Millainen ihminen pystyy jättämään vastasynytneensä sairaalahoitoon lähtiessään itse kotiin?

sairas lapsesi saisi tehohoitoa????

Mietippäs nyt toisen kerran!! Ellet satu olemaan joku superrikas Madonna tms. näin ei tule koskaan käymään. Ei koskaan. Meilläkin kolmas lapsi joutui teholle. Esikoinen kehitysvammainen 3v ja keskimmäinen 1.5v. Eli väittäisin, ettei heistä kumpikaan ymmärtänyt yhtään mistä oli kyse...

Miten nämä kaksi pienintä olisi tullut hoitaa jos äippä olisi koko ajan ollut sairaalassa? Me vaihtelimme miehen kanssa koko ajan niin, että toinen oli vanhempien lasten kanssa ja toinen sairaalassa. Kun teholla ollut vauva saatiin yöpuulle, me molemmat vanhemmat olimme kotona yön ja nukuimme vanhempien lasten kanssa vierekkäin. Iltasadut luettiin ja syliteltiin. Aamulla heräiltiin ja syötiin, soitettiin sairaalaan ja toinen lähti taas sinne. Kaikille vaikea tilanne, mutta me selvisimme siitä.

Meidän perheessä rakkaus on kaikkea muuta suurempaa. Mutta joskus on todellakin tilanteita, että joutuu valitsemaan, että kumpi on pienempi paha!!!!



Eli, kun perhehuoneita ei järjestetä, miten itse IHAN OIKEASTI hoitaisit vastaavan tilanteen?

jonka vauva taistelee hengestään teho-osastolla, jossa on erittäin tiukat vierailuajat ja hygieniasäännöt.



Nämä vierihoitajat, jotka sylittelisivät ja imettäisivät teho-osastollakin saavat painua jonnekin hyvin syvälle kommentteineen.



Ei sitä tuskaa, jonka vanhempi joutuu kokemaan jättäessään vastasyntyneen leikatun ja kivuista kärsivän lapsensa vieraisiin käsiin piuhojen ja letkujen sekaan, voi ymmärtää, ellei sitä ole itse kokenut.



Siinä ei paljon auta kotona tai sairaalan käytävällä nukuttu yö, ei mikään.

Koska SINÄ et sitä kestänyt. ITSEKÄS! Toki parempihan se on että nukkuvan lapsen vierellä olet öisin. Eikä nämä mitään tabuja ole paitsi ehkä sinulle. Onneksi suurin osa ymmärtää lapsensa parasta.

EI SINNE SAIRAALAN LASTENOSASTOLLE SAA VANHEMMAT JÄÄDÄ!!! Mikä ääliö siellä kyselee typeriä.

Vierailija:

Miten yksikään tasapainoinen äiti suostuu ja vielä perustelee suostumustaan olla erossa vastasyntyneestään JOS kysymys ei ole tehohoidosta? tosin en silloinkaan hinnasta ja enkä mistään suostuisi jättämään lastani, sehän on sama kun lähtisi lomalle

t. kolme lasta vierihoidossa hoitanut

on ollut vaativaa sairaanhoitoa vaativa lapsi ymmärtävät että tälläiset 17 kaltaiset hörhöt ovat idiootteja omaan napaansa tuijottavia typeryksiä.

sairaan vauvan lastenosasto reissua ja kävelyä pitkin käytäviä jopa kilometritolkulla ja istumista pahassa asennossa tuolilla SAIRAAN vauvan vieressä, puhumattakaan henkisistä kärsimyksistä ei voi verrata MITENKÄÄN toisiinsa.



Jos vauva sattuu olemaan vaikkapa Lastenklinikan teholla ja äiti osastolla naistenklinikalla, niin jokaista ruokaa varten täytyy kävellä kilometri. Siinä voi joku nukuttu yökin juuri synnyttäneelle tulla ihan jopa tarpeeseen. Vaikka vauva joutuisikin yön olemaan teholla yksin.



Siinä on ihan turha röyhistellä rintaansa vaikka olis sata tervettä lasta ' vierihoitanut' . Kannattaa puhua asioista silloin, kun on niistä edes jotain tietoa.



t 5 lasta vierihoitanut ja 2 lastenosastolle YKSIN jättänyt.

varhaiskontakteja uuteen tulokkaaseen.

Oikeenko tosissaan tämä yksi sellaisia kertoilee?



Minkäs alan miljonääri olet 17???

Esimerkiksi sellainen äiti, joka joutuu olemaan itsekin sairaalahoidossa, kun lapsi on teholla taistelemassa hengestään.

ja kahdesti, kummankin lapsensa kohdalla!! Mä en pysty käsittämään sitä miten hän kykeni moiseen. En sitten millään.. :( Itse en olisi pystynyt siihen, enkä koskaan pystyisi.

Ettekö te ollenkaan ajattele sitä, että puhumalla (myöskin niistä kipeistä) kokemuksistanne, saisitte / voitaisiin saada aikaan muutosta! Me olemme kaikki kokeneet jo sen eron vauvasta - miksi sama " kierre" saa jatkua, eikä kenelläkään ole kiinnostusta puuttua asiaan sen enempää / vaatia muutosta. Tottakai kyse on julkisen terveydenhuollon määrärahoista, ja siitä, että kaikki (myös sairaan vastasyntyneen hoito) pitää saada mahdollisimman kustannustehokkaaksi, mutta jossakin kulkee myöskin inhimillinen raja. Me suomalaiset vain olemme niin " lampaita" , ettemme koskaan valita yhtään mistään saatika ns. nouse barrikadeille - joskus voisi olla ihan syytä.



Tässä ketjussa moni on haukkunut minut lyttyyn; olen mm. hullu ja idiootti - puhumattakaan mittaamattomasta itsekkyydestäni, kun vaadin saada olla juuri synnyttäneen oman vauvani vierellä. Minun mielestäni tämä on vähintäänkin kummallista, ja osoittaa vain ja ainoastaan sen kuinka vieraantuneita ihmiset todella ovat kaikesta luonnollisuudesta. Se että kyseenalaistaa vierihoidon tärkeyden lapsen ensimmäisten päivien aikana ja syntymän jälkeen, kertoo jotakin ihmisestä ja hänen hoivasuhteestaan omiin jälkeläisiinsä - jos itse on jäänyt siitä paitsi, ehkä se on luontevaa jatkaa samaa kierrettä omien lastensa kanssa. Tai jotakin. Mielenkiintoinen tutkimuskohde sinänsä; miksi toisille syttyy ns. " äidin rakkaus" niin vahvana heti vauvan syntymän jälkeen? Miksi se vie toisilla aikaa? Miten se vaikuttaa vauvaan ja äitilapsisuhteeseen? Vaikeita asioita tutkia ja diagnosoida. Minä luotan maalaisjärkeeni ja vaistooni.



Ja tottakai, sanomattakin on kai selvää, että sairastunut vastasyntynyt tarvitsee HOITOA hengissä selviytyäkseen, ja siihen hoitamiseen kuuluvat myöskin ne kaikki kivuliaat toimenpiteet; verikokeet, kanyylin pistot, kuvaukset ym. tutkimukset ja näytteiden ottamiset, mutta silloin (vielä entistä enemmän) hän tarvitsee vastapainoksi sitä rakastavaa syliä, ja oman ihmisen tuoksua - ei vaihtuvia hoitajia, kylmää ja kovakouraista käsittelyä tai luonnollisen rytmin vastaista hoitoa. Joissakin sairaaloissa on onneksi huomattu tämän asian tärkeys, ja vierihoitoon panostetaan aina kuin se vain suinkin on mahdollista, vaikka vauva olisikin sairastunut ja joutunut eri osastolle kuin äitinsä. Jorvissa en enää koskaan synnyttäisi, en mistään hinnasta.



Jos korkea crp (tulehdusarvoni) olisi ollut esteenä osastolle menemiselle, olisi se varmasti selvästi sanottu, enkä olisi siellä saanut käydä. Se ei aiheuta infektioriskiä muille vauvoille - lisäksi tietenkin kaikkien osastolla käyvien tulee noudattaa tarkkaan hygieniasäännöksiä!



Todella kurjaa on ollut täältä lukea kuinka monella on ollut Jorvin L2:lla vaikeuksia vauvansa kanssa - nimenomaan (taas) tuon vierihoidon puutteen suhteen. Se oli ongelma jo ennen meidän tapaustamme (paljon kuullut ei-niin-positiivisia juttuja), meidän aikanamme ja näköjään yhä vieläkin. Omalta osaltani yritin puuttua asioihin juttelemalla osaston vastaavan sairaanhoitajan kanssa, puuttumalla sen yhden yövuorossa olleen hoitajan käytökseen ja antamalla ihan konkreettisia vinkkejä siihen, miten sitä paikkaa saisi edes hitusen viihtyisämmäksi.



17 (joka pahoittelee pitkää tekstiä)

Tuolloin lähdin kotiin vauvan joutuessa teholle. Tulin joka aamu kukonlaulun aikaan teholle ja lähdin iltayöstä kotiin muutamaksi tunniksi nukkumaan. Samassa huoneessa oli vauva jonka äiti oli jäänyt synnyttäneiden osastolle ja kävi vauvaansa katsomassa teholla noin joka toisella syötöllä. Muut ajat hän nukkui omassa huoneessaan. Hän totesikin mulle ikävään sävyyn että " ai, sä oletkin lähtenyt jo kotiin. Mä en pystyisi jättämään vauvaani."



Meinasin vetää päin näköä. Varmaan hän palstailee nyt täällä ja jeesustelee teidän muiden viisaiden joukossa.

Itse taisin heittää ajatuksen ilmaan siitä mikä voisi olla se aika pienen vauvan kohdalla, jolloin häriöitä voi tuohon kiintymyssuhteeseen tulla - se oli lähinnä retorinen kysymys, tarkoitettu pohdittavaksi - en usko, että se on sellainen asia, mistä ylipäätään on mahdollista saada kovinkaan luotettavaa tutkimustietoa, niin moni seikka ja muuttuja kuitenkin vaikuttaa näihin asioihin.



Mutta jos asiantuntujakommentteja kaipaat, niin esimerkiksi lasten psykiatri Jari Sinkkonen on puhunut sen puolesta ettei kovin pientä lasta saisi jättää yksin sairaalaan ilman vanhempiansa - hän itse oli joutunut olemaan tutkimuksissa 2 vuotiaana 2 viikkoa lastenosastolla, ilman äitiänsä, ja kuvailee sitä aikakautta elämässänsä hyvin traumaattiseksi. Vaikka lapsella ei voi vielä olla noin pienestä pysyviä muistikuvia, hän uskoo, että jonkinlaisen leimansa se silti jättää pieneen ihmiseen = (.



Jari Sinkkonen mm. sanoo näin: " Vauvaikä on lapsen kehityksessä se vaihe joka on kaikkein eniten vanhempien käsissä. Lapsi ja vanhempi ovat silloin yleensä yhdessä vuorokaudet ympäri. Turvallinen kiintymyssuhde ja perushoiva ovat silloin ne tärkeimmät asiat. Pysyvä kiintymyssuhde, jossa vauva saa vastakaikua omille tunteilleen ja oppii huomaamaan, että ne ymmärretään... jne." Mitä luulet, että pienelle vauvalle aiheuttaa se, että hän jää paitsi tätä kokemusta siitä, että hoitaja ymmärtää vauvan erilaisia tunnetiloja / viestintää? Itseäni ainakin hirvitti lastenosastolla juuri se, ettei vauvan itkuun ikäänkuin ollut " lupa reagoida" luonnonmukaisella tavalla - lapselle tehtiin kivuliaita hoitotoimenpiteitä (esimerkiksi meidän vauvalle pistettiin 2 x umpeen mennyt kanyyli antibioottitippaa varten ohimolle ym.) eikä kukaan lohduta tai ota syliin itkulla kipuansa viestittävää lasta. Kivun tuottaminen ei lopu, eikä äiti auta. Tämä on se tieto mikä vastasyntyneellä siinä vaiheessa tästä elämästä on. Jos siis EDES JOTENKIN voin siinä tilanteessa asiaa auttaa, olla vierellä, hoitaa äidin hellyydellä ja vastata vauvan tunteisiin / viesteihin silloin, kun pystyn niiden ensimmäisten päivien aikana, niin eikö se ole sen arvoista? Omasta mielestäni tämä on ihan myöskin järjellä selitettävissä oleva asia - tottakai se on tärkeää pienelle vauvalle, että hänellä on tunne siitä, että hänen tarpeisiinsa vastaan. Jos lastenosastolla on yöaikaan 2 hoitajaa ja vaikka arviolta 20 vauvaa + muutama isompi lapsi, niin kuinka hyvin luulette / uskotte hoitajien pystyvän vastaamaan (ilman merkittävää viivettä!) jokaisen vauvan ja lapsen tarpeisiin?



17

Itsekin (asiaa lukeneena) sanot heti alkuun, että TIETYSTI SE ON AINA RISKI <--- näitä sanoja käyttäen. Miksi kukaan vapaahetoisesti ottaisi tämän riskin oman lapsensa kohdalla - näin isossa asiassa??



17

jos sun CRP on ollut 220, ei ole varmastikaan ollut järkevää, ettet ole öisin levännyt. Viisainta olisi ollut, että olisit vaikka nukahtamislääkkeen turvin nukkunut yösi, etkä istunut lapsesi vieressä. Levolla on todella suuri merkitys toipumisen kannalta.



Sairas vauva tarvitsee lepoa ja jopa rauhallinen silittely voi sairaalle vauvalle olla hyvin raskasta. Hengitysilman mukana kulkeutuu pöpöjä lastenosastolle myös ja et itse ehkä tajua mihin kaikkialle tulet koskeneeksi siellä käydessäsi. Rauhallisinkin liikkuminen aiheuttaa häiriötä.



Kyllä ne hoitajat ovat ajatelleet sinun ja osaston lasten parasta.



Vaikka vauva olisi vierihoidossa, tuskin silloinkaan valvoisit öitäsi tuijotellen nukkuvaa lasta?

Juu, sanoin kyllä, että se ero on tietysti aina riski mutta mainitsin toisaalta myös että minun mielestäni niitä riskejä on myös muita. Eikä aina ole niin itsestään selvää mikä riski on isoin.



Itse en ole joutunut vastasyntynyttä jättämään sairaalaan mutta muutaman kuukauden ikäisenä lapseni joutui leikkaukseen ja nukuin kyllä kotona ne yöt jotka hän oli lääketokkurassa ja/tai tehohoidossa. Muuten olin toki sairaalassa niin paljon kuin suinkin vain mahdollista.

Hoitajat lastenosastoilla ei todellakaan ole kovakouraisia tai tunteettomia töykeitä töyhtötukkia (vai miten se meni). Tehohoidossa olevaa vauvaa ei (aina) saa vierihoitaa, ja se on vauvan parhaaksi. Antakaa lastenne toipua sairaudesta rauhassa, liika hössöttäminen saatikka tarpeeton (joskus vahingollinen siis) imettäminen saattaa rasittaa sairasta vauvaa tarpeettomasti. Ehkä tuolle äidille jolla crp 200, ja joka ei ollut nukkunut 3 vrk:een, on parempikin nukkua kotonaan, kuin höösätä vauvan vieressä.



Sitäpaitsi hoitajien on jossain vaiheessa hyvä hoitaa lasta, havaitakseen mahdollisen infekstion, jota välttämättä esikoisen äiti ei huomaa. Vierihoito kunniaan, kun lapsi on kunnossa, eiköhän jokainen äiti halua lapselleen parasta. Jos oma lapsi olisi tehohoidossa, toivoisinkin että muut vanhemmat menisivät ainakin toimenpiteiden ajaksi pois. Emme vielä elä aikaa, jolloin yksityissairaaloissa tehot tai lastenosastot. Jopa Helsingin lastenteho on pieni.

Eritoten tämä =>

Vierailija:

ja kahdesti, kummankin lapsensa kohdalla!! Mä en pysty käsittämään sitä miten hän kykeni moiseen. En sitten millään.. :( Itse en olisi pystynyt siihen, enkä koskaan pystyisi.

HELPPO SANOA, KUN EI OLE HARMAINTAKAAN HAJUA KOKO ASIASTA!!!!!!!!

Eihän KUKAAN äiti JÄTÄ lastaan lastenosastolle, vaan lapsi JOUTUU sinne, koska hänen vointinsa vaatii erityshoitoa. Ja näillä osastoilla ei vanhempien yöpyminen ole mahdollista, mikä on tietenkin harmi. Mutta jos haluat 17 taistella tämän asian puolesta, niin kanavasi on väärä. Teepä aloitekireitä edustkuntaan ja sairaalan johdolle, ylilääkäreille ja kaupunginhallitukselle tms. päättäville elimille, sen sijaan, että käyt täällä arvostelemaan toisia ihmisiä, jotka ovat joutuneet noin vaikeaan tilanteeseen.

Sata vuotta sitten vauva- ja äitikuolleisuus olivat vallan toista, siinä oli " vierihoidon" taso niinä aikoina, sairaat lapset kuolivat ennen 1 vuoden ikää. Minun äidinrakkauteni kyllä kestää miljoona kertaa mieluummin vauvasta erossa olon muutaman päivän, kuin vauvan menettämisen kokonaan. On myös erittäin helppo sanoa, että taistelkaa. Itse olin ainakin todella sairas itsekin vielä, kun vauva joutui lastenosastolle, olin siellä niin paljon kuin suinkin, eli 8-21, mutta terveyteni vaati siinä tilanteessa myös nukkumista. Jos olisin jäänyt yöksi notkumaan lastenosastolle, siitä olisi seurannut hallaa omalle terveydelleni. Näinkin voi joskus nimittäin olla...

No, onneksi itse tiedän äidinrakkauteni yms. asiat ja lapsikin on jo tasapainoinen 7v. Että selvittiinpä siitäkin! = )

Ja tiedoksi, että myöskään OYS:ssa ei os:lle 55 saa pääsääntöisesti yöpyä. Taitaa olla aika yleinen käytäntö Suomessa.

92 puhui lapsesta joka on 1½ vuotias tai alle ja joutuu eroon vanhemmistaan n. 3 vuorokaudeksi. Minä heitin sen ajatuksen tuntien mittaisesta erosta vastasyntyneestä ja ajatuksen ilmaan, että voisiko siitä olla haittaa.



Olisi kyllä kiva kuulla vielä enemmän 92:lta(kin) = ).



17

vuosia sitten esikoiseni kohdalla minut ainakin painostettiin lähtemään kotiin yöksi kun,vastasyntyneeni jäi juuri Jorvin L2 osastolle, sanoivat ettei ole yhtään nukkumapaikkaa vapaana, vaikea siinä on mennä väsyneenä toista väittämään.. Itkin sitten koko kotona olo ajan ja seuraavaksi yöksi sain kuin sainkin vaatimalla jäädä osaston " lypsyhuoneeseen" nukkumaan ja vauva tuotiin sinne syömään aina kun tarvitsi. Olinpahan vähän lähempänä..



Toisen lapseni kohdalla kävi jälleen niin, että joutui samalle osastolle, jolloin osasin jo pitää puoleni ja vaadin heti, että saan jäädä yöksi. Niinpä ystävälliset hoitajat toivat taitettavan retkisängyn huoneesen, jossa oli myös toinen lapsi omamme lisäksi. Silloin sain hyvää kohtelua verrattuna aiempaan kokemukseeni.



Lapseni eivät olleet kumpikaan keskosia.



Että tälläinen kokemukseni, kuule ap, kaikki ei ole niin mustavalkoista.