Onko räällä muita, joilla on ollut niin rankka elämä , että on siksi valinnut uskoa johonkin itseään suurempaan?

Otsikossa meni näköjään jo heti vikaan. -ap

Sen myötä kyllä, että on ollut rankka elämä ja asiat ovat menneet monella tavalla "pieleen", mutta silti nautin elämästäni. Se on ihan näkökulmasta kiinni ja siitä, mikä on se "itse", johon identifioituu. Rankat kokemukset myös monesti opettavat hyviä asioita ja kiitollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Sen myötä kyllä, että on ollut rankka elämä ja asiat ovat menneet monella tavalla "pieleen", mutta silti nautin elämästäni. Se on ihan näkökulmasta kiinni ja siitä, mikä on se "itse", johon identifioituu. Rankat kokemukset myös monesti opettavat hyviä asioita ja kiitollisuutta.

Justniin, sait väärän värisen bemarin synttärilahjaksi,mutta olet siitä selvinnyt , hienoa !

Vierailija kirjoitti:

Sen myötä kyllä, että on ollut rankka elämä ja asiat ovat menneet monella tavalla "pieleen", mutta silti nautin elämästäni. Se on ihan näkökulmasta kiinni ja siitä, mikä on se "itse", johon identifioituu. Rankat kokemukset myös monesti opettavat hyviä asioita ja kiitollisuutta.

En voi siis sanoa että olisin päättänyt, mutta se tulee ihan luonnostaan.

Kaikkea paskaa on ollut. Nyt monisairas ja krooniset kivut. Olen elossa mutta en elä elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen myötä kyllä, että on ollut rankka elämä ja asiat ovat menneet monella tavalla "pieleen", mutta silti nautin elämästäni. Se on ihan näkökulmasta kiinni ja siitä, mikä on se "itse", johon identifioituu. Rankat kokemukset myös monesti opettavat hyviä asioita ja kiitollisuutta.

Justniin, sait väärän värisen bemarin synttärilahjaksi,mutta olet siitä selvinnyt , hienoa !

Mistä tämä sinun ölinäsi asioista, joista et tiedä yhtään mitään, oikein kumpuaa? 

Vierailija kirjoitti:

Otsikossa meni näköjään jo heti vikaan. -ap

Älä välitä. Kyllä tuon ymmärtää.😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen myötä kyllä, että on ollut rankka elämä ja asiat ovat menneet monella tavalla "pieleen", mutta silti nautin elämästäni. Se on ihan näkökulmasta kiinni ja siitä, mikä on se "itse", johon identifioituu. Rankat kokemukset myös monesti opettavat hyviä asioita ja kiitollisuutta.

Justniin, sait väärän värisen bemarin synttärilahjaksi,mutta olet siitä selvinnyt , hienoa !

Mistä tämä sinun ölinäsi asioista, joista et tiedä yhtään mitään, oikein kumpuaa? 

Toivoisi itselleen bemaria, mutta haaveeksi jää

Vierailija kirjoitti:

Sen myötä kyllä, että on ollut rankka elämä ja asiat ovat menneet monella tavalla "pieleen", mutta silti nautin elämästäni. Se on ihan näkökulmasta kiinni ja siitä, mikä on se "itse", johon identifioituu. Rankat kokemukset myös monesti opettavat hyviä asioita ja kiitollisuutta.

Olen sinällään samaa mieltä, että elämä on opettanut paljon ja tunnen usein kiitollisuutta. En varsinaisesti koe kärsiväni enää niin paljoa enkä identifoidu samanlailla kokemiini asioihin kuten aiemmin koska ajattelen, että olen itse "valinnut" syntyä elämääni. Siis olen valinnut perheeni, sielunsopimukset yms. Elikkä se on auttanut minua eteenpäin, niin hullulta kuin se kuulostaakin. Siksi ajattelenkin, että olen valosta ja rakkaudesta, tullut tänne maaplaneetalle puhdistamaan sukukarmoja. Lisäksi minua odottaa vielä hieno elämä kun kuljen johdatuksessa. Tiedän miltä järjen tasolla tämä kuulostaa mutta jos en olisi alkanut uskomaan minua korkeampaan ja siihen, että olen valinnut käydä nämä oppiläksyt ja tietyt aihealueet elämän aikana, niin en usko, että kestäisin olla täällä tai en olisi läheskään näin optimistinen tulevaisuuden suhteen. -ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen myötä kyllä, että on ollut rankka elämä ja asiat ovat menneet monella tavalla "pieleen", mutta silti nautin elämästäni. Se on ihan näkökulmasta kiinni ja siitä, mikä on se "itse", johon identifioituu. Rankat kokemukset myös monesti opettavat hyviä asioita ja kiitollisuutta.

En voi siis sanoa että olisin päättänyt, mutta se tulee ihan luonnostaan.

Just näin. Ei sitä oikein voi itse päättää. Kun on riittävästi skeidaa, niin sitä ikäänkuin antautuu elämän edessä ja alkaa uskoa johdatukseen.

Tavallaan haluan uskoa ja uskon, että asioille on tarkoituksensa. -ap 

Oikeastaan päinvastoin, ne kokemukset on vahvistaneet käsitystä että ei ole olemassa mitään kohtaloa tai johdatusta.

Tiedän mitä ap tarkoittaa mutta kaikille se ei toimi vaikka kuinka haluaisi uskoa silti asiat menee vain mönkään ei tämä korkeampi voima kaikkia auta

Ei sitä uskon löytämistä oikein voi valita, eikä usko ole valinnut minua. Turpiin on tullut elämässä, mutta ei tullut jumalallista interventiota, vaan ihan omin voimin on pitänyt itsensä nostaa. Kuin paroni von Münchausen.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan haluan uskoa ja uskon, että asioille on tarkoituksensa. -ap 

Mitä tarkoitusta oli sillä että mummoni kuoli äkillisesti melko nuorena aivoverenvuotoon? Tai vaikka sillä, että päiväkotikaverini kuoli kun olin lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan päinvastoin, ne kokemukset on vahvistaneet käsitystä että ei ole olemassa mitään kohtaloa tai johdatusta.

Aijaa..aika ikävää mutta en voi puhua kuin omasta puolestani. Toivottavasti sinäkin saat kokea vielä olevasi suojeltu tai johdatettu. 

Ehkä itselläkin on ollut joskus tuollainen käsitys. Tai en tiedä. Olen lapsesta lähtien kokenut kaikenlaisia ilmiöitä kuten esimerkiksi enneunia, deja vu- ilmiöitä, kokenut jonkin läsnäolon. Nuoruudessa kadotin tuon yhteyden. Myöhemmin kun kuitenkin tarpeeksi tuli nenille ja jouduin antautumaan sekä raitistumaan, niin yhteys palasi. Olen kokenut vaikka mitä erikoisia asioita sen jälkeen. Nykyään näen paljon enneunia, jotka toteutuvat seuraavana päivänä jne. Paljon tapahtuu ja se on sellaista sisäistä tietämistä, kaikkea ihmeellistä. Elän lähes jatkuvassa johdatuksessa. -ap 

Olen valinnut kulttiuskon sijaan elämän ymmärtämisen. Suosittelen muillekin joilla peiliä ei ole varastettu tai säpälöity.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan haluan uskoa ja uskon, että asioille on tarkoituksensa. -ap 

Mitä tarkoitusta oli sillä että mummoni kuoli äkillisesti melko nuorena aivoverenvuotoon? Tai vaikka sillä, että päiväkotikaverini kuoli kun olin lapsi?

Synnymme monta kertaa uudelleen. Jokaisesta tapahtumasta seuraa asioita, jotka ovat tärkeitä sielulle itselleen ja myös sielunsopimuksille, eli heille läheisille ihmisille, jotka elämässä ovat olleet mukana. -ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan haluan uskoa ja uskon, että asioille on tarkoituksensa. -ap 

Mitä tarkoitusta oli sillä että mummoni kuoli äkillisesti melko nuorena aivoverenvuotoon? Tai vaikka sillä, että päiväkotikaverini kuoli kun olin lapsi?

Synnymme monta kertaa uudelleen. Jokaisesta tapahtumasta seuraa asioita, jotka ovat tärkeitä sielulle itselleen ja myös sielunsopimuksille, eli heille läheisille ihmisille, jotka elämässä ovat olleet mukana. -ap 

Millä tavalla esimerkiksi tuolle päiväkotikaverilleni oli tärkeää joutua perhesurman uhriksi?

Kärsimyksen keskeltä minunkin usko heräsi. Juuri nyt yhteys heikko kun elämä mennyt mennessään, mutta oletan että se palaa seesteisempänä aikana. Tai kun se osuu kunnolla tuulettimeen :D Usko helpottaa elämää, mistään muualta ei saa pysyvää rauhaa. Uskalla rohkeasti elää ja kokea, siksi me täällä ollaan.