Lue keskustelun säännöt.
Ottaisitko vanhempasi kotoosi hoitoon, jos he ei pärjää kotonaan tai heille ei ole palvelutalopaikkaa
03.02.2024 |
Mulla on just nyt tällainen tilanne.
Äiti oli muistisairaan isäni omaishoitaja kunnes halvaantui itse noin kuukausi sitten. Isä ei pärjää yhtään yksin.
Kummallekaan ei löydy mitään paikkaa, ehkä jotain syksyllä naapurikunnasta 50 km päästä.
Onkos kukaan joutunut tähän tilanteeseen? Mites pärjäät?
Kommentit (184)
Vastustan kaupungistumiseen pakottavaa politiikkaa mm. siksi, että voisin osallistua vanhempieni hoitoon ja lykätä hoitolaitokseen joutumista viimeiseen asti.
Tarkoitan siis sitä, että pyrin pystytään työllistymään lähellä heitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ottanut, mutta hoidin heitä heidän kotonaan. Isällä oli ensin Alzheimer. Kolme viimeistä kuukautta oli sairaalassa, mutta edeltävät vuodet kotona. Äidillä taas rintasyöpä. Sama juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ikinä ottaisi. Ostakoot itse palvelut kotoa, niitä saa kyllä jos maksaa itse.
Voi muuten olla, ettet saa äitiäisi ikinä laitokseen jos otat hänet kotiisi asumaan. Sossut katsovat helposti että äitisi ei tarvitse hoitopaikkaa jos hän saa asua luonasi.
Jos ei vaan ole millä ostaa niitä palveluja. Kuvitteletko tosiaan että kaikki vanhat ja sairaat kylpee rahassa.
Totta.
Oma anoppi pulassa kun eläke on alle 1500 netto ja asumiseen menee 890e, 2x päivässä käy joku antamassa lääkkeet ja suihku 1x viikossa (ei muuta) 400e, sitten lääkkeet ja dementikon "ravintoliuokset" 150e, puhelin- ja sähkölasku ja syödäkin pitäisi välillä! Tili nollilla loppukuusta
Milläs rahalla hän lisäpalveluita ostaa kotiin? Siivous, pyykki, ruokapalvelu, joku joka istuisi sen 15 min vahtimassa että oikeasti syö jne???????????
En, koska he ovat eronneet ja heillä on uudet puolisot (jotka myös vanhoja), meillä kolme pientä lasta ja käymme töissä. Kotimme (100 neliötä) on jo nyt meille liian pieni.
Eipä tänne pieneen vuokraluukkuun kyllä ketään oteta. Taitavat olla sitten oman onnensa nojassa. Taloakaan ei kukaan tule ostamaan kun on niin surkeakuntoinen ja syrjässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin jonnekin hoitoon.Toki en kadullekaan laittaisi eli ottaisin jos ihan pakko olisi,muuten en.
Väkisinkin ne otetaan hoitoon, jos toinen muistisairas ja toinen halvaantunu. Paljon näkee tuollaisia pariskuntia sairaalassa. Toinen kipeä ja tarvii sairaalahoitoa, toiselle haetaan sänky siihen viereen, koska ei pärjää kotona, niin ei sitä poiskaan voi lähettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Koko lapsuuteni ajan sain kuunnella miten huono olen. Minua kaltoinkohdeltiin monin tavoin. En missään tapauksessa ottaisi kotiini asumaan passattavaksi ja haukuttavaksi. Enhän minä osaisi tehdä mitään oikein ja hoitaisin väärin jne. Olen toiselta ammatiltani sairaanhoitaja, mutta omia vanhempiani en kotonani hoitaisi.
Ei tarvitse sietää huonoa käytöstä vanhemmilta, jos ottaa käyttöön samat keinot joita he itse ovat lapsia kasvattaessaan käyttäneet.
Valittaminen ja eriävien mielipiteiden esittäminen on kiukuttelua ja siitä rangaistaan huutamalla ja työntämällä vanhus pyörätuolissaan nurkkaan häpeämään.
Jos vanhus pyytää jotain, käsketään olla hiljaa ja kysytään mikset ole kiitollinen että tarjoamme sinulle kodin ja ruokaa. Jos vaatiminen jatkuu niin kielletään pääsy ruokapöytään, takavarikoidaan joku henkilökohtainen tavara, kielletään rahankäyttö, lyödään ja nolataan.
Okei, ehkä on parempi että laitetaan laitokseen vanhempamme :D
En ottaisi koska mä olen huonokuntoisempi kuin vanhempani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu täysin kaikkien osallisten tilanteesta. Me kun rakennettiin talo niin suunnitteluvaiheessa jo mietittiin miten tähän saa tarvittaessa helposti muokattua yksiön jomman kumman vanhemmalle.
Appi kuoli oltuaan kolme päivää sairaalassa ja pärjäsi hyvin siihen asti omakotitalossa anopin kanssa. Anoppi kohta 90v mutta pärjää hyvin itsekseen. Me käydään vain tekemässä pihahommia ja lumitöitä sekö tietysti talonmieshommat eli tilataan öljy, tilataan tarvittavia töitä joita itse kyetä tekemään jne.
omat vanhempani elävät eri paikkakunnalla yhdessä. Molemmilla terveyshuolia mutta toistaiseksi pärjäävät kaksin. Oletettavasti eivät mielellään tulisi heille vieraalle paikkakunnalle. Heidän naapurissa asuva veljeni auttaa heitä siellä. Ja toki minä voin sitten viikonloppuisin käydä auttamassa myös kun tarvivat enemmän apua.
apn kohdalla kannattaa miettiä omaa jaksamista, tilakysymyksiä ym. Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua vaan jokaisen pitää mietti oma tilanne siinä kohden.
En ottaisi. Meidän hyvinvointialueen hoitokodeissa on kriisipaikkoja, jonne pääsee, jos ei pärjää kotona kotihoidon maksimiavun turvin. Ja sinne tosiaan oli pakko ottaa, jos sellaisesta asiakkaasta tuli tieto. Joskus joku nukkui päiväsalin sohvalla, kun huonetta ei ollut vapaana. Eli ensin kotihoito pyörimään ja he sitten katsovat jatkot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omalla kohdallani tilanne on niin, että joudun itse asumaan vanhan, sairaan ja vihaisen vanhempani luona. Vanha ja sairas vanhempani tarvitsee paljon apua, eikä pärjää yksin. Koko ajan enemmän on vastuullani ja tähän saa kulumaan vaikka koko päivän. Jos tällaiseen joutuu niin ei muu elämä tai oma töissä käyminen oikein ole mahdollista. Olen itse työtön vela sinkku.
Olen miettinyt tätä. Äiti tosin on erittäin hyväkuntoinen +80v. Aina menossa bingossa, lauluryhmissä, tansseissa, eläkeläisten hallituksen jäsen, jne. Just löytänyt "hellun" itselleen (isä kuollut useampi vuosi sitten).
Ongelmaksi tosin muodostuisi se, että minä asun Helsingissä ja äiti pohjoisessa. Äiti koko ikänsä ollut pohjoisessa, joten en oikein usko, että muuttaisi tänne. Vastaan kyllä pistäisi voimakkaasti.
Pitää katsoa, mikäli tämä tulee eteen. Voihan se olla, että äiti kuolee ns. saappaat jalassa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap älä ota heitä kotiin, koska sitten he varsinkaan eivät saa hoivakotipaikkaa, kun sinä hoidat. Ainakaan ilman taistelua. Nimimerkillä kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Koko lapsuuteni ajan sain kuunnella miten huono olen. Minua kaltoinkohdeltiin monin tavoin. En missään tapauksessa ottaisi kotiini asumaan passattavaksi ja haukuttavaksi. Enhän minä osaisi tehdä mitään oikein ja hoitaisin väärin jne. Olen toiselta ammatiltani sairaanhoitaja, mutta omia vanhempiani en kotonani hoitaisi.
Ei tarvitse sietää huonoa käytöstä vanhemmilta, jos ottaa käyttöön samat keinot joita he itse ovat lapsia kasvattaessaan käyttäneet.
Valittaminen ja eriävien mielipiteiden esittäminen on kiukuttelua ja siitä rangaistaan huutamalla ja työntämällä vanhus pyörätuolissaan nurkkaan häpeämään.
Jos vanhus pyytää jotain, käsketään olla hiljaa ja kysytään mikset ole kiitollinen että tarjoamme sinulle kodin ja ruokaa. Jos vaatiminen jatkuu niin kielletään pääsy ruokapöytään, takavarikoidaan joku henkilökohtainen tavara, kielletää
Minä en harrasta väkivaltaa joten en siksi voi antaa heille heidän omaa lääkettään. En myöskään tunne seksuaalista mielenkiintoa omia perheenjäseniäni kohtaan.
Jos ottaisin vanhempani luokseni asumaan hoidettavaksi, mietityttäisi, tulisiko minusta yhtä ärtyisä ja poissaoleva "huoltaja" kuin he olivat, kun minä asuin lapsena lapsuudenkodissa.
Itse autan paljon iäkkäitä sukulaisia, mutten paljasta sitä kotihoidolle tai muille viranomaisille. Muuten saisi omistaa koko elämänsä heidän hoitamiselleen, kun katsotaan, että sukulaiset auttavat. Mulla on oma perhekin hoidettavana. Kotiin en ottaisi missään nimessä. Eli otat yhteyttä asiakasohjaajaan tai kotihoitoon ja sanot, että he eivät pärjää kotona, eikä apua ole.
Meillä niin iso talo, että invalidi isällä oma asunto seinän takana. Pärjää pitkälti itsekseen, mutta apu lähellä tarvittaessa.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en. Äitini on hengissä, mutta en asuisi hänen kanssaan.
Vaadi itsellesi apua kuntasi/hyvinvointialueesi sosiaalitoimen ja vanhustyön kautta.
TÄMÄ ON VÄÄRÄ NEUVO
Apu pitää vaatia sitä tarvitseville, ei heidän omaisilleen.
Tottakai