Lue keskustelun säännöt.
Miten saavuttaa sellaisen itsetunnon, ettei oikeasti välitä yhtään siitä mitä muut ajattelee?
Ei välitä ollenkaan siitä mitä muut ajattelee sinun elämäntavasta, elämänvalinnoista, ulkonäöstä, arvoista, kannanotoista, mielipiteistä. Ei juuri edes uhraa ajatustakaan sille, että mitä muut sinusta ajattelevat. Tietenkin siis edellyttäen, että ei tee muille pahaa tai ole ilkeä tms, eli välittää tottakai kuitenkin siitä, ettei loukkaa ketään tai aiheuta kärsimystä muille. Ymmärrätte varmasti mitä ajan takaa. Miten saavuttaa tällaisen hyvän itsetunnon?
Kommentit (488)
Pienestä saakka perusteltuja kehuja toivotunlaisesta toiminnasta. Itseluottamus, tunne omasta pystyvyydestä rakentuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on pidempi prosessi,jossa hyvät kokemukset ja kontaktit vaikuttavat pikkuhiljaa.Kun saa reaalista palautetta ihmisiltä,joita itse arvostaa..alkaa nähdä sen peilin kautta itseään eri näkökulmista.Oppii tietämään omat vahvuudet.Rohkeasti kohtaamaan toisia
Lapsesta saakka olen kulkenut vähän eri polkuja kuin muu perheeni, ja varsinkin aikuistuttuani ajattelin, että minulla on vain tämä yksi elämä, jonka voin elää omalla tavallani omia arvojani noudattaen loukkaamatta kuitenkaan muita. Olen sen velkaa itselleni ja esim. eläimille (vegaani). Jos elämänfilosofiani jotain häiritse, niin sille en voi mitään. Joutuisin loputtomasti muokkaamaan sisäistä ja ulkoista minääni lakaten olemasta oma itseni, jos pyrkisin vain elämään muiden mielipiteiden mukaan. Samalla ymmärrän muillakin olevan se yksi elämä ja heidän elävän sen omalla tavallaan. Jos mokaan, pyydän anteeksi, eikä maailma yleensä sellaiseen kaadu.
En edes välitä siitä mitä itse ajattelen itsestäni. Raportti kyllä kuuluu ajatuksissa, mutta kukaan ei ole vastaanottamassa sitä.
Avautumalla rakkauteen ja ymmärrykseen kaikkeudesta. Rakastamalla itseäsi ja kaikkia ihmisiä. Thats it, ei se muuten onnistu. Yritä ajatella laajemmin äläkä vain omaa napaasi. Ketään ei kiinnosta sinun tilanteessa,olet osa massaa ja ihmiskuntaa, maailmaa ja maailmankaikkeutta. Huono itsetunto on niin itsekeskeinen ajattelumalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sellaista voi saavuttaa. Ihminen on sosiaalinen laji ja laumaeläin ja meidän evoluutiomme aikana mahdollisuus kuulua laumaan on ollut hengissä säilymisen ehto. Välinpitämättömyys on epäterve ja valheellinen defenssi.
Sen sijaan voi tehdä sitä mitä kokee tärkeäksi siitä huolimatta, että epämukavaa jos se ei saa muiden hyväksyntää. Voi myös todeta, että mulla näköjään tuli tästä häpeän tunnetta, mutta mun ei kannata valita seuraavaa päätöstä sen ohjaamana, koska se on jäänne evoluutiosta, eikä oikeasti merkki uhasta ja vaarasta.
Kyllä ihminen on toki laumaeläin, mutta kyllä yksilötasolla on valtavia vaihteluita. Entinen miesystäväni pui koko ajan, mitä muut hänestä ja hänen tekemisistään ajattelevat. Esim. mitä hänen 40 vuotta sitten viimeksi näkemänsä ala-asteen luokkakaverit sanoisivat, jos näkisivät hänet ruokakaupan kassalla. Olisiko se hirveä alennustila? Olin aika ihmeissäni, sillä itselleni ei tulisi mieleenkään miettiä, mitä edes läheiseni ajattelisivat vastaavassa tilanteessa. Työt kuin työt. Luonnollisesti naisystävän ulkomuoto määritti myös hänen arvoaan jne. En jaksanut moista laumasielua.
Ap, minulla on ollut melko hyvä itsetunto ja itseluottamus jo lapsesta asti, mikä onneksi kantoi teini-iän vaikeiden vaiheiden ja koulukiusaamisenkin yli. Siihen auttoivat turvalliset kasvuolot ja läheiset ihmiset; vaikka joillekin olin pilkan aihe enkä kelvannut seuraan, tiesin että minulle tärkeille ihmisille olen arvokas ja tärkeä. Se piti yllä omanarvontunnetta ja saatoin olla oma itseni onnellisin mielin.
Voisin sanoa saavuttaneeni toivomasi tilan joskus alle 30-vuotiaana, kun koin jonkun oivalluksen ja totesin itselleni, ettei minun tarvitse yrittää miellyttää ketään, jota en kiinnosta tai miellytä sellaisena kuin olen. Olen lämmin ja sydämellinen ihminen, en siis tarkoita, että kohtelisin itse muita huonosti, vaan etten sillä tapaa odota muiden kiinnostuvan minusta tai yritä nähdä erityistä vaivaa ollakseni vaikkapa viehättävä sellaisten miesten silmissä, jotka eivät minua arvosta ihmisenä, tai pyrkiä seuraan, joka ei ole minusta kiinnostunut. Muitakin ihmisiä on maailma pullollaan, ja arvostan ja rakastan täysillä niitä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla ja jotka pitävät minusta ja minä heistä. Ehkä jollakin tapaa ymmärsi oman arvonsa paremmin. Kaikkien kemiat eivät aina kohtaa, on erilaisia elämäntilanteita, kiinnostuksen kohteita jne, ja saa ollakin. Kyllä jossain vaiheessa niitäkin sielunkumppaneita löytää, vaikka ei ehkä silloin teininä vielä löytynytkään. Ja aikuisena on oppinut tulemaan toimeen ja viihtymään niidenkin kanssa, joilla ei ole mitään yhteistä, mutta ei myöskään mitään vastaan.
Samoin sinä ap voit ajatella. että jos olet hyvä ja kunnollinen ihminen, ei sinun tarvitse miettiä, oletko riittävän hyvä jonkun muun silmissä. Olet tarpeeksi hyvä, arvostuksen, välittämisen ja rakastamisen arvoinen juuri sellaisena kuin olet. Jätä täysin sikseen se, mitä mieltä muut saattaisivat olla. Todennäköisesti muilla ei käy sinun ajattelemisesi edes mielessäkään; ihmiset lopultakin elävät omaa elämäänsä ja ajattelevat omia asioitaan.
Lisäksi voit ajatella, että jos joku (vaikka vanha koulukiusaaja) ajattelisikin vielä vuosien jälkeen jatkuvasti ja hartaasti sitä, miten huonoja ja kelvottomia muut hänen silmissään ovat, eikö se tee hänestä itsestään vain säälittävän ja epäonnistuneen yksilön, jolla ei ole omaa elämää? Ketä sellaisen ihmisen ilkeät ajatukset edes kiinnostaisivat. Älä niin joutavasta edes piittaa, tai korkeintaan toivo hänelle hyvää, että hänenkin elämästään voisi joskus tulla parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työelämässä se on aika vaikeaa, kun joku "tallentaa" kaiken sanomasi ja vääristelee sitä muille - erityisesti pomoille. Mutta samalla mitalla vaan selän takana takaisin.
Yksityiselämässä ei puhu paljon mitään kellekään. Jos joku kysyy mitä kuuluu, niin sanoo jotain ympäripyöreätä;
On tässä pakkasia pidellyt. Vähän päänsärky häiritsee, otin just lääkkeen.
Pitäs kai mennä hammastarkastukseen, voi kauheeta.
Auto pitäs katsastaa, taitaa tulla hylsy.
Kokemalla tarpeeksi vaikeuksia omassa elämässäsi, ja selviytymällä niistä voittajana. Paras tapa. Siten saa omaa henkistä pääomaa, joka näkyy itsearvostuksena ja olennaiseen keskittymisenä. Muiden mielipide ei ole yksilön kannalta olennainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhustenkodissa. Muisti poissa. Voi sanoa mitä haluaa.
En tiedä vastasiko joku jo saman, mutta ikä auttaa. Kun huomaa kuuluvansa siihen iäkkäämpään puoliskoon ihmiskuntaa, niin ensinnäkin arvostelijoiden määrä on vähentynyt, toisekseen sinun mielipidettäsi arvostetaan edes hieman enemmän kun et ole enää "kloppi tai likka", ja kolmanneksi jostain syystä ei vaan enää niin välitä muiden tuumailuista.
Mistä se sitten lie johtuukaan. Itse suhtautuu eri tavoin, tietää jo mitä elämältään haluaa eikä se ole ventovieraiden hyväksyntä.
Mutta myös ympäristö suhtautuu eri tavoin. - yksi konkreettinen on se, kun lähes 90% kassahenkilöistä on nyt minua puolet nuorempia, voisin olla heidän äitinsä (olen 50-vuotias). He ovat aina tosi kohteliaita. Niin ei ollut silloin, kun itse oli 20-vuotias asiakas. Yritän olla erityisen kohtelias takaisinpäin, hymyilen vaikka olisi kiire ja aspa ei ihan tiedä mitä on tekemässä. Yritän muistaa, miten inhottavia oli nyrpät keski-ikäiset asiakkaat kun itse oli asiakaspalvelutyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pienestä saakka perusteltuja kehuja toivotunlaisesta toiminnasta. Itseluottamus, tunne omasta pystyvyydestä rakentuu.
Ihan beestä. Vanhemmat kehuu kasvis syöjä,pasifisti vasenkätistä hedelmäsalaatti teiniä. Voi luoja kun joutus oikeisiin töihin tai armeijaan. Itku kurkussa ja löysät housussa. Ei käyttistä. Kovempaa kuria.
En itse välitä mitä muut ajattelee. Suon ajattelunvapauden niin itselleni kuin muillekin. Mutta jos ajattelu muuttuu vaikkapa takanapäin juoruiluksi, panetteluksi ja tuomitsemiseksi, ollaan jo sellaisessa käyttäytymisessä jota minun on vaikea sivuuttaa. Olen asunut maalaiskylässä huomattavan pitkän ajan ja kokenut tosi paljon pilkkaa, kiusaamista ja halveksuntaa oman elämäntapani ja maailmankatsomukseni takia. Tosin jo pelkästään se että olen kaupungista tänne korpikylään muuttanut, on jo antanut aiheen ihmetellä että ''mikähän se oikein luulee olevansa''.
Ihmisarvo kuuluu jokaiselle. Se on jakamaton. Jos tuota arvoa loukataan, on minua loukattu ja reagoin siihen tavalla tai toisella. Elän ja asun erakkona, joten se miten reagoin ei tule toisten tietoon eikä vaikuta heidän elämäänsä.
Olisin aika paatunut jos en ollenkaan välittäisi ihmisarvon loukkauksista. Itsetuntokysymys tämä ei minulle ole. On kyse perusarvoista ja niiden kunnioittamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap, ajattele, että olet niin mitätön, ettei kukaan piittaa sinusta, niin sitten lakkaat piittaamasta muista, ja teet juuri niinkuin itsestä tuntuu hyvöltä, vaikka luet kirjaa ruokapöydässä tai kavat nenää kassajonassa. Mulle se auttoikummasti kun lakkasin piittaamasta itsestäni tv 67v akka kuin roskapöntöstä ongitty vaan julkisesti kaupassa silti käy pakkasessa kumisappaat jalassa ja kesälläkin huivi korvilla,.
Opettelemalla arvostamaan ja rakastamaan itseään. Ja ymmärtämään sen, ettei kukaan elä ikuisesti ja viime metreillä on ikävä miettiä miksi teki tai eli niin kuin kuvittelin muiden haluavan että elää. Plus että itse elää oman elämänsä.
Olemalla iloinen ja kiitollinen niistä asioista mitä on saanut aikaiseksi ja mitä osaa.
Jokaisella on omat vahvuudet. Ja myös heikkoudet.
Ja mietitkö itsekään oikeasti miten joku toinen elää? Ehkä on meidän kuvitelmaa, että muita kiinnostaisi mitä, miten teen tai tekemättä jätän?
Vierailija kirjoitti:
Työelämässä se on aika vaikeaa, kun joku "tallentaa" kaiken sanomasi ja vääristelee sitä muille - erityisesti pomoille. Mutta samalla mitalla vaan selän takana takaisin.
Yksityiselämässä ei puhu paljon mitään kellekään. Jos joku kysyy mitä kuuluu, niin sanoo jotain ympäripyöreätä;
On tässä pakkasia pidellyt. Vähän päänsärky häiritsee, otin just lääkkeen.
Pitäs kai mennä hammastarkastukseen, voi kauheeta.
Auto pitäs katsastaa, taitaa tulla hylsy.
Miksi selän takana? Jos ei ole kanttia sanoa naamatusten niin jätä sanomatta. Ja teho voisi myös olla parempi, jos sanot tälle tyypille itselleen eikä selän takana.
Väittäisin, että suhteessa muihin ihmisiin kasvaneena ja kehittyneenä, me aina jollain tasolla mietimme suhdettamme muihin. Oleellista kai onkin, ettei ahdistu liikaa tai anna ajatuksen muiden kritiikistä vaikuttaa liikaa omaan elämään ja tekemiseen.
Mutta ketjussa on tullutkin hyviä vinkkejä ajattelumalleista, joiden avulla voi yrittää rauhoittaa itseään tilanteissa, joissa haluaa saavuttaa etäisyyttä muiden mielipiteisiin. Laitan muutamia ajatuksiani myös lisäksi:
"Tuskin kukaan edes ajattelee minua"
"Olen riittävän hyvä ihmisenä ja tahdon arvostaa itseäni, kuten muitakin ihmisiä"
"Jos toinen ihminen kritisoi ja puhuu minusta pahaa, mitä se kertoo HÄNESTÄ? Millaisella ihmisellä on tarve loukata ja alentaa muita? No, sellaisella, jolla on itsellään huono itsetunto ja tarvitsee omalle itselleen pönkitystä"
"Saahan meillä kaikilla olla mielipiteet, mutta jokaisella on myös vapaus valita omaan elämään liittyvät teot ja asiat. Se ei kuulu muille"
"Vaikka nyt koen häpeää, se on inhimillinen tunne. Jokainen kokee sitä joskus. Pohdin seuraavaksi, onko häpeäni aiheellista. Jos paras ystäväni olisi samassa tilanteessa kuin minä, kritisoisinko häntä?"
"Nyt koen taakaksi muiden mielipiteet minusta. Miksi koen niin? Onko minulla aiemmin elämässä ollut vaikeita tilanteita, joissa olen joutunut muiden ktitisoinnin kohteeksi (kiusaamista, lähisuhteissa tunnetta etten olen rakastamisen arvoinen jne.)? Voiko nykyinen tunteeni olla heijastus aiemmasta traumasta? Jos niin on, haluan karistaa sen hartioiltani, koska on turhaa ajatella niin."
"Haluan ajatella, että olen rakastamisen arvoinen omana itsenäni, juuri tällaisena kuin olen."
Muun muassa tällaisilla ajatuksilla voi oppia päästämään turhasta muiden mielipiteiden miettimisestä irti.
Viimeistään vanhempana kehittyy useimmilla luonnollinen enemmän hällä väliä -tyyppinen suhde muihin. Jokaisen on kuitenkin itse elettävä oma elämä omien arvojen ja asenteiden mukaisesti. Ja annettava sama vapaus muille.
Tsemppiä AP:lle prosessiin!
Oma itsetuntoni on ollut melko vakaa koko elämäni ajan. Se tulee sisäisestä turvan tunteesta ja rakkaudesta omaa sisintä kohtaan. Inhimilliset arvot ja rakkaus ovat olleet elämäni majakoita. Veneen keikuttajia elämääni on mahtunut yllinkyllin, mutta uskon ihmisyyteen.
Muutin stadista pikkukuntaan.
Pikkukunnassa jokainen on enemmän esillä kuin isossa. Ero on selkeä.
Eli jokainen yksilö erottuu enemmän kuin suuressa massassa.
Tämä toki johtaa mm siihen, ettei näyttävää pukeutumista näy lainkaan.
Se on kyllä ikäv, tylsä ilmiö. Eli 90...99% pelaa ns varman päälle, eikö erotu toisista. Hki oli vapaampaa tämä, näki kaikkea räväkkää.
Silti maalla on turvallista asua, hki on täysin turvaton city nyt.
AP. Minä olen oppinut tuon asian. Pystyt paljon jättämään taaksesi, jos ajattelet, että toisella on oma motiivi ajatella ja puhua itsestään ja omista tarpeistaan käsin. Ei se liity sinuun vaan häneen . Toinen tapa on kysyä miten hän on tullut tiettyihin päätelmiin. Näitä kun käytät alat pikku hiljaa tajuta, ettei muiden puheista kannata välittää.