Yli 30-vuotiaat! Montako ystävää sinulla on?

2

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinenpiiri on laaja ja kavereita sekä tuttavia on iso määrä, en osaa laskea. Todellisia sydän ystäviä, eli perheenjäseniksi laskettavia "Ride or die" ihmisiä on 5, joista kahta olen kutsunut sisaruksikseni yli 20 vuotta ja olen heidän lapsilleen täti. Biologisesti emme ole sukua. 39 vuotta olen. 

Miten saat ylläpidettyä tuollaista sosiaalista verkostoa yli kolmekymppisenä? 5 ystävää on hallittava määrä ja tuttaviin nyt ei paljon tarvitse panostaa, mutta miten tuo suuri joukko kavereita? Tapaatteko kaveriporukoissa, enimmäkseen viestittelette (ja tapaatte harvoin) vai miten aikasi ja energiasi riittää? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinenpiiri on laaja ja kavereita sekä tuttavia on iso määrä, en osaa laskea. Todellisia sydän ystäviä, eli perheenjäseniksi laskettavia "Ride or die" ihmisiä on 5, joista kahta olen kutsunut sisaruksikseni yli 20 vuotta ja olen heidän lapsilleen täti. Biologisesti emme ole sukua. 39 vuotta olen. 

Miten saat ylläpidettyä tuollaista sosiaalista verkostoa yli kolmekymppisenä? 5 ystävää on hallittava määrä ja tuttaviin nyt ei paljon tarvitse panostaa, mutta miten tuo suuri joukko kavereita? Tapaatteko kaveriporukoissa, enimmäkseen viestittelette (ja tapaatte harvoin) vai miten aikasi ja energiasi riittää? 

Joku muukin saa vastata, jos on vastaavassa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa kyllä vähän yksinäiseltä nämä vastaukset. Minusta Suomessa pitäisi ottaa vakavasti, että sinänsä nuorella 30 jotain ihmisellä on YKSI ystävä tai ei yhtään kavereita. Tai että ainoa on puoliso. Ei se ole hyvä.

Sanoisin että ystäviä 15 ja kavereita n. 40, jotka kutsuisin heittämällä esim uuden vuoden juhliin tai joille voisin vailla rimaa laittaa viestiä.

Joidenkin tutkimusten mukaan ihminen pystyy ylläpitämään kerralla vain noin 5 oikeasti läheistä ihmissuhdetta. Muut ovat sitten omaa kuvitelmaasi tai vain pintapuolista kaveruutta.

Yksi kpl. Ollaan tunnettu melkein 30v. M35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinenpiiri on laaja ja kavereita sekä tuttavia on iso määrä, en osaa laskea. Todellisia sydän ystäviä, eli perheenjäseniksi laskettavia "Ride or die" ihmisiä on 5, joista kahta olen kutsunut sisaruksikseni yli 20 vuotta ja olen heidän lapsilleen täti. Biologisesti emme ole sukua. 39 vuotta olen. 

Miten saat ylläpidettyä tuollaista sosiaalista verkostoa yli kolmekymppisenä? 5 ystävää on hallittava määrä ja tuttaviin nyt ei paljon tarvitse panostaa, mutta miten tuo suuri joukko kavereita? Tapaatteko kaveriporukoissa, enimmäkseen viestittelette (ja tapaatte harvoin) vai miten aikasi ja energiasi riittää? 

Oikein hyvin saan, kiitos. En mä koe itseäni yhtään sen väsyneemmäksi kun mitä mä olin 19 vuotiaanakaan. Olen aina ollut erittäin sosiaalinen ja saan energiaa ihmisistä, en menetä sitä. Johtuisko siitä että olen ekstrovertti en introvertti? Tapaamme niin porukoissa, harrastuksissa, juttelemme erilaisissa ryhmissä ja toki yksityisviestein ja puheluin jne. Käymme isoilla ja pienillä porukoilla tapahtumissa, syömässä, illanistujaisissa jne. Muttei minusta kaveri-, tuttava- tai edes ystävyyssuhteet mitään päivittäistä ja jatkuvaa yhteydenpitoa kaipaa. On mulla päiviä omistettuna ihan vain itselleni ja ylhäiselle yksinäisyydelleni jolloin mä esim. luen, piirrän, meditoin tai katson leffoja niin ja pidän luurin äänettömällä. 😂 Mutta myönnän että en mä kovin monta päivää jaksais itekseni möllöttää. 

Nätti tyttö. Synnyttääki viel tollaset 20 vuotta. Lapset saa äitinsä älyä. 💪

Semmonen, joka tulee heti auttamaan tai viimeistään seuraavana päivänä, jos tilanne sitä vaatii ja tietää pahimmat elämänkolhuni. 5 - 10. Olen todella onnekas. N46.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinenpiiri on laaja ja kavereita sekä tuttavia on iso määrä, en osaa laskea. Todellisia sydän ystäviä, eli perheenjäseniksi laskettavia "Ride or die" ihmisiä on 5, joista kahta olen kutsunut sisaruksikseni yli 20 vuotta ja olen heidän lapsilleen täti. Biologisesti emme ole sukua. 39 vuotta olen. 

Miten saat ylläpidettyä tuollaista sosiaalista verkostoa yli kolmekymppisenä? 5 ystävää on hallittava määrä ja tuttaviin nyt ei paljon tarvitse panostaa, mutta miten tuo suuri joukko kavereita? Tapaatteko kaveriporukoissa, enimmäkseen viestittelette (ja tapaatte harvoin) vai miten aikasi ja energiasi riittää? 

Oikein hyvin saan, kiitos. En mä koe itseäni yhtään sen väsyneemmäksi kun mitä mä olin 19 vuotiaanakaan. Olen aina ollut erittäin sosiaalinen ja saan energiaa ihmisistä, en menetä sit

Eli ilmeisesti porukalla asioiden tekeminen selittää paljon. Säästäähän siinä aikaa verrattuna siihen, että tapaisi yksitellen. Miten saatte järjestettyä noita porukkatapaamisia? Oletan, että ainakin suurin osa on perheellisiä ja työssäkäyviä? Oma kokemukseni on, että jonkun illanistujaisten tms. sopiminen on hirveän työn ja tuskan takana (toisin kuin nuorempana) ja tapaamista pitää suunnitella kuukausia etukäteen, kun ei meinaa aikataulut sopia mitenkään yhteen jne. Tietysti, jos on kymmeniä kavereita, niin voi vaan päättää päivän ja ehkä ainakin muutama pääsee?

2 ystävää, molemmat ei-heteroja miehiä. En kaipaa enempää, laatu korvaa määrän.

N38

35. Vain yksi ystävä jäänyt nuoruudesta. Muutama kaveri tullut lisää töistä, mutta ei se määrä, vaan laatu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinenpiiri on laaja ja kavereita sekä tuttavia on iso määrä, en osaa laskea. Todellisia sydän ystäviä, eli perheenjäseniksi laskettavia "Ride or die" ihmisiä on 5, joista kahta olen kutsunut sisaruksikseni yli 20 vuotta ja olen heidän lapsilleen täti. Biologisesti emme ole sukua. 39 vuotta olen. 

Miten saat ylläpidettyä tuollaista sosiaalista verkostoa yli kolmekymppisenä? 5 ystävää on hallittava määrä ja tuttaviin nyt ei paljon tarvitse panostaa, mutta miten tuo suuri joukko kavereita? Tapaatteko kaveriporukoissa, enimmäkseen viestittelette (ja tapaatte harvoin) vai miten aikasi ja energiasi riittää? 

Oikein hyvin saan, kiitos. En mä koe itseäni yhtään sen väsyneemmäksi kun mitä mä olin 19 vuotiaanakaan. Olen aina ollut erittäin sos

Mun mielestä suht helposti. Joku saa jonkun idean, vaikka nyt järjestää illallisen, jakaa sen wappi ryhmässä, sit heitetään muutama mahdollinen toteutus päivä ja eniten kannatusta saanu lyödään lukkoon. Kaikki ei tietenkään pääse paikalle, mut seuraavalla kerralla sit. Sen verran aktiivisesti on kaikkea et jos et tällä viikolla jouda niin ensi viikolla on taas jotain. Paljon nähdään myös ihan sen kummemmin mitään sopimatta etukäteen kun ryhmään aina joku laittaa "Kuka haluaa lähtee siihen ja siihen näyttelyyn huomenna?", "Tulkaa joku kahville illalla", "Kiinnostaisko ketään lähtee syömään, ei huvita kokkaa", "Lapselliset hox! Aada kaipais huomenna seuraa lastenteatteriin kun Mikko on sairaana" ja lähes poikkeuksetta aina löytyy joku/jotkut kenen aikatauluun sopii, jota kyseinen juttu kiinnostaa yms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinenpiiri on laaja ja kavereita sekä tuttavia on iso määrä, en osaa laskea. Todellisia sydän ystäviä, eli perheenjäseniksi laskettavia "Ride or die" ihmisiä on 5, joista kahta olen kutsunut sisaruksikseni yli 20 vuotta ja olen heidän lapsilleen täti. Biologisesti emme ole sukua. 39 vuotta olen. 

Miten saat ylläpidettyä tuollaista sosiaalista verkostoa yli kolmekymppisenä? 5 ystävää on hallittava määrä ja tuttaviin nyt ei paljon tarvitse panostaa, mutta miten tuo suuri joukko kavereita? Tapaatteko kaveriporukoissa, enimmäkseen viestittelette (ja tapaatte harvoin) vai miten aikasi ja energiasi riittää? 

Oikein hyvin saan, kiitos. En mä koe itseäni yhtään sen väsyneemmäksi kun mitä mä

Lisään vielä että mulla on siis useampi erillinen kaveri- ja esim. harrastusporukka ja noita ryhmiä ollaan perustettu millon kenenkin toimesta vähän jokaiselle ja näissä on paljon ihmisiä, myös tuttujen tuttuja ja kevereiden kavereita jne. Joten kaikenlaista ohjelmaa ja lähtiää kyllä riittää ja on päässyt tutustumaan paljon uusiin ihmisiinkin mitä erityisesti pidän. Osa treffailee aktiivisemmin ja osa vähemmän aktiivisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

5 ystavaa. Kavereita enemman. Vain yksi on nuoruudesta sailynyt, muut ovat tulleet +30v elamaani. Kavereita on viela enemman.

Haluan olla yksin. En kaipaa kavereita, mutta maailmalla ihmiswt vaan tarraa ja ystavystyy.

Nama ystavat ovat myos sailyneet vaikka maat on muuttuneet. Kun asuin suomessa ystavat vaihtuivat aina tyo/opiskelupaikan mukaan. Kukaan ei pysynyt elamassa pienen kuplan ulkopuolella,  vaikka oltaissin oltu tosi hyvia Kavereita.

Minulla ei ole yhtaan suomalaista ystavaa.

Mä olen asunut yli 25 vuotta ympäri tätä palloa ja se että ihmiset tulee monissa maissa juttelemaan enemmän kuin Suomessa, ei todellakaan ole koskaan ollut minusta mitään tarraamista ja pakko ystävystymistä vaan normaalia sosiaalista kanssa käymistä. Eikä mun suomalaiset ystävät ja kaverit, sen enempää kuin ulkomaalaisetkaan ole koskaan käyttätyneet noin, vaikka on asuttu

Se ei ollut valitus. Tarkoitin, etta vaikka en hakemalla hae ystavia niin niita vain elamaan siunautuu ja he pitavat myos minuun pain yhteytta. 

Toki minulla olisi suomessa paljon ystavia, jos olisin yksipuolisesti pitanyt yhteytta.