Miksi nykyään erotaan niin helposti?
Harvasen päivä saa lukea lehdestä miten pari joka vielä hetki sitten hehkutti onneaan, onkin päättänyt erota. Sama ilmiö lähipiirissä, jossa huomaa selkeitä eropiikkejä, kuten nyt vuoden vaihteen jälkeen. Valitettavan usein eron syynä ei ole mikään vakava asia, kuten väkivalta tai pettäminen, vaan se että jompi kumpi osapuoli on alkanut haikailemaan jotain mitä pitkässä suhteessa ei joka päivä voi olla. Ei varsinkaan jos lapset ovat pieniä eli jatkuvaa jännitystä ja intohimoa.
En kannata vanhanaikaista tapaa missä naimisissa ollaan hautaan asti hammasta purren, mutta ihmettelen kyllä suuresti miten monille perhoset vatsan pohjassa ja suhteen alkuhuuma tuntuu olevan kaikkein tärkein asia elämässä. Jopa niin tärkeä, että sen takia ollaan valmiita rikkomaan perhe.
Kommentit (141)
Ollaan oltu mieheni kanssa naimisissa 15 vuotta, on pari lasta ja talo, yhteiset ystävät ja sukulaiset. Tehdään perheenä paljon yhdessä. Rakastan lapsiamme, rakastan ihanaa kotiamme, rakastan elämäämme. Se mikä ahdistaa, on se etten tunne vahvaa rakkautta puolisoani kohtaan enää. Se on jäänyt kiireisen arjen jalkoihin, ja kai me ollaan molemmat muututtu vuosien varrella. En tunne sitä intohimoa, mitä joku täällä ketjussa aiemmin peräänkuulutti. Olen painiskellut ajatusten ja ahdistuksen kanssa jo toista vuotta. Mieheni kanssa olen pari kertaa koittanut asiasta puhua, mutta vasta vähän aikaa sitten hän säikähti, kun asia nousi taas esiin. Yritämme vielä ja teemme molemmat asioita parisuhteemme hyväksi. Koitetaan järjestää kahdenkeskistä aikaa ja puhua enemmän. Tahtoa on yrittää, mutta tiedostan ettei tunteita voi pakottaa. Olemme +45v, mies minua muutamia vuosia vanhempi. Toivon, että mieli selkiintyy ja vahvat tunteet palaavat. Ihan jo lastenkin takia. Ja kaiken sen hyvän, mitä yhdessä on rakennettu. Mutta joskus vain on niin, että vaikka elämässä kaikki näyttäisi olevan mallillaan, puoliso on hyvä ja tukee jne., silti jos romanttisia tunteita ei enää ole tarpeeksi jäljellä, ero voi olla edessä. Ei se aina vaadi paskaa parisuhdetta ja huonoa puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu mieheni kanssa naimisissa 15 vuotta, on pari lasta ja talo, yhteiset ystävät ja sukulaiset. Tehdään perheenä paljon yhdessä. Rakastan lapsiamme, rakastan ihanaa kotiamme, rakastan elämäämme. Se mikä ahdistaa, on se etten tunne vahvaa rakkautta puolisoani kohtaan enää. Se on jäänyt kiireisen arjen jalkoihin, ja kai me ollaan molemmat muututtu vuosien varrella. En tunne sitä intohimoa, mitä joku täällä ketjussa aiemmin peräänkuulutti. Olen painiskellut ajatusten ja ahdistuksen kanssa jo toista vuotta. Mieheni kanssa olen pari kertaa koittanut asiasta puhua, mutta vasta vähän aikaa sitten hän säikähti, kun asia nousi taas esiin. Yritämme vielä ja teemme molemmat asioita parisuhteemme hyväksi. Koitetaan järjestää kahdenkeskistä aikaa ja puhua enemmän. Tahtoa on yrittää, mutta tiedostan ettei tunteita voi pakottaa. Olemme +45v, mies minua muutamia vuosia vanhempi. Toivon, että mieli selkiintyy ja vahvat tunteet palaavat. Ihan jo lastenkin
Sliloin jos noin käy on eroon vain yksi syyllinen joka olet sinä itse. Sinun tunne-elämäsi patologiset ongelmat ovat syynä tuohon.
Vierailija kirjoitti:
Suomen kaltaisessa maassa joutuu oitis käräjille, jos kertoo avioeron oikeat syyt:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009830594.html
Ap:n ja kaltaistensa tulisi vain tyytyä siihen, että heille kerrotaan jokin neutraali ja siistitty versio. Ne oikeat syyt voivat olla painavia.
Mutta eivät ole aina väkivaltaa. Siksi voi täysin huoletta sanoa että ihmiset nykyään eroilevat helposti. Koska sillä lauseella ei tarkoiteta väkivalta- ja päihdesuhteista eroa. Vaientajien motiivi on että henkinen väkivalta parisuhteissa lisääntyisi.
Mielestäni ihmiset eivät eroa helposti. Nykyään se vain on mahdollisuus.
Ennen oli pakko mennä hammasta purren hautaan asti saman ihmisen kanssa, vaikka olisi ollut kuinka huono ilmapiiri kotona, puoliso hakannut, pettänyt tms. Nykyisin ei tarvitse tuhlata elämäänsä huonoon parisuhteeseen - onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään sateenkaari-ihmiset ja siihen taipuvaiset eroilevat normaaleja useammin. Johtuuko kyvyttömyydestä tehdä työtä parisuhteen eteen?
Ei ainakaan kv-tutkimuksissa, jossa homoparit meni aika lailla yks yhteen heteroparien kans. Lesbot erottuivat selvästi omana ryhmänään.
Miten voi, jos vaan itse täydellisyydet keskenään suhteessa?
Nykyihminen ei kanna mitään vastuuta. Vingutaan ja vikistään, mitä toinen tekee tai ei tee. Selkärankaa ei ole myöntää omia virheitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään sateenkaari-ihmiset ja siihen taipuvaiset eroilevat normaaleja useammin. Johtuuko kyvyttömyydestä tehdä työtä parisuhteen eteen?
Ei ainakaan kv-tutkimuksissa, jossa homoparit meni aika lailla yks yhteen heteroparien kans. Lesbot erottuivat selvästi omana ryhmänään.
Miten voi, jos vaan itse täydellisyydet keskenään suhteessa?
Nykyihminen ei kanna mitään vastuuta. Vingutaan ja vikistään, mitä toinen tekee tai ei tee. Selkärankaa ei ole myöntää omia virheitään.
Useasti eroileva ei opi virheistään. Toistaa niitä suhteesta toiseen. Peiliin ei osaa oikein katsoa vaan syyttävä sormi kääntyy sellaisella aina itsestä poispäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ylipäätään sateenkaari-ihmiset ja siihen taipuvaiset eroilevat normaaleja useammin. Johtuuko kyvyttömyydestä tehdä työtä parisuhteen eteen?
Ei ainakaan kv-tutkimuksissa, jossa homoparit meni aika lailla yks yhteen heteroparien kans. Lesbot erottuivat selvästi omana ryhmänään.
Miten voi, jos vaan itse täydellisyydet keskenään suhteessa?
Nykyihminen ei kanna mitään vastuuta. Vingutaan ja vikistään, mitä toinen tekee tai ei tee. Selkärankaa ei ole myöntää omia virheitään.
Useasti eroileva ei opi virheistään. Toistaa niitä suhteesta toiseen. Peiliin ei osaa oikein katsoa vaan syyttävä sormi kääntyy sellaisella aina itsestä poispäin.
Niinhän se on
Eroilevatko ihmiset nykyään helposti? Lähipiirissäni ei ole juurikaan eronneita. Ehkä elän omanlaisessani kuplassa.
Tietysti ne, jotka ovat alun alkaenkin olleet jotenkin aivan eri maata, ovat eronneet. Mielestäni kaiken a ja o on, ettei ketään yllytettäisi tekemään lapsia varhain, vakiintumattomaan parisuhteeseen. Mielestäni iltapäivälehtien hedelmällisyys alkaa laskea jo 25-vuotiaana -jutut ovat vastuuttomia.
Vierailija kirjoitti:
Eroilevatko ihmiset nykyään helposti? Lähipiirissäni ei ole juurikaan eronneita. Ehkä elän omanlaisessani kuplassa.
Tietysti ne, jotka ovat alun alkaenkin olleet jotenkin aivan eri maata, ovat eronneet. Mielestäni kaiken a ja o on, ettei ketään yllytettäisi tekemään lapsia varhain, vakiintumattomaan parisuhteeseen. Mielestäni iltapäivälehtien hedelmällisyys alkaa laskea jo 25-vuotiaana -jutut ovat vastuuttomia.
Aika usein epävakaat ja jo lapsuudesta mt-ongelmia kantavat eroilevat helposti. He eivät tosiaan ole sopivia parisuhteisiin eikä varsinkaan vanhemmiksi lapsille.
Ne teidän haukkumat paskat miehet on jonkun läheisiä ja teille läheiset miehet on jonkun haukkumia paskoja miehiä, joista ei ole mihinkään. Kaikki veljet, isät, kaverit, serkut.. joillekin pelkkää paskaa. Omat pojatkin.
Ihan oikeasti uskotte, et miehet on naisiin verrattuina näin epäonnistuneita ihmisiä?!
Millaisia miehiä te itse olette kasvattaneet ja hoitaneet? Millaisten kanssa leikkineet ja kasvaneet yhdessä? Eikö tosiaan miehet onnistu missään ja naiset ovat ainaisia miesten uhreja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kaltaisessa maassa joutuu oitis käräjille, jos kertoo avioeron oikeat syyt:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009830594.html
Ap:n ja kaltaistensa tulisi vain tyytyä siihen, että heille kerrotaan jokin neutraali ja siistitty versio. Ne oikeat syyt voivat olla painavia.
Mutta eivät ole aina väkivaltaa. Siksi voi täysin huoletta sanoa että ihmiset nykyään eroilevat helposti. Koska sillä lauseella ei tarkoiteta väkivalta- ja päihdesuhteista eroa. Vaientajien motiivi on että henkinen väkivalta parisuhteissa lisääntyisi.
Fakta nyt vain on, että sinä et tiedä. Jos ei sinulle ole kahdenkesken uskouduttu, sinä et tiedä. Ihan oma päätöksesi olla kenenkään estämättä täysin huoleton, sinuahan asia ei koske.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kaltaisessa maassa joutuu oitis käräjille, jos kertoo avioeron oikeat syyt:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009830594.html
Ap:n ja kaltaistensa tulisi vain tyytyä siihen, että heille kerrotaan jokin neutraali ja siistitty versio. Ne oikeat syyt voivat olla painavia.
Mutta eivät ole aina väkivaltaa. Siksi voi täysin huoletta sanoa että ihmiset nykyään eroilevat helposti. Koska sillä lauseella ei tarkoiteta väkivalta- ja päihdesuhteista eroa. Vaientajien motiivi on että henkinen väkivalta parisuhteissa lisääntyisi.
Fakta nyt vain on, että sinä et tiedä. Jos ei sinulle ole kahdenkesken uskouduttu, sinä et tiedä. Ihan oma päätöksesi olla kenenkään estämättä täysin huoleton, sinuahan asia ei koske.
Komppaan tätä. Ja tätä vielä myös korostan, että jos vain pariskunnan toinen osapuoli uskoutuu asioista, niin se on vasta puolikas osa asiaa. Toisen osapuolen mielipide täytyy kuulla myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuoksu pulla kun mies tuli kotia .naiset eivät ole enään naisia.
No ei tuoksu, kun naiset kotiutuu töistä miestä myöhemmin. Naisia ei ole vastassa ruuantuoksu vaan äkäinen mies, joka kysyy, milloin ruoka on valmis, kun on niin kova nälkä.
Tässä meni nyt oikeastaan ihan kaikki pieleen. Ensinnäkin tutkitusti miehet tekevät enemmän ansiotöitä kuin naiset, pidempää päivää ja toisekseen marraskuun 2022 ajankäyttötutkimuksessa kotityötkin ovat lähes tasan. (Tosin perinteisesti miesten vastuulla olleet hommat ovat edelleen pääsääntöisesti miesten vastuulla)
On se jännä, ettei kukaan koskaan osaa vastata kun kysyn: MISSÄ noita naiset raataa - miehet laiskottelee -perheitä oikein on, kun tilastot, eikä näköjään arkihavainnot tuota tue. Itse en n
Olen alalla, jossa ylitöitä ei ole, on vain liukumaa. Työpäivällä saa olla pituutta 13 tuntia eikä vieläkään ole kyse ylityöstä. Liukumat saa pitää vapaana tunti tunnista sitten, kun töissä on löysempää. Kokonaisia päiviä on vaikea saada vapaaksi, joten sitten tehdään lyhyempiä työpäiviä eli päivän työt pitää tehdä lyhyemmässä ajassa valmiiksi.
Mies on töissä alalla, jossa ylityöt maksetaan tai annetaan vapaana ylityökorvauksin laskettuna. Mies yleensä ottaa ne rahana. Kun töissä on löysempää, työpaikalla miehet vetää lonkkaa, heittää tikkaa, juo kahvia ja palkka juoksee.
Ja kas, tilastoissa näkyy, että mies tekee pitempää työaikaa mitä minä. Siis siinä tilastossa, mitä sinäkin tunnut lukevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomen kaltaisessa maassa joutuu oitis käräjille, jos kertoo avioeron oikeat syyt:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009830594.html
Ap:n ja kaltaistensa tulisi vain tyytyä siihen, että heille kerrotaan jokin neutraali ja siistitty versio. Ne oikeat syyt voivat olla painavia.
Mutta eivät ole aina väkivaltaa. Siksi voi täysin huoletta sanoa että ihmiset nykyään eroilevat helposti. Koska sillä lauseella ei tarkoiteta väkivalta- ja päihdesuhteista eroa. Vaientajien motiivi on että henkinen väkivalta parisuhteissa lisääntyisi.
Fakta nyt vain on, että sinä et tiedä. Jos ei sinulle ole kahdenkesken uskouduttu, sinä et tiedä. Ihan oma päätöksesi olla kenenkään estämättä täysin huoleton, sinuahan asia ei koske.
Niin. On lähinnä naurettavaa tekopyhyyttä väittää että sen sanominen olisi väkivaltaa. Ei ole. Mutta tekopyhä narsistinen ihminen tekee mitä tahansa ettei joutuisi kohtamaan itseään ja arvojensa täydellistä mädännäisyyttä.
Mä kuulin eilen, että mun miesserkku on tullut jätetyksi, siis vaimo hakenut avioeroa. Heillä on kouluikäinen lapsi. He muuttivat pari vuotta sitten uuteen hienoon omakotitaloon, joka sijaitsee kalliilla asuinalueella, jörvinäköala ja rantasauna. Ja serkkuni siis omistaa sen talon, eli vaimo joutuu muuttamaan pois. Mutta ilmeisesti se on naisen mielestä vähemmän ikävää kuin jäädä huonoon suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Ollaan oltu mieheni kanssa naimisissa 15 vuotta, on pari lasta ja talo, yhteiset ystävät ja sukulaiset. Tehdään perheenä paljon yhdessä. Rakastan lapsiamme, rakastan ihanaa kotiamme, rakastan elämäämme. Se mikä ahdistaa, on se etten tunne vahvaa rakkautta puolisoani kohtaan enää. Se on jäänyt kiireisen arjen jalkoihin, ja kai me ollaan molemmat muututtu vuosien varrella. En tunne sitä intohimoa, mitä joku täällä ketjussa aiemmin peräänkuulutti. Olen painiskellut ajatusten ja ahdistuksen kanssa jo toista vuotta. Mieheni kanssa olen pari kertaa koittanut asiasta puhua, mutta vasta vähän aikaa sitten hän säikähti, kun asia nousi taas esiin. Yritämme vielä ja teemme molemmat asioita parisuhteemme hyväksi. Koitetaan järjestää kahdenkeskistä aikaa ja puhua enemmän. Tahtoa on yrittää, mutta tiedostan ettei tunteita voi pakottaa. Olemme +45v, mies minua muutamia vuosia vanhempi. Toivon, että mieli selkiintyy ja vahvat tunteet palaavat. Ihan jo lastenkin
Sliloin jos noin käy on eroon vain yksi syyllinen joka olet sinä itse. Sinun tunne-elämäsi patologiset ongelmat ovat syynä tuohon
Ehkä vähän sivusta, mutta oletko sitä mieltä, että jos puitteet ja kulissit on kunnossa, mutta rakkaus puuttuu, niin silti pitäisi jatkaa aviossa loppuelämä? Meillä on kaikilla yksi elämä. Itse en antaisi tätä neuvoa tuolle kirjoittajalle, joka kärvistelee sinänsä ok suhteessaan.
Hyvä vaan ettei enää tarvitse olla väkisin liitossa jos se ei toimi. Koko avioliiton voisi poistaa.
Erot kasaantuvat usein samoille ihmisille. Peiliin harvoin katsovat.
Pettäjää ei rakastaa rehelliseksi ja uskolliseksi. Kuten myöskään alkoholistia ei voi rakastaa raittiiksi.
Ylipäätään sateenkaari-ihmiset ja siihen taipuvaiset eroilevat normaaleja useammin. Johtuuko kyvyttömyydestä tehdä työtä parisuhteen eteen?