkanut kehitys, jossa harrastukset ja koulunkäyntikin ovat yksilölajeja, ilman suurta kaverijoukkoa ja tarvetta olla huomion kohteena.   

Aikuiseksi kypsymällä. Tuntemalla hyvät ja huonot puolensa ja arvostamalla sekä itseään että muita ihmisiä.

Se, että jatkuvasti peilaa itseään muiden silmistä ja kaiken aikaa vertailee itseään muihin, on epäkypsää ja lisäksi vertailun lähtökohtakin on pielessä. Sinä vertaat omaa todellisuuttasi siihen illuusioon, jonka muut näyttävät. Et sinä tiedä, mitä sen takana on.

Näe itsesi rehellisesti äläkä mielistele ketään, älä myöskään valehtele itsellesi. Arvosta ja kunnioita itseäsi ja muita. Se heijastuu takaisin.

Täällä sanotaan että ihminen on laumaeläin. Ihminen nimenomaan ei ole minkäänlainen eläin vaan hänet erottaa eläimistä kyky ajatella, tietoisuus itsestä ja tiedostaminen. Tietoisuustaitojaan voi kehittää mm. meditaation avulla. 

Ehkä se itsetunto on vaan geeneissä ex mies oli juuri sellainen ettei edes miettinyt mitä muut ajattelee ja sanoikin aina että se on turhaa kuvitelmaa että kenelläkään olisi oikeita ystäviä ainakaan siellä selän takana. Kyllä se on vetävä piirre kun ihmisellä on hyvä itsetunto ja tekee mitä haluaa eikä mieti muiden mielipiteitä ja sanoinkin hänen uudelle vaimolle että mies sitten tekee mitä haluaa ja sitä on turha yrittää kahlita toisaalta oli myös hellä ja huomioonottava kumppani ja uskollinenkin.

Meille jokaiselle on annettu yksi elämä ja se miten sen elämme, on meidän omalla vastuulla. Jos uhraamme aikamme arvioiden toisten tekemisiä, se on minusta oman elämän haaskausta.

Itse olen iloinen toisten onnesta, se ei ole minulta pois. Kannattaa aina miettiä valintoja tehdessä, toiminko omien arvojen mukaan vaiko toisten. Joka elämään kuuluu vastoinkäymisiä ... jo se, että saa olla terve riittää minun elämässä onneen. Lottovoittounelmat jää kauas taakse ja rikas en minäkään ole. Onneksi. Tavallinen omanlainen elämä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Noin yhdeksän vuotta koulukiusattuna oleminen antaa hyvän suhteellisuudentajun. 

Olisiko koulukiusattuna olo tehokas keino saavuttaa riippumattomuus muiden mielipiteistä?

Siis positiivinen puoli  ikävässäasiassa.

Täysi välinpitämättömyys muiden kommenteista ei ole edes tavoiteltavaa. Enemmänkin psykopaattien tai kansanomaisesti narsistien hommaa se. Kun on ihmisten kanssa tekemisissä esim. järjestöissä tai harrastuksissa, niin niissä muiden ihmisten tuki auttaa sivuuttamaan epäoleelliset asiat. Jos tuntuu että omakseen kokemassa viiteryhmässä jää syrjään, niin kannattaa etsiytyä toiseen porukkaan, jossa keskinäiset suhteet ovat erilaiset.

Lyhkäsesti jos jää yksin, niin muiden kommentit sattuvat eniten ja käpertyy enemmän itseensä. Kokemusta on.

Valitsemalla itse omat arvonsa ja haastamalla ne säännöllisesti. Valitsemalla omat unelmansa ja tavoitteensa. 

Alleviivatun itsevarma käytös liittyy usein huonoon itsetuntoon. 

Ne, joilla on hyvä itsetunto, ovat usein käytökseltään aika vaatimattomia. Ei ole mitään tarvetta tehdä numeroa itsestään tai hakea hyväksyntää. Olla suosittu ei vaan ole tärkeää.

Ja kyllä, kuulun näihin ihmisiin.

Kun käy lähellä kuolemaa, ja selviää siitä vielä elämään, ei millään turhalla ole enää väliä. Ihan sama mitä muut ihmiset ajattelevat tai sanovat.

Mua kiinnostaa töissä, että mua ja mun tekemää työtä pidetään hyvänä.

Noin muuten mua ei oikeastaan kettujakaan kiinnosta mitä muut ajattelee. En juurikaan pidä ihmisistä, viihdyn parhaiten yksin. Perhettä ja muutamaa ystävää lukuunottamatta mua ei muut ihmiset kiinnosta pätkääkään. Enkä minä oleta kiinnostavani ketään.

Tämän tyyppinen huono itsetunto (minun nähdäkseni) kumpuaa siitä, että kuvittelee muiden ihmisten ajattelevan sinua paljon enemmän kuin he oikeasti ajattelevat. Niitä läheisiäsi lukuunottamatta kukaan ei ajattele sinua, sinä et kiinnosta ketään. Vaikka sekoilisit tuolla keskellä katua ja porukka pudistelisi päätään ohi kulkiessaan, parin päivän kuluttua olisit jo unohtunut. Vaikka sinun kuvasi olisi puoli ysin uutisissa alasti, parin päivän kuluttua olisit jo unohtunut. Sinä olet vain oman elämäsi päähenkilö, et kenenkään muun.

Nämä ohjeet ja ajatukset eivät tietenkään toimi sitten sellaisen kohdalla, jonka huono itsetunto vie masentuneisuuden puolelle. Sellaiselle joka kokee olevansa arvoton muutenkin. Mutta siihen mitä muutkin minusta oikein ajattelee toimii kun muistaa, ettei juuri ketään oikeasti kiinnosta.

Se tulee ihan itsestään sitten kun on tarpeeksi  v i t t u u n t u n u t  ihan kaikkeen. Jossain vaiheessa sitä vain alkaa katsomaan kelloa ja miettimään, kauanko tuo k-pää jaksaa tuolla avannossa pysytellä pinnalla ja huutaa apua...

Vaikea vastata kun itsellä se tulee luonnostaan ja on nimenomaan varmasti kiinni siitä hyvästä itsetunnosta. Mulla ei ole koskaan kiinnostanu mitä muut ajattelee minusta perhettä lukuunottamatta. Eikä mulla kiinnosta muut ihmiset, ei pätkääkään. Ainoastaan oma lähipiiri. Oon monesti miettinytkin että ihmiset ois varmasti paljon onnellisempia kun ei miettis muiden mielipiteitä