Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?
Ei välitä ollenkaan siitä mitä muut ajattelee sinun elämäntavasta, elämänvalinnoista, ulkonäöstä, arvoista, kannanotoista, mielipiteistä. Ei juuri edes uhraa ajatustakaan sille, että mitä muut sinusta ajattelevat. Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?
Kommentit (488)
Josef S
Vaiheessa 1 pitää tajuta se totuus, ettei kukaan voi nähdä pääsi sisälle kuka luulet siellä olevasi. Vaiheessa 2 pitää käsittää, että olet vain kasa pskaa, ihan kuten ne muutkin. Vaiheessa 3 tulee ymmärtää, että älykkyys ei jakaannu tasan ihmisten kesken, joka saa ne joilla on sitä vähiten, käyttäytymään eri tavalla, kuin ne joilla on sitä eniten. Jos vielä senkin jälkeen kiinnostaa muitten mielipiteet itsestäsi, ranteet auki..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyse niinkään itsetunnosta vaan egosta. Kun siitä pääsee eroon niin nuo asiat eivät vaivaa.
En ole koskaan ajatellut mitä muut minusta ajattelevat, mitä se minua liikuttaisi!
On ihanaa olla oma itsensä, rakastaa koko elämää ja ihmisiä sellaisena kuin ovat.
En arvostele, saatan vain ihmetellä, että OHO kun joku tuttu näyttää lehtien sivuilla
paljasta pintaa. Tai on näkyvästi sairas ta haavoittunut niin säälin ja tahtoisin jotenkin auttaa.
Ystäviin nähden olen kyllä asettanut rajoja, en ole aina valmis, tai tavattavissa kun he haluavat,
vaan sovittelen. Usein kieltäydyn, ja se on ilmeisen varmasti saanut aikaan sen, että minulla
ei kovin monia ystäviä ole. Mutta se ei haittaa koska rakastan ihmistä
joka rakastaa minua ja teemme paljon yhdessä. On perhe joka tuntee minut ja minä heidät,
hyvine ja huonoine puolineen. Elämä on ihanaa kun sen oikein oivaltaa!
Lisään tähän vielä olennaisen eli tuskan ja loukkausten, vähättelyjen ja panettelujen
kera olen kasvattanut hyvä omantunnon ja itsevarmuuden. Amen;) On jo vuosia ollut nähtävänä
kuinka olen selvinnyt. Eli itsetuntoni on vahva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla auttaa vain se, että olen riittävän vähän tekemisissä ihmisten kanssa.
Tämä toimii mainiosti! Vähän ihmiskontakteja, vähän harmeja.
Ihmiset älyttömän arkoja olemaan eri mieltä, ja ne jotka porukassa ovat ns.pomoja, ohjailevat laumaa kenen kanssa saa tai ei saa kaveerata. Naisporukat ja -yhdistykset ovat juuri tällaisia. Asenteeni on että itse elän elämääni, itse maksan kuluni, kenelläkään ei ole aihetta kitistä yhtään mistään mitä teen, pidän päällä, tai mitä mieltä olen mistäkin. Ja jos haluaa pitää salaisuudet, yksinkertaisesti ei kerro kenellekään, siis ei kenellekään. Toimii.
Ihmeellistä alistumista ja itsesabotaasia.
Vierailija kirjoitti:
Noin yhdeksän vuotta koulukiusattuna oleminen antaa hyvän suhteellisuudentajun.
Työpaikalla tapahtuva kiusaaminen aiheutti sen, että en enää välitä mitä ihmiset minusta ajattelevat. Olen tietty ystävällinen muille ja muuten niin kuin ennenkin. Jollain tavalla elämästä tuli helpompaa tuon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei onnistu sun osalta enää, mutta kasvattaa lapsen niin näkymättömäksi ja vailla tarpeita olevaksi, että hän tuntee olevansa irrallinen muusta maailmasta. En toki oikeasti suosittele traumatisoimaan lasta, mutta omalla kohdallani on näin päästy ap:n tavoitetilaan.
Ap, mitä se vaikuttaa sinuun, mitä muut ajattelevat. Mitä koet menettäväsi, jos et saa heitä kokemaan sinua haluamallasi tavalla?
Et tule ikinä saamaan kaikkien hyväksyntää ja olemaan kaikkien pitämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Pitää tuntea itsensä hyvin ja elää omien arvojen mukaisesti. = Kaikki mitä teen, on mulle ok.
2. Tekemällä asioita, jotka ovat oikeasti vaikeita ja/tai pelottavia itselle. = Tiedän, että pystyn vaikka mihin.
Löytämällä identiteetti Jumalan kautta. Antaa perspektiiviä kun tajuaa että tämä elämä on pelkkä henkäys, suurin osa turhuutta ja tuulen tavoittelua ja kuoleman jälkeen alkaa ikuisuus. Silloin ei ihmisten huutelut paljon paina. Toki lähimmäistä tulee rakastaa mutta pointti on ettei anna kenenkään muun kuin Jumalan määrittää oma minuus ja arvo. Tällaista todellista vapautta olen nähnyt vain aidoilla kristityillä. He rakastavat vaikka ihmiset kirjaimellisesti sylkevät päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täyttää 70v.
Kyllä 50 riittää.
Tämä! Kummasti ei enää jaksa välittää.
Monet käyttävät ihan liikaa aikaa miettimällä sitä että mitä muut minusta ajattelee jos teen näin tai noin tai kun jotain on sanonut tai tehnyt. Tai jopa vain yleensä ajattelee. Monesti tämä ajatustapa (ainakin minun nuoruudessani 60-luvulla) iskostettiin, tai ainakin yritettiin iskostaan lapsiin vanhempien ansiosta. Heillä oli aina päällimmäisenä, 'mitä nyt naapurit, sukulaiset, kylälaiset' - ja luoja tietää ketkä, tästäkin asiasta ajattelevat. Joten ei mitenkään ihme että tästä 'kasvatusmallista?' monille on jäänyt ikuinen vaiva. Kyllä minullekkin sitä hoettiin kotona mutta en ollut vastaanottavainen. Aina kun äiti aloiiti 'mitä nyt naapurit,, tai mitä kylällä ajatellaan.' Vastasin ihan totuudemukaisesti että en voi tietää mitä muut ajattelee, eikä se minua kiinnosta. En osaa sanoa onko tuo asia vain itsetunnosta kiinni, enemmänkin ehkä että ne omat ajatukset juuttuvat pyörimään epätietoon mitä (jos mitään) muitten päässä pyörii ajatuksia. Muistan kun Ruotsalaiselle x-miehelleni tuli pakko ajatus siitä että siskoni ja minä, kun puhuimme Suomea puhelimessa, aina puhuimme jotain hänestä. Hänelle se tuli siitä ettei hän ymmärtänyt koska puhuimme Suomea. Tässä asiassa taas koska emme voi kuulla toisten ajatuksia voi osalle ihmisistä tulla sellainen epävarmuus joka ei tunnut hyvältä. Sellainen helppo neuvo tietysti olisi että ehkä terapian kautta pääsisi irti siitä hankalasta ajatustavasta joka nyt vain tekee jalkatamppia sinulle. Ihan miten vain, luulen kuitenkin että se oma ajatustapa ja tunne pitää saada muuttumaan aluksi ja siinä samalla huomaa että kyllä se itsetunto siellä oli koko ajan, ei vain päässyt etusijalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä ole ennen tätä miettinyt, mutta otetaanpa vertaus
Muistamalla että mielipiteet on kuin peräreikä: jokaisella on sellainen. Mutta ajatteletko aktiivisesti että heillä molemmat on ?
Jos ei ajattele toista, niin ei tarvitse ajatella toistakaan :)
Vierailija kirjoitti:
Minä olen työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien vuoksi. Ulospäin näytän aivan normaalilta, eikä ulkonäössäni ole tavallaan mitään, mihin tarttua ja mistä tehdä päätelmiä. Joskus jos on bändipaita päällä niin siitä toki voi helposti päätellä mistä musiikista pidän, mutta noin muuten mikään ei anna viitteitä mistään. En tiedä, onko tyylini muokkautunut tällaiseksi, että en erottuisi joukosta ainakaan negatiivisesti, vai olenko sisimmiltäni oikeasti tällainen. Ainakin herkkä iho ja allergiat on sulkeneet pois hiusten värjäämisen, tatuoinnit yms.
Vuosia olen pelännyt tutustua ihmisiiin, sillä kysymys "mitä sinä teet työksesi" tulee yleensä aina ensimmäisten joukossa. Niin monesti keskustelu on tyrehtynyt jo siihen, kun sanon etten valitettavasti ole työelämässä. Vuosia olen tuntenut, että työelämään kuulumattomuus on niin iso punainen vaate, että on melkein parempi valehdella olevansa työtön.
N
Itse olen ajatellut että aika harvasta ne mt-ongelmat näkyvät päälle päin. Monet ovat sellaisia seinään naamioituvia harmaan ja beigen ystäviä. Ikävää että sinut on tuomittu tuollaisen takia, mutta tuskin olet menettänyt mitään tuollaisten ihmisten kohdalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hassua, mä olen aina ajatellut että mulla ei ole kovin hyvä itsetunto. Mutta en tosiaan välitä mitä muut ajattelee. Elän kuten huvittaa ja teen mitä tahdon. Ajatelkoot muut mitä tahtoo. Elämä on aika raskasta jos joutuu miettimään mitä muut miettii.
Tosin ajattelen, että mun on turha yrittää etsiä miestä. Koska kukaan ei kestä mun elämäntyyliä ja valintoja. Että sillee kai on huono itsetunto tai sit se on vaan realismia. Mun kaksi edellistä eksääni on halunnut rajoittaa mun elämää tosi paljon. Sellaista en enää katsele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät mitä ihmiset sinusta ajattelevat?
Eihän sitä voi tietääkään. Mutta kyse ei ole nyt siitä. Vaan siitä, ettei edes välitä mitä muut sinusta ajattelevat. Että se ei oikeastaan kiinnosta yhtään. Sitä ei edes ajattele, että mitä nuo muut ihmiset minusta ajattelevat, koko asia tuntuu niin yhdentekevältä. Haluaisin vinkkejä siihen miten tuollaisen itsetunnon saavuttaa. Ap
Minä olen usein käynyt läpi minua haukkuneiden ihmisten taustoja, ja on saanut kyllä hyvät naurut ja vahingonilot, kun niillä on lasten huostaanottoa, alkoholismia, pettämistä jne. ja minua jaksavat silti solvata takanapäin. Tuo antaa perspektiiviä, eli mitä hemmettiä minä välittäisin rahvaan riemuista? Elän elämääni ja pyllistän.
Luotan vain hyvin harvoihin. Ei tarvitse miettiä. Sen verran on paskaporukk
-"Don't take criticism from someone you wouldn't take advice from"
Ihan hyvä neuvo
Minulla oli niin hyvä itsetuntoterapeutti, että kun hän kuoli, en välittänyt paskaakaan.
Minua ei ole nuorenakaan kiinnostanut vähääkään mitä muut ajattelevat. Vaikka pilkkasivat kun en meikannut, en juonut tai polttanut, en käynyt diskoissa, minä viis veisasin siitä. Tein mitä lystäsin. Eihän sillä ole mitään väliä mitä jotkut vieraat ihmiset ajattelevat? Luokkatoverit tai muut nuoret. Pääasia on että oma perhe hyväksyy sellaisena kuin on.
Tuskin sellaista itsetuntoa saavuttaa koskaan, ettei mikään koskaan kirpaisisi. Mutta sellaisen voi kyllä saavuttaa, että kun kirpaisee, niin sen jälkeen antaa asian jäädä omaan arvoonsa, ei haudo sitä asiaa, eikä muutakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät mitä ihmiset sinusta ajattelevat?
Eihän sitä voi tietääkään. Mutta kyse ei ole nyt siitä. Vaan siitä, ettei edes välitä mitä muut sinusta ajattelevat. Että se ei oikeastaan kiinnosta yhtään. Sitä ei edes ajattele, että mitä nuo muut ihmiset minusta ajattelevat, koko asia tuntuu niin yhdentekevältä. Haluaisin vinkkejä siihen miten tuollaisen itsetunnon saavuttaa. Ap
Minä olen usein käynyt läpi minua haukkuneiden ihmisten taustoja, ja on saanut kyllä hyvät naurut ja vahingonilot, kun niillä on lasten huostaanottoa, alkoholismia, pettämistä jne. ja minua jaksavat silti solvata takanapäin. Tuo antaa perspektiiviä, eli mitä hemmettiä minä välittäisin rahvaan riemuista? Elän elämääni ja pyllistän.
Luotan vain hyvin harvoihin. Ei tarvitse miettiä. Sen verran on paskaporukk
No etpä sinäkään järin kultaiselta vaikuta.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen usein käynyt läpi minua haukkuneiden ihmisten taustoja, ja on saanut kyllä hyvät naurut ja vahingonilot, kun niillä on lasten huostaanottoa, alkoholismia, pettämistä jne. ja minua jaksavat silti solvata takanapäin. Tuo antaa perspektiiviä, eli mitä hemmettiä minä välittäisin rahvaan riemuista? Elän elämääni ja pyllistän.
Luotan vain hyvin harvoihin. Ei tarvitse miettiä. Sen verran on paskaporukkaa tullut vastaan. Ja yleensä paha puhe juontaa juurensa kateudesta ja omasta pahasta olosta. Se pitää muistaa. Tyytyväisellä ei ole mitään syytä solvaamiseen. Näin on hyvä elää.
.