Lemmetyiset eivät uskalla haaveilla kolmannesta lapsesta, koska apua ei ole: Olemme juuri ja juuri selvinneet tähän asti

Vanhempien keskinäisissä hoitoringeissä jokainen hoitaa vuorotellen montaa lasta kerrallaan saadakseen pari tuntia vapaata. Tämä voi olla todella raskasta, itselläni on ollut hoidossa kuusi alle kouluikäistä. Kun olin jo valmiiksi väsynyt, piti silti ottaa koko porukka meille, jotta saisi edes ne kaksi tuntia. Joskus käytin omat vapaatuntini työntekoon. Vuoden päästä vuorotteluperhe muutti isovanhempien lähelle 200 km päähän. Eivät hekään jaksaneet. Emme löytäneet uutta rinkiä, koska kaikilla muilla oli edes joku sukulainen apuna.

Perheissä, joissa isovanhemmat ja sukulaiset auttavat, ei tarvitse korvata hoitotunteja. En itse ainakaan tiedä yhtäkään perhettä, jossa mummi hoitaa sairaita lapsia ja äidin pitää lähteä tekemään korvaukseksi 8h polttopuita mummilaan tai maalata talo. Näissä perheissä vanhemmat ovat lähes ainoastaan saamapuolella.

Ymmärrän, että hyväntahtoisesti ehdotetaan hoitorinkiä, mutta näillä ihmisillä ei itsellään yleensä ole mitään kokemusta sellaisesta, vaan mummi tulee aina apuun kun tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä, että tämä tukiverkkoasia otetaan huomioon.

Ihminen, joka ei kykene itselleen tukiverkkoja luomaan, ei nimittäin ole mikään kovin kummoinen lapsenkasvattaja. Jos ei kykene hyviin, pysyviin, luotettaviin ihmissuhteisiin.

Minä olen mt-ongelmainen autisti, ja jopa MINULLA on tukiverkot. Ihmisessä täytyy olla jotain aivan perustavaa laatua olevaa vikaa, jos elämä on tuota, että on vain minä ja minun mies ja mukulat.

Kuinka monta lasta sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä se on se lopputulos politiikalle, jonka ansiosta lapset sysätään heti akuisiän saavutettuaan yhteiskunnan harteille. 

Suomessa lapsi on 19 vuotiaana peräkammarin poika, jos ei ole jo "omassa" yhteiskunnan maksamassa yksiössä asumassa, kun italiassa vielä 35 vuotias kotona asuva lapsukainen on vain normaali ilmiö 

Ja mikä ero näiden kahden yhteiskunnan välillä on omalta perheeltä ja suvulta saadusta tuesta. Niinpä 

Italialaiset miehet eivät enää pariudu. Siellä on myös erittäin matala syntyvyys, koska miehet eivät kanna vastuuta lastenhoidosta ja naiset odottavat sitä.

Italialaiset naisetko sitten pariutuvat? Kenen kanssa, jos kerran italialaiset miehet eivät pariudu?

Se on totta, että Italiassa (kuten muuallakin Etelä-Euroopassa) on maailman pienin syntyvyys, mutta oletko varma että se johtuu vain miesten lastenhoitamattomuudesta? Eikö todennäköisin syy ole se, etteivät ihmiset halua lapsia?

Itse olen myös hoitanut omat lapset ilman tukiverkkoja. Puoliso ei osallistunut lasten hoitoon. 

Nyt lapset muuttavat kohta pois kotoa ja on minun vuoro harrastaa. 

En tule auttamaan ketään ikinä ilmaiseksi vapaa-ajalla. 

Vierailija kirjoitti:

Osui ja upposi. Meillä neljästä isovanhemmasta yksi on kuollut, yksi liikuntakyvytön ja yksi muistisairaan omaishoitaja. Keski-ikä elossa olevilla yli 80 vuotta. Meidän pitäisi olla heidän turvaverkkonsa, mutta emme pysty, koska olemme vastuussa kolmesta lapsesta.

 

Kyllä, vanhoina tuli tehtyä lapset jo kahdessa polvessa. Mutta toisaalta itsellä ja puolisolla päänuppi on pysynyt kasassa, vastuu on jaettu tasan ja treffejä jaksetaan odottaa vielä muutaman vuoden ajan. Arki on hyvää. Mutta kyllä vähän kadehdin heitä, joilla riittää mummoja ja kummeja, ja välillä on vaikeuksia hallita mikroilmeitä kun joku natkuttaa miten anoppi tuli ja pesi pyykit pyytämättä.

Kiva, että olet oppinut uuden sivistyssanan.Ensi kerralla voit opetella myös, mitä se tarkoittaa, ennen kuin alat käyttää ja päteä.

Mikroilmeitä ei voi hallita.

Miksei teidän lapsilla ole kummeja? Vai tuliko valittua huonosti?

Nykyihmisestä kertoo kaiken se, ettei uskalleta sanoa edes naapurille päivää. Mykkänä ihmiset vain katsoo poispäin rappukäytävässä. Kaupassa mennään itsepalvelukassalle, ettei tarvitse sanoa myyjälle päivää. Hoidetaan asiat netissä, ettei tarvitse puhua kenellekään. Mikä meitä vaivaa? Ihan sairasta minun mielestä. 

Pärjäähän sitä ilman tukiverkkoja, mutta meillä kahden terveen vanhemman ja kahden lapsen perheessä on tullut monia tilanteita, joissa on ollut erityisesti lasten etu, että turvaverkot löytyy lähellä.

Esimerkiksi kun 2 v. joutui yllättäen röntgenkuvaukseen, enkä minä raskaanaolevana voinut mennä mukaan. Onneksi oli mummu, joka pääsi nopeasti paikalle. Lapsen isä oli juuri silloin työmatkalla, eikä kyllä olisi ehtinyt, vaikka olisi ollut vaan normaalisti työpaikallaan. Aivan varmasti lapsesta olisi pidetty hyvää huolta yksinkin, mutta kokemus oli huomattavasti helpompi yhdessä mummun kanssa. 

Isovanhemmat ovat myös usein olleet erilaisissa päiväkodin ja koulun tilaisuuksissa, jos kumpikaan meistä vanhemmista ei ole päässyt paikalle. Tai he ovat hoitaneet lapsia, niin että toinen pääsee vanhempainiltaan. 

Lapset saivat päiväkotiaikaan ja pikkukoululaisina viettää pitkiä lomia, kun me vanhemmat järjestelimme omat lomamme isovanhempien kanssa limittäin. Pikkulapsiaikaan oli vanhemmille melkein oikeaa lomaa rennompaa aikaa, kun mummu tuli aamulla hoitamaan lapsia tai otti lapset muutamaksi päiväksi mokille. Sai vaan tehdä töitä ja kotityötkin olivat vähintään puolet kevyempiä. Tärkeintä tässäkin oli lasten mahdollisuus ottaa vähän rennommin, nukkua pitkään aamulla ja nauttia isovanhempien huomiosta meluisten päiväkotipäivien vastapainona.

Toivottavasti saan joskus itse liittyä tähän sukupolvien ketjuun, jossa isovanhemmat ovat olleet tärkeässä osassa lapsenlapsien kasvuvuosina. Minun mummuni tuli Helsinkiin meitä hoitamaan tarvittaessa ja kesäisin lomailtiin molempien isovanhempien luona. On ollut varsin luontevaa, että sama jatkui omien lasten kohdalla. Teinit käyvät vieläkin joskus yökyläilemässä isovanhemmilla ihan vaan koska haluavat. 

70 -  80 luvuilla oli kodinhoitajia ja kotiavustajia kunnilla töissä ja heitä minä ainakin sain usein kotiin, kun oli pahoja tilanteita lasten kanssa. Olivat ihania tätejä, joista lapset pitivät. Syntyvyys nousuun, jos tuo virkakunta herätettäisi henkiin, niin lapsiperheet eivät nääntyisi.

T.mummeli

Vierailija kirjoitti:

70 -  80 luvuilla oli kodinhoitajia ja kotiavustajia kunnilla töissä ja heitä minä ainakin sain usein kotiin, kun oli pahoja tilanteita lasten kanssa. Olivat ihania tätejä, joista lapset pitivät. Syntyvyys nousuun, jos tuo virkakunta herätettäisi henkiin, niin lapsiperheet eivät nääntyisi.

T.mummeli

Niin että kunnan piikoja pitäisi saada, varmaan vielä ilmaiseksi, kun terveet vanhemmat eivät suoriudu omassa arjessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä, että tämä tukiverkkoasia otetaan huomioon.

Ihminen, joka ei kykene itselleen tukiverkkoja luomaan, ei nimittäin ole mikään kovin kummoinen lapsenkasvattaja. Jos ei kykene hyviin, pysyviin, luotettaviin ihmissuhteisiin.

Minä olen mt-ongelmainen autisti, ja jopa MINULLA on tukiverkot. Ihmisessä täytyy olla jotain aivan perustavaa laatua olevaa vikaa, jos elämä on tuota, että on vain minä ja minun mies ja mukulat.

Kuinka monta lasta sinulla on?

 

Koska en ole vastuuton, ei tietenkään yhtään. Kaltaisteni ei kannata lisääntyä. Minä olen tietyssä mielessä se lapsi, joka voi tarvita apua. Mutta minulla on koira, jonka hoitoa voi joutua järjestämään myös, koska se ei osaa olla yksinään. Tulee etsimättä mieleen (koirahoitolan lisäksi) kymmenkunta ihmistä, jotka voisivat auttaa hätätilanteessa. Enkä laske tähän esim. miehen sukulaisista. Enkä omia sukulaisiani, koska asuvat sen verran kauempana.

Ja ei, nämä tukiverkot eivät ole yhteiskunnan tarjoamia, minut on vasta aikuisena diagnosoitu ja silloin jää täysin yksin yhteiskunnan puolelta.

Tuntuu siltä, että ihminen saa hakea apua joka muussa vaikeassa elämäntilnateessa, mutta ei silloin, kun apua tarvitsee pienten lasten äiti/vanhemmat. Silloin pitää vaan pärjätä yksin, mitäs läksit. 

Ihminen saa  uupua töistä ja se on nykyään jo ihan ok, mutta pienten lasten vanhemmille tämä ei ole sallitua.

Ekaluokkalaisen kesäloma on 10 viikkoa. Erillisten lomien avulla saamme järjestettyä luultavasti 8-9 viikoksi jommankumman kotiin lapsen kanssa. Silti pitää keksiä jopa kaksi viikkoa jotain leirejä tai muuta, mutta niihinkään ei kaikki mahdu. Toivottavasti me mahdutaan. Joka vuosi lomat eri aikaankaan eivät ole mahdollisia, koska töissä joutuu aina keskelle lomatoiveiden pskamyrskyä. Me perheelliset kun ollaan niin itsekkäitä. 

Kukin pariskunta tehköön kakaransa omien resurssiensa mukaan ja sillä ajatuksella että välttämättä ketään ei ole saatavilla avukseen juuri silloin kun tarvitsee. Jos resursseissa ei kehumista alunperinkään niin kannattaa vaikka sitten pitää ne jalkansa ristissä ettei tarvitse ulista ja uikuttaa. 

Kyllä siihenkin tottuu, että ainuttakaan isovanhempaa ei ole. Minun lapset oli kesät leireillä ja päiväkodin kesäpäivystyksessä. Kaksi sukupolvea vanhoja vanhempia niin ei ole ollut apua isovanhemmista. Päiväkotilainen kulki mukana kun hoidin äidin hautajaisasioita. Avioero tuli ja totaali yksinhuoltajuus. Ehkä seuraavassa sukupolvessa toisin.

Vierailija kirjoitti:

Kukin pariskunta tehköön kakaransa omien resurssiensa mukaan ja sillä ajatuksella että välttämättä ketään ei ole saatavilla avukseen juuri silloin kun tarvitsee. Jos resursseissa ei kehumista alunperinkään niin kannattaa vaikka sitten pitää ne jalkansa ristissä ettei tarvitse ulista ja uikuttaa. 

Arvaan, että synnytit lapsesi 70-80-luvulla, eikä sua kukaan koskaan auttanut. Siis ei koskaan ikinä. "Ihan itse hoidin ja nyt en aio hoitaa kenenkään muksuja enää ikinä, koska minulla on OIKEUS elää myös omaa elämääsi. "

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ihan hyvä, että tämä tukiverkkoasia otetaan huomioon.

Ihminen, joka ei kykene itselleen tukiverkkoja luomaan, ei nimittäin ole mikään kovin kummoinen lapsenkasvattaja. Jos ei kykene hyviin, pysyviin, luotettaviin ihmissuhteisiin.

Minä olen mt-ongelmainen autisti, ja jopa MINULLA on tukiverkot. Ihmisessä täytyy olla jotain aivan perustavaa laatua olevaa vikaa, jos elämä on tuota, että on vain minä ja minun mies ja mukulat.

Eihän tässä kommentissa ole päätä eikä häntää.  Jos mt-ongelmaisella  autistilla on tukiverkot niin silloin on muka ihmeellistä, ettei jollakin lapsiperheellä ole.

Kyllä minunkin siskolla joka jäi asumaan kotipaikkakunnalle, oli tukiverkot, mutta ei minulla joka asuin 500 km päässä, eikä tällä asialla ollut mitään kekemistä meidän terveydentilaan.

        No ompas ihmeellistä kun ei haluta omia sinappikoneita, että ei toistenkaan sinappikoneet kiinnosta. Jos nyt vaikka inhoaa sipulia, ei sitä kukaan syö vaikka kaveri niin tahtoisikin. Minäkin olen vela, en vihaa lapsia, mutta mitä kauempana ne pysyy, sen parempi.

___

Jos ei tykkää punasipulista niin todennäköisesti inhoaa myös keltasipulia. Mutta jos tykkää aikuisista ihmisistä, miten voi inhota lapsia? Ymmärrän kyllä, että ei kaikista ole ottamaan vastuuta lapsen hyvinvoinnista ja kasvatuksesta, mutta minusta lapset on ensisjaisesti ihmisiä ja ihmisten vihaaminen tai karttaminen on aina jotenkin arveluttavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin pariskunta tehköön kakaransa omien resurssiensa mukaan ja sillä ajatuksella että välttämättä ketään ei ole saatavilla avukseen juuri silloin kun tarvitsee. Jos resursseissa ei kehumista alunperinkään niin kannattaa vaikka sitten pitää ne jalkansa ristissä ettei tarvitse ulista ja uikuttaa. 

Arvaan, että synnytit lapsesi 70-80-luvulla, eikä sua kukaan koskaan auttanut. Siis ei koskaan ikinä. "Ihan itse hoidin ja nyt en aio hoitaa kenenkään muksuja enää ikinä, koska minulla on OIKEUS elää myös omaa elämääsi. "

Arvasit väärin. Minun puolestani voit toki arvauksesi pitää hyvänäsi jos siitä autuutesi saavutat. Reaktiostasi päätellen taisi osua ja upota? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin pariskunta tehköön kakaransa omien resurssiensa mukaan ja sillä ajatuksella että välttämättä ketään ei ole saatavilla avukseen juuri silloin kun tarvitsee. Jos resursseissa ei kehumista alunperinkään niin kannattaa vaikka sitten pitää ne jalkansa ristissä ettei tarvitse ulista ja uikuttaa. 

Arvaan, että synnytit lapsesi 70-80-luvulla, eikä sua kukaan koskaan auttanut. Siis ei koskaan ikinä. "Ihan itse hoidin ja nyt en aio hoitaa kenenkään muksuja enää ikinä, koska minulla on OIKEUS elää myös omaa elämääsi. "

Arvasit väärin. Minun puolestani voit toki arvauksesi pitää hyvänäsi jos siitä autuutesi saavutat. Reaktiostasi päätellen taisi osua ja upota? 

Sitten on ainakin opit hyvin iskostettu päähäsi

Vierailija kirjoitti:

Jos itse meinaisin lapsia tehdä,ensimmäinen ajatus ei olis,että onkohan tukiverkkoja. Kyllä ensimmäinen ajatus olis,onko mulla rahkeita eli talouspuoli ja kiinnostaako ylipäätään,onko lapsi todella haluttu. Olen ehkä niin positiivinen,että uskon,et aina tarvittaessa löytyy apua?

Kyllä olisi oikeasti syytä miettiä myös niitä tukiverkkoja. Kun ei sitä apua todellakaan aina tarvittaessa saa, tai pitää olla jo todellakin pää kainalossa ennen kuin saa. Tosin se mitä ne vanhemmat ja sisarukset ja ystävät lupailee ennen lasten syntymää, ei vielä ole kerro siitä minkä verran he todellisuudessa auttaa.