Millaista oli 80-luvulla?

Kukaan ei kasarilla ottanut/puhdistanut hampaanvälejään,eikä ollut sähköhammasharjoja.Kouluissa fluoripurskutukset joka perjantai.

Ihmetyttää miksi tämä kyseinen vuosikymmen herättää niin voimakkaita tunteita. Miksi sen ajan epäkohdista ei saisi puhua?

Uskallan veikata, että tytöt saavat nykyään kävellä kaduilla enemmän rauhassa kuin omassa nuoruudessani.

Ja jengejäkin oli. Raivo ja Aleks olivat rakastettuja superjulkkiksia.

Koulukiusaamiseen ei puututtu mitenkään. Ahdistelevista pojista sanottiin että rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Neuvostoliiton myötäily oli oksettavaa.

Suurin osa vanhemmista laiminlöi lapsiaan emotionaalisesti. Asia, jonka tajusin äskettäin liki 60-vuotiaana.

Sitten ne hyvät asiat:

Usko parempaan huomiseen.

Kaikille oli töitä, minäkin kävin koko yläasteen ja lukion ajan töissä. Työtahti oli rento ja sen sovittaminen koulunkäynnin yhteyteen ei ollut ongelma.

Uskalsin lähteä opiskelemaan kuvataideakatemiaan tämän takia: aina oli mahdollisuus tehdä hanttihommia taiteen rinnalla tai jos taiteilijan ura ei urkene, niin palata töihin vakituisesti.

Ihmisten ostovoima oli hyvä.

Julkinen terveydenhuolto toimi, lääkäriin pääsi samana päivänä kun soitti.

Musiikki oli mahtavaa. Kulttuuriskene ylipäätään oli vireä. 

Koiviston myötä ilmaisunvapaus parani ja ihmisistä tuli iloisia. 

Mahtaa nykynuorisoa eli luu-sereita harmittaa kun minä elin täysillä nuoruuttani 1970- ja 1980-luvuilla. Hauskaa oli! Hahah!

Silloin kuunneltiin radiota ja äänitettiin musiikkia c-kasetille. Toivottiin ettei juontaja puhu päälle mutta puhuihan se tietysti.

C-kasetteja ostettiin myös paikoista kuten Anttilan tavaratalot ja kopioitiin toisilta kaksipesäisellä mankalla. Stereoita joilla kuunneltiin vinyylilevyjä oli vain hiukan varakkaammilla. Cd-levyt olivat jo ökyä. Itse kulutin tunteja eri tavaratalojen musiikkiosastoilla katsellen levyjä vaikka ei ollut kuin kasettisoitin. 

Vhs-kasettien kanssa oli sama. Joillakin näkyi 1980-luvun lopussa kolmoskanava mutta monilla muilla vain Ylen ykkönen ja kakkonen. Elokuvia sieltä tuli tyyliin Kuukauden western. Tai sitten jotain korkealentoista (teinin mielestä) ja sen "esitteli" Peter Von Bagh. Uusia elokuvia näki vain videolla. Videokasetteja vuokrasivat R-kioski ja Makuuni. Elokuvateattereja oli harvassa niissä käyminen oli kovisten hommaa. 

Meillä ei ostettu musiikkia kaseteilla, tyhjiä kasetteja ostettiin ja nauhoitettiin niille radiosta musiikkia, mutta harmitti tietysti kun juontaja puhui päälle. CD soittimen tultua tietysti alettiin jonkinverran ostaa musiikki cd:tä, olihan siinä stereoyhdistelmässä LP soitinkin, mutta taisi tulla ostetuksi vain yksi LP kokoelmalevy uutena ja myöhemmin ostin kirppikseltä Don Johnsonin Heartbeat LP:n, jonka tosin olen jo myynyt pois, jäljellä vain CD versio. Eipä ole enää sitä stereoyhdistelmääkään, muita kasetti- ja cd-soittimia on, mutta LP soitinta ei ole enää.

Autoissakin oli vain pelkkä radio ilman kasettisoitinta, kunnes 1988 isä osti ensimmäisen uuden auton ja siihen laittoi ihan kasettisoittimella olevan digitaaliradion, ei ollut enää vanhanaikainen analoginen nuppiradio.

Illanvietto oli alaikäisenä sitä että lähdettiin "kartsalle" eli asutuskeskuksen keskustaan kuljeskelemaan ja istumaan jonnekin kaupan portaille. Etenkin tytöillä.

Pojilla oli yleisesti tossumopoja ja istuivat niiden satulassa. Keillä ei ollut mopoa pysyivät kotona. Siinä oli jako alfoihin ja betoihin. Eri sukupuolet visusti omina ryhminään. Välillä pojat "esittelivät" taitojaan, kuten mopolla keulimista. Oli myös yleistä saartaa tyttöjoukko ja ajaa ympyrää. Vandalismi oli yleistä. Erilaisten julkisten paikkojen töhriminen ja vahingoittaminen.

Kuitenkin oli äärimmäisen tärkeää että "kävi jossain". Kotoilu oli teinille suureksi häpeäksi, sekä tytöille että pojille. 

Olin lapsi 80-luvulla. 

Joka paikassa haisi tupakka, kun ihmiset poltti kaikkialla. Autoissa tuli paha olo, kun ne haisi tupakalle ja ilmanraikastimelle, eikä ilmastointia vielä ollut, joten ne oli kesällä kuumia.

Tampereella keskustassa käydessä siellä oli paljon öriseviä juoppoja.

Aikuiset viihdytti itseään pelottelemalla lapsia esimerkiksi hammaslääkäreillä jotka repii kaikki hampaat pois tai kiusoittelemalla tyttölapsia seksijutuilla.

Vierailija kirjoitti:

Kirjaimellisesti KAIKKI oli paremmin

Joka sana totta. Niin upeat vuosikymmenet 1980-1990. Olin noina vuosina teini-ikäinen, joka kehittyi nuoreksi aikuiseksi ja ysärin lopulla jo äidiksi saakka edennyt. Upeat vuosikymmenet. 

1980-luvun lopulla Suomen varallisuuserot olivat melko maltilliset, mutta vuoteen 2023 mennessä ne ovat kasvaneet niin, että rikkain 10% omistaa yli puolet koko nettovarallisuudesta.

Kuitenkin oli äärimmäisen tärkeää että "kävi jossain". Kotoilu oli teinille suureksi häpeäksi, sekä tytöille että pojille. 

Edelliseen liittyen varmaankin kaikkein kummallisin asia 1980-luvun nuorisosta, joka sittemmin kääntynyt täysin päälaelleen.

Tietokoneen käyttäminen ja harrastaminen oli tuolloin hyvin väheksytty jopa halveksittu asia. Johtuen osittain kai siitä että tietokonetta käytettiin tietysti kotona. "Nörtti" -sanaa ei tunnettu mutta tällainen poika, tytöt eivät koskeneet tietokoneisiin, oli ilman muuta b- tai c-ryhmää. 

Asia alkoi muuttua 1990-luvulla kun internet tuli ja se oli uutta ja ihmeellistä. Sitten tuli vuosituhannen vaihde ja it-kupla jolloin nörttiydestä tuli kuuminta hottia.

80-luvulla oli kaikki paremmin. 

Paitsi että pelättiin kylmää sotaa, maailmanloppua ja räjähteleviä ydinvoimaloita. Tietoa etsiäkseen piti kävellä  kilometrikaupalla kirjastoon. TV:ssä oli kaksi, korkeintaan kolme kanavaa. Ei ollut suoratoistoa eikä IMDB:tä, vaan ärrältä vuokrattiin takakannen perusteella kolme leffaa kahden hinnalla, niistä vähintään kaksi oli umpisurkeita. VHS-nauhurit söivät kasetit nauha kerrallaan, ja Commodore 64:n pelien latausajat olivat riittävän pitkiä, jotta ehti unohtaa kokonaan mitä oli tekemässä. Musiikki nauhoitettiin radiosta c-kasetille, mutta juontaja aloitti aina spiikit liian aikaisin ja pilasi kappaleen. 

Elokuvateatterin ovelta saattoi joutua kääntymään kotiin kun siellä ei ollutkaan tilaa.  Kaupasta sai mandariineja, satsumia ja klementiinejä, vaikka kaikkia myytiin mandariineina. Kaupan eksoottisin hedelmä oli ananas.

Ei osattu syödä terveellisesti, vaan kuoltiin kuusikymppisinä sydän- ja verisuonisairauksiin. Pelättiin homoja, homot pelkäsi kaikkia muita, ja AIDSiin kuoltiin silti yhdessä. Kuoltiin myös polioon. Radonia ja asbestia ei ymmärretty varoa. Kaupunkien ilma oli sakeanaan pienhiukkasia - tehtaat ja autot savuttivat kuin korsteenit. Järvikalan mukana nieltiin raskasmetalleja. Särkyyn syötiin aspiriinia tai opioideja, joista ensimmäinen laittoi pakin sekaisin ja jälkimmäinen pään. Kumpaakin sai käsikaupasta.

Kaveria tavatakseen piti etukäteen sopia paikka ja aika, tai uskaltaa soittaa kotiin. Puhelimissa oli oikea numerokiekko, jolla soitettiin väärään numeroon vähintään kolme kertaa ennen kuin sai epäonnekseen yhteyden siihen kaverin äitiin, jolle piti selitellä miksi teinin piti päästä vielä ysiltä ulos. 

Oltiin kateellisia ruotsalaisille, koska ne oli sivistyneempiä, kauniimpia, rikkaampia ja hyvinvoivempia. 

Lapset osasivat olla pihalla ilman valvontaa, vaikka oikeasti vain kukaan ei jaksanut välittää mihin ne katosivat tuntikausiksi. Aurinkorasvaa ei käytetty, sillä palaminen kuului kesään ja ihosyöpä oli tulevaisuuden murheita. Liikenteessä ei ollut turhia turvavöitä tai pyöräilykypäriä hidastamassa luonnonvalintaa, ja auton takapenkillä pompittiin kuin trampoliinilla, samalla kun vanhemmat vetivät röökiä etupenkillä ja heittelivät tumpit ikkunasta maantielle. Junan vessatkin vedettiin raiteille. 

Opettajilla oli lupa pakottaa lapset syömään silakkalaatikkoa. Laktoosi-intoleranssia tai muita ruokarajoitteita ei tunnettu, koska diagnoosiksi riitti "nirso". Jos joku oli koulussa surkea, hänelle kerrottiin suoraan, että elämästä tulee vaikeaa, ja hyvä jos peruskoulun pääsee läpi itsetunto oli turhaa luksusta. Liikkatunnin joukkueet valittiin oppilas kerrallaan ja viimeiseksi jäänyttä kiusattiin aina muutenkin.

Olihan 80-luvulla sentään Neon-värejä, syntsapop ja Miami Vice ne eivät koskaan pettäneet. Tai no, ehkä nekin vähän pettivät. Mutta ainakaan kukaan ei ehtinyt valittaa siitä internetissä.

Teinille ehkä 80-luku olikin hauskaa, oli värejä ja muovikamaa ja muovista poppia. Mutta nuorelle taideopiskelijalle, jos neon-juppityyli ei miellyttänyt ja paras musiikkikin oli tehty 70-luvulla, vaihtoehtoisia tyylejä oli mm vanhojen elokuvien nostalgia (Bogart ja Bacall). Kirpputorejakin alkoi olla, mistä sai vaatteita jos ei Seppälään iljennyt mennä.

Pariskunnat (meidän mielestä nolot) käytti samanlaisia kirkuvan värikkäitä tuulipukuja. Pusakka ja housut väriyhdistelmää esim liila ja mintunvihreä. Mutta muutoin ei värejä käytetty niin paljon kuin nyt kuvitellaan. Kasarin loppupuolelta muistan ajan, kun kaupat pursui vain siniharmaata vaatetta. Naiset käyttivät juhlissakin farkkuja ja villapaitoja. Naisellista tyyliä suosiva joutui silmätikuksi. 



Vaatteet oli laadukkaampia kuin nykyään, ja kalliita. Ruotsinristelyllä saattoi hankkia H&M:stä muotihepeneen, joita täältä ei saanut. Toisaalta nykyään saa lämpimämpiä vaatteita, kasarilla varpaat paleli ohutpohjaisissa saappaissa ja untuvatakkeja ei vielä paljon ollut. Kovilla pakkasilla joku käytti mummon vanhaa turkkia, turkiksia ei vielä paheksuttu.

Kasareilla tietysti moni opetteli ajamaan vanhalla, 70-luvun autolla. Ikkunat rullattiin auki, ei ollut ohjaustehostetta, auto sammui kylmällä tai ei päässyt jäistä mäkeä ylös.

Työpaikoilla poltettiin ja lopetinkin yhden työn, kun työkaveri poltti aina vieressä kuin korsteeni. Jos kävi ulkona (ravintolassa), sielläkin oli tiheä savu ja kotiin tullessa vaatteet ja tukka haisi. Alkossa ostettiin tuotteet jonottamalla tiskille, ei ollut itsepalvelua. Jos halusi viikonloppuna shoppailla ja tarvitsi vaikka kengät, piti perjantaina mennä pankkiin ja nostaa sen verran rahaa minkä uskoi riittävän kenkiin.

Vierailija kirjoitti:

Kuitenkin oli äärimmäisen tärkeää että "kävi jossain". Kotoilu oli teinille suureksi häpeäksi, sekä tytöille että pojille. 

 

Edelliseen liittyen varmaankin kaikkein kummallisin asia 1980-luvun nuorisosta, joka sittemmin kääntynyt täysin päälaelleen.

Tietokoneen käyttäminen ja harrastaminen oli tuolloin hyvin väheksytty jopa halveksittu asia. Johtuen osittain kai siitä että tietokonetta käytettiin tietysti kotona. "Nörtti" -sanaa ei tunnettu mutta tällainen poika, tytöt eivät koskeneet tietokoneisiin, oli ilman muuta b- tai c-ryhmää. 

Asia alkoi muuttua 1990-luvulla kun internet tuli ja se oli uutta ja ihmeellistä. Sitten tuli vuosituhannen vaihde ja it-kupla jolloin nörttiydestä tuli kuuminta hottia.

Tää on totta. Olen tyttö ja kun opin lukemaan ekalla, isä oli sitä mieltä että nyt opettelet käyttämään tietokoneita, ne on vielä joskus iso juttu. Osti mulle serkun vanhan vic-20:n. Opettelin käyttämään sitä lapulle kirjoitettujen käyttöohjeiden kanssa. Koulussa oli selvää, että tytöt eivät semmoisiin laitteisiin koskeneet, jopa 90-luvun alussa yläasteella olin kaverini kanssa ekat tytöt koulun atk-kerhossa. Nörttitytöt oli säälittävistä säälittävintä kastia, joka ihan varmasti väitti käyttävänsä tietokoneita saadakseen miehiä. Huvittavaa kyllä nörtteily oli tehokas keino karkottaa poikia. Oltiin hyvä pilkan kohde.

Kaupunkien ilma oli sakeanaan pienhiukkasia - tehtaat ja autot savuttivat kuin korsteenit. Järvikalan mukana nieltiin raskasmetalleja

Mutta linnusto voi hyvin kun jokaista karjan paskakasaa ei vahdattu ja jahdattu  viranomaisten toimesta kuin ydinjätettä. Muutenkin oli pientiloja joilla ehkä vain muutama lehmä tai sika ja tuottaja tuli toimeen. Nykyään täytyy olla vähintään 100 eläintä tehotuotannossa. 

Tää on totta. Olen tyttö ja kun opin lukemaan ekalla, isä oli sitä mieltä että nyt opettelet käyttämään tietokoneita, ne on vielä joskus iso juttu. Osti mulle serkun vanhan vic-20:n. Opettelin käyttämään sitä lapulle kirjoitettujen käyttöohjeiden kanssa.

Täytyy sanoa että oli kyllä fiksu isä. Olisipa ollut itsellänikin. Mutta ei kun oli "vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia" jäärä. Ja saita kuin piru.

Siksi meillä oli kotona vielä vuonna 1989 käytössä Saloran puukuorinen televisio. Vaikka sen kanavan painikkeet, semmoset muoviset systeemit laitteen sivussa, piti teipata alas muuten ne kohosivat ylös. Lopulta se kosahti kokonaan ja oli pakko ostaa uusi.

Sitten tuli uusi televisio missä oli voi kauheeta kaukosäädin! Se oli paha kun "kyllä sen verran pitää persettään nostaa". Äijä ei sietänyt kun ei osannut käyttää kaukosäädintä ja hakkasi sitä pöytään huutaen "pitää tommonenkin olla saat*na!" Onneksi ei mennyt rikki. 

Vaatteissa oli paksut olkatoppaukset sekä miehillä että naisilla ja samanlaiset pöyheät tukat, takaapäin ei erottanut yhtään onko mies vai nainen. (Googlaa kuvia Duran Duranista ja Bogart Co:sta niin näet.) Kaikilla oli vyötärölle kapeneva, lyhyt pusakka jossa oli ne isot olkatoppaukset. Miehet oli muuten kyllä komeampia kun kaikki urheilivat ja ulkoilivat silloin eivätkä näpytelleet someen jotain feministinpelkoulinoitaan kaiket illat. Oli paljon vapaamielisempää, juntit ei pelänneet hulluna hippejä niinkuin nykyään. Ulkomaanmatkailu yleistyi toden teolla, Suomeenkin saatiin eksotiikkaa kuten pizza, meksikonpata (kaupasta ostettava jauhe johon lisättiin jauhelihaa ja riisiä), ja kiinankaali. Salaattipöydästä sai kiinankaalia ja etikkakurpitsaa. Punk ei ollut vielä kuollut. Koulussa meidän luokan takapenkkiläiset imppasi liimaa tunnilla kun muita päihteitä ei vielä oikein saanut mistään, kaikki haaveilivat kovasti interreilistä Amsterdamiin kun sieltä sai paremmin päänsekoitusaineita. Tehtiin itse musiikkizinejä suosikkibändeistä, niitä monistettiin koulussa salaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täytyy sanoa että oli kyllä fiksu isä. Olisipa ollut itsellänikin. Mutta ei kun oli "vanha konsti parempi kuin pussillinen uusia" jäärä. Ja saita kuin piru.

Siksi meillä oli kotona vielä vuonna 1989 käytössä Saloran puukuorinen televisio. Vaikka sen kanavan painikkeet, semmoset muoviset systeemit laitteen sivussa, piti teipata alas muuten ne kohosivat ylös. Lopulta se kosahti kokonaan ja oli pakko ostaa uusi.

Sitten tuli uusi televisio missä oli voi kauheeta kaukosäädin! Se oli paha kun "kyllä sen verran pitää persettään nostaa". Äijä ei sietänyt kun ei osannut käyttää kaukosäädintä ja hakkasi sitä pöytään huutaen "pitää t

Mun isä oli opiskellut insinööriksi ja vihasi tietokoneita jo heti opinnoissaan. Niitä kun oli jo 70-luvun lopussa käytössä. Ajatteli, että niitä varmaan joskus käytetään paljon ja mä voin hoitaa sen jos oon riittävän osaava. Vaikka piti naisia yleisesti tyhminä. Ovelasti hankki itselleen atk-tuen loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa nykynuorisoa eli luu-sereita harmittaa kun minä elin täysillä nuoruuttani 1970- ja 1980-luvuilla. Hauskaa oli! Hahah!

Niinpä! Hahah!

Viinakaupasta piti puteli kuljettaa paperipussissa ja alkuun kaukosäädin oli langan päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ihmetyttää miksi tämä kyseinen vuosikymmen herättää niin voimakkaita tunteita. Miksi sen ajan epäkohdista ei saisi puhua?

Uskallan veikata, että tytöt saavat nykyään kävellä kaduilla enemmän rauhassa kuin omassa nuoruudessani.

Ja jengejäkin oli. Raivo ja Aleks olivat rakastettuja superjulkkiksia.

Koulukiusaamiseen ei puututtu mitenkään. Ahdistelevista pojista sanottiin että rakkaudesta se hevonenkin potkii.

Neuvostoliiton myötäily oli oksettavaa.

Suurin osa vanhemmista laiminlöi lapsiaan emotionaalisesti. Asia, jonka tajusin äskettäin liki 60-vuotiaana.

Sitten ne hyvät asiat:

Usko parempaan huomiseen.

Kaikille oli töitä, minäkin kävin koko yläasteen ja lukion ajan töissä. Työtahti oli rento ja sen sovittaminen koulunkäynnin yhteyteen ei ollut ongelma.

Uskalsin lähteä opiskelemaan kuvataideakatemiaan tämän takia: aina oli mahdollisuus tehdä hanttihommia tai

Toki saa puhua epäkohdistakin, mutta sinä yrität dominoida ketjua. Puutut aivan kaikkeen loppuentereinesi. Jos joku toteaa, että energiajuomat tulivat vasta 90-luvulla, tulet tyrkyttämään jotain Vita Novaa ja pätemään, että oli ennenkin energiajuomia, vaikka joku Vita Nova ei ollut mikään energiajuoma oikeasti. Puutut jokaisen viestiin ja yrität löytää siitä jotain korjattavaa ja näsäviisasteltavaa.