Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ottaisitko vanhempasi kotoosi hoitoon, jos he ei pärjää kotonaan tai heille ei ole palvelutalopaikkaa
03.02.2024 |
Mulla on just nyt tällainen tilanne.
Äiti oli muistisairaan isäni omaishoitaja kunnes halvaantui itse noin kuukausi sitten. Isä ei pärjää yhtään yksin.
Kummallekaan ei löydy mitään paikkaa, ehkä jotain syksyllä naapurikunnasta 50 km päästä.
Onkos kukaan joutunut tähän tilanteeseen? Mites pärjäät?
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen nähnyt lapsena, millaista muistisairaan vanhuksen hoitaminen kotona on, enkä lähde siihen ikinä. Puolison omaishoitajana korkeintaan sitten joskus.
Kuvaile millaista muistisairaan kotona hoitaminen oli. Mulla on se kohta edessä.
Miten olet ajatellut nukkua? Moni muistisairas on levoton öisin. Hoitajat pääsevät työvuoronsa jälkeen kotiinsa nukkumaan.
Öö unilääkkeet on keksitty. Mun alzheimer isälle annetaan iltaisin ja nukkuu hyvin yöt. Niinkuin me muutkin.
Ne ei sovi kaikille.
Älä viitsi. On olemassa myös rauhoittavia. Toi on turhaa
Jostain syystä vanhusten palvelutalossa ei kaikkia asukkaita tälleen nukuteta, vaikka tarve olisi. Siellä on aina muutama, joille ei ilmeisesti sovi jonkun muun lääkkeen vuoksi rauhoittava tai unilääke. Kolkataan ja kävellään yöllä, joku huutaa kuin hullu.
Ei se ole turhaa lietsomista, vaan tervettä järkeä. Jos ihminen ei sitä muistisairaan todellisuutta tiedä, niin on silkkaa pahansuopuutta usuttaa omaishoitajaksi tällaista ihmistä. Se on työtä vuorotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taaperon hoitaminen on mukavaa. Hän kehittyy ja menee kohti tulevaisuutta. Kyllä pari-kolme - vuotiaalle vaihtaa vaipan, syöttää, vahtii ja antaa hellyyttä ja turvaa. Miksi saman hoidon saisi joku, joka on muutaman vuoden kuluessa haudassa? Ja joka on tyhmempi ja ilkeämpi kuin se kolmevuotias.
Vierailija kirjoitti:
En ota koskaan. Äitini ei milloinkaan koskenut minua, kun olin lapsi. En pystyisi hoitamaan häntä.
Kuka sulle vaipan vaihtoi.
"Kuka kirjoitti, että "mulla on se kohta edessä"? Tiedätkö varmasti mihin olet ryhtymässä?
Lievä "höpsähtänyt" varmaan menee kotihoidossa, jos muistisairas sentään muistaa missä ylipäätään on, eikä yritä lähteä "omaan kotiin" heti kun silmä välttää, eikä ole vaaraksi itselleen.
Mutta se vaihe kun ei enää muista missä on, se tulee muistisairaudessa kyllä tosi varhain, eikä sellaista ihmistä voi enää jättää vahtimatta uuteen ympäristöön. Ei vaan voi."
Kiitos vastauksestasi. Tuo homman sitovuus nimenomaan pelottaa. Vanhusta ei voi noin vaan retuuttaa mukanaan kuten vauvaa asioita hoitaessa.
Mun äidillä on alkava muistisairaus. Nimenomaan siten, että on auringonlaskuilmiö eli illalla sekavampi.
Iltaisin saattaa ihmetellä, kuka minä olen jne. Päivällä ymmärtää lähes kaiken.
Öisin on välillä ongelmaa. Eli järjestelee tai lähtee keittiöön.
Hänellä on pätevät unta tukevat lääkkeet. Iltaisin: mirtazapin, ketipinor depot, ketipinor, temesta, tenox.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.
Terveydenhuollon on pakko järjestää paikka tuollaisessa tilanteessa.
Jos otat heidät kotiisi ja alat omaishoitajaksi et ikinä sa heitä muualle
Terveydenhuolto ei järjestä mitään paikkoja, hoivakodit kuuluvat sosiaalihuollon piiriin. Ja mitään paikkaahan ei voi järjestää jos vapaita paikkoja ei kerta kaikkiaan ole.
Aina niillä on oltava kriisi/ hätätilannepaikkoja. Jos ei muuta niin aluksi vuodeosasto. Mikään hyvinvointialue ei edellytä, että jälkeläinen ryhtyy omaishoitajaksi. Joku yksittäinen keskijohdon virkanainen voi toki siihen yrittää painostaa. Ja jos omaishoitajaksi ryhdyt edes lyhyeksi aikaa, niin siinähän olet. Eli hyvästi oma hupeneva elämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen nähnyt lapsena, millaista muistisairaan vanhuksen hoitaminen kotona on, enkä lähde siihen ikinä. Puolison omaishoitajana korkeintaan sitten joskus.
Kuvaile millaista muistisairaan kotona hoitaminen oli. Mulla on se kohta edessä.
Minä tuossa aiemmin kerroin 4 vrk:n hoitorupeamasta. Toki itse olin yli 70 v ja erilaista kremppaa paljon ja mies on ihan käsi kaikissa kotihommissa. Työelämän aikana en olisi millään voinut hoitaa, sillä jouduin olemaan paljon öitäkin töissä ja kuka hoidokkia vahtii työpäivien aikana
Älkää hyvät ihmiset ryhtykö siihen ellei ole varaa esim kotiapulaiseen.
T. Hoitsu evp
Kyllä tosiaan tuo yöhoito ja omat tärkeät menot häiritsevät hoitoa. Sitä on niin kiinni hoidettavassa.
Hyvinvointialueen pitäisi järjestää paikka, johon voi viedä joidettavan milloin vaan tarpeen mukaan, jos on itse omaishoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.
Terveydenhuollon on pakko järjestää paikka tuollaisessa tilanteessa.
Jos otat heidät kotiisi ja alat omaishoitajaksi et ikinä sa heitä muualle
Terveydenhuolto ei järjestä mitään paikkoja, hoivakodit kuuluvat sosiaalihuollon piiriin. Ja mitään paikkaahan ei voi järjestää jos vapaita paikkoja ei kerta kaikkiaan ole.
Aina niillä on oltava kriisi/ hätätilannepaikkoja. Jos ei muuta niin aluksi vuodeosasto. Mikään hyvinvointialue ei edellytä, että jälkeläinen ryhtyy omaishoitajaksi. Joku yksittäinen keskijohdon virkanainen voi toki siihen yrittää painostaa. Ja jos omaishoitajaksi ryhdyt edes lyhyeksi aikaa, niin siinähän olet. Eli hyvästi oma hupeneva elämä.
Minäkin tosiaan sain kerran nuhtelut, kun ilmoitin kriisipaikkaa etsivälle kotihoidon työntekijälle, ettei meidän hoitokotiin mahdu. Päällikkö tuli linjoja pitkin, että oli hoitokodin tilanne mikä vain, ketään ei jätetä kotiin. Tämä asiakas sai sitten nukkua kovalla sohvalla päiväsalissa.
Kumma, kun 90 % täällä vastaa "en missään nimessä". Kuitenkin jos joku ei halua lapsia, niitä suorastaan tyrkytetään vanhuuden turvaksi... Ei taidakaan olla niin varma valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen nähnyt lapsena, millaista muistisairaan vanhuksen hoitaminen kotona on, enkä lähde siihen ikinä. Puolison omaishoitajana korkeintaan sitten joskus.
Kuvaile millaista muistisairaan kotona hoitaminen oli. Mulla on se kohta edessä.
Olen eri, mutta tässä kokemuksia: huutaa, haukkuu ja raivoaa päiväkausia, myös yöllä, käy päälle, repii hiuksista, suuttuu jos hoitaja poistuu asioille, ei suostu peseytymään, ei suostu lähtemään minnekään eikä halua päästää hoitajaakaan minnekään, keksii perättömiä syytöksiä läheisiä kohtaan, ei suostu syömään ja valittaa kun ei saa ruokaa, valittaa kun saa huonoa hoitoa ja koti hoidettu huonosti, ei suostu käyttämään uusia vaatteita ja valittaa kun joutuu käyttämään vanhoja vaatteita, hukkaa ja piilottelee tavaroita ja syyttää läheisiä niid
Muistisairautta on erilaista. Osa niistä todellakin muuttaa täysin persoonallisuuden kuten edellä olevassa kommentissa on kuvattu.
Oma äitini muuttui sairastuttuaan päivä päivältä vain kiltimmäksi ja hyvätuulisemmaksi. Silti oli raskasta keskustella samoista asioista aina viiden minuutin välein. Mummoni oli aikoinaan samanlainen. Ilmeisesti meillä on suvussa geeneissä ns. Kiltti alzheimer, sillä myös äitini sisko on oireilee samalla lailla. Mummo ja äitini ovat jo kuolleet. Tätini mies toimii hänen omaishoitajana. Hän on ratkaissut asian niin, että pitää kuulolaitetta suurimman osan päivästä pois päältä. Hymyilee ja nyökkäilee vain vaimolleen suurimman osan päivästä. Ihmeellisen hyvin heillä on homma noin sujunut.
En missään nimessä. Itse olen saanut pelkän märän rätin kasvoilleni ne harvat kerrat kun olen uskaltautunut pyytämään heiltä mitään henkistä tukea niin antaisin heidän vaikka kuolla hoidon puutteeseen mieluummin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en koskaan haluaisi, että kukaan kolmesta lapsestani ryhtyisi joskus meitä hoitamaan! Minun tavoite on ollut kasvattaa ne elämään omaa ja niin onnellista elämää kuin kykenevät. Tosin ikää on vasta 60v, joten eihän sitä tiedä, minkälainen takertuja minusta tulee, jos sitten isona dementia iskee.
Heidän täytyy muuttaa palvelutaloon. Kotoosi on outo sana aloituksessa. Lienee näppisvirhe. Vähän niinkuin ketoosi. Tarkoitit varmaan kotiisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku mainitsi KUNNAn velvollisuudeksi huolehtia hoitopaikoista. Nyt on nämä HYVINVOINTIalueet huolehtimassa kaikesta. Otaksun, että asiat ovat huonommin kuin koskaan etenkin vanhusten suhteen.
Ne, jotka eivät ole koskaan tavanneet sekavaa ja ilkeää vanhusta, ovat tietysti jalat irti maasta.
Vierailija kirjoitti:
Ei palvelutaloon pääse halvaantuneet henkilöt tai dementikot, heille varataan paikka joko hoivakodista tai sote-alueen kriisipaikoilta, jos ei muuta paikkaa ole (joskus se saattaa olla terveyskeduksen vuodeosasto).
Palvelutalo on asumismuoto, jossa asukas maksaa kuukausivuokran, mutta ostaa oman tarpeen ja harkinnan mukaan esim ateriapalveluja ja siivouspalveluja. Siellä kuljetaan omaan kotiin omilla avaimilla ja asutaan hyvinkin itsenäisesti. Käydään yhteisillä retkillä ja muissa tapahtumissa, eletään kuin omassa kodissa kuitenkin niin että tarvittaessa apu on lähellä.
Hoivakoti on paikka, johon asiakas muuttaa, kun hän ei enää kykene selviytymään itsenäisesti hygieniastaan, ruokailustaan, lääkkeiden otosta jne. Näissä paikoissa osastojen ovet pidetään lukossa ja vain henkilökunta ja vierailevat omaiset voivat avata niitä osastojen ovia koodeilla.
Jos kerran ryhtyy jonkun henkilön omaishoitajaksi, voi samantien heittää p
Olen tuo joka kirjoitti isänsä yrittäneen hypätä parvekkeelta. Isällä ei todellakaan ollut mitään muuta diagnoosia kuin Alzheimer. Isä vaan oli ikänsä asunut maan tasalla omakotitalossa eikä enää ymmärtänyt, että joku asuu kerrostalossa. Hän vain yritti päästä ulos
Vierailija kirjoitti:
Kumma, kun 90 % täällä vastaa "en missään nimessä". Kuitenkin jos joku ei halua lapsia, niitä suorastaan tyrkytetään vanhuuden turvaksi... Ei taidakaan olla niin varma valinta.
Kehitysmaissa tehdään lapsia vanhuuden turvaksi. Herrajumala - tuo ei ole millään tavalla meillä enää nykypäivää; jäädä nyt lapsiensa riesaksi ja pilata heidän elämänsä! Ajatuskin on sairas!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma, kun 90 % täällä vastaa "en missään nimessä". Kuitenkin jos joku ei halua lapsia, niitä suorastaan tyrkytetään vanhuuden turvaksi... Ei taidakaan olla niin varma valinta.
Kehitysmaissa tehdään lapsia vanhuuden turvaksi. Herrajumala - tuo ei ole millään tavalla meillä enää nykypäivää; jäädä nyt lapsiensa riesaksi ja pilata heidän elämänsä! Ajatuskin on sairas!
"Kuka sinusta huolehtii, kun olet vanha? Jäät ihan yksin!"
Kommenttia kuulee yhä jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Äitini olisin ottanut ehdottomasti, hän nukkui pois 2005.
Otan myös isäni, jos hän vanhuuden tullessa jää yksin kotiin ilman apua.
Olen kasvattanut lapseni niin, että he tietävät huolehtivansa minusta kun olen vanha. Sitä ei tehdä pakolla vaan rakkaudella.
Eli sinä et ole hoitanut ketään tai mitään, kunhan olet vain velvoittanut lapsesi siihen.
Minäpä olen hoitanut omat vanhempani ja se olikin sellainen kokemus, että minä olen ohjeistanut lapseni ottamaan tililtä x rahat, myymään kaiken minkä irti saa ja laittamaan minut hoivakotiin. Heidän perintönsä on säästövakuutuksissa, joissa ovat edunsaajina.
Mulle tämä on arvokysymys. Lapseni ovat oikeutettuja perhe-elämään, työssäkäymiseen ja terveyteen. Näitä ei voi saada yrittäessään omaishoitaa tai saattohoitaa muun ohella. Jokainen joka sitä on oikeasti tehnyt, tietää kyllä sen hinnan.
Alue: Aihe vapaa
Ennen tätä lääkitsemistä on kyllä ollut se vaellusvaihe. (Muuten ette olisi saanut unilääkkeitä hänelle.) Hyvä jos ei vaeltajalle sattunut mitään eikä muistisairas vaan hävinnyt yöllä ovesta.