Ottaisitko vanhempasi kotoosi hoitoon, jos he ei pärjää kotonaan tai heille ei ole palvelutalopaikkaa

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset voivat myydä kotinsa, muuttaa vuokralle ja käyttää rahat yksityisen kotihoidon ostamiseen.

Eivät välttämättä saa myytyä, jos on vanha talo korven keskellä

Vierailija kirjoitti:

Ap älä ota heitä kotiin, koska sitten he varsinkaan eivät saa hoivakotipaikkaa, kun sinä hoidat. Ainakaan ilman taistelua. Nimimerkillä kokemusta on.

Olen seurannut sellaista tapausta sivusta.

En ottaisi. Aikoinaan kun kerran viidessä vuodessa rohkenin pyytää henkistä tukea, molempien vastaus oli sanatarkasti sama, "En voi valitettavasti auttaa mitenkään". Nyt kun avopuolisoni jätti minut kuin nallin kalliolle ja pakkasi kaikki tavaransa pois alle 2 päivässä ja katosi jäljettömiin, kun tämän kerroin viestillä vanhemmilleni, ei tullut sanaakaan pahoitteluja tai tuenilmauksia, ei sanaakaan. En missään nimessä aio auttaa vanhempiani kun he parin vuoden päästä muuttuvat avun tarpeisiksi. 

Nro 168: "Varoit joskus, että vanhempasi eivät saisi koronataetuntaa. Etkö varo sitä enää lainkaan. Kotihoidon käynnit kolmesti päivässä voivat olla riski, kun ne ei taida enää olla kovin tarkkoja?

Pystyykö äitisi pitämään rannenapoia (turvapalvelu). Meillä ainakin äitini painelee sitä jotain vasten yöllä vahingossa ja tulee turhia hälytyksiä"



Sori, on ollut kaikenlaista hässäkkää tässä viime viikon ja löysin koko tämän ketjunkin vasta nyt. 



Kyllä, varoin aikoinaan tosi tarkkaan saamasta koronatartuntaa, mutta noin vuosi sitten isäni päätti, että he eivät enää varo. Eli lakkasivat käyttämästä ffp3-hengityssuojainta esimerkiksi lääkärin vastaanotolla ja lisäksi halusivat tavata - minkä ihan ymmärränkin - niin lapsiaan, lastenlapsiaan kuin lapsenlapsenlapsiaankin. Joten miksi enää itse varoisin viemästä heille tartuntaa, kun ei kukaan muukaan enääå varo viemästä sitä heille. Koronavirus ei ole katoamassa yhtään minnekään. Tuskin edes mun elinaikanani, mutta ei ainakaan yli 90-vuotiaiden elinaikana. Äitikin on jo lähempänä sataa kuin yhdeksääkymmentä. Mulle oli aika suuri helpotus, kun vanhempani - tai siis isäni - päättivät, että jos saavat tartunnan, niin sitten saavat. 



Äiti ei pysty pitämään mitään rannekkeita tai ehkä pystyisi, mutta ei ymmärtäisi, mitä sillä pitää tehdä. Turvapalvelu hankittiin ja ranneke on isän ranteessa. Ihan jo sitäkin varten,. että jos isä sattuisi kaatumaan, niin ei äiti ymmärtäisi painaa edes ranneketta. 



Nyt siis äiti on ollut muutaman päivän kotona. Siellä on turvapalvelu ja yksityinen kotihoito käy 3 kertaa päivässä tunnin kerrallaan. En ole soittanut enkä käynyt katsomassakaan, miten pärjäävät.