Lue keskustelun säännöt.
Lemmetyiset eivät uskalla haaveilla kolmannesta lapsesta, koska apua ei ole: Olemme juuri ja juuri selvinneet tähän asti
19.01.2024 |
Mikä juttu tämä tukiverkkojuttu on? Mihin niitä tukiverkkoja erityisesti tarvitaan? Jos ajatellaan tilannetta kuten Lemmetyisilläkin, että on kaksi tervettä vanhempaa.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli 2,5 v päivähoitoon mennessään. Ennen sitä tuli useita tilanteita, joissa olisi tukiverkkoja tarvittu, mm. tällaisia:
-Vauvaa hoitaneelta vanhemmalta lohkesi hammas juureen asti yllättäen. vanhempi joutui lähtemään hammaspäivystykseen, jossa meni 4 tuntia, kun täytyi odottaa ja vaikeasti lohjennutta hammasta operoitiin kauan.
-Toinen vanhemmista sai sairaskohtauksen ollessaan lapsen kanssa kotona kahdestaan. Vanhempi soitti ambulanssin ja paikalle piti saada töissä ollut vanhempi, koska lasta ei voinut jättää yksin kotiin, kun sairaskohtauksen saanut vanhempi joutui sairaalaan.
-Sairaskohtauksen saanut vanhempi joutui viettämään seuraavina kuukausina aikaa sairaalassa. Töissä käyvä vanhempi joutui jäämään pois töistä lapsesta huolehtiakseen.
Tällaisia tilanteita voisi sattua kenelle tahansa. Todella auttaisi, että olisi joku mummo tai muu luotettava tukiverkko, joka voisi katsoa lasta. Ja
Siis nämähän on hätätilanteita. Silloin naapurit tai sosiaalipäivystys tai muu sellainen voi auttaa. Näillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa että vanhemmat haluaisi kahdenkeskisiä viikonloppuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli 2,5 v päivähoitoon mennessään. Ennen sitä tuli useita tilanteita, joissa olisi tukiverkkoja tarvittu, mm. tällaisia:
-Vauvaa hoitaneelta vanhemmalta lohkesi hammas juureen asti yllättäen. vanhempi joutui lähtemään hammaspäivystykseen, jossa meni 4 tuntia, kun täytyi odottaa ja vaikeasti lohjennutta hammasta operoitiin kauan.
-Toinen vanhemmista sai sairaskohtauksen ollessaan lapsen kanssa kotona kahdestaan. Vanhempi soitti ambulanssin ja paikalle piti saada töissä ollut vanhempi, koska lasta ei voinut jättää yksin kotiin, kun sairaskohtauksen saanut vanhempi joutui sairaalaan.
-Sairaskohtauksen saanut vanhempi joutui viettämään seuraavina kuukausina aikaa sairaalassa. Töissä käyvä vanhempi joutui jäämään pois töistä lapsesta huolehtiakseen.
Tällaisia tilanteita voisi sattua kenelle tahansa. Todella auttaisi, että olisi joku mummo tai mu
sosiaalipäivystys neljän tunnin takia? Sä olet aivan vieraantunut todellisuudesta :D tekee myös lapselle tosi hyvä jättää ventovieraiden kanssa. Turvaverkot on myös lapselle hyväksi, mitä enemmän välittäviä turvallisia tuttuja aikuisia, sitä parempi. Tämä on ihan tutkittukin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä se on se lopputulos politiikalle, jonka ansiosta lapset sysätään heti akuisiän saavutettuaan yhteiskunnan harteille.
Suomessa lapsi on 19 vuotiaana peräkammarin poika, jos ei ole jo "omassa" yhteiskunnan maksamassa yksiössä asumassa, kun italiassa vielä 35 vuotias kotona asuva lapsukainen on vain normaali ilmiö
Ja mikä ero näiden kahden yhteiskunnan välillä on omalta perheeltä ja suvulta saadusta tuesta. Niinpä
Olen siinä käsityksessä, että myös Italiassa on syntyvyys ollut hyvin alhainen, joten siihen asiaan tuolla erilaisella perhekäsityksellä ei ole suuremmin vaikutusta. Sillä on tietenkin hyvinvointiin merkitystä, jos ne lapset, jotka syntyvät, ovat laajan sukujoukon rakastamia.
Ehkä kahden aikuisen ja kahden terveen lapsen (ei erityislapsen) perheessä ei pitäisi olla mitään ihan valtavan erityisen kuormittavaa. Onkohan perheen tavoitteet ja rima liian korkealla? Voisiko elämä olla ihan vaan helpompaa tai rennompaa, voisiko jossain asiassa päästä helpommalla?
Yksi tärkeimmistä asioista on kodin sijainti. Sen on oltava lähellä päivähoitoa, mutta mielellään myös työpaikkaa ja harrastuksia. Jos työmatkoihin kuluu tunteja ja lasten hakuihin, ei ole ihme että tulee kiire.
Kai perhe tilaa ruoat kotiin kaupasta? Kai välillä käytetään eineksiä? Eihän silitetä turhaan vaatteita tai puunata kotia? Tarvitseeko lasten hiuksia kammata aamuisin?
Kuulostaa siltä, että perhe on hieman uupunut. Nyt olisi buuttauksen paikka ja kaiken ylimääräisen karsimisen hetki.
Ja ehdottomasti kuoput kannattaa opettaa nyt viimeistään potalle, irti vaipoista ja omaan sänkyyn ellei osaa jo.
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia kannattaa pitää niistä ystävyyssuhteista huolta, vaikka itse pariutuukin ja alkaa tehdä lapsia. Monet perhekuplaan kadonneet suhtautuvat ystäviinsä, etenkin sinkkuihin ja lapsettomiin, jotenkin alentuvasti, ja jättävät yhteydenpidon aivan nollille. Sitten itketään, kun ei ole apua mistään saatavilla ja ihan yksin pitää ottaa vastuu omasta elämästään.
Omassa kaveripiirissäni monet sinkut/velat inhoavat lapsia, eivätkä todellakaan hoitaisi heitä. Eli ei sitä kautta apua saisi, enkä siksi edes ehdota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia kannattaa pitää niistä ystävyyssuhteista huolta, vaikka itse pariutuukin ja alkaa tehdä lapsia. Monet perhekuplaan kadonneet suhtautuvat ystäviinsä, etenkin sinkkuihin ja lapsettomiin, jotenkin alentuvasti, ja jättävät yhteydenpidon aivan nollille. Sitten itketään, kun ei ole apua mistään saatavilla ja ihan yksin pitää ottaa vastuu omasta elämästään.
En kyllä silti olisi kehdannut omilta lapsettomilta kavereilta kysyä apua. Molemmilla parhaista kavereista oli stressaavat elämät ilmankin. Ovat lapsen kummeja molemmat, mutta lapsi on ollut heillä ilman minua vasta kouluikäisenä ilman minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia kannattaa pitää niistä ystävyyssuhteista huolta, vaikka itse pariutuukin ja alkaa tehdä lapsia. Monet perhekuplaan kadonneet suhtautuvat ystäviinsä, etenkin sinkkuihin ja lapsettomiin, jotenkin alentuvasti, ja jättävät yhteydenpidon aivan nollille. Sitten itketään, kun ei ole apua mistään saatavilla ja ihan yksin pitää ottaa vastuu omasta elämästään.
Omassa kaveripiirissäni monet sinkut/velat inhoavat lapsia, eivätkä todellakaan hoitaisi heitä. Eli ei sitä kautta apua saisi, enkä siksi edes ehdota.
Kyllä! Tämä on aivan ihmeellinen asia. Olen päätellyt että se on jonkinlainen traumareaktio asiaan, joka tuntuu liian kipeältä. Että joku päättää VIHATA lapsia siksi etteivät ne kuulu omaan elämään. Happamia, much?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa kun lisääntyminen on ihan oma ja vapaaehtoinen valinta, täten myös lukumäärä, niin ihmettelen tämän kaltaisia kirjoituksia?? Jokainen varmaan tuntee sen "tukivekkonsa" onko apua vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsi oli 2,5 v päivähoitoon mennessään. Ennen sitä tuli useita tilanteita, joissa olisi tukiverkkoja tarvittu, mm. tällaisia:
-Vauvaa hoitaneelta vanhemmalta lohkesi hammas juureen asti yllättäen. vanhempi joutui lähtemään hammaspäivystykseen, jossa meni 4 tuntia, kun täytyi odottaa ja vaikeasti lohjennutta hammasta operoitiin kauan.
-Toinen vanhemmista sai sairaskohtauksen ollessaan lapsen kanssa kotona kahdestaan. Vanhempi soitti ambulanssin ja paikalle piti saada töissä ollut vanhempi, koska lasta ei voinut jättää yksin kotiin, kun sairaskohtauksen saanut vanhempi joutui sairaalaan.
-Sairaskohtauksen saanut vanhempi joutui viettämään seuraavina kuukausina aikaa sairaalassa. Töissä käyvä vanhempi joutui jäämään pois töistä lapsesta huolehtiakseen.
Tällaisia tilanteita voisi sattua kenelle taha
No lapselle ei tee hyvää sekään että aikuisella on saisauskohtaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä pentuja kuuluisi hoitaa itse kun ne kerran on itse tehnytkin. Miksi muitten pitäisi auttaa?
Ydinperhemalli ja siinä yksin pärjääminen on yksinkertaisesti sairas. Perheiden pitäisi olla enemmän kontaktissa keskenään ja auttaa lastenhoidossa toisiaan. Ruuhkavuosista puhutaan aivan kuin olisi jostain ylhäältä määrätty kohtalo ja totuus, että ihmisten pitää kuormittua töistä ja lastenhoidosta 30-40 vuotiaana katkeamispisteeseen saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämänkin takia kannattaa pitää niistä ystävyyssuhteista huolta, vaikka itse pariutuukin ja alkaa tehdä lapsia. Monet perhekuplaan kadonneet suhtautuvat ystäviinsä, etenkin sinkkuihin ja lapsettomiin, jotenkin alentuvasti, ja jättävät yhteydenpidon aivan nollille. Sitten itketään, kun ei ole apua mistään saatavilla ja ihan yksin pitää ottaa vastuu omasta elämästään.
Omassa kaveripiirissäni monet sinkut/velat inhoavat lapsia, eivätkä todellakaan hoitaisi heitä. Eli ei sitä kautta apua saisi, enkä siksi edes ehdota.
Kyllä! Tämä on aivan ihmeellinen asia. Olen päätellyt että se on jonkinlainen traumareaktio asiaan, joka tuntuu liian kipeältä. Että joku päättää VIHATA lapsia siksi etteivät ne kuulu omaan elämään. Happamia, much?
No ompas ihmeellistä kun ei haluta omia sinappikoneita, että ei toistenkaan sinappikoneet kiinnosta. Jos nyt vaikka inhoaa sipulia, ei sitä kukaan syö vaikka kaveri niin tahtoisikin. Minäkin olen vela, en vihaa lapsia, mutta mitä kauempana ne pysyy, sen parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä pentuja kuuluisi hoitaa itse kun ne kerran on itse tehnytkin. Miksi muitten pitäisi auttaa?
Ydinperhemalli ja siinä yksin pärjääminen on yksinkertaisesti sairas. Perheiden pitäisi olla enemmän kontaktissa keskenään ja auttaa lastenhoidossa toisiaan. Ruuhkavuosista puhutaan aivan kuin olisi jostain ylhäältä määrätty kohtalo ja totuus, että ihmisten pitää kuormittua töistä ja lastenhoidosta 30-40 vuotiaana katkeamispisteeseen saakka.
Toistensa auttaminen lastenhoidossa tökkää meillä ainakin siihen, että ei ole henkisiä resursseja tehdä vastapalveluksia. Lisäksi meillä on yksi lapsi ja kaveriperheissä 2-4 eri ikäistä. En esim. yöhoitoon ikinä ottaisi sellaista laumaa, joten en tarjoa omaakaan lasta hoitoon kenellekään kaverille.
Vierailija kirjoitti:
Tässä se on se lopputulos politiikalle, jonka ansiosta lapset sysätään heti akuisiän saavutettuaan yhteiskunnan harteille.
Suomessa lapsi on 19 vuotiaana peräkammarin poika, jos ei ole jo "omassa" yhteiskunnan maksamassa yksiössä asumassa, kun italiassa vielä 35 vuotias kotona asuva lapsukainen on vain normaali ilmiö
Ja mikä ero näiden kahden yhteiskunnan välillä on omalta perheeltä ja suvulta saadusta tuesta. Niinpä
Oliskohan myös ettei ole muuta vaihtoehtoa? Asuntojen hinnat, matalat palkat (keskipalkka 1000€/ vähemmän kuin Suomessa), ei opintotukea, korkea nuorisotyöttömyys jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin on pärjätty kahdestaan kolmen lapsen kanssa ilman tukiverkkoja. Ystäviä on sekä perheellisiä, että sinkkuja, mutta ei kyllä ole tullut mieleenkään heiltä pyytää lastenhoitoapua, enkä itsekään halua hoitaa muiden lapsia. Olisin vain entistä rasittuneempi, kun vastavuoroisesti pitäisi hoitaa muidenkin lapsia.
Me tehdään kaikkea kivaa perheenä ja illalla sitten nautitaan miehen kanssa toisistamme. Sairaana ei kyllä ole tullut koskaan mieleenkään, että jonkun pitäisi tulla hoitamaan lapsia ja saamaan itselleen tauti.
Olen itse sosiaalialalla ja luotan siihen, että jos tulee hätätilanne, kuten esim vanhempi joutuu yllättäen sairaalaan ambulanssilla, sosiaalipäivystys hoitaa siihen asti, että toinen pääsee paikalle. Itseasiassa ensihoitajien velvollisuus on kartoittaa potilaan kotitilanne, kuten onko lapsia tai eläimiä ja olla yhteydessä tarvittaessa sossuun.
Yksinhuoltajana olisin pulassa, mutta kaksi osallistuvaa vanhempaa kyllä pärjää.
Ei yksin ollessa mitään tukiverkkoja kaipaa, mutta kun on pieniä lapsia, olisi edes joskus kiva viettää puolison kanssa yhteistä aikaa tai saada omaa aikaa. Lapseni on 3-vuotias, ja puolison kanssa yhteistä aikaa ilman lasta on koko aikana ollut alle 24 h. Ennenhän oli normaalia auttaa suvun lastenhoidossa, mutta nykyään kukaan ei tule katsomaan edes helppoa taaperoikäistä, vaikka pyydetään. Tämä tuli yllätyksenä. Maksullista hoitoapua ei myöskään ole kaikilla paikkakunnilla saatavana.
Vierailija kirjoitti:
Sulla ei varmaan ole lapsia, kun kyselet noin tyhmiä.
Mulla on ja ihmettelen itsekin sitä, että porukka ei jaksa hoitaa omia lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö niitä pentuja kuuluisi hoitaa itse kun ne kerran on itse tehnytkin. Miksi muitten pitäisi auttaa?
Ydinperhemalli ja siinä yksin pärjääminen on yksinkertaisesti sairas. Perheiden pitäisi olla enemmän kontaktissa keskenään ja auttaa lastenhoidossa toisiaan. Ruuhkavuosista puhutaan aivan kuin olisi jostain ylhäältä määrätty kohtalo ja totuus, että ihmisten pitää kuormittua töistä ja lastenhoidosta 30-40 vuotiaana katkeamispisteeseen saakka.Toistensa auttaminen lastenhoidossa tökkää meillä ainakin siihen, että ei ole henkisiä resursseja tehdä vastapalveluksia. Lisäksi meillä on yksi lapsi ja kaveriperheissä 2-4 eri ikäistä. En esim. yöhoitoon ikinä ottaisi sellaista laumaa, joten en tarjoa omaakaan lasta hoitoon kenellekään kaverille.
Tätä nyt joku alapeukuttaa, mutta ihan totta tämä on. Isompi vaiva siinä on, että itse ottaisin kaverilta yöksi hoitoon 2 v ja 4 v lapset vs. huolehdin omasta lapsestani. Kovin eri-ikäisillä lapsilla on myös erilaiset tarpeet. Eikä kaikki sisarukset ole mitään sopuisia, vaan osalla voi mennä päivittäin riitelyksi, muksimiseksi jne. Vähemmällä pääsee pelkkää omaa lasta hoitamalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei yksin ollessa mitään tukiverkkoja kaipaa, mutta kun on pieniä lapsia, olisi edes joskus kiva viettää puolison kanssa yhteistä aikaa tai saada omaa aikaa. Lapseni on 3-vuotias, ja puolison kanssa yhteistä aikaa ilman lasta on koko aikana ollut alle 24 h. Ennenhän oli normaalia auttaa suvun lastenhoidossa, mutta nykyään kukaan ei tule katsomaan edes helppoa taaperoikäistä, vaikka pyydetään. Tämä tuli yllätyksenä. Maksullista hoitoapua ei myöskään ole kaikilla paikkakunnilla saatavana.
Miksei puoliso hoida lasta, jotta saisit omaa aikaa?
Vierailija kirjoitti:
Hyvin on pärjätty kahdestaan kolmen lapsen kanssa ilman tukiverkkoja. Ystäviä on sekä perheellisiä, että sinkkuja, mutta ei kyllä ole tullut mieleenkään heiltä pyytää lastenhoitoapua, enkä itsekään halua hoitaa muiden lapsia. Olisin vain entistä rasittuneempi, kun vastavuoroisesti pitäisi hoitaa muidenkin lapsia.
Me tehdään kaikkea kivaa perheenä ja illalla sitten nautitaan miehen kanssa toisistamme. Sairaana ei kyllä ole tullut koskaan mieleenkään, että jonkun pitäisi tulla hoitamaan lapsia ja saamaan itselleen tauti.
Olen itse sosiaalialalla ja luotan siihen, että jos tulee hätätilanne, kuten esim vanhempi joutuu yllättäen sairaalaan ambulanssilla, sosiaalipäivystys hoitaa siihen asti, että toinen pääsee paikalle. Itseasiassa ensihoitajien velvollisuus on kartoittaa potilaan kotitilanne, kuten onko lapsia tai eläimiä ja olla yhteydessä tarvittaessa sossuun.Yksinhuoltajana olisin pulassa, mutta kaksi osallistuvaa van
Meillä täysin sama tilanne neljän lapsen kanssa. Työpaikoilla on tullut napinaa sairaus poissaoloista, mutta niille ei mitään voi. Ei me sukulaisia edes haluttaisi kipeitä lapsia hoitamaan, eivätkä he todellakaan halua tulla.
Tämänkin takia kannattaa pitää niistä ystävyyssuhteista huolta, vaikka itse pariutuukin ja alkaa tehdä lapsia. Monet perhekuplaan kadonneet suhtautuvat ystäviinsä, etenkin sinkkuihin ja lapsettomiin, jotenkin alentuvasti, ja jättävät yhteydenpidon aivan nollille. Sitten itketään, kun ei ole apua mistään saatavilla ja ihan yksin pitää ottaa vastuu omasta elämästään.