Yli 30-vuotiaat! Montako ystävää sinulla on?

5 ystavaa. Kavereita enemman. Vain yksi on nuoruudesta sailynyt, muut ovat tulleet +30v elamaani. Kavereita on viela enemman.

Haluan olla yksin. En kaipaa kavereita, mutta maailmalla ihmiswt vaan tarraa ja ystavystyy.

Nama ystavat ovat myos sailyneet vaikka maat on muuttuneet. Kun asuin suomessa ystavat vaihtuivat aina tyo/opiskelupaikan mukaan. Kukaan ei pysynyt elamassa pienen kuplan ulkopuolella,  vaikka oltaissin oltu tosi hyvia Kavereita.

Minulla ei ole yhtaan suomalaista ystavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää yhtäkään. Pari kaveria joiden kanssa ollaan ehkä kerta vuoteen yhteydessä. Melko tottunuthan tähän on ja introverttinä energiaa ei kummoiseen olisikaan, mutta silti välillä toivoisin että olisi pari ystävää joiden kanssa tehdä asioita ja lähteä kahville. Välillä yksinäistä. Vaikea vaan ystävystyä tämän ikäisenä. Olen käynyt erilaisissa harrastuksissa ja kursseilla. N36

Mä en ole koskaan ymmärtänyt mitä tekemistä iällä on ystävyyden solmimisessa? Ihan samalla tavalla mä uskallan mennä juttelemaan ihmisille nyt aikuisena kun menin lapsenakin ja jos tuntuvat mukavailta ja haluan jatkaa juttua toistekkin, niin sanon se ihmiselle ja kysyn vaihdettaisiko yhteystietoja? Sitten niitä vaihdetaan jos toinen haluaa ja otan sit myöhemmin yhteyttä jos toinen ei ota ensin. Siitä se juttu sitten jatkuu, jos jatkuu. Jos ei jatku niin maailmaassa on yli 8 biljoonaa muuta i

Täysin samoja ajatuksia. Ei kannata uhriutua ja syyttää noinkin nuorta ikää asiasta. Eri asia se on sitten ysikymppisenä vanhainkodissa kun juttukavereilta saattaa tekarit tipahtaa suusta kesken jutustelun tai vieruskaveri luulee sua lapsuuden kaverin kummin kaiman serkuksi. Eikä se ystävystyminen silloinkaan toivottavasti ole mahdotonta. :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtäkään ja siis olen tyytyväinen tilanteeseen, koska olen introvertti. Rakastan yksintekemistä. Mies minulla on ja hänen ystäviään tapaamme välillä ja he ovat mukavia ja viihdyn kyllä, mutta sitten on kiva kun minun ei tarvitse mitenkään hoitaa näitä ystävyyssuhteita, kun ne ovat mieheni ystäviä, joten hän pitää yhteyttä yms.

Yhden kortin varassa siis kaikki?

Jos minulla on vain yksi ystävä (niinkuin monella on) niin onko silloinkin kaikki vain yhden kortin varassa? En näe eroa siihen tilanteeseen, että onko se yksi läheinen ystävä kumppani, sisarus vai joku muu. Ihmissuhteita on kuitenkin muitakin kuin ystävät, on työkavereita, sukulaisia, naapureita ja hyvän päivän tuttuja. Jos on tyytyväinen tilanteeseensa niin en näe miksi muiden tarvitsee arvostella.

Vierailija kirjoitti:

2 ystävää mutta ei semmosia kenen kanssa paljon on tekemisissä vapaa-ajalla. Puhelimen kautta tulee juteltua ja kerrottua kuulumiset. 

33v

Mä huomaan tässä iässä myös jollain tapaa vaativani ystävyyssuhteelta enemmän. Pelkät satunnaiset viestit ei riitä jos ei koskaan nähdä. N

Ei yhtään. Olen tylsä ihminen. Onneksi on vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään. Olen tylsä ihminen. Onneksi on vaimo.

Suosittelen oikeasti panostamaan tuohon puoleen. Ikinä ei kannata jättää onneaan yhden ihmisen varaan. Nyt jotain uutta harrastusta tulille ja äkkiä! 👍

Mulla on ainakin kuusi sellaista ystävää, joiden kanssa olen säännöllisesti ja aktiivisesti tekemisissä. Lisäksi on lapsuudenkavereita, joiden kanssa ystävyys on säilynyt, mutta ei olla niin aktiivisesti tekemisissä, vaan esim. vain muutaman kerran vuodessa. Heidän kanssaan on kuitenkin yhteys ns. auki ja suhde lähes sisarellisen avoin, eli lasken ystäviksi. Lisäksi on sitten sisaruksia liuta, joiden kanssa päivittäin tekemisissä. Ja sisarusten kumppaneita, joista yhden kanssa olen myös päivittäin tekemisissä, eli jonkinlainen ystävä hänkin? Hänen kanssaan on puhuttu useamman kerran esim. 6h puheluita, eli yhteys on avoin. 

Lisäksi on sitten joitain kavereita, joiden kanssa ollaan yhteyksissä, mutta ei olla esim. vierailtu toistemme kodeissa tai puhuttu tuntikausia elämästä, niin en laske ystäviksi kuitenkaan. Näiden lisäksi on myös noin 20 hengen kaveriporukka, jonka kanssa ollaan päivittäin ryhmächatin kautta tekemisissä, mutta ei nähdä kovin usein ja meillä on muutenkin eri elämäntilanne. Vielä 10 vuotta sitten biletettiin tuon porukan kanssa useammin.

Vaikka minulla on tekstini mukaan paljon läheisiä elämässäni, niin en ole tilanteeseen tyytyväinen, vaan tarvisin lisää hengailukavereita joiden kanssa viettää aikaa kasvotusten ja käydä yhdessä tanssimassa. Pelkät ystävät ei riitä siihen, eikä niistä saa niin usein seuraa kuin tahtoisin. Lisäksi ystävien kanssa voidaan olla tuollaisissa asioissa eri tyylisiä, eli ei tykätä useankaan ystävän kanssa samoista asioista eikä ystävistäni kuin muutama ole sellaisia, joista saa seuraa tanssimaan tai jonnekin tapahtumiin. Hengailu- ja menokavereiden löytäminen on vaan hieman haasteellista näin kolmikymppisenä, tosin ei se helppoa ollut nuorempanakaan. Iso osa vaan niistä nuoruuden menokavereista on poistuneet "bilereservistä" viimeisen viiden vuoden aikana. :D Enkä tarkoita nyt pelkkää biletystä, vaan sellaista arkistakin olemista, että missä meet ja mitä teet, mennään hengaamaan kahville/viinille/toisen kotiin jne. Tuollaista kaipaan jatkuvasti, ja koen yksinäisyyttä kun sellaista ei nykyään juurikaan ole. Satunnaiset bileviikonloput tuntuu taivaan lahjalta, kuten tämä meneillään oleva ja onneksi vielä myös seuraava vklp.

Kumppani olisi varmaan myös jees, mutta sen pitäisi sitten kyllä olla menevä. 

Auto on ainut ystäväni. Puran sille murheeni ja vastavuoroisesti kuuntelen sekä korjaan hänen vikoja aktiivisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2 ystävää mutta ei semmosia kenen kanssa paljon on tekemisissä vapaa-ajalla. Puhelimen kautta tulee juteltua ja kerrottua kuulumiset. 

33v

Mä huomaan tässä iässä myös jollain tapaa vaativani ystävyyssuhteelta enemmän. Pelkät satunnaiset viestit ei riitä jos ei koskaan nähdä. N

Mä luopuisin kaikista vi tu n viestittelijöistä ja vaihtaisin livehengaamiseen. Kauempana asuvien kanssa voi snäppäillä, siinä näkee sentään toisen naaman ja voi puhua ja jutella snäppivideoiden kautta, laittaa arkista huumoria jne. 

Viestittelijät on turhaa p as kaa lähinnä, joista voi pitää kiinni jos ei muutakaan ole. Ja toki näkemisten sopimisia voi hoitaa viestitse. Mutta sellainen viestittelyn vuoksi viestittely, niin sen poistaisin heti ja vaihtaisin livehengaamiseen.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään. Olen tylsä ihminen. Onneksi on vaimo.

Suosittelen oikeasti panostamaan tuohon puoleen. Ikinä ei kannata jättää onneaan yhden ihmisen varaan. Nyt jotain uutta harrastusta tulille ja äkkiä! 👍

Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Minulla on ihmisiä ympärillä, joille voin kertoa asioistani ja hakea lohtua (olivat sitten sukulaisia, ystäviä tai kavereita). Mutta jos ero tulisi niin ei heistä siinä kohtaa lohtua olisi, koska ei heistä kukaan ole sellainen jonka seurasta nauttisin yhtä paljon kuin kumppanini. Aika parantaa haavat ja omalla kohdallani yksin olo on paras lääke kun käyn läpi vaikeita tilanteita.

Vierailija kirjoitti:

5 ystavaa. Kavereita enemman. Vain yksi on nuoruudesta sailynyt, muut ovat tulleet +30v elamaani. Kavereita on viela enemman.

Haluan olla yksin. En kaipaa kavereita, mutta maailmalla ihmiswt vaan tarraa ja ystavystyy.

Nama ystavat ovat myos sailyneet vaikka maat on muuttuneet. Kun asuin suomessa ystavat vaihtuivat aina tyo/opiskelupaikan mukaan. Kukaan ei pysynyt elamassa pienen kuplan ulkopuolella,  vaikka oltaissin oltu tosi hyvia Kavereita.

Minulla ei ole yhtaan suomalaista ystavaa.

Mä olen asunut yli 25 vuotta ympäri tätä palloa ja se että ihmiset tulee monissa maissa juttelemaan enemmän kuin Suomessa, ei todellakaan ole koskaan ollut minusta mitään tarraamista ja pakko ystävystymistä vaan normaalia sosiaalista kanssa käymistä. Eikä mun suomalaiset ystävät ja kaverit, sen enempää kuin ulkomaalaisetkaan ole koskaan käyttätyneet noin, vaikka on asuttu eri maissa eikä aina kovin usein edes pidetty yhteyttä, niin ystävyydet on kyllä kestänyt ja juttu jatkunut siitä mihin edelliskerralla jäi. Kuullostat hieman sen tyyppiseltä ihmiseltä että ongelmasi näissä asioissa ratkeaisi luultavasti peiliin vilkaisemalla. Et halua olla ihmisten kanssa tekemisissä ja syytät muita siitä että ovat väkisin (enpä usko, et todellakaan kuullosta niin hurmaaavalta yksilöltä että kukaan haluaisi sinuun ainakaan väkisin tutustua) samalla nariset että ystävyydet katkesivat kun muutit, sekin muiden takia.. 😂 Jep. Tuota, oletko miettinyt että sanoit vaikka sua lähestyville ihmisille että "Olet varmasti hyvä tyyppi, mutta minä en ole, joten en halua olla ihmisten kanssa tekemisissä". Eiköhän sillä pääsisi tästä ongelmasta kun kukaa ei ihan varmasti sinua pakota kaverikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään. Olen tylsä ihminen. Onneksi on vaimo.

Suosittelen oikeasti panostamaan tuohon puoleen. Ikinä ei kannata jättää onneaan yhden ihmisen varaan. Nyt jotain uutta harrastusta tulille ja äkkiä! 👍

Mikäli vaimo kuolee, on minulla kurjaa vaikka olisi ystäviä. Mikäli minä kuolen ennen vaimoa, ei minun ystävillä ole väliä.

M40. Ei yhtään ystävää. Vanhempien ja sisarusten kanssa olen tekemisissä. Mutta niistäkin haluaisin vaan päästä eroon. Mutta kun ei niistä pääse. Viihdyn yksin. Ahdistaa jopa kaupassa, jos on paljon porukkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään. Olen tylsä ihminen. Onneksi on vaimo.

Suosittelen oikeasti panostamaan tuohon puoleen. Ikinä ei kannata jättää onneaan yhden ihmisen varaan. Nyt jotain uutta harrastusta tulille ja äkkiä! 👍

Mikäli vaimo kuolee, on minulla kurjaa vaikka olisi ystäviä. Mikäli minä kuolen ennen vaimoa, ei minun ystävillä ole väliä.

Siinäpä on iloinen, positiivinen ja kaikin puolin rennon letkeän oloinen kaveri... Miksi tuputatte tälle miehelle kavereiden hankintaa kun ei hän sellaisia halua? Jörrikkä viihtyy yksin ja haluaa elämäänsä vain vaimonsa, jos vaimo kuolee ensin niin hän on kurja myös tulevaisuudessa eikä siihen kaverit auta, kun eivät hänelle mitään iloa tuo. 

1 ystävä 32-vuotiaana.

Ei yhtään, tai ehkä yksi. Hänenkin kanssa on vähän ongelmia, koska meillä kummallakin perhe-elämä vie niin paljon aikaa ja rajoittaa muutenkin. (Olemme eri sukupuolta.) Kavereita on onneksi sentään edes vähän.

N44

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ainakin kuusi sellaista ystävää, joiden kanssa olen säännöllisesti ja aktiivisesti tekemisissä. Lisäksi on lapsuudenkavereita, joiden kanssa ystävyys on säilynyt, mutta ei olla niin aktiivisesti tekemisissä, vaan esim. vain muutaman kerran vuodessa. Heidän kanssaan on kuitenkin yhteys ns. auki ja suhde lähes sisarellisen avoin, eli lasken ystäviksi. Lisäksi on sitten sisaruksia liuta, joiden kanssa päivittäin tekemisissä. Ja sisarusten kumppaneita, joista yhden kanssa olen myös päivittäin tekemisissä, eli jonkinlainen ystävä hänkin? Hänen kanssaan on puhuttu useamman kerran esim. 6h puheluita, eli yhteys on avoin. 

Lisäksi on sitten joitain kavereita, joiden kanssa ollaan yhteyksissä, mutta ei olla esim. vierailtu toistemme kodeissa tai puhuttu tuntikausia elämästä, niin en laske ystäviksi kuitenkaan. Näiden lisäksi on myös noin 20 hengen kaveriporukka, jonka kanssa ollaan päivittäin ryhmächatin kautta tekemisissä, mutta

Tästä huomaan, että minun pitäisi varmaan alkaa jotenkin vähäsanaisemmaksi ja vähäeleisemmäksi (livenä näkyy) ihmiseksi, jotta saisin helpommin ns. kevyttä hengailuseuraa Suomessa :D Minulla kun on aina ollut ystäviä ja ihmiset pitävät minua jotenkin "syvällisenä" ja "sielukkaana" tyyppinä jolle mielellään avautuvat kaikesta, mutta en haluaisi olla pelkästään sellainen, vaan tuntuu, että nimenomaan iän myötä on alkanut turhauttamaan se aika paljonkin. Keskustelevaisuus ei ole minulle mikään intohimo, vaan luontainen tapa olla olemassa siinä missä fyysisyyskin, eli kärsin, jos en pääse tarpeeksi menemään ja tekemään. Toki menen ja teen yksinkin, enkä jää odottelemaan milloin ystävät pääsevät seuraksi, mutta kyllä mukavassa seurassa on mukavampi tehdä ja mennä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yhtään. Olen tylsä ihminen. Onneksi on vaimo.

Suosittelen oikeasti panostamaan tuohon puoleen. Ikinä ei kannata jättää onneaan yhden ihmisen varaan. Nyt jotain uutta harrastusta tulille ja äkkiä! 👍

Mikäli vaimo kuolee, on minulla kurjaa vaikka olisi ystäviä. Mikäli minä kuolen ennen vaimoa, ei minun ystävillä ole väliä.

Siinäpä on iloinen, positiivinen ja kaikin puolin rennon letkeän oloinen kaveri... Miksi tuputatte tälle miehelle kavereiden hankintaa kun ei hän sellaisia halua? Jörrikkä viihtyy yksin ja haluaa elämäänsä vain vaimonsa, jos vaimo kuolee ensin niin hän on kurja myös tulevaisuudessa eikä siihen kaverit auta, kun eivät hänelle mitään iloa tuo. 

Ikävää kun meni noin ihon alle. Jatkan tyytyväisenä elämääni vaimoni kanssa joka on myös tyytyväinen elämäänsä. 

1 todella läheinen ystävä, lisäksi 3 ystävää jotka ei ihan niin läheisiä ole mutta kuitenkin enemmän kuin kavereita. Ja toki lasken myös puolisoni ystäväkseni. Puolisoni on kaikista läheisin ihminen minulle.

Edellinen jatkaa, unohtui ikä ilmoittaa. 38v.