Lue keskustelun säännöt.
Mitä sellaisia asioita omana kouluaikanasi opetettiin vielä lapsille, mitä omalle lapsellesi ei opeteta enää koulussa?
Itselleni opetettiin kaunokirjoitusta. Harmittaa hirveästi, ettei samaa taitoa opeteta enää nykyajan lapsille. Omankin lapsen käsiala näyttää ihan harakanvarpailta. 😒
Kommentit (557)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen käsityö ekaluokalla oli ruokalappu. Se tehtiin vohvelikankaasta, mihin kirjottiin puuvillalangalla kuvioita. Tämä ruokalappu laitettiin luokkahuoneessa lounasruokailua varten pulpetin päälle; käyttöä sille tuli monta vuotta ennen yläluokille siirtymistä.
Ekaluokalla kirjoitimme kaunokirjoitusta oikealla mustekynällä. Muistaakseni sitä edelsi harjoittelu lyijykynällä. Tykkäsin kovasti kaunokirjoituksesta - minulle kaunokirjoituksen opettelu koukeroineen tuntui ikäänkuin piirtämiseltä. Musteen kuivumisen kanssa piti olla tarkkana, ettei vihko tuhraantunut.
Alakoulussa meillä oli ulkohuussit ja pitkä rivi reikiä niissä. Rei'istä oli huima pudotus alas ja ainakin kerran sinne pudotin vahingossa lapasen (ei toivoakaan että sen olisi saanut pois sieltä). Paperina oli sanomalehteä tai jotain ihmeen arkkipaperia. Jossain vaiheessa huussiin saatiin myös oikeaa WC- paperia. Muistan kuinka johtajaopettaja sanoi, e
Meillä ei saanut kuin kaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikein kirjoitusta!! Ei tarvitse osata pilkku-ja pistesääntöjä, ei kappaleen jakoja, ei yhdyssanoja jne. Lähes kaikki tehtävät ja kokeet tehdään tietokoneella joka korjaa tekstiä. Lukeminen on myös vähentynyt, kirjat ja koealueet voi kuunnella sovelluksista. Ja sitten ihmetellään kun PISA- tulokset laskee!!
Nykyinen instant-media ja kaikki valmiina tarjottu tieto kyllä laiskistaa ja tyhmentää kummasti. Tuntuu, että sekä monet vanhemmat että opettajat haluavat päästä lasten kasvatuksessa ja opetuksessa mahdollisimman vähällä.
Omalta pojalta ( s.2000) kysyin millä luokalla opetettiin liikennesääntöjä. Hän vastasi, että kotona. Ei kuulemma ole mitään muistikuvaa, jos ei lasketa päiväkodin retkiä, jossa piti osata kävellä parijonossa tien yli.
Kaunokirjoituksen opetuksen loppuminen näkyy omassa työssä, kun nuorten allekirjoitukset on tehty tikkukirjaimin tai tekstaamalla tai vaihtamalla fontti tietokoneesta johonkin kiemuraisempaan. Näitä sitten arvotaan, mikä on pätevä allekirjoitus. Ihan joka paikassa ei vielä ole käytössä sähköistä allekirjoitusta.
Kotitalousopetuksen taso huoletti jo 90-luvun puolivälissä, kun parkymppisenä opetin juuri peruskoulun päättäneille kämppiksille, kuinka makaronia keitetään ja miten voi lämmittää purkkihernarin, ettei sitä tarvitse kylmänä syödä. Eivät olleet oppineet mitään köksän tunneilla eivätkä kotona. Tuosta oppineena huolehdin, että poika osaa laittaa ruokaa ja hoitaa kotinsa kunnolla.
Toisaalta taas pojan kouluaikana musiikin opetus oli jo alaluokilla paljon monipuolisempaa kuin omana aikana. Muistan vaan, kuinka mun opettaja rääkkäsi pianoa ja me oppilaat laulettiin maakuntalauluja ja muita vähemmän kiinnostavia. Ainoa soitin, mihin ala-asteella koskin, oli triangeli. Poika pääsi kokeilemaan kaikenlaisia soittimia heti ensimmäisenä kouluvuotena.
Että kirjoitetaan presidentille kirje kun hän on sairaana. Näin teimme Kekkoselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajan kunnioitus. Opettajan sana oli laki. Kun opettaja tuli luokkaan, luokka hiljeni, noustiin seisomaan pulpetin viereen ja seisottiin kunnes opettaja antoi luvan istua. Kun vastattiin, noustiin myös seisomaan pupetin viereen. Nykyään oppilaat metelöivät, eivätkä tottele opettajaa. Ja vaikka oppilas sanoisi opettajalle että haista vee... niin opettajan pitäisi vain hymyillä. Jos ennen olisi tehnyt niin, olisi saanut vähintään jälki-istuntoa. Eikä nykyajan koululaisia saa rankaista mitenkään, kohta tulee opettajsalle syyte pahoinpitelystä.
Ennen välitunnilta sisälle menoa järjestäydyttiin jonoihin ja suorin jono pääsi ensin sisään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö ole ketään nuorempia kuin 60-80-vuotiaita vertailemassa kouluaikojaan nykylastensa koulunkäyntiin? Olisi mukava lukea tuoreempia muistoja tai eroja.
Se n palstalaisten ikäjakauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät enää virkkaa pannulappuja ja neulo sukkia. Jakokulma on aivan kummallinen.
Eikö?! Mitä siellä kässätunneilla sitten oikein opetellaan? Kertokaa äkkiä!
Käsityön opetusta, kuten muitakin oppiaineita, ohjaa valtakunnallisesti opetussuunnitelma, eli OPS.
OPSiin on kirjattu vuosiluokittain tavoitteet, joita tulee noudattaa. Opettaja(t) voi sitten itse suunnitella työn, jossa asia tulee opetettua.
Esim meillä kutoset tekivät syyslukukaudella joko lapaset ta pipon ja jonkun vetoketjutyön. Oppilas sai itse valita neuletyön ja suunnitella vetoketjutyön. Moni päätyi penaalin tai meikkipussiin.
Täältä löytyy:
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet | Opetushallitus (oph.fi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiusaamista
Kyllä se nykyäänkin osataan.
Juu, ei kait kiusaamista tarvitse koulussa erikseen opettaa? Osaavat ihan itse.
Aloitin kouluni 2000.
Ennen ruokailua luettiin ainakin eka- ja tokaluokalla ruokarukous.
Ala-asteella kerran kuussa oli seurakunnan aamun avaus. Piti ottaa virsikirja mukaan.
Ala-asteella piti nousta seisomaan kun opettaja tuli luokkaan. Aamuisin tervehdittiin kuorossa "Hyvää huomenta, opettaja!"
Yläasteella ja lukiossa oli joka päivä aamunavaus. Köksässä tehtiin kaikilla paitsi yhdellä tunnilla ruokaa.
Ala-asteella opiskeltiin ulkoa Suomen isoja kaupunkeja ja jokia sekä Euroopan maat ja pääkaupungit sekä jokia ja muita vesistöjä.
Käsitöissä ala-asteella tehtiin nalle, jumppapussi, pannulappu virkaten, puinen pannunalunen, noppa, joku metallinen peli, jne.
Pojat sai virkata pipon, tytöt toisen pannulapun....
Neulomista opeteltiin ehkä 6. tai 7. luokalla, itse valitsin aina teknisen työn kun oli mahdollista, joten en koulussa neulonut ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisrodut opetettiin. Se n-sana opeteltiin oppikirjasta.
Muistan myös, että opeteltiin millä nimillä kutsutaan eri rotujen jälkeläisiä. Esim. tummaihoisen ja aasialaisen lasta.
Näin vielä 90-luvun alussa.
Nykyisin rodut on kielletty asia.
Aamurukous aulassa.Ei tekisi pahaa tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettajan kunnioitus. Opettajan sana oli laki. Kun opettaja tuli luokkaan, luokka hiljeni, noustiin seisomaan pulpetin viereen ja seisottiin kunnes opettaja antoi luvan istua. Kun vastattiin, noustiin myös seisomaan pupetin viereen. Nykyään oppilaat metelöivät, eivätkä tottele opettajaa. Ja vaikka oppilas sanoisi opettajalle että haista vee... niin opettajan pitäisi vain hymyillä. Jos ennen olisi tehnyt niin, olisi saanut vähintään jälki-istuntoa. Eikä nykyajan koululaisia saa rankaista mitenkään, kohta tulee opettajsalle syyte pahoinpitelystä.
Tätä ei usko erkkikään.
Usko vaan. Ikävä kyllä tämä on ihan arkipäivää koulussa.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaunokirjoitus ja nykyään allekirjoituskin on tekstaria kohta tullaan tilaan, että se on vain x.
Palaamme siis aikaan, kun käytettiin vain puumerkkiä.
Nykyisin se tag
Lyijykynän teroittaminen sellaisella sorvin näköisellä laitteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät enää virkkaa pannulappuja ja neulo sukkia. Jakokulma on aivan kummallinen.
Eikö?! Mitä siellä kässätunneilla sitten oikein opetellaan? Kertokaa äkkiä!
Käsityön opetusta, kuten muitakin oppiaineita, ohjaa valtakunnallisesti opetussuunnitelma, eli OPS.
OPSiin on kirjattu vuosiluokittain tavoitteet, joita tulee noudattaa. Opettaja(t) voi sitten itse suunnitella työn, jossa asia tulee opetettua.
Esim meillä kutoset tekivät syyslukukaudella joko lapaset ta pipon ja jonkun vetoketjutyön. Oppilas sai itse valita neuletyön ja suunnitella vetoketjutyön. Moni päätyi penaalin tai meikkipussiin.
Täältä löytyy:
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet | Opetushallitus (oph.fi)
Kiva lukea tällaista. Tietysti nykylapsillekin on palkitsevaa nähdä, että osaavat tehdä esim. meikkipusseja ihan itse. Kaikkea ei tarvitse ostaa kaupasta. Nythän on taas neulontabuumikin, mikä on myös hienoa.
Vierailija kirjoitti:
Sukupuolia on kaksi. Tuollaista hulluutta meille kerrotiin. Nyt ei voi kuin nauraa noille vuosikymmenten takaisille luuloille.
Ja oli muka eri rotuisia ihmisiä, joilla oli eri älykkyystaso : )
Kaunokirjoitus, päässälasku, hiilidioksidin tärkeys ja kierto luonnossa. Kaikki nuo pitäisi ehdotomasti osata nykyisinkin jokaisen! Samoin kuin luetun ymmärtäminen.
Ensimmäinen käsityö ekaluokalla oli ruokalappu. Se tehtiin vohvelikankaasta, mihin kirjottiin puuvillalangalla kuvioita. Tämä ruokalappu laitettiin luokkahuoneessa lounasruokailua varten pulpetin päälle; käyttöä sille tuli monta vuotta ennen yläluokille siirtymistä.
Ekaluokalla kirjoitimme kaunokirjoitusta oikealla mustekynällä. Muistaakseni sitä edelsi harjoittelu lyijykynällä. Tykkäsin kovasti kaunokirjoituksesta - minulle kaunokirjoituksen opettelu koukeroineen tuntui ikäänkuin piirtämiseltä. Musteen kuivumisen kanssa piti olla tarkkana, ettei vihko tuhraantunut.
Alakoulussa meillä oli ulkohuussit ja pitkä rivi reikiä niissä. Rei'istä oli huima pudotus alas ja ainakin kerran sinne pudotin vahingossa lapasen (ei toivoakaan että sen olisi saanut pois sieltä). Paperina oli sanomalehteä tai jotain ihmeen arkkipaperia. Jossain vaiheessa huussiin saatiin myös oikeaa WC- paperia. Muistan kuinka johtajaopettaja sanoi, että rullasta saa saa ottaa kolme palaa paperia pyyhkimiseen.