Ottaisitko vanhempasi kotoosi hoitoon, jos he ei pärjää kotonaan tai heille ei ole palvelutalopaikkaa

Mietin joskus miten selviäisin, jos joskus tulisi laki, että jälkikasvun on hoitajapulan vuoksi pakko hoitaa vanhempansa. Äitini olisin hoitanut ilosta kiljahdellen, isääni en todellakaan. Isäni oli minua kohtaan väkivaltainen, pelottava narsistihirviö koko lapsuuteni.

Mutta jos pakko olisi, toimisin kai seuraavasti. Talosta yksi huone - mielellään etäällä makuuhuoneestani oleva - isäni asuttavaksi. Hänelle ei muuta vaatetta, kuin sellainen kertakäyttöinen sairaalakaapu, joka on takaa auki ja likaantumisen jälkeen roskiin ja uusi vastaava päälle. Niin ja tietty vaippa, sellainen jota ei saa pois päältä ilman apua, eikä sinne saa käsiä sisään.

Huone olisi äänieristetty, ei ikkunaa. Sänkynä vaahtomuovipatja lattialla, valot saa päälle ja pois huoneen ulkopuolelta. Ei pöytiä, ei tuoleja, ei televisiota. Ajankuluksi esim. pehmolelu tai sellainen pehmokirja jossa on kuvia. Aamulla saa vellin muovikiposta, työpäiväni jälkeen perunamuusia ja papuja. Vesitilkka ruutalla aterioiden yhteydessä. En pesisi hänen hampaitaan, suihkussa kerta viikkoon niin että pihalla painepesurilla huuhtaisu ja takaisin huoneeseen. En antaisi mitään lääkkeitä, koska isä eväsi minulta lääkityksen lapsuudessani.

Sitten kun lopulta kuolisi, niin isoon biopussiin koko ukko ja jätteen kierrätykseen. Huone remonttiin ja rempan jälkeen siitä tulee kirjasto. Muuta en hänelle tarjoaisi ikipäivänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. 

Terveydenhuollon on pakko järjestää paikka tuollaisessa tilanteessa. 

Jos otat heidät kotiisi ja alat omaishoitajaksi et ikinä sa heitä muualle

Terveydenhuolto ei järjestä mitään paikkoja, hoivakodit kuuluvat sosiaalihuollon piiriin. Ja mitään paikkaahan ei voi järjestää jos vapaita paikkoja ei kerta kaikkiaan ole. 

Terveydenhuolto hoitaa intervalli hoitopaikkaan, usein ihan ensiavuksi sinne pysyvään paikkaan pääsemiseksi, kun katsotaan, ettei mitenkään pärjää enää kotihoidon avulla. Mutta siihen pysyväispaikkaan tarvitaan sosiaalityöntekijän kanssa kokoustaminen ja hänen päätöksensä, että paikkaa tarvitaan. Puolison vanhempi oli tuollaisessa intervallihoidossa niin kauan, että hoitokodista kuoli asukas ja paikka vapautui.

Oman vanhempani vanhempi oli lapsuudenkodissani jonkin aikaa hoidettavana, kun olin nuori. Sen perusteella en kyllä tuollaiseen ala. Tosin äitini on jo kuollut, menehtyi äkillisesti, eikä joutunut koskaan kärsimään muistisairaudesta, mitä hieman pelkäsi. Ei meidän asunto edes sovellu vanhuksen hoitamiseen, ei ole tilaa, eikä ole esteetön.

Vierailija kirjoitti:

En. 

Terveydenhuollon on pakko järjestää paikka tuollaisessa tilanteessa. 

Jos otat heidät kotiisi ja alat omaishoitajaksi et ikinä sa heitä muualle

Hoitopaikkoja ei ole. Se muka lain määräämä pakko on pelkkää sanahelinää jolla ei ole merkitystä.

Suurin osa "ei itse vielä lähelläkään hoitoa tarvitseva -ihminen" on näitä hällä väliä tyyppejä. Ei kiinnosta läheiset eivätkä itse koskaan sairastu, vanhene eikä kuolekaan. 

Vierailija kirjoitti:

En ikinä ottaisi. Ostakoot itse palvelut kotoa, niitä saa kyllä jos maksaa itse. 

Voi muuten olla, ettet saa äitiäisi ikinä laitokseen jos otat hänet kotiisi asumaan. Sossut katsovat helposti että äitisi ei tarvitse hoitopaikkaa jos hän saa asua luonasi.

Ystäväni iäkäs äiti sai keväällä 2023  sairauskohtauksen eikä toipunut enää riittävästi asuakseen yksin. Hoivapaikkoja ei kuitenkaam ollut eikä häntä voinut enää hoitaa sairaalassa. Hän oli jollain tilapäisellä hoivapaikalla naapurikunnassa muutaman viikon, mutta edelleenkään pysyvää paikkaa ei löytynyt. Vaikka 2 lääkäriä ja vanhuspalvelukoordinaattori olivat määritelleet äidin hoiva-asumisen tarpeen välttämättömäksi ja kiireelliseksi, äiti kotiutettiin kylmästi ilman tietoa jatkosta. Oli kesä eikä hyva-alue pystynyt takaamaan edes sitä, että vanhus saisi kotihoitoa, kun hoitajapulan vuoksi sitä ei saanu edes jo kaikki olemassaolevat asiakkaat, uusia ei siis voitu ottaa.

Siinä vaiheessa ystäväni teki kohtalokkaan taktisen virheen. Hänellä oli kesäloma alkamassa joten hän muutti 420 km päästä kotikaupungistaan äitinsä luo loman ajaksi järkkäämään asioita ja hoitamaan äitiään. Lopputulos siitä oli että hänen äitinsä siirtyi koko ajan hoivapaikkajonossa taaksepäin koska "hoito on jo järjestetty, omainen hoitaa". Ystävä ohjeistettiin hakemaan omaishoidontukea vaikka hän tolkuttamastaan tolkutti viranomaisille, ettei pysty hoitamaan äitiään koska asuu ja työskentelee yli 400 km päässä ja että on vain lomansa ajan hätäapuna.

Palveluseteliä ei myönnetty samasta syystä jotta vanhus olisi voinut sillä setelillä ostaa kotihoitopalvelut. 24/7 palvelut yksityiseltä ovat hinnaltaan tavallisen palkansaajan ulottumattomissa ilman palveluseteliä. Täydellinen blokki siis.

Ystävä maksoi omilla varoillaan äitinsä kotisairaanhoitoa aina jouluun asti, kun äidin eläke ei riittänyt. Äidin asuntoakaan ei voinut panna myyntiin kun ei tiennyt, miten tilanne etenee. Ystävä teki jo syksyllä valituksen aviin palveluseteliratkaisusta ja siihen tuli ratkaisu joulun alla. Avi kumosi hyvan päätöksen ja ystävän äiti jonottaa nyt yksityistä hoivapaikkaa. Ystävän mukaan hänen äitinsä on käytännössä heitteillä,  vaikka ystävä käy äitinsä luona viikonloppuisin.

Positiivista on sentään se, että palvelusetelin myötä ystävän äiti saa takautuvasti kotihoidon maksuja ja pystyy nyt ostamaan lisää kotihoitoa hoivapaikkaa odotellessa. Sekään ei kuitenkaan riitä kovin kauan.

Opetus: ÄLKÄÄ hetkeksikään ruvetko edes tilapäisesti hoivaamaan vanhempianne. Kunnat ja hyva tulkitsevat sen niin että vanhuksen hoito on kunnossa ja järjestetty. Silloin palveluseteliasiakaan ei etene. Esteenä on myös jos vanhuksella on oma koti. Silloin katsotaan että on olemassa paikka, jonne hoiva voidaan järjestää eikä mikään etene hoivapaikan haussa.

Suomessa ei enää ole vanhusten hoivaa. Tilanne on karmea.

No en todellakaan, mun isä ei ole ikinä osallistunu mun elämään, ei sitä kiinnosta.

Ja äiti on vaarallinen narsisti jonka kAsVaTukSesTa jäi vaan petos velat, ikuiset traumat ja jatkuva pelko mitä se tekee seuraavaks.

Aion tavata molemmat seuraavan kerran kun kusen heidän haudoille.

Toivottavasti lähitulevaisuudessa meillä halukkailla on mahdollisuus eutanasiaan ettei tarvitse yksin omassa kodissa kitua ja kärsiä odottaessamme palveluasumispaikkaa.

En todellakaan odota, että muuttaisin lasteni luokse asumaan siinä vaiheessa kun en enää yksin pärjää. En halua, että he jäisivät töistä pois minun omaishoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kumma, kun 90 % täällä vastaa "en missään nimessä". Kuitenkin jos joku ei halua lapsia, niitä suorastaan tyrkytetään vanhuuden turvaksi... Ei taidakaan olla niin varma valinta.

Omaishoitajaksi alkaminen on eri asia kuin avustaminen pienissä askareissa, siivouksessa, asioiden hoitamisessa ym. Suurin osa ihmisistä tarvitsee apua jo ennen kuin on varsinaisesti laitoskunnossa ja sen laitospaikan saamiseenkin vaaditaan yleensä omaisten apua.

Vierailija kirjoitti:

Mietin joskus miten selviäisin, jos joskus tulisi laki, että jälkikasvun on hoitajapulan vuoksi pakko hoitaa vanhempansa. Äitini olisin hoitanut ilosta kiljahdellen, isääni en todellakaan. Isäni oli minua kohtaan väkivaltainen, pelottava narsistihirviö koko lapsuuteni.

Mutta jos pakko olisi, toimisin kai seuraavasti. Talosta yksi huone - mielellään etäällä makuuhuoneestani oleva - isäni asuttavaksi. Hänelle ei muuta vaatetta, kuin sellainen kertakäyttöinen sairaalakaapu, joka on takaa auki ja likaantumisen jälkeen roskiin ja uusi vastaava päälle. Niin ja tietty vaippa, sellainen jota ei saa pois päältä ilman apua, eikä sinne saa käsiä sisään.

Huone olisi äänieristetty, ei ikkunaa. Sänkynä vaahtomuovipatja lattialla, valot saa päälle ja pois huoneen ulkopuolelta. Ei pöytiä, ei tuoleja, ei televisiota. Ajankuluksi esim. pehmolelu tai sellainen pehmokirja jossa on kuvia. Aamulla saa vellin muovikiposta, työpäiväni jälkeen per

Sun täytyy olla todella rikki. Oletko koskaan saanut mitään terapiaa?

Ei missään nimessä kummankaan vanhemmat muuta meille eikä me vanhemmille. Omaishoitajaksi ei aleta.

Omat isovanhemmat on nyt niitä avuntarvitsijoita, 80-95 vuotiaita, heitä auttelevat enimmäkseen yli 60v lapset, eläkepäivistä ei tietoakaan jos joku erehtyy omaishoitajaksi. Itse olen myös 60 kun omat vanhempani alkavat tarvita apua, ajattelin kyllä nauttia eläkkeestä jos sellainen on vielä olemassa, enkä jatkaa työuraa hoitsuna. Voin käydä kaupassa ja hoitaa asioita, siivota joskus, mutta muistisairaan vahtiminen on kokopäivätyö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma, kun 90 % täällä vastaa "en missään nimessä". Kuitenkin jos joku ei halua lapsia, niitä suorastaan tyrkytetään vanhuuden turvaksi... Ei taidakaan olla niin varma valinta.

Kehitysmaissa tehdään lapsia vanhuuden turvaksi. Herrajumala - tuo ei ole millään tavalla meillä enää nykypäivää; jäädä nyt lapsiensa riesaksi ja pilata heidän elämänsä! Ajatuskin on sairas!

 

"Kuka sinusta huolehtii, kun olet vanha? Jäät ihan yksin!"

 

Kommenttia kuulee yhä jatkuvasti.

Huolehtiminen ei ole vain sitä että ottaa luokseen asumaan. Muistisairas tarvitsee huolehtimista omassa kotonaankin jo.

Jonkun täytyy vaatia sitä kotihoitoa, katsoa perään, vaatia laitospaikkaa, ylipäätään järjestää sen muistisairaan asiat. Ne kellä ei ole ketään katsomassa perään, löydetään aivan kaoottisesta kodista, nälkiintyneinä (pahimmillaan. Tällainen tapaus oli lehdissä vuosia sitten) 

Asumme ahtaassa kaksikerroksisessa asunnossa, jossa omaishoito olisi täysin mahdotonta.

Vierailija kirjoitti:

"Kuka kirjoitti, että "mulla on se kohta edessä"? Tiedätkö varmasti mihin olet ryhtymässä?

Lievä "höpsähtänyt" varmaan menee kotihoidossa, jos muistisairas sentään muistaa missä ylipäätään on, eikä yritä lähteä "omaan kotiin" heti kun silmä välttää, eikä ole vaaraksi itselleen.

Mutta se vaihe kun ei enää muista missä on, se tulee muistisairaudessa kyllä tosi varhain, eikä sellaista ihmistä voi enää jättää vahtimatta uuteen ympäristöön. Ei vaan voi."

Kiitos vastauksestasi. Tuo homman sitovuus nimenomaan pelottaa. Vanhusta ei voi noin vaan retuuttaa mukanaan kuten vauvaa asioita hoitaessa. 

Mun äidillä on alkava muistisairaus. Nimenomaan siten, että on auringonlaskuilmiö eli illalla sekavampi. 

Iltaisin saattaa ihmetellä, kuka minä olen jne. Päivällä ymmärtää lähes kaiken. 

Öisin on välillä ongelmaa. Eli järjestelee tai lähtee keittiöön. 

<

Jos et pysty omaishoitajaksi, älä tunne ainakaan siitä huonoa omatuntoa. Se vaatii palkkatyöstä jäämistä ja kaikki omat menot jäihin.

Niin kauan kuin äitisi pää vähänkään pelaa, hän pärjää paremmin tutussa ympäristössään. Jos hän tulee luoksesi, taantuu ihan varmasti. Ei löydä enää vessaankaan. 

Jos voit auttaa äitiäsi kotonaan, niin kauan kuin kotonaan pärjäilee, se varmaan olisi paras vaihtoehto. Kun se päivä tulee että hän joutuu laitoshoitoon, voit edelleen hakea hänet luoksesi päiväksi tai viikonlopuksi, ihan kuinka itse pystyt. Kyllä sieltä saa hakea vierailuille jos vaan sukulaiset haluavat, ja pystyvät. 

Me tehtiin sukulaisen kanssa näin. Autettiin kotiin, sitten laitoksesta haettiin silloin tällöin vuorokaudeksi kyläilemään (hän ei jaksanut kahta yötä, muutokset arjessa väsytti paljon). 

Epäilen, että yhteiskunta ei hyväksyisi minua heidän hoitajakseen. Hoitaisin samalla tavalla kuin he hoitvat aikoinaan minua, kun olin avuton lapsi: piiskaisin vähintään 3 kertaa viikossa, tukistuksia ja luunappeja monta kertaa päivässä, haukkumista ja huutamista. Jos tulisi vahinko housuihin, löisin virtsaisilla housuilla ympäri korvia.

Ruokaa saisivat 3 kertaa päivässä ja se olisi paistettuja perunoita, paistettuja munia, leipää ja puuroa. Jauhelihakastiketta saisi yhden kauhallisen, jos viitsisin sitä joskus heille valmistaa.

Epäilen, että yhteiskunta ei hyväksyisi minua heidän hoitajakseen. Hoitaisin samalla tavalla kuin he hoitivat aikoinaan minua, kun olin avuton lapsi: piiskaisin vähintään 3 kertaa viikossa, tukistuksia ja luunappeja monta kertaa päivässä, haukkumista ja huutamista. Jos tulisi vahinko housuihin, löisin virtsaisilla housuilla ympäri korvia.

Ruokaa saisivat 3 kertaa päivässä ja se olisi paistettuja perunoita, paistettuja munia, leipää ja puuroa. Jauhelihakastiketta saisi yhden kauhallisen, jos viitsisin sitä joskus heille valmistaa.

Perustaisin naisten ja miesten kommuunin, jossa hoidettaisiin yhteistaloudessa kaikki.  Suomessa on karseaa vanhusten hoito. 

Vierailija kirjoitti:

Epäilen, että yhteiskunta ei hyväksyisi minua heidän hoitajakseen. Hoitaisin samalla tavalla kuin he hoitivat aikoinaan minua, kun olin avuton lapsi: piiskaisin vähintään 3 kertaa viikossa, tukistuksia ja luunappeja monta kertaa päivässä, haukkumista ja huutamista. Jos tulisi vahinko housuihin, löisin virtsaisilla housuilla ympäri korvia.

Ruokaa saisivat 3 kertaa päivässä ja se olisi paistettuja perunoita, paistettuja munia, leipää ja puuroa. Jauhelihakastiketta saisi yhden kauhallisen, jos viitsisin sitä joskus heille valmistaa.

Lapsi on suloinen ja herättää helliä tunteita. Siitä huolimatta vanhempasi ovat pahoinpidelleet sinua? Vanhus ei ole suloinen, vaan ruma ja vastenmielisen näköinen. Varmaan ei käy pahasti luonnolle hakata sellaista, jos kerran itse ovat pystyneet hakkaamaan lasta. Siis edellyttäen, että viitsit ottaa "hoiettaviksesi".

Jos olis pakko, niin ottaisin

Vierailija kirjoitti:

Perustaisin naisten ja miesten kommuunin, jossa hoidettaisiin yhteistaloudessa kaikki.  Suomessa on karseaa vanhusten hoito. 

Sun asuinkaverit muuttaisivat melko äkkiä muualle.

Olen työelämässä, joten tuskin pystyisin hoitamaan. Ehkä ottaisin jonkun aupairin avuksi. Voisin majoittaa, mutta päivät teen töitä... Jos he eivät pärjää yksinään kotona, eivät pärjäisi yksinään meidänkään kotona.