Yli 30-vuotiaat! Montako ystävää sinulla on?

4

2 läheisempää ystävää + 3 joiden kanssa pidetään harvoin yhteyttä mutta ystävyys tuntuu säilyvän. N54

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin ettei yhtään. Olen ns. tavallinen työssäkäyvä toimihenkilö, useampi lapsi ja sama puoliso ollut jo teinistä asti. Puhun paljon ja olen päivittäin kontaktissa hyvin monen ihmisen kanssa (töissä, vapaalla, harrastuksissa) mutta jostain syystä niistä ei muodostu sen enempää.

Koska tilanne on ollut tämä yli 20 vuotta, olen ymmärtänyt että vika on minussa. M43

Sanoisin kuitenkin, ettei vika ole välttämättä (pelkästään) sinussa, vaan ympäristössä. Suomalainen kulttuuri on niin epäsosiaalinen ja epäyhteisöllinen, että hyviäkin tyyppejä jää helposti sen vähäisen yhteisöllisyyden ja sosiaalisuuden ulkopuolelle, mitä täällä ylipäätään on. Monilla porukat muodostuu lapsuudenkavereiden, sisarusten ym. valmiiden linkkien kautta, eli eivät osaa sen paremmin muodostaa yhteyttä toisiin ihmisiin kuin nekään joilla tuollaisia linkkejä ei satu olemaan.<

Samaa mieltä. Monilla ne pysyvät ystävyys/kaverisuhteet on muodostettu viimeistään parikymppisenä. Jos syystä tai toisesta tuossa epäonnistuu, niin ystävystyminen on tosi paljon vaikeampaa. Sama puolison kanssa: jos ei kolmeenkymppiin mennessä löydy, niin on paljon vaikeampaa. 

Ei yhden ainutta. Ei ole kavereita tai moikkaustuttujakaan tai no, muutamaa naapuria kyllä tervehdin lähinnä vain päätä nyökkäämällä mutta se lie molemmin puolin vain kohteliaisuutta. Ei siis tosiaankaan jäätäisi juttusille vaan äkkiä ohi vain. En edes tiedä miten tämä tilanne tällaiseksi meni ja kaikki ystävät ja tutut vaan katosi johonkin noin kolmikymppisenä.

N48

Vierailija kirjoitti:

Ei yhden ainutta. Ei ole kavereita tai moikkaustuttujakaan tai no, muutamaa naapuria kyllä tervehdin lähinnä vain päätä nyökkäämällä mutta se lie molemmin puolin vain kohteliaisuutta. Ei siis tosiaankaan jäätäisi juttusille vaan äkkiä ohi vain. En edes tiedä miten tämä tilanne tällaiseksi meni ja kaikki ystävät ja tutut vaan katosi johonkin noin kolmikymppisenä.

 

N48

Jos ei ole puolisoa ja lapsia, niin ystävyys voi kariutua siihen. On niitä muitakin syitä toki, mutta tuon "noin kolmikymppisenä" perusteella heitetty arvaus. Ruuhkavuodet, perhekupla jne. 

Nolla ystävää. Vain aviomies, koira ja oma lapsuudenperhe. N42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään. Olen tylsä ihminen. Onneksi on vaimo.

Suosittelen oikeasti panostamaan tuohon puoleen. Ikinä ei kannata jättää onneaan yhden ihmisen varaan. Nyt jotain uutta harrastusta tulille ja äkkiä! 👍

Mikäli vaimo kuolee, on minulla kurjaa vaikka olisi ystäviä. Mikäli minä kuolen ennen vaimoa, ei minun ystävillä ole väliä.

Siinäpä on iloinen, positiivinen ja kaikin puolin rennon letkeän oloinen kaveri... Miksi tuputatte tälle miehelle kavereiden hankintaa kun ei hän sellaisia halua? Jörrikkä viihtyy yksin ja haluaa elämäänsä vain vaimonsa, jos vaimo kuolee ensin niin hän on kurja myös tulevaisuudessa eikä siihen kaverit auta, kun eivät hänelle mitään iloa tuo. <

Ei mulla sun ystävättömyys ihon alle mennyt vaan tämä ihmeellinen niiden tuputus ja markkinointi sinulle 😂 Jos jäbä haluaa olla yksin niin on se nyt saatana kun sille pitää alkaa sitä kaverin hankintaa viesti tolkulla suosittelemaan vaikka selkeästo sanoo ettei halua. 

Vierailija kirjoitti:

Kolme. Niistä yksi on mies, kaksi on naisia. Suunnilleen mun ikäisiä kaikki.

Ihan kiva kun on kolme, se on ihan hyvä määrä. Mutta olishan se vielä kivempi jos ois vielä enempi. Sopivia ihmisiä on vain vaikea löytää, tapaavat olla piilossa jossain kiven kolossa. Mutta todella huono juttu ystävissäni: nykyään ne asuu ihan jumalattoman kaukana musta. En muista millon me viimeksi tavattiin.

Toki saattaisin harrastaa jotain "kevyttä hilpeää hengailua" joidenkin hyvänpäiväntuttujen tai etäisten kavereiden kanssa joiden kanssa mulla on pinnallinen suhde, mutta en oikein välitä sellaisesta, en välitä pintakaveruudesta paitsi ehkä joskus tosi harvoin kännissä niiden seurassa voi olla ihan hauskaa. Mutta selvinpäin välitän vain syvästä ystävyydestä.

Eri ihmisillä on joo eri käsitys ystävyydestä. Esim joku kirjoitti "en ole valmis niin intensiiviseen yhteydenpitoon mitä ystävyys tuntuu vaativan". En ymmärrä tuota. 

Ei mun ystävyydet vaadi yhtään mitään, ei myöskään yhteydenpitoa. Vaikkemme pitäisi yhteyttä 50 vuoteen niin silti pysyisimme ihan yhtä hyvinä täysin syvinä ystävinä kuin nyt. Parhaillaan en tiedä mitä ystäväni juuri nyt elämässään tekevät, mitä töitä tekevät, ovatko menneet naimisiin, ovatko saaneet lapsia,... aikoinaan vähän jotain tollasta tiesin, mutta ei noilla asioilla ole merkitystä joten en heiltä mitään tuollaisia "elämäntilannepäivityksiä" pyydä, ihansama mitä tekevät.

t. Mies 40v

Mielestäni on outoa, että ei tiedä onko ystävä mennyt naimisiin tai saanut lapsia, eikä se kiinnosta yhtään. En ymmärrä tuota ajattelutapaa. Olen nainen, jos sillä on merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ei mulla ole yhtään ystävää, kun en ole valmis niin intensiiviseen yhteydenpitoon mitä ystävyys tuntuu vaativan. Ikää 43.

Minulla sama. Ikää 50.

En osaa sanoa tarkkaa lukua. Suurin osa läheisemmistä ystävistäni asuu vähän kauempana, ollaan muutettu tänne muualta. Täällä mulla on paljon työhön/harrastukseen (sama asia, eli hevoset) liittyviä kavereita/ystäviä, joita näen useammin.

Olen 45.

2 ystävää, kavereita on useita ja toki oma perhe mies ja 2 aikuista lasta. Olen 56v. 

Kuulostaa kyllä vähän yksinäiseltä nämä vastaukset. Minusta Suomessa pitäisi ottaa vakavasti, että sinänsä nuorella 30 jotain ihmisellä on YKSI ystävä tai ei yhtään kavereita. Tai että ainoa on puoliso. Ei se ole hyvä.

Sanoisin että ystäviä 15 ja kavereita n. 40, jotka kutsuisin heittämällä esim uuden vuoden juhliin tai joille voisin vailla rimaa laittaa viestiä.

Kaksi hyvää kaveria, yksi sellainen kaveri joka haluaisi olla ystävä ja yksi sellainen kaveri jonka ystävä itse haluaisin olla.. sitten on etäisempi kavereita. Eli nolla varsinaista ystävää, jos ystävä on sellainen jolle voi luontevasti avata sydäntään ja ja vaikka itkeä seurassaan.

Vierailija kirjoitti:

Ja vielä jatkokysymys, vaatiiko teistä ystävyys tiiviimpää yhteydenpitoa kuin kaveruus? Vai määritetäänkö muut asiat sen?

Itse määrittelen eron läheisyyden perusteella. Ystävä tuntee sinut kaveria paremmin, ystävälle voit kertoa hyvinkin henkilökohtaisia asioita ja ystävälle voit soittaa, vaikka keskellä yötä, jos tarvitset apua. Ystävään voi luottaa. Ystävyys on sellainen pysyvämpi ja syvällisempi suhde, kaverit vaihtuu helpommin esim. elämäntilanteen muuttuessa. 

Mulla on 11 läheistä ystävää, joille voin kertoa eri asioita luottamuksella ja tavataan, aikataulujen salliessa 💛 osa ystävistä on ala-asteelta asti säilynyt, osa lukio-iässä tullut, ja osa esim. seurakunnan kautta tullut aikuisena 😊

Mulla on myös kavereita, mutta heidän kanssa ei ehkä niin syvällisesti tunneta ja keskustella 😊

Ikäni on 35 vuotta.

0 ystävää, kourallinen kavereita ja sitten tuttavia töiden ja harrastusten ym. kautta.

Kyllä se vaan tuntuu jotenkin niin menevän että jos ne teini-iässä tai nipin napin täysi-ikäisenä solmitut ystävyyssuhteet ei kestä aikuisuuteen niin uusien löytäminen on 30+ ikäisenä ihan helvetin vaikeaa. Kaikilla tuntuu olevan ikään kuin valmiit kaveripiirit ja monella jo perhekin. Itse olin nuorena sellainen nolosteleva introvertti, jolla oli huono itsetunto. Yksi ystäväksi luulemani ihminen minulla oli, mutta lopulta tiet erosivat siinä n. 28 v. iässä ja vasta myöhemmin olen tajunnut, miten manipuloiva ja kaksinaamainen hän oli. Sen jälkeen kelpasin avopuolison kaveripiiriin hengailemaan siinä sellaisessa tyttöystävän roolissa, eli minulle oltiin ihan ystävällisiä ja kivaa oli, mutta aina oli jotenkin selvää, että olen mukana vain koska olen jonkun tyttöystävä. Kun suhde päättyi miehen aloitteesta, oli ihan selvää, kenen puolelle kaikki jäävät. Muutaman kanssa vaihdettiin jokunen viesti ja ja oli just sellaista ympäripyöreää puhetta että mennään joskus kahville, mutta siihen se jäi. Olen joskus kolmekymppisenä yrittänyt ihan aktiivisesti ystävystyä uusien ihminen kanssa, mutta ne suhteet jäävät sellaiselle täysin pinnalliselle tasolle. N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtäkään ja siis olen tyytyväinen tilanteeseen, koska olen introvertti. Rakastan yksintekemistä. Mies minulla on ja hänen ystäviään tapaamme välillä ja he ovat mukavia ja viihdyn kyllä, mutta sitten on kiva kun minun ei tarvitse mitenkään hoitaa näitä ystävyyssuhteita, kun ne ovat mieheni ystäviä, joten hän pitää yhteyttä yms.

Yhden kortin varassa siis kaikki?

Eihän se haittaa, jos on erakkoluonne.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan tuntuu jotenkin niin menevän että jos ne teini-iässä tai nipin napin täysi-ikäisenä solmitut ystävyyssuhteet ei kestä aikuisuuteen niin uusien löytäminen on 30+ ikäisenä ihan helvetin vaikeaa. Kaikilla tuntuu olevan ikään kuin valmiit kaveripiirit ja monella jo perhekin. Itse olin nuorena sellainen nolosteleva introvertti, jolla oli huono itsetunto. Yksi ystäväksi luulemani ihminen minulla oli, mutta lopulta tiet erosivat siinä n. 28 v. iässä ja vasta myöhemmin olen tajunnut, miten manipuloiva ja kaksinaamainen hän oli. Sen jälkeen kelpasin avopuolison kaveripiiriin hengailemaan siinä sellaisessa tyttöystävän roolissa, eli minulle oltiin ihan ystävällisiä ja kivaa oli, mutta aina oli jotenkin selvää, että olen mukana vain koska olen jonkun tyttöystävä. Kun suhde päättyi miehen aloitteesta, oli ihan selvää, kenen puolelle kaikki jäävät. Muutaman kanssa vaihdettiin jokunen viesti ja ja oli just sellaista ympäripyöreää puhetta että mennään joskus kahville, mutta siihen se jäi. Olen joskus kolmekymppisenä yrittänyt ihan aktiivisesti ystävystyä uusien ihminen kanssa, mutta ne suhteet jäävät sellaiselle täysin pinnalliselle tasolle. N40

Minä olin kouluaikoina kiusattu ja harva uskalsi kaveerata kiusatun kanssa. Ystäviä/kavereita ei siis ollut kuin muutama. Muutama ystävä riittäisikin ja olisin niistä hyvin kiitollinen, mutta valitettavasti vain yksi ystävyyssuhde on säilynyt. Tuttavia riittää, mutta kaipaisin jotain syvällisempiäkin suhteita. Kaikilla muilla 30+ tuntuu ne läheiset kaverit jo olevan, eikä lisää kaivata.

N39

5. Ja puoliso siihen päälle. 36v