Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko vanhempasi kotoosi hoitoon, jos he ei pärjää kotonaan tai heille ei ole palvelutalopaikkaa
03.02.2024 |
Mulla on just nyt tällainen tilanne.
Äiti oli muistisairaan isäni omaishoitaja kunnes halvaantui itse noin kuukausi sitten. Isä ei pärjää yhtään yksin.
Kummallekaan ei löydy mitään paikkaa, ehkä jotain syksyllä naapurikunnasta 50 km päästä.
Onkos kukaan joutunut tähän tilanteeseen? Mites pärjäät?
Kommentit (184)
Talon myynti? Kertokaas miten halvaantunut ja muistisairas myyvät talonsa! Miten edes muutto sujuu? Hoitopaikka sieltä kotipuolesta jotenkin järjestyy.
Miten käyt töissä, jos juokset muistisairaan perässä yökaudet? Hoidat lapset? Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kovasti miettinyt tuota, koska vanhempani tosiaan alkavat vanheta. Pärjäävät vielä kotona, mutta kuinka kauan? Ottaisin heidät mielelläni kotiini, mutta asun ulkomailla eikä meillä lisäksi ole tarpeeksi tilaa. Olen tosissani miettinyt, että voisiko heidän talonsa myydä ja ostaa jonkun pikkuasunnon täältä. En vaan tiedä, olisiko siinä mitään järkeä, kun asun maassa jonka kieltä he eivät puhu ja jossa eivät lisäkseni tunne ketään eivätkä voisi kielimuurin takia keneenkään tutustuakaan.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi. Meidän hyvinvointialueen hoitokodeissa on kriisipaikkoja, jonne pääsee, jos ei pärjää kotona kotihoidon maksimiavun turvin. Ja sinne tosiaan oli pakko ottaa, jos sellaisesta asiakkaasta tuli tieto. Joskus joku nukkui päiväsalin sohvalla, kun huonetta ei ollut vapaana. Eli ensin kotihoito pyörimään ja he sitten katsovat jatkot.
Ei niille kriisipaikoillekaan pääse jos ne on kaikki varattu. Hoitajamitoitus määrää sen montako asiakaspaikkaa on olemassa, eli vaikka jossain paikassa olisi huone vapaana niin voi olla ketään ei voida ottaa sinne.
Ymmärrän hyvin, ettei omia vanhempia jaksa katsella nurkissa. Tämä johtaa silti väistämättä siihen, että yhteiskunnalta loppuvat rahat kesken. Ikärakenne on todella vinoutunut, eikä työssäkäyvä sukupolvi pysty kustantamaan jokaiselle vanhukselle ihmisarvoista elämää.
Minulle kävi niin, että piti muuttaa omien vanhempieni takia. En raaskinut jättää heitä oman onnensa nojaan. Heillä ei ole varaa kunnolliseen kotihoitoon eikä vanhainkotiin. Jos useampi jälkeläinen pystyisi hoitamaan omat vanhempansa, tämä maa ei olisi niin pahasti vararikossa. Toki yksi vaihtoehto olisi pakkolunastaa varakkaiden ikäihmisten varallisuus, jotta heidän hoito saataisiin kustannettua. Tämä ei silti ratkaise ongelmaa köyhien vanhusten osalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ikinä ottaisi kotiini; kuten täällä on todettu, jos otat kotiisi, eroon et pääse, mitään hoitopaikkaa ei järjesty. Et myöskään tule saamaan sinulle - lakisääteisiä- vapaapäiviä kun ei ole hoitajia / hoitopaikkoja.
En ottaisi. Isäni on sietämätön, äiti kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Ei mun pikkukämppään mahdu. Ainoa vaihtoehto olisi siis ollut itse muuttaa heidän luokseen. Mutta molemmat jo kuolleet syöpään ja se kävi kummankin kohdalla niin vauhdilla, ettei tarvinnut mitään hoitamisia miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota.
Muutin lapsuudenkodistani heti kun kykenin ja sen jälkeen en ole ollut yhteydessä. Elämäni on hyvää monella tavalla enkä vanhempieni tavoin hyväksy väkivaltaa.
Kunnan sosiaalitoimesta soitettiin ja kysyttiin, että haluanko osallistua hoivakodin valintaan äidilleni. Ilmoitin, että en halua ja että en enää halua heiltä yhteydenottoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset voivat myydä kotinsa, muuttaa vuokralle ja käyttää rahat yksityisen kotihoidon ostamiseen.
Hyviä neuvoja mutta heidän talosta ei saa mitään. Se on myytävä purkukuntoisena muutamalla tonnilla.
Mutta kokeilenpa tuota kuitenkin.
Tontin hinnalla, jos tontti on oma.
Äitini olisin ottanut ehdottomasti, hän nukkui pois 2005.
Otan myös isäni, jos hän vanhuuden tullessa jää yksin kotiin ilman apua.
Olen kasvattanut lapseni niin, että he tietävät huolehtivansa minusta kun olen vanha. Sitä ei tehdä pakolla vaan rakkaudella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Minullakin on äiti demontoitumassa ja olen miettinyt asiaa. Aion tehdä huoli.ilmoituksia.
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Sinulla ei liene mitään kokemusta muistisairaan hoidosta. Siinä pitää olla hälytysvalmiudessa yötä päivää, pyhät ja arjet. Hoidettava saa päähänsä vaikka mitä- lähteä keskellä yötä kotiin Karjalaan tai mistä onkaan kotoisin, lehmiä lypsämään, lapsia etsimään.
Kyllä siinä saa oman elämänsä unohtaa. Mitenkäs oma töissä käynti ja omien lasten hoito?
Ap, nyt huoli-ilmoitusta sosiaalitoimistoon, kyllä hoitopaikka pitää löytyä!
En ottaisi. Mä asun vanhempieni naapurissa ja vuoden verran olen siellä juossut päivisin ja öisin. Alussa harvemmin ja sen jälkeen tarvetta on alkanut tulla yhä useammin. Heidän tähän asti tarvitsemansa apu ei kuitenkaan ole ollut fyysisesti raskasta, joten kun olen laittanut oman elämäni sivuun, tämä on jotenkin onnistunut. Nyt tilanne on muuttunut ja äiti pitää pukea, auttaa vessaan, viedä suihkuun ja pestä jne. Lisäksi äiti on alkanut vastustaa kaikkia hoitotoimenpiteitä eikä usein suostu edes ottamaan lääkkeitäänkään, joten mun on aika mahdotonta tehdä tässä vielä töitäkin. Jos kykenisin nivelreumastani huolimatta tekemään vielä hoitajan hommia, olisin edelleen sairaanhoitajana jossain enkä olisi vaihtanut alaa. Joten pitkän suostuttelun jälkeen olen vihdoin saanut isäni hyväksymään, että hankkivat sinne turvapalvelun sekä kotihoidon käynnit vähintään 3 kertaa vuorokaudessa. Voin edelleen auttaa monenlaisissa asioissa, mutta en työpäivän aikana enkä öisin. Enkä niissä asioissa, jotka kuuluvat kotihoidolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhukset voivat myydä kotinsa, muuttaa vuokralle ja käyttää rahat yksityisen kotihoidon ostamiseen.
Hyviä neuvoja mutta heidän talosta ei saa mitään. Se on myytävä purkukuntoisena muutamalla tonnilla.
Mutta kokeilenpa tuota kuitenkin.
Niin, sun täytyy saada vanhempiesi suostumus ja allekirjoitukset, ellet jo omista taloa.
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Kyllähän tämä aika karua kieltä kertoo, että pahoinvointi kukoistaa. Yksinäisten ihmisten ja itsemurhien luvattu maa.
Toki jos omat vanhemmat ovat olleet täysiä mulkkuja, ymmärrän ettei heistä välitä. Ei kai niin monella voi olla niin kamalat vanhemmat? Perintö kyllä kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Juu, olen edellisen kanssa samaa mieltä. Olen tosi ihmeissäni ja suruissanikin näistä vastauksista. Valtaosa ihmisistä ei siis haluaisi hoitaa omia vanhempiaan tai asua heidän kanssaan, vaikka nämä olisivat toimintakyvyttömiä. Tuntuu todella pahalta. Olen surullinen vanhempienne vuoksi, mutta myös teidän tähtenne, koska suhteenne vanhempiinne ei liene kovin läheinen.
Ei ole kyse usein halusta. Me asumme kaksikerroksisessa asunnossa, ei täällä pystyisi asumaan huonosti liikkuva vanhus. Olemme päivät töissä, jolloin muistisairas olisi paljon yksin. Alakoululaiset ovat iltapäivisin kotona, johan siinä lastensuojelukin puuttuisi, jos heidät jättäisi keskenään muistisairaan kanssa: Käytännössä joutuisivat hoitamaan ja vahtimaan perään.
Heitteillä tuossa olisivat niin lapset kuin vanhus. Ja jos toinen vanhempi lopettaisi työt, ei olisi tätä kotia jossa asua. Sekö sitten olisi jonkun etu?
En pystyisi, asunnossa ei olisi heille tilaa. Ja joutuisi muuttamaan 160 km päähän kotipaikastaan. Sisaruksiani asuu heitä lähempänä isommissa asunnoissa (joissa on tilaa majoittaa vieraita), toivon mukaan he ottaisivat. Toki sitten kävisin auttelemassa esim. menisin "tuuraajaksi", että hoivaajat voisivat lähteä keskenään lomalle.