Millaista oli 80-luvulla?

Vierailija kirjoitti:

Ei osattu syödä terveellisesti, vaan kuoltiin kuusikymppisinä sydän- ja verisuonisairauksiin. Pelättiin homoja, homot pelkäsi kaikkia muita, ja AIDSiin kuoltiin silti yhdessä. Kuoltiin myös polioon. Radonia ja asbestia ei ymmärretty varoa. Kaupunkien ilma oli sakeanaan pienhiukkasia - tehtaat ja autot savuttivat kuin korsteenit. Järvikalan mukana nieltiin raskasmetalleja. Särkyyn syötiin aspiriinia tai opioideja, joista ensimmäinen laittoi pakin sekaisin ja jälkimmäinen pään. Kumpaakin sai käsikaupasta.

- -

Oltiin kateellisia ruotsalaisille, koska ne oli sivistyneempiä, kauniimpia, rikkaampia ja hyvinvoivempia. 

Lapset osasivat olla pihalla ilman valvontaa, vaikka oikeasti vain kukaan ei jaksanut välittää mihin ne katosivat tuntikausiksi. Aurinkorasvaa ei käytetty, sillä palaminen kuului kesään ja ihosyöpä oli tulevaisuuden murheita. Liikenteessä ei ollut turhia turvavöitä tai pyöräilykypäriä hidastamassa luonnonvalintaa, ja auton takapenkillä pompittiin kuin trampoliinilla, samalla kun vanhemmat vetivät röökiä etupenkillä ja heittelivät tumpit ikkunasta maantielle. Junan vessatkin vedettiin raiteille. 

Opettajilla oli lupa pakottaa lapset syömään silakkalaatikkoa. Laktoosi-intoleranssia tai muita ruokarajoitteita ei tunnettu, koska diagnoosiksi riitti "nirso". Jos joku oli koulussa surkea, hänelle kerrottiin suoraan, että elämästä tulee vaikeaa, ja hyvä jos peruskoulun pääsee läpi itsetunto oli turhaa luksusta. Liikkatunnin joukkueet valittiin oppilas kerrallaan ja viimeiseksi jäänyttä kiusattiin aina muutenkin.

Melko lailla liioittelet huonoja puolia tuossa. Ja turvavöistä säädettiin jo 70-luvulla, joten 80-luvun autoissa ne yleensä jo takapenkilläkin oli. 80-luvulla alettiin myös diagnosoida laktoosi-intoleranssia ja kaupoista sai hyla-maitoa ja muutkin hyla-tuotteet alkoivat yleistyä. Terveellisesti osattiin syödä ja oli aina maalla syöty, koska lihaa oli niukasti arkipäivällisellä, jos ollenkaan. Kukaan ei pelännyt homoja kuten väität. Niistä ei vain tehty numeroa, jokainen sai olla mitä oli ja korkeintaan oudoimmille naureskeltiin kuten nykyäänkin. Aspiriinia saa edelleen käsikaupasta. En tiedä kenenkään kadehtineen ruotsalaisia. Palaminen ei kuulunut kesään, vaan vauvat ja lapset suojattiin hellehatuilla.

Useimmissa kouluissa ei ollut ruokana silakkalaatikkoa. Kävin useampaa koulua 80-luvulla enkä missään moiseen ruokaan törmännyt. Silakkalaatikko ei esiinny myöskään niissä 80-luvun kouluruokalistauksissa, joita netistä löytyy.

Enempää negatiivisia virheitä en jaksa korjata. 80-luku ei ollut ihan tuollaista kun pyrit kuvaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Aikamoista "aika kultaa muistot" -juttua täällä. Tosi asiassa väkivaltaa, mm. perheväkivaltaa oli paljon enemmän, samoin juopottelua. Ja oli niitä jengejä silloinkin, ainakin stadissa, tappelivat keskenään. Telkkarista ei tullut paljon mitään, eikä muutoinkaan ollut hirveästi nuorilla tekemistä. Pussikaljaa ja tupakkaa meni, ei ollut peukkua, mutta pilveä oli.

Eihän niitä kukaan oo kullannu tai mullannu. Kyllä meilläkin tuota paskaa oli traumaksi asti. Silti kaipaan sitä huoletonta nuoruutta, kavereiden kanssa yhdessä oloa. Niitä hajuvesiä, karkkeja, kaikkea hyvää ja mukavaa. Pelattiin porukalla unoa, kuunneltiin hyvää musiikkia, kiskalla roikkumista, diskoja ym. Tupakkaa poltin, en juonut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut rasismia. Eikä joukkoraiskauksia. Eikä kadulla lapsilta ryöstetty merkkivaatteita päältä. Eikä bussikuskit katsoneet ajaessaan pornoa. Ja bussit kulkivat aikataulussa. Palvelua sai suomeksi. Maamme äidinkielellä.

Eivätkä lapset hukkuneet päivittäin uimarannoilla ja maauimaloissa.

70- ja 80-luvuilla lasten suorastaan kuului kesällä käydä uimakoulussa. Normi kesälomaharraste.

Meidän äiti opetti 70-luvulla uimaan.

Moni ei varmaan tätä usko mutta joka ruokakupassa oli naudanjauhelihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli tulevaisuudenuskoa. Lapset hankittiin nuorena, reilusti alle kolmikymppisenä, koska kaikilla oli luja luottamus, että elämä kantaa. Sitä ei ole enää, kun äärioikeistolaisuus, vihanlietsonta ja luonnontuhonta on ottanut vallan. 

 

Olen elänyt lapsuuteni ja osan nuoruuttani 80-luvulla ja kyllä silloin oli äärioikeistolaisuutta ja äärivasemmistoa aivan samalla tavalla kuin nykyään. Se vuosikymmen vaan oli loistava, elämänuskoa ja vaurautta tihkuva aikakausi jossa jokainen sai olla oma itsensä. Lisäksi yksilön vapaus oli valtaisaa. Suomalaisen yhteiskunnan suurin ongelma ja tuhoaja on ollut woke-vasemmisto, joka toimillaan on hävittänyt ihmisistä uskon tulevaisuuteen ja ennenkaikkea ihmisten elämänilon. Nauru ja huumori ovat poissa.

Minä en ole tuollaiseen politiikkaan kiinnittänyt huomiota lapsuudessa tai nuoruudessa. Siksi varmaan nautinkin kaikesta täysillä ja kaipaan tuota aikaa takaisin. En vieläkään tiedä, mistä puhut. Vm-71

Ördög kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka kylässä oli oma terveyskeskus, poliisiasema, verotoimisto, Kelan konttori, useampi pankkikonttori. Joka paikasta sai palvelua sisään kävelemällä. Miettikää sitä 2020-luvulla! 40 vuotta sitten pystyit kävelemään esim. pankkiin, ja hoitamaan asiasi ihmisen kanssa kasvotusten. 

Niin ja oli postipankki ja syppi!

Oli myös SKOP, PYP, HOP, Postipankki, Osuuspankki ja STS. 

No kyllä minä nuo muistin, en vain noissa asioinut. Mitenkäs aluesäästöpankki. 

Vierailija kirjoitti:

Pojat olivat poikia, eivät puolityttöjä.

Kyllähän kasarilla oli poikia, jotka halusivat olla tyttöjä.

Vierailija kirjoitti:

Muistatteko, mikä ei kuulunut joukkoon 80-luvun kyläkuvassa: E, K, L vai S, ja miksi?

Kekkonen ei tuolla vuosikymmenellä enää pitänyt komentoa kenellekään.

80-81, oli komennossa.

80-luku tuntui luxukselta 90- ja nykyaikaan verrattuna.

- lapsi 80-luvulla

Vierailija kirjoitti:

Kekkonen ei suuremmin vaikuttanut 1980-luvulla, sillä Koivistosta tuli presidentin sijainen alkusyksystä 1981 ja hän toimi sen jälkeen kaksi kautta presidenttiä 1982-1994. Koiviston aikana Suomen poliittinen elämä normalisoitui ja eduskunnan valta kasvoi hänen myötävaikutuksestaan. 

Nyt kaikki, mitä Kekkonen 25 vuoden urallaan sai aikaan, viedään pois. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Soiteltiin yleisöpuhelimesta Japaniin yms. maihin ja puhuttiin suomea. Ei tarvinnut rahaa kun joku keskus aina vastasi siellä.

Sama! Kylmä, talvinen puhelinkoppi. Satunnainen numeron näppäily ja joku vastasi kiinaksi tms. Puhelu toki katkesi siihen. Tämä 80-luvun lopussa. 

Meillä alussa ja puolivälissä kasaria. Sitte siihen luuriin ku laitto puheosaan kolikon ja yhtäaikaa ku toisessa päässä vastattiin, piti se luuri kolikkoineen koskettaa sitä katkaisijaa, niin puhelut meni perille.

Energiajuomat tuli vasta vuosituhannen vaihteessa ja kallista hintaa ihmeteltiin kun maksoi lähes kympin joka oli vielä jonkinlainen raha arvoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Energiajuomat tuli vasta vuosituhannen vaihteessa ja kallista hintaa ihmeteltiin kun maksoi lähes kympin joka oli vielä jonkinlainen raha arvoltaan.

Kaikkihan ei tiedä, että Suomen Markasta puhut. 

Muistan, että oli kaikkia palveluita lähellä, posti, pankkeja, kirjasto, kioskeja, lähikauppoja, pieniä kouluja... Nyt ne kaikki lopetettu ja toiminta keskitetty isoihin yksiköihin. Rahaa oli enemmän, luokkaretkiä tehtiin ulkomaille, koulussa sai jälkiruokaa ja välipalaa. Harrastettiin paljon, ratsastusta, partiota, kerhoja, soittotunteja. Viikonloppuisin mentiin hevostallille notkumaan, joskus vuokrattiin hevonen päiväksi, sillä sai ratsastaa ja sitä sai hoitaa. Lankapuhelimella soitettiin kavereille tai mentiin soittamaan ovikelloa. Puhelut olivat kalliita. Uimahallit ja kesäisin uimarannat ja maauimalat olivat parasta. Talvella jäädytettiin moneen paikkaan luistinratoja. Lempiohjelmia piti odottaa hartaasti. Musiikkia kuunneltiin Hittimittarista ja äänitettiin C-kaseteille. Viikinloppuisin kierrettiin yhtä korttelia ympäri, ympäri... Toivottiin, että törmää johonkin söpöön. Usein törmäsikin, ja tämä saattoi kotiin. Kirjoja luin paljon. Oli terveellistä keksiä tekemistä itse, välillä oltiin vaan kavereiden kanssa tylsistyneitä ja juteltiin pojista ja meikattiin. Karkailtiin illalla kotoa kaupungille. Ylipäätään oltiin aika vallattomia.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kuunneltiin radiota ja äänitettiin musiikkia c-kasetille. Toivottiin ettei juontaja puhu päälle mutta puhuihan se tietysti.

C-kasetteja ostettiin myös paikoista kuten Anttilan tavaratalot ja kopioitiin toisilta kaksipesäisellä mankalla. Stereoita joilla kuunneltiin vinyylilevyjä oli vain hiukan varakkaammilla. Cd-levyt olivat jo ökyä. Itse kulutin tunteja eri tavaratalojen musiikkiosastoilla katsellen levyjä vaikka ei ollut kuin kasettisoitin. 

Vhs-kasettien kanssa oli sama. Joillakin näkyi 1980-luvun lopussa kolmoskanava mutta monilla muilla vain Ylen ykkönen ja kakkonen. Elokuvia sieltä tuli tyyliin Kuukauden western. Tai sitten jotain korkealentoista (teinin mielestä) ja sen "esitteli" Peter Von Bagh. Uusia elokuvia näki vain videolla. Videokasetteja vuokrasivat R-kioski ja Makuuni. Elokuvateattereja oli harvassa niissä käyminen oli kovisten hommaa. 

Olin suurimman osan 1980-luvusta opiskelijana ensiksi lukiossa ja sitten armeijan jälkeen yliopistossa. Minun pienituloisten opiskelijakavereitteni piirissä oli hyvin tavallista omistaa stereot, oma LP-kokoelma, C-kasetteja ja televisio, vaikka monet asuivat vain kolmen hengen soluhuoneistossa. Soluasumista pidettiin hyvin tavallisena ratkaisuna eikä sitä kauhistelu nykyiseen malliin. Suurin osa opintuesta koostui opintolainasta vuoden 1992 opintotukiuudistuseen asti eikä ylioppilastutkinnon ja maisteriksi valmistumisen välissä ollut mitään tutkintoa. Jos asui kaapeliverkon piirissä tv:stä näki ilmaiseksi mm. MTV:n musiikkivideoita, Eurosportin välittämiä urheilutapahtumia, Kolmos-tv:tä 1986-1992 ja PTV4 kanavaa 1990-1996. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla ei ollut rasismia. Eikä joukkoraiskauksia. Eikä kadulla lapsilta ryöstetty merkkivaatteita päältä. Eikä bussikuskit katsoneet ajaessaan pornoa. Ja bussit kulkivat aikataulussa. Palvelua sai suomeksi. Maamme äidinkielellä.

Eivätkä lapset hukkuneet päivittäin uimarannoilla ja maauimaloissa.

70- ja 80-luvuilla lasten suorastaan kuului kesällä käydä uimakoulussa. Normi kesälomaharraste.

Missä? Meidän kirkonkylälle tuli uimakoulut vasta 2010 luvulla.

Huomattava osa suomalaisista oppi ja oppii uimaan järven rannalla olevalla kesämökillä omien vanhempien myötävaikutuksella. Suosin edelleen kesäisin luonnonvesissä uimasta enkä ole koskaan suuremmin välittänyt uimahalleista. Tuskinpa edes muistan mitään kouluaikana tehdyistä uimahallikäynneistä verrattuna siihen miten paljon olen uinut järvissä ja joeissa aivan pikkupennusta lähtien jostain 1970-luvun alusta lähtien.

Sai hyvän työpaikan, kun oli siististi pukeutunut, osasi tervehtiä ja tutkinto valmiina. Siitä alkoi nousukiito duunariperheestä keskiluokkaan. Asunto, auto, ulkomaan matkoja. Sitten tuli Nokia ja suomalaisten arvostus maailmalla nousi. Hyvää aikaa ja toivoisi nuorille vastaavia kokemuksia

L eli Lidl

paras vuosikymmen!

Kertokaas kokemuksia tuosta ajankohdasta.