Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaisia asioita omana kouluaikanasi opetettiin vielä lapsille, mitä omalle lapsellesi ei opeteta enää koulussa?
Itselleni opetettiin kaunokirjoitusta. Harmittaa hirveästi, ettei samaa taitoa opeteta enää nykyajan lapsille. Omankin lapsen käsiala näyttää ihan harakanvarpailta. 😒
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen käsityö ekaluokalla oli ruokalappu. Se tehtiin vohvelikankaasta, mihin kirjottiin puuvillalangalla kuvioita. Tämä ruokalappu laitettiin luokkahuoneessa lounasruokailua varten pulpetin päälle; käyttöä sille tuli monta vuotta ennen yläluokille siirtymistä.
Ekaluokalla kirjoitimme kaunokirjoitusta oikealla mustekynällä. Muistaakseni sitä edelsi harjoittelu lyijykynällä. Tykkäsin kovasti kaunokirjoituksesta - minulle kaunokirjoituksen opettelu koukeroineen tuntui ikäänkuin piirtämiseltä. Musteen kuivumisen kanssa piti olla tarkkana, ettei vihko tuhraantunut.
Alakoulussa meillä oli ulkohuussit ja pitkä rivi reikiä niissä. Rei'istä oli huima pudotus alas ja ainakin kerran sinne pudotin vahingossa lapasen (ei toivoakaan että sen olisi saanut pois sieltä). Paperina oli sanomalehteä tai jotain ihmeen arkkipaperia. Jossain vaiheessa huussiin saatiin myös oikeaa WC- paperia.
Ei kai me ole oltu samassa koulussa? Kaikki kuulostaa tutulta. Tosiaan vohvelikankaasta tehtiin tuo liina, ja meilläkin oli tuollainen huussi.
Ja kaunokirjoitus mustekynällä oli meille vasureille viheliäistä puuhaa! Olin varmaan ensimmäistä vuosikertaa, jota ei enää pakotettu käyttämään oikeaa. Muuten tekstisi voisi olla minun kirjoittama, mutta tuosta kaunokirjoituksesta tiedän ettei se sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kouluaikoina oli vielä oppitunti nimeltä siveysoppi. Se taisi kyllä loppua jo niinä vuosina.
Meille kirkkoon kuulumattomille opetettiin oppiainetta nimeltä uskontojen historia ja siveysoppi. Se oli siis elämänkatsomustiedon edeltäjä.
Vierailija kirjoitti:
Maakuntalauluja
Tämä! Ja oppiaineena oli kansalaistaito. Se pitäisi palauttaa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Silloin opetettiin. luetun ymmärtämistä.
Äidnkielen tunneilla luettelin erilaisia tekstejä sekä kirjoja piti lukea.
Tekstejä piti niin sanotusti analysoida, ja opettaja kysyi mitä mikin asia tai lause tarkoittaa.
Näin oppi käsittämään vertauskuvallisia lauseita ja asioita ja
sanavarasto kasvoi.
Tää olikin ainoo hyvä, mitä koulussa oppi.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä yleistieto. Nyt on oppilailla kaikki tieto saatavilla koko ajan, mutta he eivät ymmärrä asiayhteyksiä ja kokonaisuuksia ja osa ei osaa tai viitsi hakea sitä tietoa.
Se on sitä itseohjautumista, joka ei lapsilta suju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei opeteta enää käyttämään n-sanaa tietyn näköisistä henkilöistä. Ei opeteta, että Neuvostoliitossa (venäjällä) oli (on) kaikki hyvin. Ei uskontoa niin, että jälki-istuntoa voi saada jumalanpilkasta. Saamelaisten pakolla suoritettu assimilaatio taidetaan vieläkin sivuuttaa aika huolellisesti. Ennen sitä ei mainittu missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen käsityö ekaluokalla oli ruokalappu. Se tehtiin vohvelikankaasta, mihin kirjottiin puuvillalangalla kuvioita. Tämä ruokalappu laitettiin luokkahuoneessa lounasruokailua varten pulpetin päälle; käyttöä sille tuli monta vuotta ennen yläluokille siirtymistä.
Ekaluokalla kirjoitimme kaunokirjoitusta oikealla mustekynällä. Muistaakseni sitä edelsi harjoittelu lyijykynällä. Tykkäsin kovasti kaunokirjoituksesta - minulle kaunokirjoituksen opettelu koukeroineen tuntui ikäänkuin piirtämiseltä. Musteen kuivumisen kanssa piti olla tarkkana, ettei vihko tuhraantunut.
Alakoulussa meillä oli ulkohuussit ja pitkä rivi reikiä niissä. Rei'istä oli huima pudotus alas ja ainakin kerran sinne pudotin vahingossa lapasen (ei toivoakaan että sen olisi saanut pois sieltä). Paperina oli sanomalehteä tai jotain ihmeen arkkipaperia. Jossain vaiheessa huussiin saatiin myös oikeaa
"Muuten tekstisi voisi olla minun kirjoittama, mutta tuosta kaunokirjoituksesta tiedän ettei se sitä ole."
Herranjestas! Etkö muuten tiedä, mitä olet kirjoittanut tänne ja mitä et?!? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puutarhanhoito-oppi sekä maa- ja metsätalous. Oli käytännönläheinen oppi, tavallaan jatkeena biologialle, ja niillä tunneilla vasta tajusi mitä biologian ja maantiedon ulkoa opetellut asiat oikeasti tarkoittavat.
Nykyisessä alakoulussa opetetaan edelleen mm. näitä asioita:
- Luokka hiljenee ja nousee seisomaan kun ope tulee luokkaan. Tervehditään.
- Ruokailutavat; ruokailuvälineiden käyttö. Rauhallinen ruokailu.
- Ulkoa esim. kertotaulut, tärkeimmät laskusäännöt, oikeinkirjoitussääntöjä.
- Säännöllinen lukuläksy kotona.
- Kännykän käyttö ei ole sallittua oppitunneilla. Koulun digilaitteet opetetaan esiin vain open ohjaamana.
Terveisin, läheltä seurannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvostoliitto ei enää ole työläisten paratiisi.
Milloin tuota on opetettu?
Meidän äikän ope järjesti extempore esitelmiä. Hatussa oli aihelappuja ja sieltä sai nostaa lapun ja siltä seisomalta piti ko aiheesta sanoa jotakin. Tämä ei ollut pakollista, mutta hauskaa ja valmensi esiintymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen käsityö ekaluokalla oli ruokalappu. Se tehtiin vohvelikankaasta, mihin kirjottiin puuvillalangalla kuvioita. Tämä ruokalappu laitettiin luokkahuoneessa lounasruokailua varten pulpetin päälle; käyttöä sille tuli monta vuotta ennen yläluokille siirtymistä.
Ekaluokalla kirjoitimme kaunokirjoitusta oikealla mustekynällä. Muistaakseni sitä edelsi harjoittelu lyijykynällä. Tykkäsin kovasti kaunokirjoituksesta - minulle kaunokirjoituksen opettelu koukeroineen tuntui ikäänkuin piirtämiseltä. Musteen kuivumisen kanssa piti olla tarkkana, ettei vihko tuhraantunut.
Alakoulussa meillä oli ulkohuussit ja pitkä rivi reikiä niissä. Rei'istä oli huima pudotus alas ja ainakin kerran sinne pudotin vahingossa lapasen (ei toivoakaan että sen olisi saanut pois sieltä). Paperina oli sanomalehteä tai jotain ihmeen arkkipaperia. Jossain vaiheessa huussiin saatiin myös oikeaa
Olikohan kaikissa kouluissa ulkohuussissa järkyttävä pudotus reiältä. Asun nykyisin lähellä entistä kansakouluani, joka nykyisin jonkun koti. Olen ajatellut, että menen kysymään saanko katsoa huussiin, jos on vielä huussi ja oliko pudotus oikeasti monta metriä vai tuntuiko vain lapsesta.
Kaunon ja kurin lisäksi maakuntalauluja. Meidän piti osata ulkoa tyyliin kaikki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän äikän ope järjesti extempore esitelmiä. Hatussa oli aihelappuja ja sieltä sai nostaa lapun ja siltä seisomalta piti ko aiheesta sanoa jotakin. Tämä ei ollut pakollista, mutta hauskaa ja valmensi esiintymiseen.
Ja näitä jännitettiin etukäteen. Meillä kukin tiesi, et kuka pitää minäkin päivänä extempore-puheen, ja ystäväni mm. oksensi sinä aamuna jännityksestä... Piti kuitenkin kelpo puheen :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän äikän ope järjesti extempore esitelmiä. Hatussa oli aihelappuja ja sieltä sai nostaa lapun ja siltä seisomalta piti ko aiheesta sanoa jotakin. Tämä ei ollut pakollista, mutta hauskaa ja valmensi esiintymiseen.
Ja näitä jännitettiin etukäteen. Meillä kukin tiesi, et kuka pitää minäkin päivänä extempore-puheen, ja ystäväni mm. oksensi sinä aamuna jännityksestä... Piti kuitenkin kelpo puheen :)
Ei meillä mitään etukäteen sovittu eikä esityksiä ollut pakko pitää. T. Ed
Jumalan kunnioittamista. Joka aamu pidettiin muutaman minuutin pituinen aamunavaus, jossa virsi laulettiin seisaaltaan. Hyvä ja turvallinen tapa oli!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät enää virkkaa pannulappuja ja neulo sukkia. Jakokulma on aivan kummallinen.
Eikö?! Mitä siellä kässätunneilla sitten oikein opetellaan? Kertokaa äkkiä!
Olen eri vastaaja. Lapsellani oli koulussa virkkausta. Paitsi että ei sitä varsinaisesti opetettu vaan näytettiin kerran, että tehkää näin, ja sen jälkeen lankakerä tuli kotiin.
Kysyin lapselta, että annettiinko virkkuukoukkua. Ei. Kysyin, osaako hän virkata. Ei. No, minä menin ostamaan virkkuukoukun (otti päähän joutua ostamaan muutoin täysin turha kapistus) ja lapsi yritti parhaansa. Ei tullut kaunis tekele, mutta kuitenkin.
Mitä teki opettaja? Purki koko työn ja sanoi että aloita alusta. Lapsi sanoi ettei osaa paremmin. Sen sijaan että opettaja olisi näyttänyt mallia, hän nykyaikaise
Taitaa olla kyseessä tälläinen oppilaan "itseohjautuvuuteen" vetoava joogaaja-opettaja.
Kävin lukion 2007-2010 ja siellä äidinkielen opettaja näytti kaverilleni miten villasukan kantapää tehtiin
Vierailija kirjoitti:
Ms dos käyttöjärjestelmä atk tunnilla.
Sitä ennen ne kalvosulkeiset:D
Ensin kone käyntiin ja sitten puolentoista tunnin kalvosulkeiset ja sitten 15 verran haettiin oikeita kirjaimia näppäimistöltä ja konekiinni siinä se parintunnin atk tunti vierähtikin;p
Keväisin bongailimme kilpaa muuttolintuja. Ope arpoi lintukirjan palkinnoksi. Tehtiin vohvelikankaasta ruokaliina, jota pidettiin pulpetilla syödessä. Jouluna oli koko koulun upea kuusijuhla. Kun lauloi koulunkuorossa sai olla harjoitusten vuoksi tunneilta poissa. Minä lauloin alttoa, laulettiin äänissä. Juhlaan pukeuduttiin muihin kuin arkivaatteisiin, juhlavasti.
Joukko-oppi on nimenomaan oikeaa matematiikkaa. Se, mitä koulussa matematiikan nimellä opetetaan, on lähinnä laskentoa.
Ja kyllä, minulle opetettiin koulussa joukko-oppia. Olin vähän yllättynyt, kun kuulin, ettei sitä ole enää aikoihin opetettu. Yliopistossa matematiikan kursseillahan se onkin sitten koko ajan mukana työvälineenä, kunnes joskus syventävissä opinnoissa tulee se varsinainen joukko-opin kurssi.
Ja opetettiin kaunokirjoitusta, ruokarukous, tamburiinin tahdissa voimistelu.
Mutta minun kouluaikoinani ei kerätty kasviota, ei perinteisesti kuivaamalla eikä nykyaikaisesti valokuvaamalla. Nykyään se taitaa taas olla koulujen ohjelmassa? Tosin koulut saavat nykyään enemmän päättää itse, mitä opettavat. Ehkä kasvio ja joukko-oppi kumoavat toisensa, sillä kasvion aikoinaan keränneelle äidilleni ei mitään joukko-oppia opetettu.