Millainen ihminen pystyy jättämään vastasynytneensä sairaalahoitoon lähtiessään itse kotiin?

ja se olikin ja on yhä elämäni hirvein kokemus, en ole ikinä luullut niin kovasti kuolevani siihen paikkaan. En saanut pyynnöstäni huolimatta jäädä vauvan luokse yöksi, olisin juuri synnyttäneenä istunut tuolilla vauvan vieressä, mutta en saanut. Minua myös kiellettiin yön aikana kulkemasta käytäviä pitkin vauvan luokse lasten osastolle. En yksinkertaisesti pystynyt jäämään synnyttäneiden osastolle muiden äitien ja vauvojen luokse vaan lähdin kotiin nukkumaan neljäksi tunniksi ja sitten istuin seuraavan päivän yöhön asti taas vauvan luona. Ja sama toistui vajaan viikon kunnes vauva pääsi kotiin.



Sitä en suostu myöntämään, että olisin millään tavalla hukannut äidin rakkauteni tuona aikana, niin hirvittävä kokemus se oli juuri sen takia, kun rakkaus vauvaa kohtaan oli niin voimakasta. Toiseen lapseeni verrattuna suhde tähän lapseen, jonka jouduin hylkäämään lastenosastolle, ei ole mitenkään erilainen, molemia olen mm. imettänyt vajaa kaksivuotiaiksi.

se että vauvaa sairaana parasta mahdollista hoitoa. Eikä se äidinrakkaus sitäpaitsi kaikille ilmaannu heti kun pää on ulkona. Kyllä kirjoituksestasi paistaa pahasti läpi SUURI ITSEKKYYS. Sinä et kestä olla erossa vauvasta hetkeäkään. Suurempaa äidinrakkautta osoittavat ne jotka jaksavat huolehtia muustakin perheestään ja samalla olla mahdollisimman paljon vauvansa luona. Minä vastustaisin ehdottomasti jos minun sairaan lapseni vieressä haahuilisi yöt läpeensä joku vieras kaikenmaailman infektioidensa kanssa. Sinullako se crp oli 220, noilla tulehdusarvoilla ei ole mitään asiaa sairaiden vastasyntyneiden luo! Sinähän olet infektiopotilaana suuri uhka muillekin vauvoille.

Se vaan on niitä tilanteita jossa äidin on purtava hammasta ja ymmärrettävä, että sairaala toimii vauvan edun mukaisesti. No, toinen kysymys onkin pitäisikö sairaaloiden tiloja laajentaa ja suunnitella paremmin erilaisia tarpeita vastaaviksi, mutta sellainen vaatii paljon rahaa ja sitähän ei julkisella sektorilla yleensä ole ylimääräistä.

Vastasyntyneiden teholla ei tosiaan saa olla koko aikaa, vaikka kuinka haluaisi. Minutkin on sieltä käsketty pois, tosi töykeästi vielä.

Ei kyse ole pelkästä lääkärikierrosta, vaan myös toimenpiteistä mihin vuorokauden aikaan tahansa, kysehän on teho-osastosta.

Ei kukaan sairaan lapsen äiti tosiaan halua olla viikkotolkulla synnyttäneiden osastolla, samassa huoneessa muiden terveiden vauvojen kanssa.

Kyllä täällä sitten on ainakin tänään liikkeellä kipeitä tyyppejä! Ei osastolla ole tilaa majoittaa edes äitiä viikkokausiksi vastasyntyneen luokse. Ja toisekseen synnyttänyt äiti tarvitsee lepoa siinä missä erityistarkkailua vaativa vauva. Ap taitaa olla mielipiteineen aika syvältä. Sinä varmaan hoidat lapsesi kotona 10 vuotiaaksi, etkä raaski jättää heitä vieraan hoitoon ennen sitä. Pölkkypää!

Miten yksikään tasapainoinen äiti suostuu ja vielä perustelee suostumustaan olla erossa vastasyntyneestään JOS kysymys ei ole tehohoidosta? tosin en silloinkaan hinnasta ja enkä mistään suostuisi jättämään lastani, sehän on sama kun lähtisi lomalle



t. kolme lasta vierihoidossa hoitanut

Viereisen sängyn vauvan hyvin itsekäs äiti päättäisi yötä päivää istua vauvansa vierellä. Valvottuaan synnytyksen väsyttämän vielä 3 vuorokautta hänen kävelynsäkin alkaa olla ympäristölle vaarallista. Ties vaikka kaataisi minun vauvani sängyn. Vielä enemmän säälin hänen omaa lastaan. Pudottaa vielä vauvansa vaipanvaihdolla, kun käsien liikkeetkin tökkii jo väsymyksen takia.



Miten KUKAAN ÄITIIHMINEN VOI OLLA NIIN ITSEKÄS, että ainoastaan oma halu säätelee tekemisiä. Millään ei voi ottaa kokonaisutta huomioon. Jos ajatellaan esim. sitä että osastolla olisi kaksi patjapaikkaa. JOs yksi ihminen käyttää yhtä paikkaa vaikka viikon, kun hänen ON PAKKO saada olla vauvansa luona, niin toisten, empaatisempien, äitien on vain mentävä joka ainoa yö kotiin ikävöimään. Kun fiksuinta olis varmaan se, et olis vaikka vuoroyöt, niin että jokaine äiti voisi vuorollaan yöpyä patjalla.

Vai antaisitko itse vieraiden katsella vierestä kun lapsellesi laitetaan tippa päähän tai intuboidaan yms.

Ajattele kuinka kalliiksi tulisi jos jokaisella tehohoidossa olevalla olisi oma huone ja henkilökohtainen sairaanhoitaja ja sänky äidille ja isälle?

En toivo kellekään sitä huolta mikä on kun ei tiedä jääkö lapsi eloon.

Tässähän nyt on vielä kysymyt vastasyntyneestä sairasta vauvasta, joka enimmäkseen vaan nukkuu. Maito menee useimmiten nenä-mahaletkulla, että imettääkkään ei voi. Vauva saattaa olla happikaapissa, eli häntä ei voi pitää sylissä.



Ei se vauva edes tiedä istuuko se äiti siinä vieressä tuolilla yötä päivää tai makaako lattialla.



Isomman lapsen kanssa pitää jo olla sairaalassa yötä, koska hän jo jotain siitä ymmärtää. En silti ala tuomitsemaan ketään joka ei siellä pysty koko aikaa olemaan.

kuinka joku voi jättää vauvan. Olin ennen sektiota pitkän tovin sairaalassa ja kuukausia oli oma terveysongelma painanut mieltä, joka vaikeutti myös sektiota. Kuvittelin, että sairaalassa ravaaminen loppuu kun vauva syntyy ja pääsen takaisin normaaliin elämään.

Sitten kun tuli ilmi, että vauva ei ole kunnossa, tuntui maailmanlopulta. Minun pääni ei vain kestänyt, en pystynyt nukkumaan öisin, en pystynyt syömään, pelkästään itkemään vauva sylissä.

Oikeastaan oli pelastus, että minut passitettiin kotiin ja vauva joutui lastenosastolle.

Olin päivät hänen kanssaan ja nukuin kotona yöt. Sain itseni jotenkin kasaan ja kun tuli tilanne, että vauvan tila huononi (silloin olisi joutunut jo muutenkin lastenosastolle) pystyin kuitenkin selviämään siitä henkisesti. Ongelma oli vielä sellainen, että kukaan ei tiennyt, mikä vauvalla tarkalleen ottaen oli, sellaisia ongelmia ei ole läheskään joka vuosi kyseisessä sairaalassa.

Voiko siitä sitten vetää johtopäätöksen, että olen huono äiti lapsilleni kun oma mielenterveyteni ei meinannut kestää tapahtunutta? Sairaalan ammattiauttajien (psykiatrian polilta) mukaan en. Oikeastaan päätöksen kotiin lähdöstä tein hänen tuellaan.

Kannattaako tuomita tietämättä tilannetta tai taustoja ja etenkään jos ei ole sitä itse kokenut niin ei voi edes kuvitella.

On vain yksi oikea tapa ajatlella ja nähdä asiat. Ja se on heidän omansa. Muut ovat ajatuksen ovat huonoja ja virheellisiä. Vaikka kuinka selitettäis järkeä, ei se auta, kun koko olemista ja elämistä hallitsee MINÄ-MINÄ-MINÄ.



Älkää väittäkö äidit, jotka tiedätte tehneenne oikein. Jos jonkun kehitys ei ole vielä ehtinyt siihen asteeseen, että osaa nähdä kokonaisuuden, eipä sille mitään voi.

saimme hakea kotiin

Aika itsekkäitä nämä 17:n tapaiset mammat, jotka sotkevat sairaalan kuvioita ja häiritsevät hoitajien työtä vain siksi etteivät kestä olla hetkeäkään erossa vastasyntyneestä vauvastaan. Olisihan se kiva jos sairaaloissa olisi enemmän tilaa, mutta kun ei ole, niin ei ole. Onneksi kuitenkin lääketieteellinen hoito on hyvää ja se on pääasia.

Enää ei voi muuta sanoa, kuin voi jestas tätä ketjua!



Pointtini koko ajan on ollut se, että VAIKKA olin väsynyt - sain SISUA siitä, että olin nyt pienen vastasyntyneen avuttoman vauvan äiti ja vastuussa hänen hyvinvoinnistaan, ja niin se kai pitäisikin olla?



Millainen vastasyntyneen äiti (jolla on tunteet -> äidin rakkaus) herännyt voi VAIN AJATELLA ITSEÄÄN ja omaa väsymystään samalla tietäen, että se minusta syntynyt pieni vauva on toisella puolen sairaalaa, eri osastolla, vieraiden ihmisten hoidettavana?



Ja kyllä, crp oli 220 (kuumetta ei silti ollut) ja kohtutulehdus päällä, nukkunut olin pätkissä sen 3 vuorokauden aikana - eli en nyt ihan kuollut haamu ollut (puhumattakaan kaatuilemisesta toisten vauvojen päälle =oO!), on teillä kummallinen tapa heittää koko homma lekkeriksi - pitää edelleen vain ihmetellä, että onko kaikki muut keinot / asiat / tieto johon voisitte vedota lopussa, kun täytyy turvautua alhaisiin konsteihin? Huomion kiinnittämiseen pois olennaisesta? Läpinäkyvää touhua.



Ja edelleenkin, tässä ei ollut kysymys niistä äideistä, joilla oli / on PAINAVA SYY olla poissa vastasyntyneensä luota - vaan niistä äideistä, jotka VALITSEVAT olla poissa jonkun triviaalin syyn vuoksi.



Ja kyllä - joskus on ihan paikallaan aukaista suunsa, ja sanoa jotakin mitä toinen ei välttämättä halua kuulla.



17

Käsittämätön tämä koko ketju - kun ajattelee sitä että monet äidit puolustelevat vastasyntyneen lapsensa jättämistä vauvalaan oman (itsekkään?) levontarpeensa vuoksi.



... ja sitten joku ääliö täysin erilaisia tilanteita tuntematta kääntää veistä näiden sairastuneiden lasten äitien sydämissä...

Ei ole lapsen etu, että äiti turhaan valvoo lähes ympäri vuorokauden sairaalassa, minkä seurauksena äiti on uupunut, kun vauva pääsee kotiin. Lapsen edun mukaista on, että äiti käy kotona nukkumassa sen verran, että jaksaa.



Ihan yhtä vastuutonta kuin että lentokoneessa äiti laittaa ensin itselleen happinaamarin ja vasta sen jälkeen lapselle.

Olet todella erinomainen äiti.

joka on noin kummasti mielestäsi tehnyt. Täältä tavoitit nyt vain äitejä, jotka ovat kokeneet elämänsä ahdistavimman kokemuksen ja osoitit syytöksesi heille.

Miksi siellä osastolla pitää olla toisten tiellä, jos on oman vauvansa kanssa? Oma vauvani oli suurimmaksi osaksi ajasta omassa (kahden vauvan) huoneessa, jossa ei ollut sillä hetkellä toista vauvaa. Kenen tiellä siinä olin?





17

Vierailija:

No ajattele nyt itsekin kuinka luontevaa / luonnollista se on, että juuri synnyttänyt äiti antaa oman vastasyntyneensä toisen käsiin ja sanoo " siinä - hoida sinä tämä" .

Entä, jos me ihmiset olisimme täysin vailla sivistystä ja asuisimme keskellä metsää - emme ymmärtäisi, että on eettisesti väärin jättää vastasyntynyt heitteille ja itse lähteä vähän lepäämään, kun synnytyksen jälkeen " äiti on väsynyt" . Juuri siksi luonto on hoitanut asian niin, että syntyy äidin rakkaus - valtava tunne, joka PAKOTTAA pitämään jälkeläisestä huolta; ottamaan lähelle (vauva saa lämpöä), imettämään, vaikka se alkuun sattuukin (vauva saa ravintoa) ja kohtelemaan häntä hellästi ja varovaisesti (vauva jää henkiin, ja saa voimistua rauhassa). On ihan luonnollista, että äiti unohtaa omat tarpeensa, ja jää vauvansa luokse.

Niin minullekin Jorvissa em. osastolla sanottiin, että " lepää nyt, kohta et enää voi, kun vauva tulee kotiin" ja se suoraan sanottuna loukkasi. En voinut käsittää miten noin typerästi voi ylipäätään sanoa! En olisi voinut poistua sairaalasta, jättää vauvaani sinne ja tulla kotiin " pesemään pyykkiä" tai nukkumaan - en olisi yksinkertaisesti kyennyt ajattelemaan siinä tilanteessa (niiden voimakkaiden tunteiden vallassa), että " jätänpä vastasyntyneeni nyt tänne näiden vieraiden hoitoon ja keskityn nyt itseeni" . Jos olisin pystynyt tuohon, olisin huolissani. Minä pidän sitä ihan terveenä merkkinä siitä, että meillä on kaikki hyvin (vastoinkäymisistä huolimatta!), kun pystyin tuntemaan noin voimakkaasti.

17

Jos vauva on niin sairas, että hänet täytyy jättää ammattilaisen hoivaan, niin pitäisi HENKISESTI SAIRAANA sellaista äitiä, joka ei vauvaansa hoitoon jättäisi. Tiedätkö, mitä tällaisille sairaille vauvoille tapahtui silloin " kun elimme ilman sivistystä keskellä metsää" ? Ne KUOLIVAT. Kun ei ollut tietämystä ja taitoa sairaan vauvan hoitoon, niin ne todellakin kuolivat huolimatta siitä, miten lähellä äiti piti tai miten ruokki. Ymmärrän toki, että on vaikeata jättää sairas vauva sairaalaan, mutta pitää vain pystyä ajattelemaan, että vauvani tarvitsee nyt sellaista hoitoa, jota MINÄ EN PYSTY ANTAMAAN. Sentään vanhemmat voivat vierailla lapsen luona muina aikoina. Luojalle kiitos, meillä on toimiva terveydenhuolto.

Todella ikävä havaita, että sinunkaltaiset ihmiset jopa lisääntyvätkin. Suvaitsemattomuutta kun on jo ihan riittämiin tässä maailmassa.