Mitä sellaisia asioita omana kouluaikanasi opetettiin vielä lapsille, mitä omalle lapsellesi ei opeteta enää koulussa?

Meillä 70-luvun kansakoulun ekaluokalla (nyk.alakoulu)  opeteltiin virsiä ja raamatunlauseita ulkoa, koska opettaja oli uskovainen. Myös ommeltiin ja virkattiin töitä, jotka opettaja arvosteli. Kaunokirjoitus taisi tulla vasta toka- tai kolmosluokalla?

Tulee mieleen, miten paljon turhaa opetettiin... minulla on hyvä käsiala, mitä ei nykyään paljon tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin vielä kerran koskahan se kauno on poistunut. Meillä oli kaunoa vielä 2000-luvun alussa maaseudun koulussa. Kirjoitettiin kaunolla tosin vain äidinkielen vihkoon. Muissa aineissa sai kirjoittaa muullakin tavalla. Kertotauluista oli kokeet. Käytiin aina yksi kertotaulu erikseen läpi. Sitten koe siihen liittyen  ja opettaja muistaakseni itse sanoi, jokaisen kohdan esim 3x6 ja sitten piti paperille kirjoittaa vastaus siihen.

Meillä oli kolmannella luokalla jaettu lukuvuosi käsitöiden osalta. Ensin tytöt puukässään syksyksi ja pojat ns rättikässään. Sitten keväällä toisin päin. Syksyllä tytöt tekivät esim puisen leikkikännykän ja itse tein myös jonkun nuken sängyn. Sitten neljännellä luokalla valittiin kumpaan tahtoo mennä. Minusta olisi voitu valita tytöt puuhuun ja pojat tekstiiliin, mutta kyllä yleensä mentiin ns "perinteisesti" silloin. Itsekin valitsin tekstiilityön. 

Myöhemmin tehtiin tekstiilityössä virkk

Tämä on tuttua, liikunnassa suosittiin joukkulajeja 90-luvulla. Sain kutosen koska minua ei otettu mukaan ikinä joukkueisiin .Yksilön suorittaminen puuttui kokonaan tai siten se oli jotain kilpahiihtoa.

Kävin ala-asteen pienessä maalaiskoulussa alkaen vuodesta 1978.

-1-10 kertotaulut piti osata. Pohjana päässälaskutaidolle.

-Kaunokirjoitus. Opettaa hienomotoriikka ja keskittymisen taitoa.

-Suomen maantieto piti osata ulkoa ja näyttää kartasta. Samaten Euroopan ja Afrikan sekä Usan ja NL:n isoimmat kaupungit.

-Biologia ja luonnontuntemus.

-Tapakulttuuri. Käyttäytyminen puhelimessa, juhlissa, vanhempien ihmisten ja auktoriteetttien seurassa.

-Kannustettiin lukemaan ja olemaan utelias, sekä kyseenalaistamaan terveellä tavalla kuulemaansa.

-Kannustettiin liikkumaan. Pienikin omaehtoinen liikunta tuotti opettajalta kiitosta.

-Kannustettiin harrastuksissa ja oltiin lasten ajatuksista kiinnostuneita.

Toisin sanoen erittäin hyvä peruskoulutus aina kuudenteen luokkaan saakka.Opettajat nauttivat työstään ja kokivat sen helppona. Siirryin yläasteelle jossa opettajat työhönsä kyllästyneitä kusipäitä ja eivät ottaneet nuorten ajatuksia huomioon muuten kuin rankaisemalla ja tasapäistämällä. Samaten opetuksen teho laski. Riitti kun kelluit mukana ja et ollut aktiivinen niin et saanut jälki-istuntoa, etkä ns. kasvatuksellista keskustelua jonka piti vielä joku muu kuin rangaistuksen määrännyt. Ns. pikasakko nimellä kestänyt 15min keskustelu joka sai aikaan sen että myöhästyit linja-autosta. Tähän riitti se että olit tunnilla "liian aktiivinen" tai oikaisit astioiden palautusjonossa. Tai sanoit opettajalle mitä olet jostakin asiasta mieltä. Ala-asteella tämä tuotti hyvän ja ohjaavan keskustelun, mutta ylä-asteella olit häirikkö. Oli viisainta olla hiljaa ja sekoittua massaan, ei ollut väliä osasitko vai olit osaamatta. Kannan katkeruutta ylä-asteen sen aikaisille opettajilla. Terveisiä vaan Leppävirran Kivelään.

En halua olla ilkeä, mutta osa kirjoittajista ei selvästikään tunne nykyistä opetussuunnitelmaa. Vaan harvassa kai on he, jotka sen todella läpikohtaisesti tuntevat. Edes opettajista! He tuntevat toki sen osan mitä itse opettavat, mutta harva osaa kaiken opetussuunnitelman sisällön alakoulusta yläkouluun. Opettajilla lienee asiasta kuitenkin valistunut käsitys. Nykyinen OPS on todella paksu ja muhkea opus. Koulussa opetetaan nykyisin asioita todella laajalla skaalalla. Koulun vastuulle ei voi jättää kaikkea kasvatusta, vaan kodille jää edelleen se merkittävin kasvatusvastuu. 

Voithan opettaa itse..

Minä opin koulussa elefanttilajeja olevan kaksi: afrikannorsu ja intiannorsu. Lapsi tiesi kertoa, että nykyään lajeja on kolme ja intiannorsukin on muutettu aasiannorsuksi

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolia on kaksi. Tuollaista hulluutta meille kerrotiin. Nyt ei voi kuin nauraa noille vuosikymmenten takaisille luuloille.

Onko niitä sitten vain yksi tai kenties vaikka kuinka monta?

Kun kaunokirjoitus on kerran lakkautettu, kuinka oppilaat tulevat pääsemään läpi äidinkielen ylioppilasaineesta? Sehän tulee kirjoittaa kaunolla ja vielä puhtaaksi mustekynällä?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Afrikan valtiot ulkoläksynä sekä alueen isot järvet ja vuoristot

Ja kaikki Euroopan ja muiden maanosien isot järvet, joet ja vuoristot.

näitä oli ihana opetella. Meidän piti tehdä vihkoon jokaisesta maanosasta muistiinpanot ja opettaja arvosteli vihkot, hienosta vihkosta sai plussaa arvioon. 

Vierailija kirjoitti:

Joukko-oppia. Ei sitä meillekään opetettu kuin vuoden tai pari. Se oli eräänlaista matematiikkaa, vaikka se ei ollut. 

Virsiä ja rukoilua joka aamu. 

Mahdollisimman nopeasti hiihtämistä yksin metsässä 14-asteen pakkasessa. 

 

Joukko-oppi on itseasiassa matematiikkaa, se mitä koulussa opetetaan on enimmäkseen laskentoa.

Meille opetettiin ihmisrotuja, ihan tuntomerkkejä myöten (millaiset huulet, kelle ei kasva parta yms). Ja mulattimestitsizambo. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin vielä kerran koskahan se kauno on poistunut. Meillä oli kaunoa vielä 2000-luvun alussa maaseudun koulussa. Kirjoitettiin kaunolla tosin vain äidinkielen vihkoon. 

Poikani on mennyt kouluun 2015 ja hänen opettaja ilmoitti ensin, että aikoo vielä opettaa kaunoa, vaikkei se enää opetettaviin kuulu. Sitten tuli kuitenkin jotain pakollista opetettavaa (ehkä 10 sormikirjoitus) ja hänen oli pakko luopua kaunon opettamisesta, kun aika ei riittänyt.

Muistan, että ainakin maantiedon tunneilla, kun puhuttiin Afrikasta yms. niin tummat sällit esiteltiin neikereinä ilman minkäänlaista halveksuntaa heitä kohtaan. Ja samaan syssyyn kerrottiin neikereiden ominaisuuksista, kuten paksuista huulista ja yleensä lihaksikkaita vartaloista jne. Ei sitä neikeri sanaa sillon pidetty mitenkään erikoisena. Se oli vain yksi sana muiden joukossa, mikä sitten myöhemmin jostain syystä muuttui negatiiviseksi ilmaiseksi. Snigger, taikka sen erilaiset taivutuksethan tarkoittaa monessa eri kielessä tummaa, taikka mustaa, ilman että se olisi mitenkään haukkumasana. Niin se maailma vain muuttuu. Täytyi vähän kierrellen mainita, kun muuten moderoivat tekstin poies. Mutta, jokainen varmasti ymmärtää mistä on kyse.

Uralin Pihlajan tauotonta laulamista joka musiikkitunti, vuosien ajan. Opettaja oli kontallaan Neuvostoliiton suuntaan. Opin vihaamaan molempia. Slava Ukraini! 

Meillä koulussa 1990-luvun alkupuolella laulettiin aktiivisesti laulua, joka meni näin: "Isällä on, äidillä on, kummallakin on työ. Heille se on tarpeellinen, jotta perhe syö."

Käsialakirjoitusta, ainekirjoitusta, opittiin arvostamaan kirjoja ja lukemista, koska koulussa luettiin paljon ja tehtiin erilaisia kirja- analyysejä nykyistä enemmän . Laskettiin allekkain kynällä ja paperilla niin plus, miinus, kerto ja jakolaskutkin. Ja vanhalla kunnon jakokulmalla tietysti. Päivä alkoi aamunavauksella, jossa aina laulettiin joku virsi, joten nekin tulivat tutuiksi. Opittiin käytöstapoja. Virkattiin pannulappuja. Opeteltiin ulkoa, jos jonkinlaisia asioita, kuten Suomen jokia, maakuntalauluja. Maantiedon tunnilla käytiin karttakepillä osoittamassa kartalta opettajan vaatimia asioita. Äidinkielessä koko yläasteen ajan tehtiin taululle lauseenjäsennystehtäviä. Opittiin hiihtämään ja luistelemaan. 

Ainiin ja pesäpalloa myös opittiin, kun sitä pelattiin kaikki välitunnitkin, tai nelimaalia aluksi. Nykylapsille tuntuu pesäpallo olevan liian vaativa laji, kun eivät kunnolla jaksa mailaa nostaa ja silmän ja käden koordinaatio ei millään riitä osumaan palloon... Vaatisi niin paljon harjoittelua, ettei mielenkiinto riitä.

Itsekuria 

Perunoitten kuoriminen omalle lautaselle, " kiitos ruuasta" sanominen , ei kiusattu toisia , koulussa 60-70 luvulla oli mukava käydä .

Kertotaulua ulkoa, kaunokirjoutusta!