Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko vanhempasi kotoosi hoitoon, jos he ei pärjää kotonaan tai heille ei ole palvelutalopaikkaa
03.02.2024 |
Mulla on just nyt tällainen tilanne.
Äiti oli muistisairaan isäni omaishoitaja kunnes halvaantui itse noin kuukausi sitten. Isä ei pärjää yhtään yksin.
Kummallekaan ei löydy mitään paikkaa, ehkä jotain syksyllä naapurikunnasta 50 km päästä.
Onkos kukaan joutunut tähän tilanteeseen? Mites pärjäät?
Kommentit (184)
Itse jaksoin muutaman kuukauden omaishoitoa. Nukuin isäni kanssa samassa huoneessa, koska hän oli hyvin levoton öisin, alkoi heräillä jo neljältä, nukkumaan meni yhden maissa, ja se johti siihen, että en saanut nukuttua yöunia ja romahdin lopulta. Lääkityksiä kokeiltiin kaikenlaisia.
Tajusin, että tässä tarvittaisiin kolmivuorossa hoitajat, ja oli vain yksi veli, joka ei osannut, ei pystynyt. Hoitokotiin saimme, koska isä oli veteraani. Eli vielä puoli vuotta. Hyvä hoito mutta ei koti. Tunsin ja tunnen edelleen syyllisyyttä. Isäkin oli vihainen meille, vaikka oli jo ihan far out henkisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, ettei omia vanhempia jaksa katsella nurkissa. Tämä johtaa silti väistämättä siihen, että yhteiskunnalta loppuvat rahat kesken. Ikärakenne on todella vinoutunut, eikä työssäkäyvä sukupolvi pysty kustantamaan jokaiselle vanhukselle ihmisarvoista elämää.
Minulle kävi niin, että piti muuttaa omien vanhempieni takia. En raaskinut jättää heitä oman onnensa nojaan. Heillä ei ole varaa kunnolliseen kotihoitoon eikä vanhainkotiin. Jos useampi jälkeläinen pystyisi hoitamaan omat vanhempansa, tämä maa ei olisi niin pahasti vararikossa. Toki yksi vaihtoehto olisi pakkolunastaa varakkaiden ikäihmisten varallisuus, jotta heidän hoito saataisiin kustannettua. Tämä ei silti ratkaise ongelmaa köyhien vanhusten osalta.
Hoitomaksut menee eläkkeen mukaan.
En ottaisi. Vaikka vanhemmistani välitänkin. Olen koko ikäni joutunut kuuntelemaan piikittelyä ja väheksymistä. Ovat aina nähneet oikeudekseen puhua minulle omien mielialojensa mukaan. Olen joutunut kuuntelemaan tiuskimista ja väheksymistä ihan tarpeeksi. Minulla on vanhempiani kohtaan viharakkaussuhde. Samalla tavalla kuin heillä on ollut minua kohtaan aina. Ja lisäksi toiselle vanhemmalleni on muodostunut jonkin asteinen alkoholiongelma eläkkeellä ollessaan. Yritin siihen puuttua lempeän kohteliaasti, mutta vastareaktio oli hyökkäävä ja ongelmaa vähättelevä. Totesin itsekseni, että siinäpähän juo terveytensä ja eläkkeensä. Ei ole minun ongelmani eikä vastuullani.
En missään nimessä. 18 vuotta saman katon alla riitti, niitä jälkiä korjaan nyt kalliissa terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Pysyn läheisenä, kun olen tekemisissä parhaiten sopivalla tavalla.
Vaikea sanoa, tod. näk. kyllä, jos se olisi mahdollista. Nyt äitini asuu eri kaupungissa ja koho x 2 vkossa. Eikä silti oikein pärjää; kaatumisia ym. mutta järki ja muisti toimivat joskus liiankin hyvin.
Monisairas mies, joka juuri sai veritulpan eikä hoitoa tunnu saavat ta:lta *vain antigoakulantti* (muihin ongelmiin siis eikä lähetettä erityissairaanhoitoon, ei edes apuvälineitä). Juuri nyt olen niin lirissä, että oma kunto (vakavasti liikuntaesteinen) vain pahenee. Apua ei PKS-alueella saa mistään eikä mihinkään. Eikä millään pahalla, mutta molempien omalääkäri ei ymmärrä puhuttua suomen kieltä.... Asiat eivät siis etene. Juuri tarkistin Maisa-kirjaukset, ei niissä ollut mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Helppo se on moralisoida, jos ei ole kokenut mitä on olla ja elää ei niin kivojen vanhempien kanssa. Esimerkiksi oma isäni oli minua kohtaan väkivaltainen, henkistä ja fyysistä. Haukkui lehmäksi ja idiootiksi, veti hiuksista lattiaa pitkin, potki minua, läimäytteli, kerran näin tähtiä kun iski nyrkillä päähän ym ym muuta kivaa. Minun puolestani ukko saa vanhentua ihan yksinään. En ole mitään velkaa tuollaiselle sekopäälle.
Ja sinä kehtaat syyllistää ja moralisoida. Kaikkien elämä kun ei ole ollut mukavassa ja turvallisessa kuplassa. Tervetuloa todellisuuteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Kyllähän tämä aika karua kieltä kertoo, että pahoinvointi kukoistaa. Yksinäisten ihmisten ja itsemurhien luvattu maa.
Toki jos omat vanhemmat ovat olleet täysiä mulkkuja, ymmärrän ettei heistä välitä. Ei kai niin monella voi olla niin kamalat vanhemmat? Perintö kyllä kelpaa?
Kerrotko, miten vanhemmat voi pakottaa ostamaan itselleen palveluja säästöillään? Tai muuttamaan omakotitalosta kerrostaloon? Ihan konkreettisia esimerkkejä kaipaan, en mitään "koeta perustella asia kunnolla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai. Ne piti minusta huolta lapsena, nuorena ja aikuisenakin, jos voin auttaa, autan mielelläni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Kyllähän tämä aika karua kieltä kertoo, että pahoinvointi kukoistaa. Yksinäisten ihmisten ja itsemurhien luvattu maa.
Toki jos omat vanhemmat ovat olleet täysiä mulkkuja, ymmärrän ettei heistä välitä. Ei kai niin monella voi olla niin kamalat vanhemmat? Perintö kyllä kelpaa?
Ihmiset käyvät töissä, ei silloin hoideta 24/7 vanhusta. Monet vanhukset ovat vielä levottomia öisin, niinpä hoitaja ei nukkuisi koskaan. Ihan painajaista ja sairastuttaa myös hoitajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin, mutta vain epävirallisesti ettei kunta mene sitten sen taakse, että hänellähän on hyvä hoitopaikka jo järjestynyt. Tai sitten, jos vaikka asuisin ahtaammin, niin ostettaisiin ostopalveluna kotihoitoa - sekin epävirallisesti, eli jos kunta kysyy, että miten vanhus pärjää sitten kotona, niin vanhus vastaa (jos ei ole muistisairautta), että hänellä ei ole tietoakaan, että pyhällä hengellä kai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Kyllähän tämä aika karua kieltä kertoo, että pahoinvointi kukoistaa. Yksinäisten ihmisten ja itsemurhien luvattu maa.
Toki jos omat vanhemmat ovat olleet täysiä mulkkuja, ymmärrän ettei heistä välitä. Ei kai niin monella voi olla niin kamalat vanhemmat? Perintö kyllä kelpaa?
Muistisairas vanhus voi kylläkin muuttua todella kamalaksi, vaikka aikaisemmin olisi ollut suht tavallinen. Et nähtävästi tunne asiaa tai olet päässyt helpommalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin vaikeaa olisi, meillä ei oikein ole tilaa ja mites päivät, kun olen töissä. Teen etätöitä, eikä muistisairas vanhus kokouksen taustalla toimi... Voisin kyllä hommata heille asunnon vaikka naapurista, mutta jos pitäisi käydä enemmän kuin 2-3 kertaa päivässä, niin menisi kyllä hankalaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Kyllähän tämä aika karua kieltä kertoo, että pahoinvointi kukoistaa. Yksinäisten ihmisten ja itsemurhien luvattu maa.
Toki jos omat vanhemmat ovat olleet täysiä mulkkuja, ymmärrän ettei heistä välitä. Ei kai niin monella voi olla niin kamalat vanhemmat? Perintö kyllä kelpaa?
En ole vanhempieni kanssa tekemisissä enkä aio hoitaa heitä vanhana koska he eivät sitä ansaitse. Perintöäkään en heiltä halua, vieraita ihmisiä kun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Helppo se on moralisoida, jos ei ole kokenut mitä on olla ja elää ei niin kivojen vanhempien kanssa. Esimerkiksi oma isäni oli minua kohtaan väkivaltainen, henkistä ja fyysistä. Haukkui lehmäksi ja idiootiksi, veti hiuksista lattiaa pitkin, potki minua, läimäytteli, kerran näin tähtiä kun iski nyrkillä päähän ym ym muuta kivaa. Minun puolestani ukko saa vanhentua ihan yksinään. En ole mitään velkaa tuollaiselle sekopäälle.
Ja sinä kehtaat syyllistää ja moralisoida. Kaikkie
En näe mitään ongelmaa, jos väkivaltaisesti lapsiaan kohdellut vanhus on eritteet housuissa yksin kotona eikä kukaan tuo ruokaa tai lääkkeitä. Siinäpähän on sitten.
Vierailija kirjoitti:
En. Olen nähnyt lapsena, millaista muistisairaan vanhuksen hoitaminen kotona on, enkä lähde siihen ikinä. Puolison omaishoitajana korkeintaan sitten joskus.
Kuvaile millaista muistisairaan kotona hoitaminen oli. Mulla on se kohta edessä.
En missään nimessä. Sen jälkeen mulla ei olisi enää minkäänlaista omaa elämää. En voisi käydä edes töissä, kun pitäisi vahtia, mitä se hommaa. Kyseessä fyysisesti erittäin hyväkuntoinen ihminen, joka voi elää vielä 20 vuotta, mutta päässä jo pikkuhiljaa suttaa. Ja siis aktiivinen touhuilija, joka luulee pystyvänsä vielä kaikkeen, mihin ennenkin. Tästä yhdistelmästä saadaan kärsiä jo nyt. On myös aika raskasta seuraa kertoessaan samoja juttuja uudelleen ja uudelleen yhtä innoissaan, vaikka ketään ei kiinnosta.
En tiedä mitä tuon kanssa tehdään sitten, kun tilanne pahenee. Laitokseen sulkeminen tuntuisi julmalta, vaikka ehkä siellä olisi seuraa, joka jaksaisi kuunnella. Se kyllä varmasti karkailisi sieltä. Eikö voisi olla yhteisöasumisen muoto vanhuksille, jossa kaikki laitospalvelut, yhteiset ruokailut ja tilat, mutta saisi kulkea vapaasti kylillä ja ulkoilemassa, vaikka sitten eksyisikin metsään ja jäisi sinne. Ei meistä kaikki halua elää viimeisiä vuosia lukkojen takana ja kuolla turvallisesti sänkyyn sidottuna ja puolitajuttomaksi lääkittynä. Kamala ajatus. Tuon karkailun suhteen voisi kirjoittaa vastuuvapauslausekkeen, että riski on tietoinen ja hoitopaikka ei ole siitä vastuussa. Omaiset etsivät karanneen, ettei tuhlata yhteiskunnan resursseja. Myös erilaisia paikantimia voisi näiden vanhusten kohdalla käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin vaikeaa olisi, meillä ei oikein ole tilaa ja mites päivät, kun olen töissä. Teen etätöitä, eikä muistisairas vanhus kokouksen taustalla toimi... Voisin kyllä hommata heille asunnon vaikka naapurista, mutta jos pitäisi käydä enemmän kuin 2-3 kertaa päivässä, niin menisi kyllä hankalaksi.
tämähän se. Minäkin teen paljon etätöitä.
äitini asui juuri luonamme 3kk putkiremonttinsa vuoksi. Ei hän tajunnut, että työpäiväni on pitkä.
lisäksi hän ei yhtään tajunnut elämäntyyliämme. Joka päivä ihmetteli, kun jokainen meistä tulee ja menee eri tahtiin, ja jokainen syö eri tahtiin. Ja telkkaistakin katsotaan ihan eri ohjelmia kuin hän katsoo.
minulla ja äidilläni on hyvä ja läheinen suhde, ja autan häntä mielelläni. Hän asuu tuossa lähellä, käyn pari kertaa viikossa hänen luonaan. Mutta en silti asuisi hänen kanssaan. Jos on toimintakyvytön, niin yhteiskunnan on autettava. Sitä varten maksan kipeästi veroja. Ja toinen syy on se, että jos otat kotiisi, niin silloin et saa koskaan hänelle hoitopaikkaa.