Myönnätkö avoimesti kiinnostuvasi diplompi-insinööri miehistä parisuhdemielessä? Onhan kyseessä silloin ns. miesten mies?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan tuntui n 20 vuotta sitten että sairaanhoitajat ja insinöörit menivät aika paljon yhteen. Näistä pareista lähes kaikki eronneet. Enkä kyllä yhtään ihmettele miksi.
Niin, ensi alkuun sairaanhoitajia viehättää selväpiirteinen johtajatyyppi, hyvät tulo-odotukset ja "hyvä isä lapsille". Parinkymmenen vuoden päästä diplomi-insinöörejä alkaa ärsyttää mäkättävä akka, ja vaihtavat nuorempaan.
Toisinpäin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI:n koulutus osoittaa, että on läpäissyt kovan seulan. Sen paperin avulla ensimmäinen työpaikka on usein vaativissa asiantuntijatehtävissä.
Ei pidä paikkaansa. Opiskelemaan pääsee kohtalaisilla matematiikan taidoilla, vaikka esimerkiksi kirjoitustaito ja kielitaito olisi heikompikin. Tuntemani DI-pojan opinnäytetyö oli vain 20-sivuinen lääpäisy jostakin tekniikan aiheesta, kun sen sijaan vaikkapa humanistisen alan gradut voivat olla jopa parisataasivuisia. Eli DI:t voivat olla hyvin kapea-alaisia tekniikan osaajia, ja se, ikävä kyllä, heijastuu usein luonteeseen.
Opiskelemaan pääsy ei vielä riitä siihen, että myös joskus valmistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän vetää puoleensa nämä miehet jotka osaa käytännön työt. DI:t tuntuu olevan aina kireitä jännittäjiä jotka ei osaa edes jutella rennosti.
Aivan, DI on akateeminen tutkinto. Jos tykkää enemmän elämäm kovan koulun käyneistä jännämiehistä, linnakundeista, narkeista ja moottoripyöräjengiläisistä, kannattaa valita sellainen.
Mitään välimuotoa ei siis voi olla? Tämä vastauksesi kertookin kaiken tarpeellisen insinööreistä. Minä pidän miehistä jotka tekevät fyysistä työtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain jos osaa combattia ja käyttää fysiikkaa käytännössä. Koska voiman hallinta on todellista älykkyyttä. Eli onko upseeri ja kykenee suojelemaan suomalaisia käytännön taistelussa sodan syttyessä? Myös lähitaistelutaidot jossa vipuvarren käyttö on pakollista pärjätäkseen.
Onko vartija tai potsarikorttia olemassa nuoruusvuosilta, eikä pelkkä dipaninssi vaan osaa yllättää.
Kaikki nämä käytännön asiat kiinnostaa. Insinöörithän on hyvin usein päärynäperseisiä keiloja habitukseltaan.
Sellainen fyysinen habitus ei kauheasti innosta yleissilmällä, mutta nämä mainitut seikat kiinnostaa. Silloin inssi ei ole täysi turnoff.
Tämän vastauksen oli pakko olla provo.
Eihän nyt kukaan ole niin taukki, että katsoo vartija- tai portsarikortin jotenkin kertovan jotain, ainakaan jotain hyvää, ihmisestä.
(Ei
Kertoohan se siitä että on valmiuksia tehdä oikeitakin töitä jos insinöörin pätkähommat loppuu kesken. Voi mennä oikeisiin töihin. Turhan useinhan insinööri jää leveälle ansiosidonnaiselle kasvattamaan laajaa persettään ja sitten päärynäperseisenä hoippuu kotiovelle noutamaan ruokaa, jonka on woltilta tilannut.
Pyörälähetti joka tuo ruuan lämpöisenä inssin ovelle ei koskaan ylityöineenkään tienaa niin paljon kuin dipaninssi saa työttömänä mitään tekemättä ansiosidonnaisellaan.
Kyllä minua kiinostaa mies joka tekee töitä, eikä lepää ansiosidonnaisella jouten päärynänmuotoista persettään kasvattaen.
Mieluummin sitten wolt-kuski.
Minä enemmänkin kartan ihan kaikkia insinöörejä, toki ei pidä yleistää, mutta ovat useimmiten melkoisia nipottajia luonteeltaan. Opiskelu vaatii jo tietynlaista yksityiskohdista kiinnostusta ja asioiden pohtimista atomitasolla ja itse olen sellainen luonne, joka ei jaksa niistä alituiseen jankata.
Tiedän että poikkeuksiakin varmasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän vetää puoleensa nämä miehet jotka osaa käytännön työt. DI:t tuntuu olevan aina kireitä jännittäjiä jotka ei osaa edes jutella rennosti.
Aivan, DI on akateeminen tutkinto. Jos tykkää enemmän elämäm kovan koulun käyneistä jännämiehistä, linnakundeista, narkeista ja moottoripyöräjengiläisistä, kannattaa valita sellainen.
Niin, no eikös teille DI:lle ole naisia jonoksi saakka.
Itse pidän ihan rehellisistä fyysistä työtä tekevistä duunareista.
Kaikin mokomin, jokaiselle jotakin. Ei kelpaa sitten lääkäri, juristi, ekonomi, tai muukaan maisteri. Ehkä tuo toisessa kirjoituksessa viitattu portsari- tai vartijakortti kostuttaa pikkarit.
Ei kelpaa diplo-insinööri, eikä diplompi-insinööri. Vain kaikkein diploin-insinööri kelpaa minulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän vetää puoleensa nämä miehet jotka osaa käytännön työt. DI:t tuntuu olevan aina kireitä jännittäjiä jotka ei osaa edes jutella rennosti.
Aivan, DI on akateeminen tutkinto. Jos tykkää enemmän elämäm kovan koulun käyneistä jännämiehistä, linnakundeista, narkeista ja moottoripyöräjengiläisistä, kannattaa valita sellainen.
Mun mieheni on amiksen suorittanut sähkäri eikä ole mikään noista mainitsemistasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän vetää puoleensa nämä miehet jotka osaa käytännön työt. DI:t tuntuu olevan aina kireitä jännittäjiä jotka ei osaa edes jutella rennosti.
Aivan, DI on akateeminen tutkinto. Jos tykkää enemmän elämäm kovan koulun käyneistä jännämiehistä, linnakundeista, narkeista ja moottoripyöräjengiläisistä, kannattaa valita sellainen.
Aivan ja akateemisen tutkinnon suorittaneelta voisi odottaa myös sivistyneempää tekstiä.
Mitä eroa on diplomi-insinöörillä, insinöörillä ja teknikolla?
Diplomi-insinööri tietää, miksi jotain tehdään, mutta ei miten.
Teknikko tietää, miten jotain tehdään, mutta ei miksi.
Insinööri ei tiedä kumpaakaan
Kyllähän tässä taloustilanteessa DI:t viedään käsistä, kun alkaa elämä duunarin palkoilla olemaan jo mahdotonta ja DI:llä yleensä talousasiat mallillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän vetää puoleensa nämä miehet jotka osaa käytännön työt. DI:t tuntuu olevan aina kireitä jännittäjiä jotka ei osaa edes jutella rennosti.
Aivan, DI on akateeminen tutkinto. Jos tykkää enemmän elämäm kovan koulun käyneistä jännämiehistä, linnakundeista, narkeista ja moottoripyöräjengiläisistä, kannattaa valita sellainen.
Aivan ja akateemisen tutkinnon suorittaneelta voisi odottaa myös sivistyneempää tekstiä.
Nauroin ihan samaa, kyllä on ylimielistä tekstiä, mutta ei yllättänyt yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
DI:n koulutus osoittaa, että on läpäissyt kovan seulan. Sen paperin avulla ensimmäinen työpaikka on usein vaativissa asiantuntijatehtävissä.
Ei pidä paikkaansa. Opiskelemaan pääsee kohtalaisilla matematiikan taidoilla, vaikka esimerkiksi kirjoitustaito ja kielitaito olisi heikompikin. Tuntemani DI-pojan opinnäytetyö oli vain 20-sivuinen lääpäisy jostakin tekniikan aiheesta, kun sen sijaan vaikkapa humanistisen alan gradut voivat olla jopa parisataasivuisia. Eli DI:t voivat olla hyvin kapea-alaisia tekniikan osaajia, ja se, ikävä kyllä, heijastuu usein luonteeseen.
No nyt tulikin asiantuntija paikalle. Äidinkielen yo-arvosanalla on iso merkitys kuka pääsee sisälle ja kuka ei. Esim. Aallon tekn.fysiikkaan ja tuotantotalouteen vaaditaan vähintään E äikästä. Pääsykokeissa ei äidinkieltä ole, mutta yli 50 % otetaan yo-todistusvalinnassa. DI:t joutuvat kirjoittamaan todella paljon raportteja jo opintojen aikana. Monen kirjoitustaito on vähintään tasoa hyvä. Sun tunteman pojan DI-työ voi olla mitä tahansa. Yleensä ne on 50-120 sivua. DI työ muodostuu tyypillisesti kirjalllisuus- ja kokeellisuusosasta. Sitä ei voi verrata varsinaisesti graduun. Opinnot ei ole kauhean kapea-alaisia, vaan laajemmat kuin ylipiston puolella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enemmän vetää puoleensa nämä miehet jotka osaa käytännön työt. DI:t tuntuu olevan aina kireitä jännittäjiä jotka ei osaa edes jutella rennosti.
Aivan, DI on akateeminen tutkinto. Jos tykkää enemmän elämäm kovan koulun käyneistä jännämiehistä, linnakundeista, narkeista ja moottoripyöräjengiläisistä, kannattaa valita sellainen.
Mitään välimuotoa ei siis voi olla? Tämä vastauksesi kertookin kaiken tarpeellisen insinööreistä. Minä pidän miehistä jotka tekevät fyysistä työtä.
Mutta msiiä niitä diplompi-insinöörejä koulutetaan?
Nykyisin kun erotaan tosi paljon,petetään tosi paljon ja vauvoja syntyy tosi vähän niin voisin väittää että ihmiset valitsevat nykyään huonon puolison itselleen useasti. Naiset ja miehet molemmat on pinnallisia, tuijotetaan toisen ulkonäköä ja miehen koulutusta/statusta, tämän perusteella valitaan kumppani.
Se millanen luonne tai ylipäätänsä millanen henkinen puoli toisella on ei merkkaa juurikaan mitään. Vaikka kuinka hyvin kemiat kohtaisi henkisesti ja toinen olisi täydellinen ihminen kumppaniksi niin se ei kelpaa koska ulkonäkö ei ole hyvä tai koulutustaso/status ei ole hyvä.
tässä tapauksessa miesten mies tarkoittaa sitä kirjaimellisesti, eli mies kiinnostuu vain miehistä. insinöörithän on tunnetusti hyvin todellisuudesta irtaantuneita, alastaan vain teorian ymmärtäviä ja olkatoppauksia käyttäviä nössöjä. ja jos on vielä diplomi-inssi, on jo pahasti hakoteillä. kokemuksesta tämän tiedän. eli kyseessä on provo, tai ingenjööran kehittämä itsekehu.
Vierailija kirjoitti:
Miehisyys tarkottaa jotain ihan muuta kuin koulun penkillä istumista. Kai sä tajuat sen?
Juuri näin. Valitettavasti monet inssit ei kovin maskuliinisia ole, tietokone inssit pahimpia.
Voi luoja tätäkin keskustelua täällä. Tietämättömien kuvitelmia ja yleistyksiä: Ihmiset on yksilöitä!!!
No hyi DI miehiä, ovat iha kädettömiä kun tällekki työmaalle tulevat. Joudun aina perusasiatki neuvomaan kädestä pitäen kun eivät mitään osaa. Jokusen kymmentä noita mun organisaatiossa pyörii ja joudun aika paljon tehdä korvaavia rekryjä, harmi kun johto ei suostu parempaa materiaalia palkkaamaan.
Onneksi pidänkin vain naisista ja heidän koulutuksellaan ei ole pariutumisen kannalta väliä. Harmittavan vähän heitä meillä töissä on, voisi tulla enemmän ylitöitä jos olisi.
M40
Laatua mitataan sisällöllä ei määrällä. Tyypillisesti DI työt ovat noin 100-200 sivuisia. Toki aiheesta ja tutkinnon alasta riippuen. IT puolen työt voivat olla tuota lyhyempiäkin.
Ajatteletko humanistien olevan jotenkin vähemmän kapea-alaisia? Miksi?