Millainen ihminen pystyy jättämään vastasynytneensä sairaalahoitoon lähtiessään itse kotiin?

Mikä ihmeen marttyyri siinä pitää olla, että pitää huolta omasta vauvastaan? Ihan luonnollista jatketta synnytykselle ja raskausajalle etten sanoisi.



17

Väsynyt äiti vain ei yksinkertaisesti jaksa hoita lastaan yhtä hyvin kuin levännyt. Ja oikein paha väsymys alussa, voi aiheuttaa pitkän synnytyksen jälkeisen masennuksen. Ja sekös se tekee sitten hyvää äidin ja vauvan suhteelle.



17 ei taida tajuta, että se että äiti esim. lepää ei ole lainkaan vauvalta pois, päinvastoin. Sairas vauva lähinnä vain nukkuu. Hän ei siitä kärsi jos yöllä hänen vaippansa vaihtaa ja maidon joko juottaa tai laittaa letkuun vieras ihminen. Isomman lapsen kanssa, joka jo valvookin enemmän, on luonnollista pyrkiä olemaan sairaalassakin yötä päivää. Isompien lasten osastoilla siihen on panostettukin eri tavalla. Mutta vastasyntyneiden osastolla on tarkoituksenmukaisinta pitää esim. par vauvaa samassa huoneessa. Ja silloin siellä ei toimi se että äiti yöpyisi paikalla.

Miten Suomessa voi olla näin paljon suorastaan tyhmiä ihmisiä?!

Miten te kehtaatte syytää tuota paskaanne? " Sehän on kuin olisi lomalla..." Ihanko tosi?!! Olen aivan varma, että sullakaan ei ole hevonkukun hajua, millaisia tilanteita perheillä on ollut vauvan sairastaessa. Onhan se juu lomaa, kun on huolesta sairaana, pieni ihmisen alku joutuu joka päivä eri tutkimuksiin, makaa letkuissa tai happikaapissa, ruokakin menee letkulla...



Tässä ketjussa on jo moneen kertaan todettu, että sairaaloilla ei yksinkertaisesti ole resursseja majoittaa muuta perhettä sinne sairaalaan, kotona on muita lapsia, mies töissä tai jopa poissa, äiti ei voi tehdä siellä sairaalassa mitään, ei saa edes pitää omaa lastaan sylissä... jne...

Ja sulle yksi idiootti: vauvan sairaalahoito on AIVAN ERI asia, kun vauvala!!!!!

Sanokaa mitä sanotte, kun ette tunne niin ette myöskään tuomitse, jos olette vähääkään älykkäitä.

Tai ainakin vammautuminen vakavasti. Silloin kun vastasyntynyt on sairas, on aina kyse hengestä.



Kn vauva kuitenkin epäluonnollisesti hoidetaan lääketieteellisesti, voi joissakin muissakin asioissa joutua luopumaan luonnollisuudesta. Esim. imetys ei monellekaan vauvalle onnist pahimman sairauden aikana.



17 Kirjoitti että vauvasi oli yksin huoneessaan. Miten olisit toiminut jos osasto olisi ollut täynnä ja sinun vauvasi huoneessa olisi ollut ylipaikallakin vauva, eli kolme vauvaa samassa tilassa? Jos kaikkien vauvaójen äidit olisivat EHDOTTOMASTI PÄÄTTÄNEET olla vauvansa luona koko ajan. MIten luulisit sen onnistuneen?

Sitten siinä oltaisiin oltu kaikki me 3 äitiä samassa pienessä huoneessa + tietenkin ne vauvat ; ). Ei se olisi ollut ongelma, ennemminkin tosiaan ihmettelin sitä, ettei muiden vauvojen luona (juurikaan) istunut vanhempia.



Vaikka osa luonnollisuudesta olisi menetetty (esimerkiksi ensimmäisinä elinpäivinä vauva saa ravintonsa nenämahaletkun kautta), miksi sen tarvitsee tarkoittaa sitä, että " koko peli" ja kaikki mahdollisuudet minkäänlaiseen vierihoitoon olisi menetetty? Miksi ihmeessä ei yritä tehdä parhaansa siinä tilanteessa, mikä on käsillä ns. niillä korteilla mitkä on jaettu? Kuten jo aikaisemminkin kerroin, esimerkiksi meidän tapauksessamme (vauvan nopean toipumisen ja hyvän voinnin vuoksi) sain luvan ottaa vastasyntyneeni sitten lopulta 6 vuorokauden ikäisenä mukaani synnyttäneiden osastolle, kun sitä itse ymmärsin kysyä / perustella / jopa hitusen vaatia - jos en olisi lainkaan avautunut siitä miten tärkeänä vierihoitoa pidän, en taatusti olisi saanut siihen mahdollisuutta! Kukaan sairaalasta ei olisi sitä minulle ehdottanut, eikä se ole normaali toimintamalli, vaikka vauva olisi tarpeeksi hyvävointinenkin. " Yleensä lastenosastolle joutunut vauva myöskin kotiutetaan lastenosastolta" oli vastaus. Joskus kannattaa siis olla sitkeä = ).



17

Lopun ajan äiti voi käydä vaikka kotona nukkumassa.



Esim. minun vauvani ei ennen kotiinpääsyään olisi päässyt mihinkään muualle kuin lastenosastolle, kokemukseni takia sain kyllä hänet kotiin melko aikaisessa vaiheessa. Ensimmäistä lasta en varmasti olisi saanut vielä pariin päivään.

vaikka pääsääntöisesti oltiinkin molemmat paikalla koko ajan.

ei se kenstäkkän tee huonoa tai hyvää vanhempaa. kyllä on taas ihmisillä keinot päteä ;(

Älä vatvo mielessäsi toisten ratkaisuja, elä omaa elämääsi omien ratkaisujesi kanssa.



Uskon että sinulla on heikko itsetunto, (et kenties ole sinut kehosi kanssa, kykenetkö orgasmiin) ja täällä yrität tuoda esiin omaa paremmuuttasi niittaamalla muut maan rakoon. Tuntematta ihmisä ja/tai heidän ratkaisujensa syitä olet valmis kiistämään heidän äidinrakkautensa.



Olet mitä ilmeisemmin myös ketjun aloittaja.

Erittäin epäterve läheisriippuvainen suhde lapseensa.

Minä kävin hoitamassa vauvaa lastenosastolla n.3 tunnin välein, kun oli ruoka-aika. Välillä olin omalla osastolla nukkumassa. Kun pääsin kotiin kävin pari kertaa päivässä hoitamassa vauvaa, en siis viettänyt koko päivää osastolla, eikä kyllä muidenkaan vauvojen äidit siellä koko päivää olleet, vaan olivat yleensä parin syötön ajan paikalla. En tajua miksi minun olisi siellä pitänyt istua, vauva oli valohoidossa, eikä häntä voinut pitää sylissä kuin syötön ajan ja itse olin vielä kipeä ja väsynyt synnytyksestä, eikä istuminen ollut mitään herkkua. Omasta mielestäni vauvani sai niin hyvää hoitoa kun tilanteessa oli mahdollista.

Kirjoitetaan provo otsikko ja viesti menee näin:



MILLAINEN IHMINEN (= nainen) päläpäläpälä (= kaikkea kauheaa)



Itse en voisi toimia noin (= olen erinomainen äiti)



Ehkä joidenkin ihmisten elämässä ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta mielialaa nostavaa kuin mielessään ja tällä palstalla kauhistella muita ihmisiä omaa erinomaisuuttaan korostaen?

En ole ap, siksi käytän kirjoituksissani nro 17, koska ensimmäinen kirjoittamani viesti tähän ketjuun oli nro 17. Onko se niin vaikeaa uskoa / ymmärtää, että toiset haluavat vaalia suhdettansa siihen pieneen vauvaan?



Ja sinä nro 191 taidat olla itse jonkin sortin hullu, tai vähintäänkin mieleltäsi sairas ihminen. Tai jos minä olen meistä kahdesta se hullu, sillä perusteella, etten halua jättää vastasyntynyttäni vieraiden hoitoon, niin sitten so be it - mielelläni olen sitten tämän sortin hullu ; )!



17

Jossain viestissä puhuttiin esim. imetyksen tukemisen tärkeydestä. Vauvaa jota ei saa edes pitää sylissä on vähän paha imettää. Ja vielä useampi vauva ei jaksa rintaa imeä ollenkaan.

Kuinka rautainen asiantuntija sinä oikeasti olet, joka sanoit että vastasyntyneen vauvan ja äidin välinen väliaikainen (joidenkin tuntien tms mittainen) ero väistämättä aiheuttaa kiintymyssuhteen häiriön heidän välilleen? Minä en ole psykiatrian alan asiantuntija (psykologiaa olen kylläkin muutaman kymmenen opintoviikkoa lukenut ja sen kautta jonkinverran perehtynyt myös varhaiseen vuorovaikutukseen ja erilaisiin kiintymyssuhteisiin) joten ehkä minun olisi viisaampi olla nöyrästi hiljaa asiantuntemuksesi edessä.. Mutta rohkenen silti kommentoimaan.



Tietysti lyhytaikainenkin ero äidin ja vauvan välillä on aina RISKI kiintymyssuhteen kehitykselle, sen toki myönnän suoralta kädeltä, mutta kerropa minulle minkä teorian mukaan tuollainen häiriö on pelkästään noilla edellytyksillä väistämätön? Ja oletko tosiaaan sitä mieltä ettei kiintymyssuhteelle aiheudu riskiä myös esimerkiksi äidin ylivoimaisesta väsymyksestä, puhumattakaan siitä, että se pitkittyessään edesauttaisi synnytyksen jälkeisen masennuksen syntymistä? Turvallinen kiintymyssuhde mahdollistuu itseasiassa yllättävänkin monelta pohjalta enkä minä ihan vähältä näytöltä suostu uskomaan että olosuhteiden pakosta johtuvat lyhyet erot vastasyntyneen ja äidin välillä tuota suhdetta pysyvästi vaurioittaisivat. Tietysti sitten uskon jos kerrot jonkun aihetta laajasti tutkineen asiantuntijan todistettavasti näin sanoneen.

Osastolla oli ruuhkaa ja sieltä käskettiin kotiin. Vauva oli eri osastolla kuin minä joten 52¿ sairaala päivä maksukin ahdisti...



Kotona oli vajaa 1v, 2v ja 5½v lapset. Lisäksi sain toisen kaksosen kotiin kun toinen joutui jäämään. Oli pakko ajatella kokonaiskuvaa, sitä, missä minusta on eniten hyötyä. Vietin toisen vauvan kanssa aikaa sairaalassa sen minkä ehdin.

ja vauvaa ei saanut edes aina syliin kun oli kaikissa mahdollisissa koneissa kiinni. ja välillä magneettikuvauksissa sun muissa. jorvissa L2 mekin oltiin. ja oli tosi täyttä joten nukkumaan sinne ei olut mahdollisuutta jäädä.

Mahtavatko täällä kaikki tietävät mistä puhutaan?



Uskomatonta, että tämäkin on asia, millä pitää päteä. Mitään suurempaa tuskaa ei ole, kun vastasyntyneen vakava sairaus. Miten kukakin siitä selviää, on ihan jokaisen oma asia. Ja kun se siitä asiasta selviäminen vaatii äidille UNTA!!!

elikkä synnytin ihanan tytön 13.6.2000 ja seuraavana yönä tyttö vietiin lastenosastolle eristykseen. Viikon oli yötä päivää tytön kanssa, kunnes lääkäri passitti mut kotiin huilaamaan että jaksan tytön kanssa sitten kotona. Elikkä " huonona" äitinä lähdin illalla klo 22 kotiin nukkumaan ja palasin klo 08 takaisin levänneenä. Ja näin tapahtui peräti kahtena yönä, ennenkuin päästiin kotiin koko perhe. Elikkä kyllä ne tilanteet ajavat erilaisiin käytöksiin ja siellähän lapsi oli ammattimaisessa hyvässä hoidossa.

jos siellä on hysteerinen umpiväsynyt äiti, joka sairastuu itsekin väsymyksessään!!! Jokainen kun oman lapsen sairastaessa ei todellakaan ole ihan järkevä ja huomaa kaikkia asioita!!