Miksi kukaan menisi terapiaan? Eihän sinne kaiketi pakoteta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia sopiikin ainoastaan niille, joilla on kykyä itsereflektioon.

Jos on kykyä itsereflektioon niin nimenomaan ei tarvitse terapiaa koska kykenee ihan itse analysoimaan itseään ja elämäänsä.

 

Toki itseanalysointikin on fiksua, mutta kyllä se on silti eri asia käsitellä asiaa asiaan erikoistuneen henkilön kanssa ja on parempi, että saat myös ulkopuolisen näkemyksen tilanteeseen. Eivät kirurgitkaan leikkaa itse itseään.

No jos se sinua on auttanut niin kaikinmokomin. Itse en apua tarvitse mutta en missään nimessä antaisi jonkun osaamattoman, epäpätevän vieraan ihmisen sotkeentua elämääni, hyvänen aika, aivan kammottava ajatuskin! Jos haluan reflektoida vaikka jotain työjuttua niin reflektoin sitä sellaisen ihmisen kanssa joka jotain siitä ymmärtää, ei koskaan tulisi mieleen antaa jonkun sairaanhoitajan sekaantua työelämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia sopiikin ainoastaan niille, joilla on kykyä itsereflektioon.

Jos on kykyä itsereflektioon niin nimenomaan ei tarvitse terapiaa koska kykenee ihan itse analysoimaan itseään ja elämäänsä.

 

Terapeutti tuo mukanaan objektiivisen näkökulman. Hän pystyy tarkastelemaan tilannettasi ulkopuolisena, tarjoten uusia näkökulmia ja auttaen sinua tunnistamaan sokeat pisteet omassa ajattelussasi. Terapeutti on koulutettu auttamaan ihmisiä erilaisissa henkisissä ja emotionaalisissa haasteissa. Heillä on laaja tietämys psykologiasta ja ihmisen käyttäytymisestä, mikä mahdollistaa syvällisemmän ymmärryksen ja paremman ohjauksen. Terapia tarjoaa rakenteellisen lähestymistavan itsereflektiolle. Hän auttaa sinua jäsentämään ajatuksiasi ja tunteitasi, mikä voi olla vaikeaa yksin toimiessa.

Ei muuten ole heillä osaamista psykologiasta. Terapeutiksi opiskellaan mm. sosionomin, sairaanhoitajan, papin jne. koulutuksella, mikä ei anna mitään osaamista psykologiasta, kuten ei myöskään se lyhyt terapeuttikoulutus. Eivätkä nuo koulutukset anna kyvykkyyttä mihinkään muuhunkaan.

Ja ei sun tarvitse täällä myydä terapiaa kenellekään, ap:han kysyi miksi juuri SINÄ olet käynyt terapiassa. Joten miksi olet käynyt terapiassa? Mikä sussa on vikana?

Terapia sopii mielenvikaisille. Täysjärkiset eivät sitä tarvitse(eivätkä edes usko tuollaiseen hömppään).

Vierailija kirjoitti:

Terapia sopii mielenvikaisille. Täysjärkiset eivät sitä tarvitse(eivätkä edes usko tuollaiseen hömppään).

Mut johonkin jumalaan uskovat :D

Jos ap rauhoittuisi nyt vaikka pohtimaan nuorta opiskelemaan muuttanutta ihmistä, taustalla vakava koulukiusaaminen, mutta siitä nuori luulee selvinneensä. Aluksi kaikki menee hyvin, sitten iskee paniikkikohtaukset, sitten sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus, joka eristää ja estää opiskelun. HYVÄ terapeutti saa aika nopeasti neuvottua keinoja, joilla akuutin ongelman purku alkaa. Ehkä joku bentsonpala apuna. Ja sen jälkeen purkamaan sitä kiusaamisesta aiheutunutta traumaa, siinä määrin kuin on tarpeen. Ei mitään loputonta sairastuttavaa vellomista.

Vähän kyllä tulee olo, että AP on se, joka terapoi itseään kiusaamalla muita.

Vierailija kirjoitti:

Mielisairas ei hyödy terapiasta jos hän ei halua parantua. Aivan hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa jos päävikainen luulee että siellä yritetään ymmärtää sairaan ajatusmaailmaa. Tarkoitus on parantua terapiakeinoilla mutta eipä se mene monella jakeluun.

Mistä mielisairaudesta sinä parannuit terapiassa?

Vierailija kirjoitti:

Jos ap rauhoittuisi nyt vaikka pohtimaan nuorta opiskelemaan muuttanutta ihmistä, taustalla vakava koulukiusaaminen, mutta siitä nuori luulee selvinneensä. Aluksi kaikki menee hyvin, sitten iskee paniikkikohtaukset, sitten sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus, joka eristää ja estää opiskelun. HYVÄ terapeutti saa aika nopeasti neuvottua keinoja, joilla akuutin ongelman purku alkaa. Ehkä joku bentsonpala apuna. Ja sen jälkeen purkamaan sitä kiusaamisesta aiheutunutta traumaa, siinä määrin kuin on tarpeen. Ei mitään loputonta sairastuttavaa vellomista.

Vähän kyllä tulee olo, että AP on se, joka terapoi itseään kiusaamalla muita.

Huh, eli nuori narkkariksi bentsoilla? 

Tuo on siis sun oma kokemus, bentsot?

Vierailija kirjoitti:

Mielisairas ei hyödy terapiasta jos hän ei halua parantua. Aivan hukkaan heitettyä rahaa ja aikaa jos päävikainen luulee että siellä yritetään ymmärtää sairaan ajatusmaailmaa. Tarkoitus on parantua terapiakeinoilla mutta eipä se mene monella jakeluun.

Ei mielisairauksiin määrätä terapiaa kun ei joku skitsofrenia sillä parane.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaako? Onko masennusta? Oletko riidoissa ihmisten kanssa? Tuleeko toistuvasti potkut?

Terapian avulla voi oppia tunnistamaan tunteensa ja ymmärtämään miksi reagoi joihinkin asioihin tietyllä tavalla. Siellä voi oppia asettamaan rajoja ja tervettä vuorovaikutusta muiden kanssa. Oppia pärjäämään hankalissa tilanteissa masentumatta ja ahdistumatta. Sehän riippuu ihan siitä minkälaisia ongemia ihmisellä elämässään on.

Jos ne asiat voisi ihan itse ratkaista, niin varmaan se olisi jo tehty? Sitten kun on valmis myöntämään, että tarvitsee apua, niin terapia voi auttaa.

Siis oliko kommenttisi jotain parodiaa? Jonkun farssin mainos?

Niinkuin sanoin, sitten kun on valmis myöntämään, että tarvitsee apua.

Jos on jo kaikki kunnossa, niin eihän silloin tarvitse terapiaa. Ei silloi

Mikä sinussa oli vikana että menit terapiaan? Miten terapeutti paransi sinut ja elämäsi?

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän sinne terapiaan mennä jos ei ole tiedostettua ongelmaa. Monesti ihmiset menevät terapiaan kun luulevat, että se on joku ihmetohtori ja korjaa sinut ilman omaa efforttia. Hohhoijaa.... jotkut terapeutit eivät edes ota ihmistä asiakkaakseen jos motivaatio ei ole kunnossa.

Ja mikä sinussa on vikana että menit terapiaan?

Vierailija kirjoitti:

Jos ap rauhoittuisi nyt vaikka pohtimaan nuorta opiskelemaan muuttanutta ihmistä, taustalla vakava koulukiusaaminen, mutta siitä nuori luulee selvinneensä. Aluksi kaikki menee hyvin, sitten iskee paniikkikohtaukset, sitten sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus, joka eristää ja estää opiskelun. HYVÄ terapeutti saa aika nopeasti neuvottua keinoja, joilla akuutin ongelman purku alkaa. Ehkä joku bentsonpala apuna. Ja sen jälkeen purkamaan sitä kiusaamisesta aiheutunutta traumaa, siinä määrin kuin on tarpeen. Ei mitään loputonta sairastuttavaa vellomista.

Vähän kyllä tulee olo, että AP on se, joka terapoi itseään kiusaamalla muita.

Onko kysymysten esittäminen ketjun aiheesta kiusaamista? Ap

Miksei kukaan näistä terapiassa käyneistä täällä kerro mikä heissä on vikana minkä takia menivät terapiaan ja miten se terapeutti heidät ja elämänsä paransi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi sodan keskellä olleet tarvitsevat usein ns. traumaterapiaa ja aikaa asioiden käsittelyyn.  Jos siinä myös oppii itsesään jotain jolla osta on pitkässä juoksussa apua, niin se on plussaa.

Koko terapian läpi käymiseen tarvitset toki asenteen: ok, katsotaan ja sitoudun tähän ainakin 6-24kuukaudeksi.

Voisi sanoa terapeutin kanssa on lupa olla jopa hiljaa se 30 minuuttia jos ei aina huvita puhua,= Turvallinen tila olla sinä.

Juuri traumaterapiahan on lukemattomissa tieteellisissä tutkimuksissa todettu todella vaaralliseksi ja haitalliseksi vaikeita asioita kokeneille ihmisille! Älkää nyt sitä ainakaan kenellekään suositelko, se on vaarallista! Se hajottaa mielen luonnollisen suojamekanismin ja traumatisoi ihmisen uudelleen.

Ja jos sulla on varaa maksaa pelkästään siitä, että käyt jossain istumassa hiljaa, niin voithan sä vetää rahasi vaikka vessanpöntöstä alas. Ilmaiseksi voi käydä istumassa vaikka kirjastossa.

Ja kenellä ei ole turvallinen tila olla sinä ihan vaikka kotona? Teillä on toooosi outoja ajatuksia. Jotenkin tulee tosiaan mieleen, että kyse on pelkästä yksinäisyydestä ja siitä, että ollaan valmiita maksamaan ihan pelkästään siitä että voi käydä jossain istumassa hiljaa.

Kyllä ne olivat ne traumaattiset tapahtumat elämässä, jotka mielen hajoittivat. Terapian avulla mieli kursittiin kokoon ja opeteltiin terveellisempiä selviytymiskeinoja, koska sairaassa ympäristössä syntyneet eivät sen ympäristön ulkopuolella enää toimineetkaan, vaan olivat haitallisia.

Mulle ainoa "turvallinen tila" olla minä olikin yksin ollessani, en vain halunnut viettää loppuelämääni yksin. Terapian avulla uskaltauduin lopulta tulemaan esille omana itsenäni, senkin uhalla, etten toisille kelpaa ja tulen hylätyksi. Nyt ovat läheiset ihmissuhteet mahdollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saadakseen apua kenties?

Mihin? Ja miten? Hoitaako se terapeutti sun elämän sun puolesta kuntoon?

Ei tietenkään mutta se voi auttaa sinua laittamaan elämäsi kuntoon.

Ja miten terapeutti auttoi sinua laittamaan elämäsi kuntoon? Oletko nyt terve vai vieläkin mielenvikainen?

Vierailija kirjoitti:

Jos ap rauhoittuisi nyt vaikka pohtimaan nuorta opiskelemaan muuttanutta ihmistä, taustalla vakava koulukiusaaminen, mutta siitä nuori luulee selvinneensä. Aluksi kaikki menee hyvin, sitten iskee paniikkikohtaukset, sitten sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus, joka eristää ja estää opiskelun. HYVÄ terapeutti saa aika nopeasti neuvottua keinoja, joilla akuutin ongelman purku alkaa. Ehkä joku bentsonpala apuna. Ja sen jälkeen purkamaan sitä kiusaamisesta aiheutunutta traumaa, siinä määrin kuin on tarpeen. Ei mitään loputonta sairastuttavaa vellomista.

Vähän kyllä tulee olo, että AP on se, joka terapoi itseään kiusaamalla muita.

Esimerkistäsi: missä on nuoren perhe? Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia sopiikin ainoastaan niille, joilla on kykyä itsereflektioon.

Jos on kykyä itsereflektioon niin nimenomaan ei tarvitse terapiaa koska kykenee ihan itse analysoimaan itseään ja elämäänsä.

 

Toki itseanalysointikin on fiksua, mutta kyllä se on silti eri asia käsitellä asiaa asiaan erikoistuneen henkilön kanssa ja on parempi, että saat myös ulkopuolisen näkemyksen tilanteeseen. Eivät kirurgitkaan leikkaa itse itseään.

Ja mikä sinussa on vikana että menit terapiaan ja miten se terapeutti sinut paransi?

Ei terapiasta ole Ap:lle hyötyä, koska hän ei kykene oman vastustuksen vuoksu kuuntelemaan toista, eikä kykene katsomaan asioita eri näkökulmista, ei  kyseenalaistamaan omaa pinttynyttä näkökantaansa, eikä kehittymään. Ap hakkaa päätänsä seinään loppu ikänsä, koska hän on täysin varma, että niin täytyy tehdä, vaikka päähän koskee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap rauhoittuisi nyt vaikka pohtimaan nuorta opiskelemaan muuttanutta ihmistä, taustalla vakava koulukiusaaminen, mutta siitä nuori luulee selvinneensä. Aluksi kaikki menee hyvin, sitten iskee paniikkikohtaukset, sitten sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistus, joka eristää ja estää opiskelun. HYVÄ terapeutti saa aika nopeasti neuvottua keinoja, joilla akuutin ongelman purku alkaa. Ehkä joku bentsonpala apuna. Ja sen jälkeen purkamaan sitä kiusaamisesta aiheutunutta traumaa, siinä määrin kuin on tarpeen. Ei mitään loputonta sairastuttavaa vellomista.

Vähän kyllä tulee olo, että AP on se, joka terapoi itseään kiusaamalla muita.

Esimerkistäsi: missä on nuoren perhe? Ap

Olet varmasti tietoinen, ettei kaikilla ole rakastavaa perhettä tukena. Jotkut jopa tulevat pahoinpidellyiksi omassa perheessään.

Vierailija kirjoitti:

Ei terapiasta ole Ap:lle hyötyä, koska hän ei kykene oman vastustuksen vuoksu kuuntelemaan toista, eikä kykene katsomaan asioita eri näkökulmista, ei  kyseenalaistamaan omaa pinttynyttä näkökantaansa, eikä kehittymään. Ap hakkaa päätänsä seinään loppu ikänsä, koska hän on täysin varma, että niin täytyy tehdä, vaikka päähän koskee.

Haluaisin tietää lisää siitä, millaiseen seinään päästäni hakkaan. Olen keskittynyt tähän mennessä lähinnä kuuntelemaan niitä, joita sattuu päähän. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Terapia sopiikin ainoastaan niille, joilla on kykyä itsereflektioon.

Jos on kykyä itsereflektioon niin nimenomaan ei tarvitse terapiaa koska kykenee ihan itse analysoimaan itseään ja elämäänsä.

 

Toki itseanalysointikin on fiksua, mutta kyllä se on silti eri asia käsitellä asiaa asiaan erikoistuneen henkilön kanssa ja on parempi, että saat myös ulkopuolisen näkemyksen tilanteeseen. Eivät kirurgitkaan leikkaa itse itseään.

No jos se sinua on auttanut niin kaikinmokomin. Itse en apua tarvitse mutta en missään nimessä antaisi jonkun osaamattoman, epäpätevän vieraan ihmisen sotkeentua elämääni, hyvänen aika, aivan kammottava ajatuskin! Jos haluan reflektoida vaikka jotain työjuttua niin reflektoin sitä sellaisen ihmisen kanssa joka jotain siitä ymmärtää, ei koskaan tulisi mieleen antaa jonkun sairaanhoitajan sekaantua työelämääni.

No ne terapeutithan nimenomaan on koulutettu tähän ja jos itse maksaa terapeuttinsa niin silloin selvitellään myös suosituksia jne. Oma terapeuttini oli kirjoittanut alan kirjojakin.