Miten vanhempasi muistisairaus alkoi näkyä sinulle?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ap:lle vielä sanoisin, että on aika oleellista, mitä ne "oudot jutut" ovat, joista äitisi puhuu. Kyllä vanhakin ihminen voi hurahtaa vaikka minkälaisiin salaliittoetorioihin, ufoihin uskomiseen tms ilman, että kyse olisi alkavasta muistisairaudesta. Ja sekin on ihan normaalia, että ei iän myötä enää jaksa kaunistella sanomisiaan vaan sanoo suoraan asioista. 

kiitos teille kaikille esimerkeistä! Valaisevaa, kuinka erilaisesti sairaus voi näyttäytyä.

äitini oudot jutut ja puheet ovat asioita, jollaisia ei ole ennen ollut. Hän on jo 86 v, ja olen viime vuosina huomannut, että kannattaa puhua yhdestä asiasta kerrallaan, eikä samaan aikaan saa tapahtua mitään muuta. Se on kai ihan vanhuutta, koska hän on kuitenkin ollut skarppi. Nyt menee puurot ja vellit sekaisin, vaikka itse keskityn puhumaan selkeästi yhdestä teemasta ja käyttäen samoja sanoja.

Voimme puhua ihan järkevän oloisesti uuden kahvinkeitin ostosta, mutta vasta 5 minuutin kuluttua hän ymmärtää, mistä oikeasti puhutaa. Ai, teiltä on mennyt kahvinkeitin rikki. Vaikka olin sanonut sen jo kahdesti keskustelun aikana.

Toinen juttu on se, että hän on vain kotona ja muistelee pimeässä istuen vanhoja. Kauppa on 300 m päässä, eikä oikein sinnekään jaksa mennä. Tätä olen pitänyt sydämen ongelmista johtuvana, mutta mitä jos se onkin aloitekyvyttömyyttä?

kolmas juttu on se, ettei hän enää osaa hoitaa asioita samalla tavalla. Kerran tuli tarve löytää yksi paperi. Vielä puoli vuotta aiemmin hän olisi lähtenyt tutkimaan laatikoitaan, nyt hän vain istui alas sanoen, en minä yhtään tiedä. Ei yrittänytkään lähteä etsimään paperipinojaan.

ap

Äiti oli jo 40v, kun synnyin eli en häntä terveenä ainakaan aikuisena nähnytkään. Hänen tilansa eteni huomaamatta ja kasvoin siihen, ettei hän ollut "tavallinen".

Kerran hän tuli kotiin tärkeiden papereiden kanssa ja laittoi ne tiettyyn paikkaan kaapissa. Seuraavana päivänä sanoi nähneensä, miten tietty henkilö otti ne kaapista. Menin kaapille ja paperit olivat paikassa, johon hän oli ne laittanut. Hän oli tietenkin kiukussa minuun, kun oli itse mokannut! Anteeksipyyntöjä hän ei koskaan harrastanut.

Nämä avoliitot yms. olivat tietenkin kauhistus hänelle. Kerran hän selitti, miten oli vain isäni kanssa ollut sp-yhteydessä. En tiennyt, mitä siihen olisi pitänyt sanoa. Hän puhui rumasti, mutta jos "antoi takaisin", muut olivat ilkeitä hänelle. Lääkäri puhui agressiivisuudesta ja sitä sain itse kokea ihan tarpeeksi. Harhat tulivat ehkä 20v ennen kuolemaa. Niiden pahetessa ja kohdistuessa viattomaan naapuriin vietiin sitten lääkäriin. Lääkkeet jätti sitten kyllä syömättä.

Yksi läheinen tiesi kyllä, mitä olisi pitänyt tehdä, mutta hän ei toiminut. Sitten äiti laitostui ja nukkui pois lopuksi tk-osastolla. Levätköön rauhassa.

Tykkäs aina lapsenlapsiuutisista. Sitten pojanpoika kertoi että odottavat lasta. Äiti ei muistanutkaan koko asiaa hetken päästä...

Alkuun eteni aika hitaasti sikäli että arjessa pärjäsi, puki itse, lämmitti ruokaa, ei jättänyt sähköjä päälle. Eikä karkaillut ulos yksin. Mutta muisti huononi koko ajan. Kotiavun turvin pärjäsi, vain viimeiset kuukaudet laitoksessa.

Memantiinilla hoidettiin.

Kertovat samoja asioita uudestaan päivän aikana.

Olihan siinä kaikenlaista. Isä oli aina liikunnallinen, mutta kun muistisairaus alkoi, hän sai kummallisia kohtauksia, jolloin lähti pinkomaan aivan hädässä. Tätä on vaikea selittää. Veljellään alkoi samoin. Ovesta ulos hirveällä kiireellä ja niin kovaa ettei meinannut kiinni saada.

Jälkeenpäin äiti on huomannut pieniä asioita. Isä kirjoitti kalenteria oikein tunnollisesti ja monisanaisesti. Se köyhtyi lauseeseen ja kalenterissa saattoi lukea vain "kävin paskalla". (Vuosia myöhemmin tälle kykeni nauramaankin.). Isä tykkäsi tehdä taidokkaita voileipiä ja niissäkin muistisairaus näkyi. Laittoi leivälle sitä mitä äiti laittoi, katsoi mallia.

Mökillä ei puuhastellut enää tavallisia askareitaan vaan järjesteli risuja puulajin mukaan eri kasoihin.

Vierailija kirjoitti:

Äidin taidot ja kyky selviytyä arjessa alkoivat pikkuhiljaa huononemaan. Kännykän käytöstä tuli pelottavaa, leipominen tai ruoanlaitto ei onnistunut, käsitöiden teko loppui kokonaan, kahvinkeitto oli hankalaa... tietysti sitten myöhemmin myös sanoja alkoi unohtumaan. Äidille olisi ollut tarjolla apua ja hoitoa, olisi päässyt tutkimuksiin jne. mutta isän kanssa päättivät, että antaa olla, kun ikääkin oli (siinä vaiheessa 79v). Tavallaan luovuttivat emmekä me lapset ja lähiomaiset voineet tehdä mitään. Äiti ei pärjännyt enää kotona 81-vuotiaana ja joutui (pääsi) hoivakotiin. Siinä yhteydessä tehtiin tutkimukset ja hänellä oli pitkälle edennyt Alzheimer. Kuoli 82-vuotiaana keuhkokuumeeseen. 

Niin pahalta kuin se voi kuulostaakin mutta äitisi oli onnekas, että sai keuhkokuumeen ja kuoli siihen. Monet joutuvat virumaan hoivakodeissa vuosikausia ja se on raadollista katsottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Ap:lle vielä sanoisin, että on aika oleellista, mitä ne "oudot jutut" ovat, joista äitisi puhuu. Kyllä vanhakin ihminen voi hurahtaa vaikka minkälaisiin salaliittoetorioihin, ufoihin uskomiseen tms ilman, että kyse olisi alkavasta muistisairaudesta. Ja sekin on ihan normaalia, että ei iän myötä enää jaksa kaunistella sanomisiaan vaan sanoo suoraan asioista. 

kiitos teille kaikille esimerkeistä! Valaisevaa, kuinka erilaisesti sairaus voi näyttäytyä.

äitini oudot jutut ja puheet ovat asioita, jollaisia ei ole ennen ollut. Hän on jo 86 v, ja olen viime vuosina huomannut, että kannattaa puhua yhdestä asiasta kerrallaan, eikä samaan aikaan saa tapahtua mitään muuta. Se on kai ihan vanhuutta, koska hän on kuitenkin ollut skarppi. Nyt menee puurot ja vellit sekaisin, vaikka itse keskityn puhumaan selkeästi yhdestä teemasta ja käyttäen samoja san

Onhan tuossa jo ainakin "syytä epäillä" ja sen vuoksi voisi olla hyvä käydä lääkärissä. On muitakin sairauksia, jotka voivat aiheuttaa tuollaista. Vanhuksilla ihan vaan virtsatieinfektio voi aiheuttaa sekavuutta ja aloitekyvyn puutetta.

Mökillä ei puuhastellut enää tavallisia askareitaan vaan järjesteli risuja puulajin mukaan eri kasoihin.

Monet muistisairaat säilyttävät puuhakkuutensa, mutta toimista katoaa tolkku - tehdään suursiivous keittiössä, mutta astioiden järjestyksestä puuttuu loogisuus. Monesti auttaja tekisi työn nopeammin yksin kuin muistisairaan avulla.

Vierailija kirjoitti:

Mökillä ei puuhastellut enää tavallisia askareitaan vaan järjesteli risuja puulajin mukaan eri kasoihin.

 

Monet muistisairaat säilyttävät puuhakkuutensa, mutta toimista katoaa tolkku - tehdään suursiivous keittiössä, mutta astioiden järjestyksestä puuttuu loogisuus. Monesti auttaja tekisi työn nopeammin yksin kuin muistisairaan avulla.

minun äitini kyllä siivoaa = siirtelee tavaroita paikasta toiseen. Roskatkin, eli tyhjät purkit on pöydällä järjestyksessä. En tosin ole ajatellut sen olevan muistisairautta, koska hän on tehnyt sitä koko ikänsä. Pitääpä alkaa kiinnittämään huomiota, onko se muuttunut.

ap

Me kaikki unohtelemme asioita. Me kaikki hävitämme sanoja. Me kaikki puhumme samoja asioita. Missä menee normaalin ja sairauden raja?

Ärhentely. Käytös vihaista. 

Vierailija kirjoitti:

Me kaikki unohtelemme asioita. Me kaikki hävitämme sanoja. Me kaikki puhumme samoja asioita. Missä menee normaalin ja sairauden raja?

Siinäpä onkin omaisena se vaikeus. Ehkä helpoten havaitsee siitä, jos jokin toiminta, mikä aiemmin on onnistunut oikein hyvin,  ei onnistu enää lainkaan tai vanhus alkaa toimia normaalille tavalleen ihan päinvastaisella tavalla. Nämäkään eivät aina kerro nimenomaan muistisairauden alkamisesta vaan taustalla voi olla jotain muutakin. Yksinäisyyttä, masennusta, fyysisiä kipuja jne.

Huimaus, samojen kysymysten toistaminen, sekä ajantajun hämärtyminen ja tavaroiden paikkojen unohtelu omassa kodissa. Ei esimerkiksi löytänyt enää kahvikuppeja tai valokatkaisijoiden paikkoja mennessään pimeään huoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Me kaikki unohtelemme asioita. Me kaikki hävitämme sanoja. Me kaikki puhumme samoja asioita. Missä menee normaalin ja sairauden raja?

Läheisen muistisairauden huomaa juurikin käytöksen muuttumisesta. 

Isästäni tuli miellyttävä ja huomioon ottava. Tästä alle vuosi niin feilasi muistitestin ja tilanne pahentunut hiljalleen.

Osallistuin keskusteluun aiemmin. Käväisin kaupassa ja risteyksessä mietin, että pitääköhän minun tankata, kun range on enää 126, vasta miettiessäni kummalla puolella tankki on, tajusin olevani liikkeellä täyssähköautolla. Pidän tuota vielä ajatuskatkona, mutta jos jatkuvasti teen samaa, pakko on hakeutua testiin.

Mun isä on koko ikänsä ollut hätäinen ja keskittymiskyky mitä sattuu, joten me lapset eikä äiti huomattu pitkään aikaan mitään.Toki siis normijärkinen silti  :)  Sitten kun isä alkoi takkuamaan joidenkin yksinkertaisten asioiden kanssa, ei esim. millään tajunnut kuinka jokin laite laitetaan päälle niin pikkuhiljaa aloimme epäilemään muistisairautta. Ja altzheimer sitten jonkin ajan kuluttua todettiin. Varsinaista pahaa muistamattomuutta ei vielä tuolloin ilmennyt. Vasta jonkin aikaa diagnoosin jälkeen (kumma kyllä) alkoi levottomuus, hukkasi auton parkkipaikalle tämän tästä, ilmeni harhoja kuten että vaatteet ei ole hänen vaan jonkun muun. Kaikenlaista muutakin harhaa oli. Lähimuisti alkoi takkuamaan.

Isä sai lääkityksen ja uskomme että se hidasti taudin etenemistä, tai sitten altzheimer ei vaan pahentunut. Eikä muuten ole pahentunut vieläkään, yli kymmenen vuotta diagnoosista ja isä on jo 97v. Kun aikanaan ne harhat meni ohi ja levottomuus tasaantui niin isä on muistisairaaksi voinut hyvin. Kävi vuosia yksin pitkillä lenkeillä, ei eksynyt. Ja kykeni hoitamaan pieniä kauppa-asioitakin kotona asuessaan, nyt hoivakodissa. Lähimuisti tietenkin pätkii mutta edelleen muistaa läheisensä ja tiedostaa olevansa muistisairas sekä on ihan järjissään oleva ihminen. Agressiivinen ei ole koskaan ollut, kiltti ja lauhkea kuin mikä. No, lääkärit on todenneet että isä on melko erikoinen tapaus, harva altzheimer potilas on näin hyvävointinen. Ollaan kiitollisia.

Vierailija kirjoitti:

Me kaikki unohtelemme asioita. Me kaikki hävitämme sanoja. Me kaikki puhumme samoja asioita. Missä menee normaalin ja sairauden raja?

On eri asia unohdella vaikka tavaroita minne sattuu kuin se, ettei muista mitä niillä tehdään.

Kaikki puhumme samoja asioita? Joskus sitä saattaa puhua vahingossa jonkun asian uudestaan, jos ei muista kenen kanssa on siitä puhunut. Mutta ei ole normaalia hokea viikosta toiseen samoja juttuja.

Muistisairaan käytös muuttuu. Se näkyy kiinnostuksen kohteissa. Käsityöihmisellä ei synny enää taidokkaita töitä vaan yksinkertaisempaa tulosta. Lukutoukka ei jaksa enää syventyä kirjoihin vaan tyytyy kirjojen tutkimiseen/järjestelyyn. 

Äiti ei enää pärjännyt kotona. Syömättömyys. Sitten tuli ei päässyt itse sängystä ylös ja eikä wc ja paljon muutakin. Nyt odotellaan sitten laitospaikkaa vai mikä on se nimi. Ei vaan pärjää kotona yksinään. Minut muistaa. Kävin poikani kanssa katsomassa häntä. Ei enää tuntenut. Hyvin alakuloinen on. Kuukauden sisällä romahti kunto ihan alas ;( . Välillä näytän valokuvia ja muistellaan niitä.