Yli 30-vuotiaat! Montako ystävää sinulla on?

4 tosiystävää,loput kavereita/tuttavia,sukulaisia. Tyytyväinen olen, N 57

1 ystävä ja muutama kaveri. Nuorempana oli enemmän, mutta johonkin matkan varrelle jääneet ja uusia on enää vaikea saada. 

N40

2-3 ystävää. Kavereita noiden lisäksi ehkä 6. Ja tuttuja sitten lisäksi vielä paljon enemmän. 

Vierailija kirjoitti:

2-3 ystävää. Kavereita noiden lisäksi ehkä 6. Ja tuttuja sitten lisäksi vielä paljon enemmän. 

Olen kuuskymppinen. Yks hyvä ystäväni meni paranoidisen psykoosin kautta niin vaaralliseksi, että en halua tavata. 

Ei auta hänellä sairaalajaksot ei mikään. Hänellä oli akateeminen vakotyö, mutta noin vaan kävi. 

Vierailija kirjoitti:

1 ystävä ja muutama kaveri. Nuorempana oli enemmän, mutta johonkin matkan varrelle jääneet ja uusia on enää vaikea saada. 

N40

Nuoret hengailee toistensa kanssa paljon enemmän, ihmiset lässähtää Suomessa usein jo tosi nuorena eli kolmenkympin jälkeen ja sit on vaikea saada uusia. Kun kokonaiset ikäryhmät lässähtää, ja harvat poikkeukset ja poikkeusporukat elää energisemmin ja sosiaalisemmin. 

Itsellänikin oikeastaan jokainen sellainen ystävä, jonka kanssa hengataan enemmän livenä, on nuorempi. Oman ikäisistä tai vanhemmista ystävistä ei saa sellaiseen enää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

5 ystavaa. Kavereita enemman. Vain yksi on nuoruudesta sailynyt, muut ovat tulleet +30v elamaani. Kavereita on viela enemman.

Haluan olla yksin. En kaipaa kavereita, mutta maailmalla ihmiswt vaan tarraa ja ystavystyy.

Nama ystavat ovat myos sailyneet vaikka maat on muuttuneet. Kun asuin suomessa ystavat vaihtuivat aina tyo/opiskelupaikan mukaan. Kukaan ei pysynyt elamassa pienen kuplan ulkopuolella,  vaikka oltaissin oltu tosi hyvia Kavereita.

Minulla ei ole yhtaan suomalaista ystavaa.

Tunnistan tuon. Elämäntilanne kun muuttuu, kaveruus loppuu. Harvassa ovat tosiystävät.

Kaksi: Jari Danny.

T: Elvis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-3 ystävää. Kavereita noiden lisäksi ehkä 6. Ja tuttuja sitten lisäksi vielä paljon enemmän. 

Olen kuuskymppinen. Yks hyvä ystäväni meni paranoidisen psykoosin kautta niin vaaralliseksi, että en halua tavata. 

Ei auta hänellä sairaalajaksot ei mikään. Hänellä oli akateeminen vakotyö, mutta noin vaan kävi. 

Tämä. Yllättävän moni seksityöntekijä sanoo olevansa vähintään yliopisto-opiskelija, mutta mielen päälle se työ käy ja lopputulos vakotyön tekemisestä on tässä.

Sanoisin ettei yhtään. Olen ns. tavallinen työssäkäyvä toimihenkilö, useampi lapsi ja sama puoliso ollut jo teinistä asti. Puhun paljon ja olen päivittäin kontaktissa hyvin monen ihmisen kanssa (töissä, vapaalla, harrastuksissa) mutta jostain syystä niistä ei muodostu sen enempää.

Koska tilanne on ollut tämä yli 20 vuotta, olen ymmärtänyt että vika on minussa. M43

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-3 ystävää. Kavereita noiden lisäksi ehkä 6. Ja tuttuja sitten lisäksi vielä paljon enemmän. 

Olen kuuskymppinen. Yks hyvä ystäväni meni paranoidisen psykoosin kautta niin vaaralliseksi, että en halua tavata. 

Ei auta hänellä sairaalajaksot ei mikään. Hänellä oli akateeminen vakotyö, mutta noin vaan kävi. 

Tämä. Yllättävän moni seksityöntekijä sanoo olevansa vähintään yliopisto-opiskelija, mutta mielen päälle se työ käy ja lopputulos vakotyön tekemisestä on tässä.

Hahhaa!

Autocorrect  

*v a k i t y ö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 ystävä ja muutama kaveri. Nuorempana oli enemmän, mutta johonkin matkan varrelle jääneet ja uusia on enää vaikea saada. 

N40

Nuoret hengailee toistensa kanssa paljon enemmän, ihmiset lässähtää Suomessa usein jo tosi nuorena eli kolmenkympin jälkeen ja sit on vaikea saada uusia. Kun kokonaiset ikäryhmät lässähtää, ja harvat poikkeukset ja poikkeusporukat elää energisemmin ja sosiaalisemmin. 

Itsellänikin oikeastaan jokainen sellainen ystävä, jonka kanssa hengataan enemmän livenä, on nuorempi. Oman ikäisistä tai vanhemmista ystävistä ei saa sellaiseen enää seuraa.

Totta. Itse huomaan vähän kyynistyneeni ja pidän nuo nuoret potentiaaliset kaverit tuttavatasolla. Ajatuksena, että kohta se kumminkin perustaa perheen ja sitten siitä ei enää kuulu mitään, ehkä marketissa moikataan. En tiedä, onko tämä jotenkin suomalainen ilmiö?

Nolla kappaletta. Kun kirjoitin numeron 0 enkä laittanut viestiin muuta, palsta antoi virheilmoituksen: "Inappropriate value. Please, check your content". Siis mikä laskin tämä muka on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 ystävä ja muutama kaveri. Nuorempana oli enemmän, mutta johonkin matkan varrelle jääneet ja uusia on enää vaikea saada. 

N40

Nuoret hengailee toistensa kanssa paljon enemmän, ihmiset lässähtää Suomessa usein jo tosi nuorena eli kolmenkympin jälkeen ja sit on vaikea saada uusia. Kun kokonaiset ikäryhmät lässähtää, ja harvat poikkeukset ja poikkeusporukat elää energisemmin ja sosiaalisemmin. 

Itsellänikin oikeastaan jokainen sellainen ystävä, jonka kanssa hengataan enemmän livenä, on nuorempi. Oman ikäisistä tai vanhemmista ystävistä ei saa sellaiseen enää seuraa.

Totta. Itse huomaan vähän kyynistyneeni ja pidän nuo nuoret potentiaaliset kaverit tuttavatasolla. Ajatuksena, että kohta se kumminkin perustaa perheen ja sitten siitä ei enää kuulu mitään, ehkä marke

Yleismaailmallinen.

Ei yhtään.

55v.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi: Jari Danny.

T: Elvis

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ettei yhtään. Olen ns. tavallinen työssäkäyvä toimihenkilö, useampi lapsi ja sama puoliso ollut jo teinistä asti. Puhun paljon ja olen päivittäin kontaktissa hyvin monen ihmisen kanssa (töissä, vapaalla, harrastuksissa) mutta jostain syystä niistä ei muodostu sen enempää.

Koska tilanne on ollut tämä yli 20 vuotta, olen ymmärtänyt että vika on minussa. M43

Sanoisin kuitenkin, ettei vika ole välttämättä (pelkästään) sinussa, vaan ympäristössä. Suomalainen kulttuuri on niin epäsosiaalinen ja epäyhteisöllinen, että hyviäkin tyyppejä jää helposti sen vähäisen yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden ulkopuolelle, mitä täällä ylipäätään on. Monilla porukat muodostuu lapsuudenkavereiden, sisarusten ym. valmiiden linkkien kautta, eli eivät osaa sen paremmin muodostaa yhteyttä toisiin ihmisiin kuin nekään joilla tuollaisia linkkejä ei satu olemaan.

Vaimon lisäksi 4 ystävää. 

M51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1 ystävä ja muutama kaveri. Nuorempana oli enemmän, mutta johonkin matkan varrelle jääneet ja uusia on enää vaikea saada. 

N40

Nuoret hengailee toistensa kanssa paljon enemmän, ihmiset lässähtää Suomessa usein jo tosi nuorena eli kolmenkympin jälkeen ja sit on vaikea saada uusia. Kun kokonaiset ikäryhmät lässähtää, ja harvat poikkeukset ja poikkeusporukat elää energisemmin ja sosiaalisemmin. 

Itsellänikin oikeastaan jokainen sellainen ystävä, jonka kanssa hengataan enemmän livenä, on nuorempi. Oman ikäisistä tai vanhemmista ystävistä ei saa sellaiseen enää seuraa.

Totta. Itse huomaan vähän kyynistyneeni ja pidän nuo nuoret potentiaaliset kaverit tuttavatasolla. Ajatuksena, että kohta se kumminkin perustaa perheen ja

Yleismaailmallinen.

Ei ole. Kyllä tuo on suomalainen juttu, että ihmiset erakoituu (ydin)perheidensä kanssa ja hengaavat vain samassa elämäntilanteessa olevien kanssa, jos joidenkin. Muualla maailmassa ihmiset on sosiaalisempia ja yhteisöllisempiä, järjestävät säännöllisemmin kaikenlaisia juhlia ja illanviettoja, lasten synttäreille kutsutaan aikuistenkin kavereita ja illallispöydissä on eri ikäluokan ihmisiä ja pariskuntia riippumatta siitä onko heillä lapsia vai ei jne. Ero on jo Ruotsissa iso. Siellä on paljon sosiaalisempi kulttuuri, ja ihmiset viettävät toistensa kanssa aikaa. Eivät todellakaan mökkiydy lasten saamisen jälkeen mihinkään, eivätkä kuplaudu pelkästään perheystävien kanssa pelkästään lapsiperheasioita tekemään. Myös kaikenlainen julkinen riemukas tanssiminen, yhdessäolo ja ilonpito on Ruotsissa täysin normaalia. 

Vierailija kirjoitti:

Miten suhtautuisitte siihen, jos joku nuoruudessa läheinen ystävä ottaisi yhteyttä ja kysyisi kuulumisia viiden tai kymmenen vuoden jälkeen?

Se olisi iloinen yllätys. Siis olettaen, ettei liity mitään vakavaa riitaa tms. ja ei ole mitään ikäviä taka-ajatuksia.

Jos sisartani ei lasketa, niin ei yhtäkään.