Miksi nykyään erotaan niin helposti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset luulee että kun on parisuhteessa ettei sen suhteen eteen pitäisi tehdä enää mitää. Monesti nainen lihoaa suhteen aikana ja sitten se ihmettelee miksi mies katsoo muita naisia.

Itse lasken tuon naisten lihoamisen henkiseski väkivallaksi, ei mies siihen lihavaan naiseen rakastunut vaan siihen kauniiseen naiseen.

 

Miksi et kerro tuota naisille suhteen alussa? Ettet siedä lihavia naisia ja että lihava nainen on henkistä väkivaltaa? Eiku ethän sä koskaan mitään naisia saa 😂😂😂 et edes niitä lihavia

Luulisi se olevansa itsensä selvyys että kun ollaa parisuhteessa niin silloin pidetään myös itsestä huolta eli ei anneta niiden liikakilojen kertyä ja pidetään itsestä huolta. Nainen huijaa miestä jos nainen on kaunis suhteen alussa ja sitten se antaa itsensä rupsahtaa tai lihota.

Minusta on toisten ihmisten päätöksenteon aliarviointia julistaa että eropäätös tehdään helposti. Harvan mielestä se on kivaa vaan päinvastoin etenkin yhdessä asuvalle parille siitä tulee kaikenlaista käytännönjärjestelyä joka vaatii aikaa, rahaa ja resursseja. 

 

Ap:n mielipide perustuu ehkä pikemminkin sille että suurin osa ihmisistä kertoo erosta aika pinnallisen suurpiirteisesti. Eroon liittyy monenlaisia tunteita ja mahdollisesti jopa häpeää. On helpompaa kuitata ero sillä että haluamme eri asioita kuin kertoa että Marjo petti firman pikkujouluissa, Jorma pelasi vuokrarahat, Harri kävi kännissä käsiksi tai Pirkolla ei ole haluja. Nuo on hyvin intiimejä ja monisyisiä ongelmia. 

 

On parempi laittaa pillit pussiin kuin elää suhteessa joka johtaa ennenpitkään kaunan kantamiseen. On asioita joista ei voi tehdä kompromisseja ja deal breakereita. Rakastan omaa kumppaniani erittäin paljon, mutta esimerkiksi jos tämä yhtäkkiä alkaisi narkiksi tai peliriippuvaiseksi niin en näe yhteiselon jatkuvan kuin korkeintaan ehdollisena. Lisäksi usein ihmiset lopulta haluaa liian erilaisia asioita liittyen perheenperustamiseen, lastenhoidon jakamiseen, intiimielämään, avioliittoon, ihan vaan muutamia nimetäkseni. Parempi erota jos pelimerkit ei mene yhteen eikä molempia miellyttävää kompromissia löydy. Tämäkin palsta täynnä aloituksia joissa intiimielämän puute tai miehen osallistumattomuus perhe-elämään aiheuttaa ihan suoranaista kaunaa. Nuo asiat menee paljon syvemmälle kuin siihen jättikö mies sukat lattialle ja miten usein toisella on päänsärkyä. 

Vierailija kirjoitti:

Kukin tavallaan. Itse en tiedä paremmasta, kuin tuttu ja turvallinen kumppani. Olemme kokeneet ylä- ja alamäet yhdessä, eikä kenenkään toisen kanssa pysty samaa kokemaan.

Varmasti itse kukin muistelee huonoina aikoina kaiholla hyviä aikoja ja saattaa jopa haikaille jotain uutta. Nopeaa tyydytystä etsivä ei valitettavasti voi koskaan olla pitkään paikallaan.

Tuttu ja turvallinen kumppani on ihan eri asia, kun vieraantunut kumppani, joka ei puhu, ei pussaa ja johon ei oikeastaan voi luottaa, kun on muuttunut niin paljon.

Sellainen, jolla on hyvä suhde niin ei välttämättä käsitä, että kaikilla ei ole ja suhteessa kohdellaan kuin vierasta, vaikka yhdessä on oltu yli 20 vuotta. Ei minkäänlaista ystävällisyyttä, lämpöä, yhteen hiileen puhaltamista. Lyömistä ja pettämistä ei ollut, mutta kaikkea ilkeää. 

Et sinä voi tietää mitä helppojen erojen takana on. 

Varmasti moni jättääkin kertomatta kaikkein arkaluontoisimmat asiat ulkopuoliisille ja lopulta vain asianomaiset tietävät täsmälleen miten asiat ovat oikeasti menneet. 

Ja on toki hyvä, että jokaisella on sukupuoleen katsomatta mahdollisuus lähteä ei tyydyttävästä parisuhteesta. Oma havaintoni on yksinkertaisesti se, että tämän vapauden seurauksena tehdään usein päätöksiä ilman, että nähdään mitä kaikkea erosta seuraa tai kannattaisiko yrittää ensin korjata asiat.

Klassinen esimerkki missä ikäkriisin parissa painiskeleva henkilö alkaa kaipailemaan "vapautta" lapsiperhearjesta. Tällöin unohtuu helposti muun muassa seuraavat asiat:

- YH:na on vähemmän vapautta mitä parisuhteessa

- Taloudellisesti yksin on tukalampaa mitä parisuhteessa

- Arki on huomattavan paljon monimutkaisempaa jos on lapsia, jotka elävät vuoroviikot eri paikassa

- Parisuhteen muodostaminen on hankalampaa

- Tulevalla kumppanilla on suurella todennäköisyydellä myös omat lapset, jotka tulevat paketissa

- Lasten tunteet ja psyyke

- Päätöksen lopullisuus (ei yhteistä mummolaa, ei yhteistä historiaa, kaikki aina puoliksi eli esim joka toinen joulu erossa lapsista, eikä paluuta entiseen)

Henkilö mikä lähtee jännityksen perässä pois suhteesta ilman, että käy asiaa läpi ensin kumppaninsa kanssa, ei tule koskaan olemaan tyytyväinen.

Koska naiest eivät ole taloudellisesti enää riippuvaisia miehistä! 

Vierailija kirjoitti:

Et sinä voi tietää mitä helppojen erojen takana on. 

Jos julkisuuden henkilöistä puhutaan, en voikaan. Lähipiirini eroista olen jossain määrin kartalla ja vaikka en jokaista yksityiskohtaa tietäisikään, on selvää että ainakin osa eroista on tehty hyvin yksipuolisesti tai vähintäänkin nopeutetulla aikataululla.

En siis halua syyllistää eronneita, mutta tiedostan myös että tässä ajassa ihmiset tekevät päätöksiä huomattavasti kevyemmin perustein ja nopeammin, mitä menneinä vuosikymmeninä. Minä minä minä ajassa tärkeintä on, että itsellä on hyvä olla koko ajan. Kumppanin tunteet ja lapset tulee vasta toisena.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukin tavallaan. Itse en tiedä paremmasta, kuin tuttu ja turvallinen kumppani. Olemme kokeneet ylä- ja alamäet yhdessä, eikä kenenkään toisen kanssa pysty samaa kokemaan.

Varmasti itse kukin muistelee huonoina aikoina kaiholla hyviä aikoja ja saattaa jopa haikaille jotain uutta. Nopeaa tyydytystä etsivä ei valitettavasti voi koskaan olla pitkään paikallaan.

Tuttu ja turvallinen kumppani on ihan eri asia, kun vieraantunut kumppani, joka ei puhu, ei pussaa ja johon ei oikeastaan voi luottaa, kun on muuttunut niin paljon.

Sellainen, jolla on hyvä suhde niin ei välttämättä käsitä, että kaikilla ei ole ja suhteessa kohdellaan kuin vierasta, vaikka yhdessä on oltu yli 20 vuotta. Ei minkäänlaista ystävällisyyttä, lämpöä, yhteen hiileen puhaltamista. Lyömistä ja pettämistä ei ollut, mutta kaikkea ilkeää. 

Jos 20v jälkeen on suhteessa missä ei puhuta tai pussata, on hyvä aika katsoa peiliin.

Vierailija kirjoitti:

Koska naiest eivät ole taloudellisesti enää riippuvaisia miehistä! 

Se on positiivinen asia, mutta jos tämän voimaantumisen johdosta kärsii mies, lapset ja pidemmän päälle myös nainen, on perusteltua kysyä, onko toiminnassa mitään järkeä.

Jos 20v jälkeen on suhteessa missä ei puhuta tai pussata, on hyvä aika katsoa peiliin.

En ollut suhteessa yksin. Toinen muuttui. Ei minulla ei ollut mitään mahdollisuuksia tehdä mitään, kun toinen ei puhunut. Jos halasin niin se torjuttiin kylmästi kyynärpäällä.

Ei minkäänlaista selitystä tälle toiminnalle. Lapsetkin näkivät ja kokivat kaiken eli isä nukkui olohuoneessa eikä puhunut. Olin aina yksin. Sitten kun yritin itku kurkussa jotain yhteistä tekemistä ym niin minulle sanottiin, että olen läheisriippuvainen. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti moni jättääkin kertomatta kaikkein arkaluontoisimmat asiat ulkopuoliisille ja lopulta vain asianomaiset tietävät täsmälleen miten asiat ovat oikeasti menneet. 

Ja on toki hyvä, että jokaisella on sukupuoleen katsomatta mahdollisuus lähteä ei tyydyttävästä parisuhteesta. Oma havaintoni on yksinkertaisesti se, että tämän vapauden seurauksena tehdään usein päätöksiä ilman, että nähdään mitä kaikkea erosta seuraa tai kannattaisiko yrittää ensin korjata asiat.

Klassinen esimerkki missä ikäkriisin parissa painiskeleva henkilö alkaa kaipailemaan "vapautta" lapsiperhearjesta. Tällöin unohtuu helposti muun muassa seuraavat asiat:

- YH:na on vähemmän vapautta mitä parisuhteessa

- Taloudellisesti yksin on tukalampaa mitä parisuhteessa

- Arki on huomattavan paljon monimutkaisempaa jos on lapsia, jotka elävät vuoroviikot eri paikassa

- Parisuhteen muodostaminen on hankalampaa

Se on sääli, että monelle naiselle tämä totuus valkenee liian myöhään. Ollaan ensin niin voimaantuneita ennen kuin todellisuus läsähtää päin naamaa.

Tämän takia on tullut uusi ilmiö, jossa eronneet nelikymppiset naiset joutuvat synnyttämään vielä toisen pesueen sille nuoremmalle jämämiehelle joka lopulta tarttuu haaviin kun on ensin tajuttu karu totuus oman ikäisistä vapaista miehistä ja uusperheiden autuudesta joissa molemmilla puolisoilla lapsia entisistä suhteista. Ollaan palaamassa aikaan ennen hyvinvointivaltion ja feminismin nousua.

Henkisesti häiriintyneet eroilevat useasti elämässään. Taustalla ADHD josta seuraa dopamiinivaje. Tai sitten persoonallisuushäiriö.

Nykyään ihmisillä on paljon ongelmia ja tiedän että moni hermostuu, mutta etenkin miehet on ongelmaisia. Tuttavien ja kaverien eroissa on esiintynyt miehillä peliriippuvuutta (hakataan tietokonetta kaikki päivät) uhkapeluriippuvuutta (pelataan perheen rahat ja säästöt) pornoriippuvuutta (ei tarvitse selittää) tähän lisättynä kaiken maailman only fanssien tilailut nykypäivänä jne. Huumeita käyttää nykyään myös moni tämän lisäksi perus alkoholiongelmat.

Ja näitä ongelmia harvemmin huudellaan kahvipöydässäeivät näy ulospäin. 

Pettämiset on pientä näiden juttujen rinnalla.

Ja lisään tuohon listaan vielä mielenterveysongelmat, jotka on tosi yleisiä.

Eroperheissä varttuneet eroavat herkemmin, koska ei ole kotioloissa oppinut ratkaisemaan riitoja tai työskentelemään pitkäjänteisesti parisuhdeongelmien eteen. Näiden osuus on koko ajan kasvussa. Nykyään mennään liian hepposin perustein epäsopivan kumppanin kanssa yhteen, koska aina voi erota.

Vierailija kirjoitti:

Eroperheissä varttuneet eroavat herkemmin, koska ei ole kotioloissa oppinut ratkaisemaan riitoja tai työskentelemään pitkäjänteisesti parisuhdeongelmien eteen. Näiden osuus on koko ajan kasvussa. Nykyään mennään liian hepposin perustein epäsopivan kumppanin kanssa yhteen, koska aina voi erota.

Niinpä. Ihmiset jotka suorastaan halveksuvat sitä että parisuhteen tai perheen eteen pitäisi joskus tehdä työtä ovat usein jo lapsesta saakka häiriöisiä. Kierre pitäisi katkaista yleisellä tasolla jotta se tulevaisuus olisi parempi.

Ei ole onneksi kovin yleinen ilmiö elinpiirissäni, mutta sen verran mitä on, niin syynä ihan vaan individualismi.

Se (individualismi) on viety mielestäni jo liian pitkälle. Tiedän tapauksia joissa se vaikutus tulee nimenomaan ulkoa, eli aiemmin fiksu ja herttainen tyyppi muuttuu hiljalleen itsekkääksi ja sen tyyppiseksi minäminäksi kuin kulttuuri kannustaakin. 

KUN parisuhteen osapuolilla on paljon vaatimuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole onneksi kovin yleinen ilmiö elinpiirissäni, mutta sen verran mitä on, niin syynä ihan vaan individualismi.

Se (individualismi) on viety mielestäni jo liian pitkälle. Tiedän tapauksia joissa se vaikutus tulee nimenomaan ulkoa, eli aiemmin fiksu ja herttainen tyyppi muuttuu hiljalleen itsekkääksi ja sen tyyppiseksi minäminäksi kuin kulttuuri kannustaakin. 

Minäminä ja sarjassa eroamisen kultuurin airueet eivät osaa rakastaa. Ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli vaimon kanssa 15v parisuhteen jälkeen todella paha kriisi. Kiirettä töissä ja lapset veivät kaiken energian. Olimme siinä kohtaa pelkkiä vanhempia ja kommunikointi sen mukaista. "Miten lapsilla meni koulussa?". Emmekä koskaan tehneet mitään yhdessä.

Teimme tuolloin päätöksen, että olemme lapsille ja meille velkaa yrittää. Aloimme käymään treffeillä vuosien tauon jälkeen ja puhuimme todella kipeistä asioista. Pikkuhiljaa tuo mahdottomalta tuntunut tilanne alkoi hälvetä ja löysimme takaisin toistemme luokse. Tällä hetkellä meillä menee paremmin kuin koskaan ja olen niin onnellinen, että emme antaneet periksi tuolloin.

Tiedän myös lasten arvostavan tätä päätöstä.:)

Ihana tarina! Olisi mielenkiintoista tietää minkä takia joku alapeukuttaa tätä.

🙌 Todellakin.