Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi nykyään erotaan niin helposti?
15.01.2024 |
Harvasen päivä saa lukea lehdestä miten pari joka vielä hetki sitten hehkutti onneaan, onkin päättänyt erota. Sama ilmiö lähipiirissä, jossa huomaa selkeitä eropiikkejä, kuten nyt vuoden vaihteen jälkeen. Valitettavan usein eron syynä ei ole mikään vakava asia, kuten väkivalta tai pettäminen, vaan se että jompi kumpi osapuoli on alkanut haikailemaan jotain mitä pitkässä suhteessa ei joka päivä voi olla. Ei varsinkaan jos lapset ovat pieniä eli jatkuvaa jännitystä ja intohimoa.
En kannata vanhanaikaista tapaa missä naimisissa ollaan hautaan asti hammasta purren, mutta ihmettelen kyllä suuresti miten monille perhoset vatsan pohjassa ja suhteen alkuhuuma tuntuu olevan kaikkein tärkein asia elämässä. Jopa niin tärkeä, että sen takia ollaan valmiita rikkomaan perhe.
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Eroperheissä varttuneet eroavat herkemmin, koska ei ole kotioloissa oppinut ratkaisemaan riitoja tai työskentelemään pitkäjänteisesti parisuhdeongelmien eteen. Näiden osuus on koko ajan kasvussa. Nykyään mennään liian hepposin perustein epäsopivan kumppanin kanssa yhteen, koska aina voi erota.
Eipä ole noin suoraviivaista. Esimerkiksi exäni vanhemmat ovat vuosikymmeniä olleet naimisissa ja tuntuvat itse olevan ylpeitä pitkästä liitostaan. Kovasti esittävät ulospäin nuorekasta ja menevää pariskuntaa, mutta kotioloissa heidän seuraaminen oli todella raskasta. Vaimo jäkättää koko ajan ja tiuskii. Mies vastaa passiivis-aggressiivisesti. Heidän vuorovaikutuksensa oli todella kamalaa seurattavaa. Mies oli mokannut heidän avioliittonsa alkumetreillä puuhastelemalla vaimonsa selkänsä takana talousasioita, jotka sitten meni pieleen. Heillä oli varmasti vaikeaa taloudellisesti pitkään, mutta he jatkoivat yhdessä. Kuitenkin tämä asia nousi myöhemminkin vielä esiin ja asiasta riideltiin vielä eläkeiässä. Ex sitten oppi vanhempiensa mallista sen, että muijat nyt vaan räpättää asioista eikä siitä pidä välittää. Exän mielestä hänen ei tarvinnut minulle kertoa mistään menoistaan, koska se oli kontrollointia. Kaikki ehdotukset pariterapiasta oli pelkkää paskaa ja muutenkin exän mielestä ideani ja toiveeni olivat huonoja. Kun kyllästyin jatkuvaan vähättelyyn ja elämään yksinhuoltajan elämää parisuhteessa ja hain eroa niin sain kuulla miten en viitsi edes yrittää ja ettei se parisuhde muilla ole sen parempi. Tuntuu kuin tonnin kivi olisi tipahtanut harteiltani, kun vihdoin pääsin lasten kanssa muuttamaan omaan kotiin. Ei parisuhteen pitäisi tuntua siltä, että vetää kivirekeä koko ajan perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti moni jättääkin kertomatta kaikkein arkaluontoisimmat asiat ulkopuoliisille ja lopulta vain asianomaiset tietävät täsmälleen miten asiat ovat oikeasti menneet.
Ja on toki hyvä, että jokaisella on sukupuoleen katsomatta mahdollisuus lähteä ei tyydyttävästä parisuhteesta. Oma havaintoni on yksinkertaisesti se, että tämän vapauden seurauksena tehdään usein päätöksiä ilman, että nähdään mitä kaikkea erosta seuraa tai kannattaisiko yrittää ensin korjata asiat.
Klassinen esimerkki missä ikäkriisin parissa painiskeleva henkilö alkaa kaipailemaan "vapautta" lapsiperhearjesta. Tällöin unohtuu helposti muun muassa seuraavat asiat:
- YH:na on vähemmän vapautta mitä parisuhteessa
- Taloudellisesti yksin on tukalampaa mitä parisuhteessa
- Arki on huomattavan paljon monimutkaisempaa jos on lapsia, jotka elävät vuoroviikot eri paikassa
- Parisuhteen muodostaminen on hankalampaa
Ex ja hänen sukunsa syytti minua liian kevyestä eropäätöksestä. Ehkä jotain kertoo siitä, ettei eron jälkeen mikään noista ole ollut ongelma. Paljon pahempi vaihtoehto olisi ollut jäädä siihen suhteeseen.
Miksi nykyään muutetaan yhteen ja mennään naimisiin niin helposti? Onko niin ihkuu, kun on alkuhuuma? Kannattaisi odottaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti moni jättääkin kertomatta kaikkein arkaluontoisimmat asiat ulkopuoliisille ja lopulta vain asianomaiset tietävät täsmälleen miten asiat ovat oikeasti menneet.
Ja on toki hyvä, että jokaisella on sukupuoleen katsomatta mahdollisuus lähteä ei tyydyttävästä parisuhteesta. Oma havaintoni on yksinkertaisesti se, että tämän vapauden seurauksena tehdään usein päätöksiä ilman, että nähdään mitä kaikkea erosta seuraa tai kannattaisiko yrittää ensin korjata asiat.
Klassinen esimerkki missä ikäkriisin parissa painiskeleva henkilö alkaa kaipailemaan "vapautta" lapsiperhearjesta. Tällöin unohtuu helposti muun muassa seuraavat asiat:
- YH:na on vähemmän vapautta mitä parisuhteessa
- Taloudellisesti yksin on tukalampaa mitä parisuhteessa
- Arki on huomattavan paljon monimutkaisempaa jos on lapsia, jotka elävät vuoroviikot eri paikassa
Niinpä. Mulla parantui kaikki ja sain sielunkumppanin myös hyvin nopeasti. Olisin hullujen huoneella ilman eroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä aloitus mutta avioerojen määrä on ollut jo useita vuosia laskussa.
Johtuisiko vaikka ihan siitä, että niitä avioliittojakin on vuosi vuodelta lukumääräisesti paljon vähemmän kun avoliitot tai seurustelusuhteet joissa asutaan erillään yleistyvät? Ja ikäluokatkin pienenevät jatkuvasti vielä melko pitkän aikaa.
Varmasti se vaikuttaa mutta mikään mittari ei siis kerro että nykyään erottaisiin jotenkin paljon helpommin kuin vaikka 10 tai 20 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska naiest eivät ole taloudellisesti enää riippuvaisia miehistä!
Se on positiivinen asia, mutta jos tämän voimaantumisen johdosta kärsii mies, lapset ja pidemmän päälle myös nainen, on perusteltua kysyä, onko toiminnassa mitään järkeä.
Naisen pitää siis uhrata oma elämänsä ja onnellisuutensa ettei miehen tarvitse vaivaitua pesemään omia kalsareitaan. Niin, mitäpä väliä naisen elämällä on, kun mies tarvitsee palvelijaa ja kaiken ymmärtäjää. Jos nyt joku sinnittelee huonossa liitossa, niin siitä voi oikein hyvin lähteä viimeistään silloin, kun lapset muuttavat pois kotoa.
Miehet voi joskus kuunnella, mistä se nainen sanoo ja sitten muuttaa omaa toimintaansa. Jos sanomisen aiheena on pelaaminen, alkoholi, muut addiktiot, osallistumattomuus kotitöihin tai vieraat naiset, niin alkaa toimia niin, että sanomista ei enää ole.
"En siis halua syyllistää eronneita, mutta tiedostan myös että tässä ajassa ihmiset tekevät päätöksiä huomattavasti kevyemmin perustein ja nopeammin, mitä menneinä vuosikymmeninä. "
Mistähän vuosikymmenistä mahdat puhua? Tuntuu että ihmisillä on ajatus että suhteessa oltiin loppuun saakka hammasta purren vielä joskus 10 vuotta sitten kun oikeasti niin oli ehkä viimeksi 70-luvulla jos siis puhutaan nuoremmista ihmisistä. Jo 80-luvulla 20-40 vuotiaiden avioerot olivat ihan normaaleja eikä siinä minkään pakon takia enää oltu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti moni jättääkin kertomatta kaikkein arkaluontoisimmat asiat ulkopuoliisille ja lopulta vain asianomaiset tietävät täsmälleen miten asiat ovat oikeasti menneet.
Ja on toki hyvä, että jokaisella on sukupuoleen katsomatta mahdollisuus lähteä ei tyydyttävästä parisuhteesta. Oma havaintoni on yksinkertaisesti se, että tämän vapauden seurauksena tehdään usein päätöksiä ilman, että nähdään mitä kaikkea erosta seuraa tai kannattaisiko yrittää ensin korjata asiat.
Klassinen esimerkki missä ikäkriisin parissa painiskeleva henkilö alkaa kaipailemaan "vapautta" lapsiperhearjesta. Tällöin unohtuu helposti muun muassa seuraavat asiat:
- YH:na on vähemmän vapautta mitä parisuhteessa
- Taloudellisesti yksin on tukalampaa mitä parisuhteessa
- Arki on huomattavan paljon monimutkaisempaa jos on lapsia, jotka elävät vuoroviikot eri paikassa
- Parisuhteen muodostaminen on hankalampaa
Tuota noin. Vastoin kuten palstalla tunnutaan uskovan, niin yh:nkaan lapsi ei ole ikuisesti vauva tai taapero. Lisäksi ainakin itse eron jälkeen olen pystynyt ottamaan aikaa enemmän itselleni, kun lapsen isäajalla voin käyttää ajan haluamallani tavalla. Yhdessä ollessa exän harrasteet ja muut menivät aina edelle, itse sain mulkoiluja jo muutaman tunnin lenkillä käymisestä.
Arjen monimutkaisuuttakaan en nyt allekirjoita, viikko noudattaa niin hyviä rutiineja, etten kyllä näe ongelmaa. Toki lapsenikin on jo itsenäinen koululainen, tosiaan kun eroperheessäkin lapset kasvavat eivätkä ole ikuisesti pikkulapsia.
Taloudellisesti meillä menee ihan sopivasti, kukaan ei tullut eron myötä ottamaan minulta pois koulutustani ja työkokemustani. Ja kun en joudu toisen rahasotkuja enää huolehtimaan, niin päin vastoin on ollut ekaa kertaa vuosikausiin mahdollisuus ostaa välillä itsellenikin jotain, kuten sopivan kokoiset talvikengät.
Ja parisuhteeseen en lähtisi enää muutenkaan. Kaiken jälkeen elämä ilman parisuhdetta tuntunut vain yksinkertaisesti niin hyvältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en halua olla huonossa avioliitossa.
Harvassa on ne ihmiset jotka julkisuuteen kertovat _kaikesta_ huonosta mitä suhteessa on. On helpompi ottaa naamari kasvoille, kertoa että "tässä nyt kävi näin/kasvoimme erilleen/jatkamme ystävinä" vaikka todellisuudessa mieluiten näkisi tulevan entisen kumppaninsa muutaman metrin syvyydessä, raajat irtileikattuina eikä missään nimessä halua törmätä edes kauppareissulla koko sontiaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti moni jättääkin kertomatta kaikkein arkaluontoisimmat asiat ulkopuoliisille ja lopulta vain asianomaiset tietävät täsmälleen miten asiat ovat oikeasti menneet.
Ja on toki hyvä, että jokaisella on sukupuoleen katsomatta mahdollisuus lähteä ei tyydyttävästä parisuhteesta. Oma havaintoni on yksinkertaisesti se, että tämän vapauden seurauksena tehdään usein päätöksiä ilman, että nähdään mitä kaikkea erosta seuraa tai kannattaisiko yrittää ensin korjata asiat.
Klassinen esimerkki missä ikäkriisin parissa painiskeleva henkilö alkaa kaipailemaan "vapautta" lapsiperhearjesta. Tällöin unohtuu helposti muun muassa seuraavat asiat:
- YH:na on vähemmän vapautta mitä parisuhteessa
- Taloudellisesti yksin on tukalampaa mitä parisuhteessa
- Arki on huomattavan paljon monimutkaisempaa jos on lapsia, jotka elävät vuoroviikot eri paikassa
- Parisuhteen muodostaminen on hankalampaa
Aivan sietämättömän alentavaa kuvitella, ettei ihmiset muka tajuaisi punnita noita asioita. Varmasti joka ainut eroa suunnitteleva perheellinen pohtii noita seikkoja paljonkin ennen päätöstään.
Mä olen nyt kolmatta vuotta miettinyt ja kerännyt voimia erota. Takana on erittäin raskaita vuosia ja tilanteita joissa olen joutunut yksin selviytymään, hirveä määrä taloudellista stressiä, vastuuta ja luottamuspulaa. Näkyykö nämä ulospäin? Ei näy koska en missään nimessä halua enää ulkopuolisille kuuluttaa olleeni näin tyhmä ja kiltti.
Ja tiedän jo nyt että erosta tulee vaikea, puoliso tulee tekemään kaikkensa ettei itse taaskaan joudu ainakaan ottamaan vastuuta mistään eikä luopumaan mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helposti eroilevat ne jotka eivät edes keski-ikään tullessa ole henkisesti itsenäistyneet vaan ovat vetäneet tahallaan ja tietoisesti kumppania hyväksikäyttäen jotain valheellista pikkulapsen roolia. Sellaiset ovat pohjasakkaa joita kuuluukin halveksua jos eivät osaa olla hiljaa aiheesta.
Siinä erossa on katsos kun se, että se ei vaadi kuin yksipuolisen ilmoituksen. Minun mielestä kuka tahansa saa erota mistä tahansa syystä milloin tahansa ja se on oikein.
Vierailija kirjoitti:
Harvassa on ne ihmiset jotka julkisuuteen kertovat _kaikesta_ huonosta mitä suhteessa on. On helpompi ottaa naamari kasvoille, kertoa että "tässä nyt kävi näin/kasvoimme erilleen/jatkamme ystävinä" vaikka todellisuudessa mieluiten näkisi tulevan entisen kumppaninsa muutaman metrin syvyydessä, raajat irtileikattuina eikä missään nimessä halua törmätä edes kauppareissulla koko sontiaiseen.
Aivan. Suurin osa eroista on aika rumia ja raatelevia. Toki narsistiset sarjapettäjät yrittävät luoda toisenlaista yleistå narratiivia somessa.
Nykyään ei enää tarvita toisia ihmisiä mihinkään, valtio ja automaatio huolehtii ja järjestää kaiken.
Parisuhteesta on tullut viihdehyödyke ja jos se ei viihdytä tarpeeksi, tilaus perutaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen tuoksu pulla kun mies tuli kotia .naiset eivät ole enään naisia.
No ei tuoksu, kun naiset kotiutuu töistä miestä myöhemmin. Naisia ei ole vastassa ruuantuoksu vaan äkäinen mies, joka kysyy, milloin ruoka on valmis, kun on niin kova nälkä.
Tässä meni nyt oikeastaan ihan kaikki pieleen. Ensinnäkin tutkitusti miehet tekevät enemmän ansiotöitä kuin naiset, pidempää päivää ja toisekseen marraskuun 2022 ajankäyttötutkimuksessa kotityötkin ovat lähes tasan. (Tosin perinteisesti miesten vastuulla olleet hommat ovat edelleen pääsääntöisesti miesten vastuulla)
On se jännä, ettei kukaan koskaan osaa vastata kun kysyn: MISSÄ noita naiset raataa - miehet laiskottelee -perheitä oikein on, kun tilastot, eikä näköjään arkihavainnot tuota tue. Itse en naisena noita tiedä.
Vaikuttaa enemmän siltä, että mitä tasa-arvoisemmaksi suhde käy, sitä enemmän vaan uhriudutaan ja uhriudutaan.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska naiest eivät ole taloudellisesti enää riippuvaisia miehistä!
Se on positiivinen asia, mutta jos tämän voimaantumisen johdosta kärsii mies, lapset ja pidemmän päälle myös nainen, on perusteltua kysyä, onko toiminnassa mitään järkeä.
Naisen pitää siis uhrata oma elämänsä ja onnellisuutensa ettei miehen tarvitse vaivaitua pesemään omia kalsareitaan. Niin, mitäpä väliä naisen elämällä on, kun mies tarvitsee palvelijaa ja kaiken ymmärtäjää. Jos nyt joku sinnittelee huonossa liitossa, niin siitä voi oikein hyvin lähteä viimeistään silloin, kun lapset muuttavat pois kotoa.
Miehet voi joskus kuunnella, mistä se nainen sanoo ja sitten muuttaa omaa toimintaansa. Jos sanomisen aiheena on pelaaminen, alkoholi, muut addiktiot, osallistumattomuus kotitöihin tai vieraat naiset, niin a
Vain miesten pitää aina muuttua. Naisilla ei ole mitään korjattavaa koskaan missään. Onpa realistista.
Ei ole yllättävää, että naisparit eroaa useimmin. Eihän niillä ole miestä, jota syyttää kaikesta.
Katsokaa peiliin
Ohis
Alue: Aihe vapaa
Suomen kaltaisessa maassa joutuu oitis käräjille, jos kertoo avioeron oikeat syyt:
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009830594.html
Ap:n ja kaltaistensa tulisi vain tyytyä siihen, että heille kerrotaan jokin neutraali ja siistitty versio. Ne oikeat syyt voivat olla painavia.