Ottaisitko vanhempasi kotoosi hoitoon, jos he ei pärjää kotonaan tai heille ei ole palvelutalopaikkaa
Mulla on just nyt tällainen tilanne.
Äiti oli muistisairaan isäni omaishoitaja kunnes halvaantui itse noin kuukausi sitten. Isä ei pärjää yhtään yksin.
Kummallekaan ei löydy mitään paikkaa, ehkä jotain syksyllä naapurikunnasta 50 km päästä.
Onkos kukaan joutunut tähän tilanteeseen? Mites pärjäät?
Kommentit (184)
En voisi, kukaan ei valvoisi vanhusta kun muut ovat töissä.
Vierailija kirjoitti:
En voisi, kukaan ei valvoisi vanhusta kun muut ovat töissä.
Tulipalovaara jne.
Vierailija kirjoitti:
No ohhoh, johan on kirjoituksia! Älkää enää koskaan vinkuko veroista, jos oletatte, että yhteiskunta huolehtii läheisistänne. Ja huomaa taas hyvin, että ollaan mlkkujen keskellä Suomessa, sillä mitään välittämistä ja lämpöä ei ole edes omia lähimmäisiä kohtaan saati sitten muita. Todella, todella surullista eikä ihme, että täällä voidaan monin tavoin huonosti. Huonommin kuin verrokkimaissa.
Sulla ei ole näköjään yhtään kokemusta asiasta. Vanhuksesta huolehtiminen on ihan kokopäiväistä hommaa. Ei mitään saumaa, jos on itse työelämässä.
Tämä tilanne oli vajaa vuosi sitten. Äiti oli Alzheimeria sairastavan isäni omaishoitaja. Pärjäsivät kahdestaan suhteellisen hyvin, kunnes äiti sairastui äkillisesti syöpään ja joutui sairaalaan hoitoihin jne. Äidin kuntoutuminen oli hyvin epävarmaa ja kuolikin muutaman kuukauden sairastamisen jälkeen.
Minulla on mahdollisuus tehdä etätöitä ja olin ollut isäni kanssa muutamia tunteja äidin ollessa lääkärissä, pienessä toimenpiteessä, hoitamassa asioita jne. Etätyön tekemisestä ei tullut yhtään mitään, vaan jouduin jatkuvasti kävelemään tietokoneen kanssa isäni perässä, kun hän oli lähdössä ulos, yritti kiivetä parvekkeen kaiteen yli, ei osannut vessaan jne.
Oli täysin mahdotonta, että olisin ottanut isäni meille. Käyn säännöllisesti muutaman päivän töissä naapurikaupungissa ja joudun usein etäpäivinäkin siirtymään työpaikalle jos yhteydet eivät toimi. Mihin olisin laittanut isäni? Käytännössä en olisi päässyt edes kauppaan. Isä on hyvin karkailualtis ja olisi jo kauppareissu aikanakin ehtinyt kävellä läheiseen jokeen tai eksyä muutaman sadan metrin päässä olevalle suolle tai metsään.
Isä saattaa myös valvoa välillä koko yön, meluta, huutaa, kävellä ympäri asuntoa jne, joten ainakin omat yöunet olisi saanut unohtaa.
Onneksi isä huonon kuntonsa takia pääsi lyhyen jonotuksen jälkeen palvelukotiin, jossa oli juuri vapautunut ylimääräinen paikka.
Harvalla työiköisellä on mahdollista jäädä töistä pois koko aikaiseksi omaishoitajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt tätä. Äiti tosin on erittäin hyväkuntoinen +80v. Aina menossa bingossa, lauluryhmissä, tansseissa, eläkeläisten hallituksen jäsen, jne. Just löytänyt "hellun" itselleen (isä kuollut useampi vuosi sitten).
Ongelmaksi tosin muodostuisi se, että minä asun Helsingissä ja äiti pohjoisessa. Äiti koko ikänsä ollut pohjoisessa, joten en oikein usko, että muuttaisi tänne. Vastaan kyllä pistäisi voimakkaasti.
Pitää katsoa, mikäli tämä tulee eteen. Voihan se olla, että äiti kuolee ns. saappaat jalassa...
Jos ihminen on YLI 80 vuotta niin kyllä se plussamerkki tulee iän perään. Mitä oikein ajattelet kun merkitset sen noin.
En. Ei tule kuuloonkaan.
Äiti jätti mut isovanhemmille niin miksi ihmeessä heitä hoivaisin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Meidän hyvinvointialueen hoitokodeissa on kriisipaikkoja, jonne pääsee, jos ei pärjää kotona kotihoidon maksimiavun turvin. Ja sinne tosiaan oli pakko ottaa, jos sellaisesta asiakkaasta tuli tieto. Joskus joku nukkui päiväsalin sohvalla, kun huonetta ei ollut vapaana. Eli ensin kotihoito pyörimään ja he sitten katsovat jatkot.
Ei niille kriisipaikoillekaan pääse jos ne on kaikki varattu. Hoitajamitoitus määrää sen montako asiakaspaikkaa on olemassa, eli vaikka jossain paikassa olisi huone vapaana niin voi olla ketään ei voida ottaa sinne.
Ei mun entisessä työpaikassa mistään mitoituksesta välitetty. Kriisipaikkalaiset oli otettava, oli hoitajia miten vähän tahansa.
Olenko aika tyly, kun mielestäni vanhempien tulee pitää huolta lapsistaan heidän koko elämänsä, mutta lasten tehtävä ei ole hoitaa vanhempiaan tukea ja apua voi toki antaa. Teen kaikkeni, jotta lapseni voivat elää omaa elämäänsä eikä heidän tarvitse hoitaa minua eikä isäänsä.
En olisi millään voinut ottaa omia vanhempiani meille asumaan. Hermo olisi mennyt totaalisesti parissa päivässä! Heillä oli varaa maksaa ammattitaitoisesta hoidosta, mutta eivät olisi halunneet sitä tehdä. Ruoka-aineista, vaatteista, tavaroista yms. maksoivat suht mielellään (hankkivat kyllä hinnaltaan edullisia), mutta mistään palveluista (esim. siivous, pesettäminen, ateriapalvelu, kampaaja/parturi jne.) eivät olisi halunneet maksaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
No ohhoh, johan on kirjoituksia! Älkää enää koskaan vinkuko veroista, jos oletatte, että yhteiskunta huolehtii läheisistänne. Ja huomaa taas hyvin, että ollaan mlkkujen keskellä Suomessa, sillä mitään välittämistä ja lämpöä ei ole edes omia lähimmäisiä kohtaan saati sitten muita. Todella, todella surullista eikä ihme, että täällä voidaan monin tavoin huonosti. Huonommin kuin verrokkimaissa.
Sulla ei ole hajuakaan siitä, millaista on muistisairaat kanssa asuminen. Sinäkään et siihen pystyisi.
Jos ihminen on luonteeltaan dominoiva, eli kaikki tulisi tehdä kuin hän sanoo, ja hän haluaa sanoa sen viimeisen sanan. Vieraillessani joudun hengittämään syvään ja laskemaan mielessäni monen monta kertaa kymmeneen. Sipulin pilkkominenkin tullaan tarkastamaan selän taakse, ja ärjytään, jos kanamunia ei keitetä hänen tavallaan. En todellakaan ottaisi tuollaista persoonaa omaan kotiini. Kiintiö täynnä. Tunnen nyt jo myötätuntoa niitä hoitajia kohtaan, jotka tulevaisuudessa joutuvat työskentelemään tuon persoonan kanssa, joka osaa ja tietää kaiken. Siinä saa hoitajat neuvoja enemmän kuin tarpeeksi miten työt tehdään. :D
EN TAATUSTI OTA isääni hoitoon en rupea semmoiselle ilkeälle ihmiselle Omaishoitajaksi , joka EI koskaan ole Arvostanut kunnioittanu minua!
Aina pääasiassa on haukkunu minua Oon saanu tarpeekseni EI KIITOS
Mulla pitää saada olla jo Oma Elämä en ole enää mikään 20: n enää! Kyllä laittaisin Hakemuksen hoitopaikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Olen nähnyt lapsena, millaista muistisairaan vanhuksen hoitaminen kotona on, enkä lähde siihen ikinä. Puolison omaishoitajana korkeintaan sitten joskus.
Kuvaile millaista muistisairaan kotona hoitaminen oli. Mulla on se kohta edessä.
Olen eri, mutta tässä kokemuksia: huutaa, haukkuu ja raivoaa päiväkausia, myös yöllä, käy päälle, repii hiuksista, suuttuu jos hoitaja poistuu asioille, ei suostu peseytymään, ei suostu lähtemään minnekään eikä halua päästää hoitajaakaan minnekään, keksii perättömiä syytöksiä läheisiä kohtaan, ei suostu syömään ja valittaa kun ei saa ruokaa, valittaa kun saa huonoa hoitoa ja koti hoidettu huonosti, ei suostu käyttämään uusia vaatteita ja valittaa kun joutuu käyttämään vanhoja vaatteita, hukkaa ja piilottelee tavaroita ja syyttää läheisiä niiden varastamisesta, jne jne. Tsemppiä!
Olen ottanut vanhempani meidän luo jo vuosia sitten. Isällä alzheimer ja äidillä leukemia. Jaetaan vuorot kaikkien kesken ettei isä jää koskaan yksin. Hyvin menee kun huumorilla ottaa. Välit on tosi läheiset ja vitsailen aina että pääsen taas vaihtamaan vaippoja. Tein sitä paljon kun isoäiti vielä eli. Lapset tykkää kun on koko ajan joku jolle voi höpöttää omia asioitaan. Laitokseen en laita sillä sinne en haluaisi itsekään.
Vierailija kirjoitti:
No ohhoh, johan on kirjoituksia! Älkää enää koskaan vinkuko veroista, jos oletatte, että yhteiskunta huolehtii läheisistänne. Ja huomaa taas hyvin, että ollaan mlkkujen keskellä Suomessa, sillä mitään välittämistä ja lämpöä ei ole edes omia lähimmäisiä kohtaan saati sitten muita. Todella, todella surullista eikä ihme, että täällä voidaan monin tavoin huonosti. Huonommin kuin verrokkimaissa.
Käypä tekemässä muutama vuoro vanhusten ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Jos oot sen jälkeen vielä tuota mieltä, niin hyväksyn mielipiteesi.
En. Ansiosidonnaista leikataan.
En tee mitään ilmaistyötä vapaa-ajalla.
Puoliso on ainoa lapsi.
Valtio hoitaa eläkeläiset tai jättää hoitamatta.
Meillä on suvussa perinne että ei jätetä. Ei edes kaukaisempia sukulaisia.
Vierailija kirjoitti:
En.
Terveydenhuollon on pakko järjestää paikka tuollaisessa tilanteessa.
Jos otat heidät kotiisi ja alat omaishoitajaksi et ikinä sa heitä muualle
Missä utopiassa sä elät? Terveydenhuolto ei voi tehdä mitään. Ei ole resursseja, ei ole paikkoja.
Kotona on huonokuntoisia vanhuksia, jotka on periaatteessa heitteillä. Kotihoito käy sen maksimit kolme kertaa, yöllä voi valvoa joku Turvatiimi niin, että tulee hälytys, jos oven avaa. Ja kaikesta veloitetaan.
Kun meistä tulee vanhuksia, ei ole varmaan edes sitä kotihoitoa. Jokainen pärjätköön omillaan.
Omat vanhempani ovat kuoleet kun olin alaikäinen tyttö.Ei joutunut valitsemaan asiaa. Omat lapseni väliin ovat muuttaneet jo ajat sitten todella matkan taakse perheineen.Varmistaneet samalla, eivät voi tukea autaa kun mutsi asuu yksin Helsinki.
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset voivat myydä kotinsa, muuttaa vuokralle ja käyttää rahat yksityisen kotihoidon ostamiseen.
Miten ne muistihöppänät ja fyysisesti hauraat tuommoista tekee? Maitoa ja puurohiutaleita kun ostavat, niin joskus onnistuu ja toisinaan ei.
No ohhoh, johan on kirjoituksia! Älkää enää koskaan vinkuko veroista, jos oletatte, että yhteiskunta huolehtii läheisistänne. Ja huomaa taas hyvin, että ollaan mlkkujen keskellä Suomessa, sillä mitään välittämistä ja lämpöä ei ole edes omia lähimmäisiä kohtaan saati sitten muita. Todella, todella surullista eikä ihme, että täällä voidaan monin tavoin huonosti. Huonommin kuin verrokkimaissa.